Rakkaustarinoilla on aina alku ja loppu. Kaikki kauneimmatkin tarinat päättyy joskus. Paljolta surulta välttyy kun ei ole edes alkua josta voisi seurata loppu. Sydän ei mene rikki
Vajosin mietteisiini
parisuhdedraamaa
10238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kunnes kuolema meidät erottaa tyyppinen rakkaustarina sopisi minulle...
Hitostako semmosen löytää, tarinoita mielin määrin, mut tuli pe....n alla, kun hiukankin tunteilee.
Mä olen niin nolo että mun pitäisi jättää elämä.
Yksinäinen ja rakkaudeton elämä ei ole mitään! Ennemmin ottaa sen riskin, että saa siipeensä! Minä ainakin tahdon elää täysillä ja rakastaa täysillä...
Sanoisin että se riski kannattaa ottaa.
Olisi kurjaa elää yksin, suorastaan surullista.
Elämäkin voi päättyä yks kaks yllättäen, ei voi koskaan tietää..
Mutta mikä onni olisi jos on kumppani vierellä kulkemassa. Rakkaus on tärkeää.
Olen elänyt läpi jo yhden suuren voimakkaan ja palavan rakkaustarinan. En edes usko että ansaitsisin toista.
Mihin se päättyi?
En mä nyt viitsi yksityiskohtiin mennä.. Molemminpuolisia virheitä joiden lopputulos se että mulla oli suhteessa enää vain paha olla. Yrityksistä huolimatta epäluottamus ja pahaolo sai mulle yhä useammin eron mieleen..Lopulta..Suljin sen rakkaustarinan kannen ja lähdin pois. Ajattelin että molemmille helpompi aloittaa jonkun uuden kanssa täysin puhtaalta pöydältä.. me oltiin exän kanssa sotkettu "pöytä" jo niin sotkuun että minä en päässy siitä enää yli.
Noi on vaikeita noi tollaset, itelläni oli vastaava tilanne mun kaipaaman miehen kanssa. Tosta sun tekstistä päätellen voisit hyvinkin olla se mies. Mä en ainakaan voi aloittaa mitään toisen miehen kanssa kun rakastan exääni vielä niin paljon että haluaisin vain selvittää kaiken juurta jaksaen ja aloittaa kaiken alusta puhtaalta pöydältä. Se olisi uusi alku meille molemmille jos me uudestaan tutustuttas toisiimme.
Joo pitäiskö olla tyytyväinen, ettei ole mitään tarinaa.