Teille joilla Paniikkihäiriö..

Ihan suht normaalia elämää.Bailaamassa käyn useinkin.Pää täyteen viinaa ja johan ollaan rohkeata tyttöä ja varmasti on hauskaa!

välil pystyy pitkiä pätkiä tekee mitä vaa ja käymää missä vaan,mut sit on jaksoja kun tuntuu ettei mistää tuu mitään.tän kans on vaa jotenki tultava toimeen.
toi edellisen resepti että viinaa,ei todellakaan toimi,alkoholi mm. pahentaa oireita!

Opiskelen ja aluksi minun oli jo pelkästään vaikeuksia istua luokassa, mutta nyt asia on helpottunut, kun lääkkeet ovat alkaneet auttamaan. Myös linja-autossa oleminen ja pelkkä kaupoissa oleminen laukaisivat paniikkihäiriön, mutta nyt käyn niissäkin ihan normaalisti, enkä edes ajattele asiaa. Opiskeluun kuuluu bailaus ja bailaamassa tottakai itsekin käyn, mutta täysiä krapulakännejä en voi ottaa, koska se kostautuu seuraavana päivänä kovana ahdistuksena. Joten sananlasku, viina on viisasten juoma pätee tässäkin asiassa!

...suht koht normaalii elämään. mull on sama juttu, et känin ottaminen laukaisee ahdistuksen. Muuten on aikoja, kun ahistaa useemmin pienemmät jutut, ja sit on aikoja, ku ei ahista lainkaan... Opiskelen, ja joskus en voi mennä kouluun, jos on kauhee ahistus kohtaus meneillä, mut nuuten ihan normaalii elämää...

kysymys,mutta tutustu johonkuhun jolla on paniikkihäiriö niin tulee viisaaampi olo =)
Itse ainakin pyrin olemaan "normaali" elämässä mukana. paniikkihäiriö ei ole sama asia kuin sosiaalisten tilanteiden pelko, tosin siitä saattaa sellainen kehittyä ja päinvastoin. Sitäpaitsi "paniikki" on selvitymiskyvyn kannalta aika tärkeä ominaisuus ihmiselle. Jokaisella on jollain tasolla olemassa paniikkikynnys."Häiriössä" se on madaltunut eli korostunut mikä saattaa aiheuttaa lievää / vaikeaa matalapainetta alkuvaiheessa.. mutta sen ei tule antaa pilata elämää..eikä se pilaakaan,sillä nykylääkkeet on hyviä ja so what? Ei siihen kenenkään maailma siis kaadu! Ei ellei anna..

Mulla tuli ensimmäiset paniikkikohtaukset reilu vuosi sitten, ja diagnoosini on sosiaalisten tilanteiden pelko (eli hyvin lähellä paniikkihäiriötä). Opiskelen täyttä päätä ja bailaan aina kun mieli tekee. Lääkkeet ovat tosiaan hyviä nykyisin, mutta ongelmasta kannattaa ehdottomasti myös puhua! Läheisille ja lääkärille, se helpottaa ja auttaa ymmärtämään itseä!
Kukaan ei ole vielä suhtautunut pahasti, ei todellakaan! Asiaa ei kannata salata, koska sille ei itse voi mitään. Ei ainakaan jos ongelmaa häpeää/koittaa vältellä. Itse olen hävennyt asiaa todella paljon, mutta olen alkanut oppia, että ei se tee musta sen huonompaa ihmistä! Vuoden päästä valmistun kätilöksi, ja hyvä sellainen musta tuleekin - välillä olen kyseenaliastanut senkin, ja aivan turhaan... =)
Paniikkihäiriö/sos.til.pelko ovat herkkien ihmisten "ongelmia": herkkyys on hieno piirre ihmisessä! Itse ajattelen ainakin, että mieluummin elän täällä tunteella, kun etten välittäisi ympärilläni olevista ihmisistä ja eläimistä vaan painaisin vain kylmästi eteenpäin.
Mutta tsemppiä hirveästi!!! Meitä on monta, äläkä anna periksi: opiskele ja tee töitä vointisi mukaan ja ota ihmeessä avuksi lääkkeet jos niitä tarvitset!