Onko kapseni masentunut

Hei Huolestunut äiti

En ihmettele, että olet lapsenne käytöksestä huolestunut. No, yksi selitys voi olla se, että lapsenne on murrosiässä, siihen saattaa liittyä väsymystä ja vanhempien haukkumista :) Jatkuvaan väsymykseen voi olla tietysti ihan joku fyysinenkin syy, vaikkapa matala hemoglobiini. Hänen kannattaisi ehkä käydä kouluterveydenhoitajan luona mittauttamassa se. Jos se on hyvä, voi tietysti muita terveydellisiä syitä etsiä. Mutta väsymys on masennuksen yksi oire kuten itsekin ajattelet. Ilmeisesti olet jutellut tai ainakin yrittänyt jutella lapsesi kanssa tilanteesta. Kerro hänelle, että olet huolissasi hänestä. Kysele millaista koulussa on. Onko hänellä muuten kavereita? Onko niitä ollut aiemmin. Kun olet huolissasi, tämä asia kannattaa pyrkiä viemään eteenpäin, joten älä jätä tilannetta nykyiselleen.

Voimia,
Pirkko-pappi

Kyllä se johtuu siitä, että lapsi on saanut liikaa uskonnollista hapatusta koulussa.

Sekulari yhteiskunta ei altista lapsia kaikkien loistavien jumalien palvontamenoille.

Samalla säästyy rahaa, kun ei tarvitse maksaa kirkollisveroa.

Lapsellasi on NYT vain ulkoilu ja liikunta vähissä, ehkä myös heikko ravitsemustilanne ja valtava kasvukausi menossa. Jos hänellä on runsaat kuukautiset, hän voi olla myös aneeminen ja siksi väsynyt.

Älä vaadi häneltä juuri nyt hirveästi osallistumista kotitöihin, siivoamaan huonettaan yms. vaan yritä saada hänet lenkille kanssasi. Sitten teette yhdessä hyvää, ravitsevaa ruokaa ja autat häntä läksyissä. Näillä tavoilla näytät, että välität hänestä.

Pelkkä huolestuminen ei vain riitä. Täytyy myös TEHDÄ jotain konkreettista lapsensa hyväksi. Miten muuten itse jaksat? Saatko puolisoltasi riittävästi tukea lapsesi kasvatustehtävään? Onko taloutenne kunnossa? Pystyttekö lähtemään perheenä esim. koulun syyslomalla jonnekin virkistäytymään?

pitääkin tehdä kotona jo jotakin. Ei voi olettaa, että vanhemmat hoitavat kaiken ja ovat jotain kotipiikoja. Tietysti on kurjaa, jos aina täytyy motkottaa asioista, kun ne eivät tapahdu muuten, tai tule tehdyksi.

Ei auta, kuin kysyä suoraan, että mistä kiikastaa ja sopia, kun asiat hoidetaan ilman valittamista, niin voidaan vastapainoksi aina joskus tehdä jotakin kivaa.

Vie lapsi verikokeisiin että voidaan selvittää mahdolliset kilpirauhas- ja sokeriepätasapainot. Muuten yhdyn edellisen näkemykseen murrosikäisen vaivoista.

Tytöllä tuntuu olevan murrosikä alkamassa. Asiaan kuuluu juuri tuo muuttunut käytös, usein kapinointi ja uhma yms. Lapsi alkaa kehittyä kohti aikuisuutta ja joutuu hakemaan itseään ja rajojaan. Se voi olla nuorelle hyvinkin tuskallista aikaa. Siksi olisi vanhempien tärkeä näyttää, että olemme saatavilla aina. Meille/minulle voi puhua ihan kaikesta, en suutu. En tuomitse sinua vaikka jonkun tekosi tai päätöksesi joutuisin tuomitsemaan. Olla se turvallinen ja vankka kallio johon nojautua kun maailma oikein heittelee.
Kotona myös selvät säännöt ja käytöstavat. Rajat on oltava, ja niistä pidetään kiinni. Murrosikäinen kaipaa rajoja, vaikka ulkoisesti kapinoikin niitä vastaan! He ovat hyvin herkkiä ja helposti särkyviä tuossa vaiheessa. Siksi tuki, hyväksyntä ja turvallisuudentunne on tavattoman tärkeät. Ja rajat antaa turvallisuutta.
Murrosikään kuuluu myös tuo lisääntynyt unentarve. He voivat olla oikeita unikekoja! Kotiintuloajat ja niistä kiinni pitäminen, aamulla kouluun lähtö, normaali rytmi päivään siitä huolimatta. Sitä syödään mitä kotona tarjolla on, mitään erikoisruokia ja herkkuja ei kenellekään aleta hankkia vain siksi, että "en nyt tuosta tykkää."
Minä olen ihantavallinen työssä käynyt ja käyvä äiti ja tällä tavalla yksin lapseni kasvattanut. Hienoja avomielisiä nuoria heistä on kasvanut, vaikka murrosikä tytöllä varsinkin otti todella koville. Nyt saan kuulla olevani maailman paras äiti, ja minulle tullaan niin isojen kuin pienempienkin huolten kanssa. Samoin tietysti ilojen! Rakastan lapsiani yli kaiken, ja tunnen itseni rakastetuksi heidän taholtaan.
Tyttäresi on myös kokenut suuren kipeän menetyksen jo noin nuorella iällä. Se ei voi mennä ohi jälkiä jättämättä, se vasta olisikin epäinhimillistä! Lapset ja nuoret kuitenkin yleensä toipuu surustaan melko nopeasti ja jatkavat elämää.
Ja jos jostain suuremmasta tuntuu olevan kyse, ota ihmeessä yhteyttä koulun terveydenhuoltoon! Se on sinun tehtäväsikin, äitinä!

Hei äiti!

Lapsilta voi olla vaikeaa saada vastauksia kysymällä suoraan. Meillä on toiminut sellainen lähestymistapa, että keitän teetä ja laitan jotain pientä syötävää tarjolle. Sitten kutsun pöytään. Siinä istutaan rauhassa ja odotellaan. Keskustelua voi viritellä ihan jostain muusta. Yleensä lapsi on sitten itse kertonut jossain vaiheessa ajatuksistaan.