Olen siis lestadiolaistyttö. En täysin ymmärrä julkisuudessa ollutta väitettä, että lestadiolaisäidit ei jaksa hoitaa lapsiaan vaan väsyy. Tiedän, että pitää joidenkin kohdalla paikkaansa, mutta miksi pitää yleistää että kaikki lestadiolaisäidit toivovat keskenmenoa ym ym?
Itse olen kasvanut isossa perheessä, sisaruksia minulla on 14. Jokainen heistä on minulle rakas, enkä ketään heistä antaisi pois. Olen perheen nuorin lapsi, enkä ole jäänyt osattomaksi vanhempien rakkaudesta. Olen kokenut, että kotonani on ollut turvallista olla kun on ollut monta sisarusta ympärillä. Minulla on todella laaja tukiverkosto ympärilläni. 12 sisarusta, 52 sisarusten lasta, reilut 100 serkkua, isä ja äiti sekä isovanhemmat. Voiko joku vielä väittää, että tuossa tilanteessa jää osattomaksi rakkaudesta??
Ajatelkaa niitä yksilapsisia perheitä. Ainoa lapsi perheessä, ilman sisaruksia, ilman serkkuja. Saako rakkautta niin paljon osakseen?
En ymmärrä, en ollenkaan. Olen onnellinen lestadiolainen, ylpeä siitä! Olen tuntenut itseni tärkeäksi, osaksi tätä suurta maailmaa, ja yhtä perhettä. Omat vanhempani ovat olleet hyvä esimerkki välittävistä vanhemmista. En ole ikinä kuuullut olevani ei-toivottu tai turha.
Kasvakaa ihmiset, ja lopettakaa turha jauhaminen! Miksi uutisiin nostetaan ne loppujen lopuksi harvat perheet, ketkä väsyy ja puhuu siitä? Miksi ei nostettaisi myös niitä ei-vanhoillislestadiolaisia perheitä?
Ajatelkaapas, tottakai uutisissa puhutaan niistä tummaihoisista, ketkä ryöstää kaupan. Mutta ei niistä suomalaisista ketkä ryöstää samanlaisen kaupan. Ajatelkaas ihmiset mitä jauhatte!
Kiitos ja kuitti!
Itse olen kasvanut isossa perheessä, sisaruksia minulla on 14. Jokainen heistä on minulle rakas, enkä ketään heistä antaisi pois. Olen perheen nuorin lapsi, enkä ole jäänyt osattomaksi vanhempien rakkaudesta. Olen kokenut, että kotonani on ollut turvallista olla kun on ollut monta sisarusta ympärillä. Minulla on todella laaja tukiverkosto ympärilläni. 12 sisarusta, 52 sisarusten lasta, reilut 100 serkkua, isä ja äiti sekä isovanhemmat. Voiko joku vielä väittää, että tuossa tilanteessa jää osattomaksi rakkaudesta??
Ajatelkaa niitä yksilapsisia perheitä. Ainoa lapsi perheessä, ilman sisaruksia, ilman serkkuja. Saako rakkautta niin paljon osakseen?
En ymmärrä, en ollenkaan. Olen onnellinen lestadiolainen, ylpeä siitä! Olen tuntenut itseni tärkeäksi, osaksi tätä suurta maailmaa, ja yhtä perhettä. Omat vanhempani ovat olleet hyvä esimerkki välittävistä vanhemmista. En ole ikinä kuuullut olevani ei-toivottu tai turha.
Kasvakaa ihmiset, ja lopettakaa turha jauhaminen! Miksi uutisiin nostetaan ne loppujen lopuksi harvat perheet, ketkä väsyy ja puhuu siitä? Miksi ei nostettaisi myös niitä ei-vanhoillislestadiolaisia perheitä?
Ajatelkaapas, tottakai uutisissa puhutaan niistä tummaihoisista, ketkä ryöstää kaupan. Mutta ei niistä suomalaisista ketkä ryöstää samanlaisen kaupan. Ajatelkaas ihmiset mitä jauhatte!
Kiitos ja kuitti!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Perheesi oli siis 17 henkilöä , minun tuli mieleen tämä meni VL:n piikkiin .
Meillä Es /Lestoilla on joskus 12 lasta , eli 14 henkeä perheessä,
Yleisemmin 5-6 lasta joista 7- 8 perheen koko , tuli mieleen perintö
sinä saat sitten joskus 1/15 osan ajattelin sitä ja vähyyttä ,,sitten
huomasin että meitä oli 7 Kun äiti kuoli -58 saimme summan joka oli
surin piirtein kokoa mopo , mutta sitten ei olekiaan saatru mitään vaikka
isäni kuoli jo ensi helmikuussa 6 vuotta sitten , nyt en sanokaan mitään .
Teu, missä maailmassa sinä elät? Etkö tosiaankaan tunne esikoislestadiolaisperheitä, joissa olisi yli 12 lasta? Tai edes tiedä?
Hyvä juttu että sinä olet saanut hyvän perheen ja kokea rakkautta.
Paljon ihmisiä,sukua ympärillä ei kuitenkaan takaa rakkautta. Aivan varmasti yksilapsisen perheen lapsi ilman sukulaisia voi saada valtavasti enemmän rakkautta osakseen kuin suuren suvun keskellä oleva. Riippuu ihmisistä. Tiukasti lestadiolainen suku saattaa "rakastaa" niin kauan kuin elää heidän tapojensa mukaan.