Olen joskus aiemmin kirjoittanut tästä, mutta palaan vielä asiaan, koska en silloin oikein saanut mielestäni tyydyttäviä vastauksia. Me teemme jatkuvasti syntiä ajatuksin, sanoin ja teoin, jolloin olemme syyllistyneet koko lain rikkomiseen. Niinpä pienenkin synnillisen ajatuksen takia olemme Jumalan silmissä samalla huoranneet, tappaneet, varastaneet, olleet kunnioittamatta vanhempiamme, lausuneet turhaan Jumalan nimen, rikkoneet lepopäivän pyhittämisen jne. Siis melkoinen syntikuorma jatkuvasti niskassamme. Nimisynneistä parannusta haluava ei usko tuota taakkaa todeksi, vai? Tarkoitetaanko lähetyskäskyssä, että syntejä pitää saarnata samoille ihmisille anteeksi toistuvasti? Entä jos riittää, että pakanoille saarnataan kerran synnit anteeksi, ja jotka sen uskovat, elävät siitä lähtien armossa? Markuksen evankeliumissa sanotaan: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva." Tämähän on selvä lupaus kertakaikkisesta anteeksiannosta?
Riittääkö tämä
ex Napo
3457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Että aivan kuin vl:t eivät uskoisi, että Jeesus on kuollut heidänkin syntien puolesta. Koska jos näin olisi, heidän ei tarvitsisi turvautua ihmiseen, kun on huomannut tehneensä syntiä. He eivät voi uskoa omalle kohdalleen, sille paikalle, jolla ovat, että synnit on todellakin annettu anteeksi.
Toki, jos olemme tehneet syntiä lähimmäistämme kohtaa, niin meidän tulee se asia sopia tämän henkilön kanssa, pyytää anteeksi. Mutta tässäkin kohtaa vanhoilliset tekevät niin, että ensin he pyytävät anteeksi tältä jota vastaan on rikottu (tilanteessa jossa toinen on siis ei-vl), ja sen jälkeen vielä joltain toiselta vl:ltä, että se synti tulee sitten oikein anteeksi annetuksi. Toisinsanoen, he joutuvat pyytämään anteeksi sellaiselta vl:ltä, jolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, koska he uskovat että vain toinen vl pystyy vapauttamaan heidät synnistä. Myös sellaisesta synnistä jonka he ovat tehneet ei-vl:ää kohtaan.
"Toki, jos olemme tehneet syntiä lähimmäistämme kohtaa, niin meidän tulee se asia sopia tämän henkilön kanssa, pyytää anteeksi. Mutta tässäkin kohtaa vanhoilliset tekevät niin, että ensin he pyytävät anteeksi tältä jota vastaan on rikottu (tilanteessa jossa toinen on siis ei-vl), ja sen jälkeen vielä joltain toiselta vl:ltä, että se synti tulee sitten oikein anteeksi annetuksi."
Tämä on ristiriidassa tämän kanssa: "Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet"
Vl opin mukaan:
"Anna toisen vl:n antaa(toimia välittäjänä) meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet"
Johanneksen evankeliumi 13.luku:
5. Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä liinavaatteella, jolla oli vyöttäytynyt.
6. Niin hän tuli Simon Pietarin kohdalle, ja tämä sanoi hänelle: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?"
7. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät".
8. Pietari sanoi hänelle: "Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani". Jeesus vastasi hänelle: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani".
9. Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, älä pese ainoastaan minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää".
10. Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki".
11. Sillä hän tiesi kavaltajansa; sentähden hän sanoi: "Ette kaikki ole puhtaat".
12. Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt?
13. Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen.
14. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat.
15. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.
16. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.
17. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.
18. En minä puhu teistä kaikista: minä tiedän, ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen: 'Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan'.
19. Jo nyt minä sanon sen teille, ennenkuin se tapahtuu, että te, kun se tapahtuu, uskoisitte, että minä olen se.
20. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, se ottaa vastaan minut; mutta joka ottaa vastaan minut, se ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt.