Mielenterveyskuntoilija

Nyt kun olen tässä n.11 vuotta ollut mielenterveyskuntoilijana ja noin 5-7 vuotta elämästä meni psyykelääkkeiden parissa, voin todeta pari asiaa.

Ensinnäkin luottamuspula. Huomasin että kun sairastuin , masennukseen, tilanne oli sama kun hakisi armeijassa saikkua, vaikka olet kipeä, sinua epäillään, rehellisyyttäsi epäillään. Ja jos et hae, saat moitteet siitäkin, et toimi kuten vastuuntuntoinen tekisi tässä tilanteessa, eli hakeudu hoitoon. :)

Noniin, tämä epäluottamus. Olen huomannut että jos olet ns. miekkarin asiakas, sinuun suhtaudutaan kuin rikolliseen. Et ole mitään tehnyt, mutta et ole luottamuksen arvoinen.

Kun syöt lääkkeitä, muut saavat sen turvallisuuden tunteen. Hän on nyt vaaraton kun tunnollisesti syö lääkkeitään. Nämä muut, ns. terveet ja normaalit, kuitenkin epäilevät sinua kaikesta mitä sanot tai teet, motiivisi kyseenalaistetaan, olet uhri, kiusattu, väärentäjä, syyllinen, syytetty, what ever.

Pointtina tässä, miksi näitä psyykelääkkeitä sitten tarjotaan? Siksi että ns. normaalit saisivat nukuttua yönsä? Tuntisitte olonne turvalliseksi?

Eikö lääkkeitä syödä jotta parantuisitte taudista? Kuten antibiootti.
Tulehdus jonka te , syyllistämällä uhria, aiheutatte , ei noilla lääkkeillä poistu.

Kohtelette kuin rikollista, niin teitä tullaan myös kohtelemaan. Te olette rasisteja.

Teille ei mahdu päähän muu kuin se että olette normaaleja, ja nämä muut ovat 'poikkeavia' , sairaita, joita pitäisi lääkitä tai pistää johonkin syrjään, piiloon, kuten vanhukset ja sairaat. :)

Eikö olekin sairas yhteiskunta? Tai no, ymmärrettävä yhteiskunta.

Tulikin mieleeni, miten minuun suhtauduttaisiin eritavalla jos oikein alkaisin rikolliseksi? Valmistaisin pommeja, sabotoisin elämäänne, naarmuttelisin autojanne ja kaikkea sitä paskaa mistä muutenkin minua epäilisitte?

Niimpä, koittakaa parantua harhastanne, ei ole normaalia...

Enkä aio olla rikollinen x) enkä normaali...

Aion elää, saa-at-a-nnan natsit! x)