Täällä on usein otettu esiin keskustalainen tupailta-perinne. On myös tyrmistelty sisäänpäinlämpiviä kepukuntia jonne ulkopuolisen on mahdotonta tunkeutua.
Otetaanpa käsittelyyn helsinkiläinen nurkkapatrioottisuus ja sisäänlämpiävyys. Tupailtojen sijalla ovat hämyisät kabinetit joissa salamyhkäiset vallan sisäpiiriläiset jakavat yhteistä hyvää toisilleen.
Keskusta koetaan tätä perinnettä uhkaavana ulkoisena voimana. Mielikuvaa Helsinkiä uhkaavasta "viidennestä kolonnasta" pyritään luomaan ja vahvistamaan kaikin keinoin. Ei auta vaikka keskustalainen olisi asunut Helsingissä kymmeniä vuosia, jos hän asettuu Keskustan ehdokkaaksi kuntavaaleissa, hänen syntymäkotikuntansa kaivetaan esille, -hän muuttuu merijärveläiseksi, seinäjokelaiseksi tms. -mutta hän ei ole missään tapauksessa helsinkiläinen.
Helsinkiläinen sisäpiiri puolustaa asemiaan liittymällä ketterästi simpukkapuolustukseen aina kun joku heidän arvostelunsa mukaan "ulkopuolinen" yrittää mukaan päätöksentekoon. Vihreät ovat hyväksytty tähän sisäpiiriin, koska heidän vaikuttajansa "kylän isojen isäntien" jälkeläisiä. He eivät näe muita arvostellessa malkaa omassa silmässään.
Vihreiden johtohahmot muuttuvat keski-ikäistyessään siksi mitä ovat: helsinkiläisten herrasperheiden etuoikeutetuiksi jälkeläisiksi. Vihreän aatteen kanssa puuhastellessa on nuoruus kulunut rattoisasti ja nyt keski-ikään tullessa aate on haalistunut mutta on auttanut hyviin yhteiskunnallisiin asemiin ajamisessa...
ILTALEHTI 28.10.2004
Pekka Saurin muotokuva paljastettiin Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksen aluksi toissa keskiviikkona.
Helsingin Sanomien kuvauksen mukaan "jännitys purkautui naurun hörähdyksenä, kun verhot riisuttiin Pekka Saurin muotokuvan edestä".
Naurun hörähdyksen syy oli se, että kaikki olivat odottaneet, että apulaiskaupunginjohtajan muotokuva olisi toteutettu perinteiseen tapaan öljymaalauksena. Lopputulos olikin 80 cm x 100 cm -kokoinen valokuva.
Hinta oli kuitenkin liki sama kuin öljymaalauksellakin. Loppulasku Pariisissa asuvan Elina Brotheruksen kuvasta helsinkiläisille veronmaksajille oli huikeat 8 100 euroa, eli lähes 50 000 mummonmarkkaa.
Kuljetettiin bisnesluokassa
Saurin kuvan kuljetti Helsinkiin henkilökohtaisesti valokuvaaja Brotherus. Kuva lensi Suomeen bisnesluokan naulakossa. Kotoaan Ranskasta tavoitettu Brotherus kertoo, että matkustelu Pariisin ja Helsingin välillä ei aiheuttanut lisäkuluja helsinkiläisille.
- Mä en lentänyt bisnesluokassa, mutta Pekka Saurin kuva oli siellä. Se oli ainoa paikka, jossa se oli turvallisesti. Tällainen kuva on helposti särkyvä. Mutta se oli sellainen könttäsopimus, joka sisälsi kaikki kulut, kertoo Brotherus.
Kaupungin kansliapäällikkö Pertti Vanne vahvistaa Brotheruksen kertoman.
- Kohde valitsi tekijän. Taidekin kehittyy. Taideteos maksaa sen, minkä se maksaa, toteaa Vanne.
Vanteen mukaan hinta sovittiin tapaamisessa Brotheruksen kanssa.
Helsingin kaupungin tiedotuksen mukaan kaupunginvaltuuston puheenjohtajien muotokuvaperinne juontaa jo vuoteen 1875. Mitään toimiohjetta tai päätöstä asiasta ei löydy, vaan kyseessä on perinne.
Edelliset kaupunginvaltuuston puheenjohtajat, Suvi Rihtniemi (kok) ja Arja Alho (sd) maalauttivat itsestään muotokuvat 2001 ja 2000. Molempien kuvien hinta oli 85 000 markkaa, eli näihin nähden Sauri säästi kaupunkilaisten varoja noin kuudentuhannen euron verran.
Lehtikuvaajat hämmästyivät
Suomen Lehtikuvaajat ry:n puheenjohtajan Markku Niskasen mukaan 8 100 euron palkkio yhdestä valokuvasta on jättimäinen.
- Kova hinta Suomen oloissa kyllä, sanoo Niskanen
Niskasen mukaan isoissa eurooppalaisissa lehdissä vastaava summa voitaisiin maksaa poikkeuksellisesta otoksesta.
Kyseessä on muotokuva?
- Todellakin... on tosi kova hinta. Mainospuolella saattaa olla korvaukset tuota luokkaa joskus, mutta tiedän, että niihin tekee tiimi viikkotolkulla töitä. Tuo on kova hinta, pähkäilee Niskanen.
Niskanen muistelee, että aikoinaan Matthias Rustin laskeutumiskuvasta Punaiselle Torille maksettiin yhteensä samaa luokkaa oleva summa, kuin nyt Saurin muotokuvasta. Yhteislaskuun osallistuivat kaikki suurimmat eurooppalaiset ja amerikkalaiset lehdet.
lähde:
http://www.iltalehti.fi/2004/10/26/2331254_uu.shtml
Otetaanpa käsittelyyn helsinkiläinen nurkkapatrioottisuus ja sisäänlämpiävyys. Tupailtojen sijalla ovat hämyisät kabinetit joissa salamyhkäiset vallan sisäpiiriläiset jakavat yhteistä hyvää toisilleen.
Keskusta koetaan tätä perinnettä uhkaavana ulkoisena voimana. Mielikuvaa Helsinkiä uhkaavasta "viidennestä kolonnasta" pyritään luomaan ja vahvistamaan kaikin keinoin. Ei auta vaikka keskustalainen olisi asunut Helsingissä kymmeniä vuosia, jos hän asettuu Keskustan ehdokkaaksi kuntavaaleissa, hänen syntymäkotikuntansa kaivetaan esille, -hän muuttuu merijärveläiseksi, seinäjokelaiseksi tms. -mutta hän ei ole missään tapauksessa helsinkiläinen.
Helsinkiläinen sisäpiiri puolustaa asemiaan liittymällä ketterästi simpukkapuolustukseen aina kun joku heidän arvostelunsa mukaan "ulkopuolinen" yrittää mukaan päätöksentekoon. Vihreät ovat hyväksytty tähän sisäpiiriin, koska heidän vaikuttajansa "kylän isojen isäntien" jälkeläisiä. He eivät näe muita arvostellessa malkaa omassa silmässään.
Vihreiden johtohahmot muuttuvat keski-ikäistyessään siksi mitä ovat: helsinkiläisten herrasperheiden etuoikeutetuiksi jälkeläisiksi. Vihreän aatteen kanssa puuhastellessa on nuoruus kulunut rattoisasti ja nyt keski-ikään tullessa aate on haalistunut mutta on auttanut hyviin yhteiskunnallisiin asemiin ajamisessa...
ILTALEHTI 28.10.2004
Pekka Saurin muotokuva paljastettiin Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksen aluksi toissa keskiviikkona.
Helsingin Sanomien kuvauksen mukaan "jännitys purkautui naurun hörähdyksenä, kun verhot riisuttiin Pekka Saurin muotokuvan edestä".
Naurun hörähdyksen syy oli se, että kaikki olivat odottaneet, että apulaiskaupunginjohtajan muotokuva olisi toteutettu perinteiseen tapaan öljymaalauksena. Lopputulos olikin 80 cm x 100 cm -kokoinen valokuva.
Hinta oli kuitenkin liki sama kuin öljymaalauksellakin. Loppulasku Pariisissa asuvan Elina Brotheruksen kuvasta helsinkiläisille veronmaksajille oli huikeat 8 100 euroa, eli lähes 50 000 mummonmarkkaa.
Kuljetettiin bisnesluokassa
Saurin kuvan kuljetti Helsinkiin henkilökohtaisesti valokuvaaja Brotherus. Kuva lensi Suomeen bisnesluokan naulakossa. Kotoaan Ranskasta tavoitettu Brotherus kertoo, että matkustelu Pariisin ja Helsingin välillä ei aiheuttanut lisäkuluja helsinkiläisille.
- Mä en lentänyt bisnesluokassa, mutta Pekka Saurin kuva oli siellä. Se oli ainoa paikka, jossa se oli turvallisesti. Tällainen kuva on helposti särkyvä. Mutta se oli sellainen könttäsopimus, joka sisälsi kaikki kulut, kertoo Brotherus.
Kaupungin kansliapäällikkö Pertti Vanne vahvistaa Brotheruksen kertoman.
- Kohde valitsi tekijän. Taidekin kehittyy. Taideteos maksaa sen, minkä se maksaa, toteaa Vanne.
Vanteen mukaan hinta sovittiin tapaamisessa Brotheruksen kanssa.
Helsingin kaupungin tiedotuksen mukaan kaupunginvaltuuston puheenjohtajien muotokuvaperinne juontaa jo vuoteen 1875. Mitään toimiohjetta tai päätöstä asiasta ei löydy, vaan kyseessä on perinne.
Edelliset kaupunginvaltuuston puheenjohtajat, Suvi Rihtniemi (kok) ja Arja Alho (sd) maalauttivat itsestään muotokuvat 2001 ja 2000. Molempien kuvien hinta oli 85 000 markkaa, eli näihin nähden Sauri säästi kaupunkilaisten varoja noin kuudentuhannen euron verran.
Lehtikuvaajat hämmästyivät
Suomen Lehtikuvaajat ry:n puheenjohtajan Markku Niskasen mukaan 8 100 euron palkkio yhdestä valokuvasta on jättimäinen.
- Kova hinta Suomen oloissa kyllä, sanoo Niskanen
Niskasen mukaan isoissa eurooppalaisissa lehdissä vastaava summa voitaisiin maksaa poikkeuksellisesta otoksesta.
Kyseessä on muotokuva?
- Todellakin... on tosi kova hinta. Mainospuolella saattaa olla korvaukset tuota luokkaa joskus, mutta tiedän, että niihin tekee tiimi viikkotolkulla töitä. Tuo on kova hinta, pähkäilee Niskanen.
Niskanen muistelee, että aikoinaan Matthias Rustin laskeutumiskuvasta Punaiselle Torille maksettiin yhteensä samaa luokkaa oleva summa, kuin nyt Saurin muotokuvasta. Yhteislaskuun osallistuivat kaikki suurimmat eurooppalaiset ja amerikkalaiset lehdet.
lähde:
http://www.iltalehti.fi/2004/10/26/2331254_uu.shtml
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kiitos kun siteerasit Iltalehteä. En ole lehteä aikoihin ostanut ja nyt saatoin rahaa käyttämättä todeta, ettei ole mitään aihetta ostaakaan.
Jos irtonumeroita halutaan myydä tuolla tavalla täysin lukijoiden kateellisia asenteita tonkivalla paskatsurnalismilla, niin minun rahani pysyvät kyllä omassa taskussa eikä Iltalehden irtonumeromyyntikassassa.
Viitsit kuitenkin seurata kaunantäyteistä "paskatsurnalismia" päivät pitkät täällä Keskustan saitilla.
Melko kateellisia asenteita oli havaittavissa Keskustaa kohtaan sen vaalivoittojen jälkeen - oikeastaan koko ajan Lipposen kaatumisesta lähtien. Saa nähdä, helpottaako kateus nyt Keskustan pienen vastoinkäymisen myötä.
Ainakin vielä eilen palstan kepukaunaiset "paskatsurnalistit" hyppivät kiihkoissaan melkein seinille suorastaan maanisessa vahingonilossaan.
... sen tavan, jolla joku iltalehden lukija on kateellinen Pekka Saurille tämän muotokuvan vuoksi?
Meinaan, tämä kateusargumentti on yksi niistä merkillisistä älynpläjäytyksistä, joitten käyttötarkoitusta pieni ihminen ei aina oikein ymmärrä. Kritiikki kuin kritiikki voidaan lakaista maton alle iskemällä pöytään väite että kaikki kriitikot ovat vain kateellisia luudereita.
Minulle tuottaa huomattavia vaikeuksia kuvitella Pekka Saurista mitään mistä joku voisi olla kateellinen. Minulle tuottaa ylivoimaisia vaikeuksia kuvitella miteen kukaan voisi kuvitella että hänen oma muotokuvansa pitäisi olla Saurin kuvan sijalla. Kerropa, Jaba, millaisia nämä kateuden tunteet tässä yhteydessä nyt olisivat?
Sensijaan minäkään en ymmärrä miksi Saurista on otettu kallis valokuva, kun saman asian olisi ajanut sata kertaa halvempikin. Ehkä joku oikeasti uskoo nimiin ja statuksiin? Ja ilmeisesti statusajattelu sitten on jotakin johon nuo kateudetkin liittyvät? Teetätettiinhän taannoin Kekkosestakin muotokuva Ilja Glazunovilla, ja kesti aikansa ennen kuin kuva vaivihkaa kannettiin komeroon.
"Muotokuva" on muuten valokuvaksi erittäin epäonnistunut otos. Ei ihme, että yleisö purskahti epäuskoiseen hohotukseen kun se paljastettiin. Melko mukava nakki se tälle Pariisissa asuvalle vihreälle valokuvaajapimatsulle oli.
Kateus oli ehkä huono sana Sauriin kohdistettuna, ehkä Iltalehti vetosi pikemminkin lukijoidensa herrakaunaan tai millä sanalla nyt halutaan kuvata sitä "kateutta", jolla irtonumero-ostajat päivittelevät kuinka "meidän rahojamme taas on tuhlattu".
Sauri otatti itsestään valokuvan sen sijaan, että olisi edeltäjiensä tapaan maalauttanut sen ja ilmeisesti sopi samalla kuvaajan kanssa hieman maalausta halvemmasta hinnasta.
Iltaleden paskalööppitsurnamismia edustaa tapa, jolla toimittaja hehkutti kuvan hintaa suhteessa uutiskuviin ja mainoskuviin.
Uutiskuviin verrattuna muotokuva on tietenkin "kallis". Mainoskuviin sitä ei myöskään voi verrata, koska mainoskuvien hinta ei muodostu pelkästä kuvaajan veloituksesta, kun mukana on iso tiimi suunnittelijoita ja järjestäjiä tekemässä kuvaa itse kuvaajan ohella.
Niin, että Iltalehti meni tässä taas kerran sellaisille alhaisten tunteiden vetoamisten tielle, josta minä en henkilökohtaisesti pidä, kun en katso tuollaista paskatsurnalismia vapan lehdistön tehtäväksi sananvapaudessa, vaan odottaisin, että sauristakin etsittäisi asiallisemman kritiikin aiheita.
Itse etsin palstalta keskustelua ajankohtaisista poliittisista aiheista yhteisenä nimittäjänä keskustan harjoittama politiikka, koska keskusta on nyt hallituksessa pääministeripuolueena.
Muitakin asenteita olen toisilla kirjoittajilla havainnut olevan. Hämmästyttävimpänä sen asenteen, että keskustalaisuus olisi sitä vahvempaa, mitä kovemmin kirjoittaa Lipposesta ja demariörvelöistä.
Tätä piirrettä palstan käyttövoimassa en nimittäin itse ollenkaan ole ymmärtänyt.
... miksi ihmiset eivät saisi olla vihaisia siitä tavasta jolla yhteisiä rahoja käytetään.
En myöskään ymmärrä sitä että sinä tällaista rahankäyttöä kateusargumentteinesi puolustelet. Jos olisi kysymys mistä muusta tahansa julkisvarojen tuhlaamisesta, olisit varmaan kurkku suorana huutamassa kohtuuden ja kilpailutuksen perään.
Taitaa olla niin että kateusargumentti astuu kuvaan silloin kun sinä haluat määritellä omaa asemaasi iltalehtien lukijoiden suhteen. Koetko todellakin "paskatsurnalismin" vetävän lokaan joitain todellisia arvoja? Minä voisin olla aivan päinvastaista mieltä: kaikki mitä journalismilla voidaan vetää lokaan sen myös ansaitsee.
Köyhiä ja kunnollisia ihmisiä nimittäin on aika vaikeaa vetää lokaan edes lokalaitisten tuhrintatarpeilla.
...
Jospa ymmärtäisit ensin kaksi asiaa:
1. kritissoin ltalehden tapaa kirjoittaa asiasta
2. noin tehdessäni en puolustele ketään enkä mitään.
Jos tuota et kykene ymmärtämään, niin annetaan sitten jatkon olla.
Olet ainoa tietämäni ihminen joka ei kritisoidessaan puolustele mitään.
Yleensä kritiikillä on aina lähtökohtansa.
Kyllä sinullakin on. Sinä vain annat sen olla.
Ehkä on parempi ettei lähtökohtiisi puututa. Ne eivät ehkä ole kovinkaan kaksisia.
Helsinkiläinen on melkoisen tyhmä elukka.
Lehmä on jokseenkin viisas elukka.
Lehmä menee lypsettäväksi komentamatta, ihan kuten helsinkiläinenkin, joka menee oranssilla karjankuljetusvaunulla "työpaikkaan" työskentelemään
(= ei siis työtä t e k e m ä ä n) eli lypsettäväksi.
palkaksi helsinkiläinen saa heruttamastaan elinvoimasta jonkinverran rahaa, jonka se osittain kiikuttaa ostostaivaaseen ja vastikkeeksi saa kirjaviin pakkauksiin pakattuja prosessoituja syömätuettuja rehuja, eli
t u o t t e i t a ja m i e l i k u v i a paremmasta elämästä. Osa lypsytuloista viedään ruotsalaisten omistamaan pankkiin, jonka avulla on saanut ostettua betonikarsinan.
Kerran vuodessa helsinkiläinen saa palkallisen laidunjakson jolloin hän änkeää ihmisten ilmoille kadehtimaan ulkohelsinkiläisten elämää.
Toki ulkohelsinkiläisetkin käyvät helsingissä. Katsomassa helsinkiläisten absurdia elämää.
Parhaimmat naurut ihmisten keskuudessa saadaan yleensä siitä, kun helsinkiläinen sosiaalipummi ja multiveneeritautinen sanoo maksavansa veroja muualle Suomeen! ;-)))
t:jarmo
Pelkästään Helsinki joutui tänä vuonna ottamaan velkaa enemmän kuin valtio siitä syystä, että Helsingin kunnallisveron ja yhteisöveron tuottoa - toisin sanoen helsinkiläisten palkansaajien ja yrittäjien maksamaa veroa - otettiin pois Helsingistä ja siirrettiin sellaisiin kuntiin, joiden omat verotulot eivät riitä.
Me Stadilaiset elätämme kepukuntien kepulaisia isommalla summalla, mitä valtio on itse ottanut velkaa tänä vuonna.
Tämän faktan voisit ottaa kerrankin hyuomioon ilman enempää saivartelua vaikkapa sanomalla, että "Olet ihan oikeassa Jäbä". ;-)
tämä keskustelu on käyty aiemminkin JA SÄ OLET NIIN VÄÄRÄSSÄ!
Jos pikkuinen Itämeren kaupunki Helsinki kuppaa elinvoiman muualta maasta pääkaupunkikilpailun nimissä, ei siinä ole taloudellisesti mitään järkeä.
HELSINGISSÄ kerätyt verotulot eivät ole Helsingin kaupungin tai helsinkiläisten ansioista peräisin vaan KUPPAUKSESTA muualta Suomesta. Siksi on luonnollista, että HENKIHIEVERIIN Helsingin toimesta KUPATULLE muulle Suomella annetaan edes vähän omaa verta takaisin.
Pikku-Jeren (sai muuten aika vähän ääniä, vaikka oli kuntavaaliteeman pamfletin arkkitehti) ja tv-kuuluttajan markkinoima apinakäsitys siitä, että Helsinki jotenkin kilpailisi muiden pääkaupunkien kanssa ja siksi pitäisi Helsinkiin panostaa enemmän kuin muuhun Suomeen, joutaa roskakoriin.
Kerro, mitä järkeä on siinä, että Helsinki syö muuta Suomea, mutta häviää koko ajan kilpailussa muiden pääkaupunkien kanssa. (eihän sellaista kilpailua edes reaalimaailmassa OLE OLEMASSA!)
t:jarmo
Bryggaren Artsi (SDP) haluaa tiivistää rakentamista Helsingissä. Jaa miksi? Siksi, että helsinkiläisten paska kulkisi paremmin ja lyhyemmissä putkissa ja tehokkaammin. Siinä sitä helsinkiläistä tulevaisuutta.
yritykset eivät maksa yhteiskunnan kustannuksia veroillaan, vaan ainoastaan uusjakavat keskuudessaan omia verorahojaan. Koko yhteisöveron tuotto Suomessa on samaa suuruusluokkaa kuin yritysten pelkästään TEKES:iltä nauttimat tuet.