Haluaisin tietää enemmän skitsofreniasta, voisiko joku kertoa kokemuksia esim omasta tai läheisen skitsofreniasta?
Miten se vaikuttaa arkeen?
Minkä ikäisenä sairastuit?
Miten reagoit omaan/läheisen diagnoosiin?`
Miten se vaikuttaa arkeen?
Minkä ikäisenä sairastuit?
Miten reagoit omaan/läheisen diagnoosiin?`
Vastaukset 14
Vanhimmat
mutta se on vain SANA PAPERILLA.
ja sana paperilla leimaa ihmisen yhteiskunnassa.
Ei ole enää sana paperilla, koska sairauskertomukset arkistoidaan nykyään potilastietojärjestelmiin, ei paperille. Sairaus on kuitenkin sama kuin ennenkin.
Ystävälläni on todettu skitsofrenia, nykyään myös ocd sekä masennus. Skitsofrenia hänelle tuotti ääniä päässä ja joutui psykoosiin kun huudot meinasivat saada tahtonsa (itse)tuhoisuudesta läpi. Epäilen että hänellä on kannabis laukaissut hänella sairauden. Nykyään äänet pysyy kurissa psykoosi- ja rauhottavien lääkkeiden avulla. Pakkooireet esiintyivät skitsofreniadiagnoosin jälkeen. Masennus on vasta havaittu tämän vuoden puolella. Kaikki nämä nitoutuu yhteen; skitsofrenian oireet voivat "muuntautua" joissain vaiheessa esim pakkooireiden muodossa. Masennus taasen noista pakkoneuroosien ja skitsofrenian yhdistelmästä. Hänellä ei juurikaan ole läheisiä ihmisiä elämässään, vähäisetkin ovat vähentäneet yhteydenpitoa. Ystäväni on "vähän hitaalla" koko ajan, ei ymmärrä hygienian päälle, asuntoon ei terveyssyistä varmaan monikaan menisi. Hänen arkeensa se vaikuttaa (lääkityksen kera) siten että elelee paljon omien seinien sisäpuolella, ei siksi ettei olisi sosiaalinen vaan koska on "menettänyt elämänhallinan", menee nukkumaan kuudelta aamulla valvottuaan koko yön, nukkuu iltaan jne. Itse koen välillä todella raskaaksi ettei hän itse ymmärrä että voisi, edes yrittää, nostaa itsensä eikä jäädä sinne tuleen makaamaan "nokun mulla nyt on tämä skitsofrenia". Tai nousta vähän aikaisemmin mahdollistaakseen joskus sosiaalisia tapahtumia, halua elää elämää! Hän on siis syntynyt kultalusikka suussa ja vailla vastuuta, joten en osaa varmaksi sanoa mitkä oireet ovat sairautta ja mitkä puhtaasti (lähi)kasvatuksen puutetta. Ääreist kiltti ihminen ja ymmärtäväinen muuten kyllä. Erittäin saamaton joissain asioissa, joista usein hän kuitenkin on harmissaan, muttei silti saa aikaiseksi tehdä asioille mitään. Jos sinulla on jotain erityistä mielen päällä, saat kysyä enemmänkin, en oikein tiedä mitä lähtisin sinulle tässä purkaamaan ;)
Lisää henkilökihtausia kokemuksia nää on mielenkiintoisia
Klotsapiini, Leponexin vaikuttava aine voi aiheuttaa todistetusti n 20-30% käyttäjistä OCD:tä, tämän lisäksi (oulun yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa) todetaan että antipsykoottien käyttö pienentää kyseisten lääkkeiden käyttäjien aivoja vuositasolla n 0,7%. Linkkejä aiheeseen:
http://www.madinamerica.com/2014/10/antipsychotics-can-cause-obsessive-compulsive-disorder/
http://link.springer.com/article/10.1007/s11920-014-0510-8
http://www.naturalnews.com/046151_antipsychotic_drugs_brain_volume_schizophrenia.html#
kuka hemmetti täällä kirjoittaa meitsistä
"Ei ole enää sana paperilla, koska sairauskertomukset arkistoidaan nykyään potilastietojärjestelmiin, ei paperille. Sairaus on kuitenkin sama kuin ennenkin. "
eli ihminen on yhteiskunnan pelinappulana.
juuri tuon takia ei kannata antaa tietojaan mihinkään.
kerran kun ne sinne pääsee, niin siellä ne pysyy.
eri asia on toki sitten jos ei vaan yksinkertaisesti välitä. silloin hakeutuu vaan hoidon piiristä ulos esim. eläkkeelle.
Moi! Mulla oli murrosiässä erilaistumaton skitsofrenia, jonka seassa mielialan aaltoilua. Sen myötä se oli lievempää kuin itse skitsofrenia. Olen 19v. poika. Käytökseni aiheutti paljon hankaluuksia itselleni ja muille, koska harhaisuuden lisäksi mielialani vaihtelivat nopeasti. Olin mieluiten eristäytynyt pääni sisälle ja olin ahdistunut ihmisten ilmoilla. Toivoin, että käytökseni ei olisi ollut niin haitallisen epävakaata, mutta en mahtanut käytösongelmilleni ja siksi yksinäisyydelleni sitten mitään. Kovasti olisin halunnut kaveerata ja olla porukoissa mukana vielä ennen syvintä vaihettani skitsofreniassa. Silloin ihmiset vaikutti yhdeltä massalta ja kaikki olisi minua vastaan. Ne tuijotti ja toisaalta säikähti mun lievää psykoottista käytöstä.
Oireilin 16-18-vuotiaana, viime kesänä psykoosini loppuivat. Häiriöilläni tuntui olevan oma kello, jonka mukaan parannuin ja kävin puhumassa psykiatreille. Nyt pidän taukoa opiskelusta, joka stressaisi minut takaisin mielenterveysongelmiini.
En ollut kovin häiriökäyttäytyjä päälle päin, ja ongelmiini ei puututtu. Minä hölmö en kertonut ongelmistani kenellekään. Olin melko tottunut pahaan olooni ja muutenkin sairaudentunnoton. Hitsi, olisinpa uskaltanut kertoa ongelmistani ajoissa. Olisinpa parantunut nopeammin. Käytökseni tervehtyi kahden vuoden ajan. Perheeni ei huomannut tätä parantumista, koska eivät olleet huomanneet minussa sairauksia. Jonkin verran sekavuutta kyllä, mutta sitä omaperäisyyttä mulla oli osittain jo lapsena. Olen muuten lievä autisti, jonka nimike on Aspergerin syndrooma.
joopajoo asperger is bullshit...
ja sinä uskot kun kukkahattumammat ja papat tekaisee sinulle liudan diagnooseja?
ei kannattaisi.... yhteiskunnallista hölynpölyä.
mitään aspergereja ollut ennenkään ollut..
Kyllä on ollut mutta siihen aikaan niille ei ole löytynyt selitystä, lääketiede on kehittynyt niistä vanhoista ajoista (luojan kiitos) ja nykyään voidaan eri sairauksia hoitaa ja ymmärtää kun nillä on nimi ja niiden oireet tiedetään.
höh, korjaanpa noita edellisisä vastaväitteitä. Ainakin tällaista tietoa löytyy netistä:
Aspergerin syndroomainen voi saada opiskellessaan tarvittaessa omakohtaisen opintoaikataulun, hiljaisen oppimistilan, pidennetyt vastausajat kuuntelukokeeseen ja oppimistukea koulussa. Samaten olisi mahdollista saada toiminnanohjausta, mikä olisi tarpeen monelle autistisimmille AS-ihmisille. Pienillä järjestelyillä assi voipi saada itselleen paremman ympäristön. Aspergerdiagnoosi ilmeisesti hyödyttää enemmän kuin haittaa.
Freenia oli pirullista oireilua ja en saanut siitä merkintää -diagnoosia, koska olin vasta 18v. Psykiatri kertoi, että useimmilla freenia ei vaivaa jatko elämässä niin, että lääkkeet tarvisi, ei. Enkä halunnutkaan skitsofrenia tiaknoosia. Psykiatrian käynneillä mulla oli muuten tavoitteena saada ymmärrystä oireiluilleni, mutta sen sijaan kielsin diagnoosien tarpeen, kun ne siellä joskus otettiin puheeksi. Loppujen lopuksi aspergerin syndrooma on kelpo diagnoosi, josta hyötyy silloin, jos on liian omaperäinen, että tulisi muuten väärin ymmärretyksi usein.
semmosia.
Kirjoitanpa tähän vielä Skitsofreniasta nettisivustoilta tietokokoelman. Pahoitteluni, että ehdin kirjoittaa jo muusta kuin alkuperäistä aiheestatta.
Skitsofreniaan vaipuu noin 1% ihmisistä elämänsä aikana. Yleisimpinä ennakko-oireina ovat ahdistuminen ja eristäytyminen omiin oloihinsa. Oireilu kestää vähintään puoli vuotta. Masennus on silloin yleistä. Ensimmäisen parantumsien jälkeen kolmasosa skitsofreenikoista on parantunut kokonaan. Toisella kolmanneksella oireilu alkaa usein uudelleen erilaatuisina. Vielä joka kolmannella taas on skitsofrenia sellainen, että se vaatii keskustelujen ja yleensä lääkkeiden lisäksi sairaalahoitoa joskus. Yht. 5% freenikoista on jatkuvassa sairaalahoidon piirissä alituisten psykoosien takia.
Skitsofreenian alamuotoja ovat yleisyysjärjestyksessä: Paranoidinen (vakavasti aistiharhainen ja harhaluuloinen, pahat pelot, yleisimmin 25-35 vuotiailla) 40%, Erilaistumaton (kaikista muodoista oireita: hebefrenia, paranoidinen ja katatoninen, ei välttämättä ole psykoottista käytöstä eikä pitkittyneitä harhakuvitelmia) 40%, Hebefreninen (sekava ja lannistava -erityisesti negatiiviset oireet, ei-ymmärrettävissä oleva sekava käytös ja puhe, jopa kyvytön huolehtimaan itsestään, vaikein muoto jota sairastetaan usein nuorena. Yleisin 15-25-vuotiailla (n. 90% heistä) ) sekä harvinainen muoto: Katatoninen (kehon jäykistyminen psykoosissa, kun vaipuu elävään harhamaailmaan, kehoa voi toinen taivutella asentoihin, joita psykoottinen pitää tahtomattaan yllä, lisäksi asioiden tekeminen päinvastaisesti, kuin hänen oli neuvottu tekemään.
Löytyypä noista oireista tietoa nettisivujen lisäksi keskustelupalstoilta ja kirjoista.
Skitsofreenia on yleistä henkilölle, jolla suvussa on on ollut samaa mielenterveyshäriötä. Jos vanhemmista toinen (-> n. 10%) tai molemmilla -> 40%)
Lisäksi lähes yhtälailla skitsofrenian alttiuteen vaikuttaa heikko itsetunto, esimerkiksi narsistinen isä, tuliko isäksi yli 45-vuotiaana, ja oliko lapsella etäinen suhde häneen, onko äidillä ollut synnyttäessä toksoplasmoosi (tauti, peräisin eläinten ulosteista), onko autistinen ihminen (asperger, autisti) onko syntynyt keväällä ja syökö vitamiini + omega 3-pitoisia ruokia. Näistä tapahtumien lisäksi
skitsofrenia alkaa laukaisevasta tekijästä: usein elämänmuutokset, stressi, muut mielenterveyshäiriöt tai huumeidenkäyttö.
Skitsofffrreeeeniasta useimmiten vaietaan, eikä siitä ole tapana kertoa, kuin tunnetummasta masennuksesta esimerkiksi. Sama juttu maanis-depressiivisillä. Kuitenkin nämä mielenhäiriöt on saatava aisoihin mieluusti perheen tai puolison tai vaikkapa kouluterkkarin avustuksella, ottamalla yhteyttä. Myöhemminkin hänet saa hoidettua kuntoon. Olisi hyvä mennä ajoissa juttusille, enne kuin freenia tai muu häiriö ajaa ihmisen sairaudentunnottomaan mielentilaan.
Vielä maininta tähän siitä, että skitso on usein luovaa työtä osaavien sairaus, kuten kaksisuuntainen mielialahäiriökin. Sittempä sairauden merkitys: mielenterveyshäiriöt ovat ihmismielen varakeinoja parantua mahdottomalta tuntuvasta sosiaalisesta ongelmastaan. Yleensä ne todella parantavat jotkin taakse jääneet pahat kokemukset. psykoosissa ihmisen on helpointa käsitellä itsestään vaikeimpia tunteitaan -olemista ihmisten kanssa.
Edellisen kirjoittajan juttu on ihan asiaa. Aika lailla noin mäkin skitsofrenian ymmärrän.
Sairastuin 21-vuotiaana, yhtäkkiä. Ääniharhoja ja unettomuutta oli vain, monta vuotta. En halunnut lääkitystä. Opiskelin ja kävin välillä töissä. Lopulta aloin syödä lääkkeitäkin.
Nyt ne sitkeät oireet ovat olleet miltei poissa. Olen vain erittäin yksinäinen. Eläkkeellä. Perheellinen. Lihava ja huonokuntoinen. Meillä näyttää toisinaan kaatopaikalta.
Kuitenkin tänään minulla on unelmia ja elämäniloa. Jonain muuna päivänä saatan miettiä vaikka itsariakin.
Kun vanhenee, niin seksi ja seurustelusurut jäävät vähemmälle ja elämä tuntuu tasapainottuvan. Tai on pakko tasapainottua, sillä olen ÄITI. Äidit eivät saa herätä kello 12 päivällä!
Jaksamista sinulle esim. päivärytmin ylläpidolla, stressinaiheuttajia tunnistamalla ja terveellä ruualla vireyttä. Samáten (ryhmä)liikunta ja ystävät tietysti. Omaa liikkumiskykyä ja kotinsa kuntoa ei pidä paheksua niille mitään tekemättä. Toivotan myös innostusta yhteisiin mielenkiinnon puuhiin lasten kanssa.
Tämä 19 v. skitso lähes erakoitui mielenhäiriöisyytensä aikaan. Sekavuus ym. saattaa muuttaa luonnetta pysyvästi, mutta onpa minulla yhä mahdollisuus ja innostusta palata ihmisten ilmoille.