Hei.
Olen nyt 16v nuori nainen ja olen yrittänyt itsemurhaa hirttämällä. mutta jostain syystä en vaan onnistunut...heräsin vaan maasta ja ihmettelin miten olen voinu epäonnistua?! ilmeisesti minulta oli kuitenkin lähtenyt taju mutta silti heräsin ..Miten voi olla mahdollista etten saa edes omaa henkeä pois?! En vaan jaksa enää......Haluan vaan pois!
Olen nyt 16v nuori nainen ja olen yrittänyt itsemurhaa hirttämällä. mutta jostain syystä en vaan onnistunut...heräsin vaan maasta ja ihmettelin miten olen voinu epäonnistua?! ilmeisesti minulta oli kuitenkin lähtenyt taju mutta silti heräsin ..Miten voi olla mahdollista etten saa edes omaa henkeä pois?! En vaan jaksa enää......Haluan vaan pois!
Vastaukset 37
Vanhimmat
Yritä uudelleen..älä anna periks jos todella haluat lähteä
On siinäki neuvo. Hanki apua ja sopiva lääkitys.
Hanki apua mutta älä lääkitystä.
Sitä minäkin.
Psyykenlääkkeet aiheuttavat koulusurmia, itsemurhia ja hyökkäävää käytöstä.
Jos haluat lähteä ota lääkkeitä!!!!
Nykyisillä psyykelääkkeillä ei varmasti onnaa!
En jaksa enää oikeesti en yksinkertasesti jaksa! Varmaan ajattelette olet 16 koko elämä edessä..mutta tiesittekö että myös 16veellä voi olla asiat niin pahasti vinossa että haluu vaan pois..Olen koko pienen ikäni ollut yksin ala-asteelta lähtien kertaakaan ei ole ollut yhtään kaveria! Vanhempani juovat...ja se on kuulema minun syyni..olen syy heidän juomiseensa...Mietin että miks edes olen enää täällä ja miks en voinut onnistua siinä ensimmäisellä kerralla..miksi mun piti selvitä siitä? Miksen voinu vaan mennä?! En vaan jaksa..
Kuule hyvä, rakas ystävä, sinun aikasi ei ollut lähteä. Et ole syy vanhempiesi juomiseen, ei ikinä. Älä usko tuota valhetta. Sinulla on täällä jokin oma tehtävä. Jospa sinusta tulee rinnalla kulkija monille kärsiville, mutta sinua varten on elämällä tarjolla vielä myös jotain. Yritä päästä yli tuosta pimeästä hetkestäsi.
Kyllä elämä on sinua varten ja olet tärkeä sellaisena kuin olet.
Rakkaudelliset halit Sinulle!
"Varmaan ajattelette olet 16 koko elämä edessä.."
En ajattele sen enempää sinusta kuin minustakaan.
Elämää tässä riittää itse kullakin, mutta elämänlaatu vaan
yleensä paranee mitä enemmän ikää tulee.
Itsestä se kiinni.
moni on vaan nuorempana niin s atanan tyhmä että on jo tappamassa itseään vaikka 10 vuoden kuluttua nauraa koko ajatukselle.
mieli kun on herkkä
En ole aikoihin miettinyt mitään muuta kun kuolemaa ja miten teen itsemurhan ja viimein kun mä sen yritin tehdä niin menen ja epäonnistun! Elämällä ei ole antaa mulle enää yhtää mitään hyvää..Enkä jaksa odotella vuosia etta tää tuo jotain hyvää..Minun olis pitäny onnistua ensimmäisellä kerralla !
Kukapa nyt vuosia eteenpäin ajattelee. Riittää haasteeksi aina päivä kerrallaan. Tämäkin päivä alkaa olla jo illassa. Saivatko vanhempasi vihiä kokeilustasi kuolla?
Jos tsemppaat vielä muutaman vuoden ja katsot sitten, miltä elämä näyttää. Ethän sä etukäteen voi tietää, mitä se sulle tarjoaa.
Olen itsekin yrittänyt riistää henkeni. Onnekseni kuitenkin epäonnistuin. ''Paistaa sen aurinko risukasaankin''. Ja paistaahan se. Pidä se mielessäs!
sitten sun pitää tappaa itses....KETÄÄN EI KINOSTA JOS YKS HUOMIOHUORA ON TÄS MAAS VÄHEMMÄN KUOLE!!!!!!!!!!
Älä kuuntele hulluja. Olet tärkeä.
Kyllä vanhempani on saanut tietää mitä olen yrittänyt ollaan käyty kerran juttelemassa siitä! He meinasivat laittaa mut oikeesti osastolle lepäämää mutta kieltäydyin kun en vaan suostunut ja sanoin etten enää yritä mitään..Mutta edelleen haluan ja suunnittelen itsemurhan niin että onnistun !!
"sitten sun pitää tappaa itses....KETÄÄN EI KINOSTA JOS YKS HUOMIOHUORA ON TÄS MAAS VÄHEMMÄN KUOLE!!!!!!!!!! "
kyllä ne sun huomiohuorasi löytyy ihan muualta kun tästä
Moi,
olethan jutellut muidenkin aikuisten kuin vanhempiesi kanssa (jotka BTW kuvauksesi perusteella eivät ole huoltajantehtäviensä tasalla). Jos et, niin etsi käsiisi luotettava ihminen, vaikkapa koulun kautta. Tai ihan yleisen terveydenhuollon kautta, esim. päivystyksestä. Pääasia on että et nyt joudu olemaan yksin.
En ole paljoakaan sinua vanhempi, ja olen kärsinyt vastaavasta. Voin sanoa, että kun saat jonkun ihmisen seisomaan rinnalle, niin asiat alkavat kääntyä parempaan noin puolessa sekunnissa - ei tarvitse odottaa vuosikausia. Ihan oikeasti, minulla ja monella muullakin on kokemusta tästä.
Ja olen varma, että olet tosi hyvä ihminen - joka vaan on joutunut kokemaan kovia. Älä siis rupee köyden jatkoks.
Tähän väliin voisin vielä lisätä, että keskustelupalstoilla, ja etenkin tässä kategoriassa, (niinkun varmaan olet huomannut) ihmisten kommentit saattaa olla alapuolella kaiken arvostelun. Menethän siis hakemaan oikeasti jelppiä myös muualta. Hittolainen kun saisin vielä jotenkin jelpattua! Pistä viestiä tähän ketjuun ja kerro kuulumisia! Plus et älä tapa ittees!
> olen yrittänyt itsemurhaa hirttämällä. mutta jostain syystä en vaan onnistunut...heräsin vaan maasta
Hirttäminenhän on aika erikoismenetelmä, joka vaatii erikoisosaamista. Sopiva pudotuskorkeus on tärkeää. Liian pieni ja kuoleminen on hidasta tukehtumista, liian korkea ja pää irtoaa. Sopiva on siinä jossain väliltä, jolloin kaularanka katkeaa 5 ja 6 nikaman välistä (muistaakseni).
16v pikkutytön kannattaisi nyt ottaa muumilimua ja mennä leikkimään barbeilla.
Koita pärjätä 18V saakka jotenkuten kotona, ja muuta sen jälkeen omaan kämppään. Kun vielä koulut loppuu huomaat elämän olevan omassa kotona omassa rauhassa ihan kliffaa. Jos et jaksa tai halua tehdä töitä saat kyllä paperit työkyvyttömyydestä ja kela maksaa asuntosi ja ruokasi.
Suomi on hyvä paikka asua, usko pois, mutta yritä päästä eroon näistä sinua kiusaavista sidonnaisuuksista, sitten sinäkin sen näet.
suomi ei ole hyvä paikka elää.
moni kun jää siihen vuokrakämppään loppuiäkseen.
kermap_erseet rikastuu.
normaalia hyvää elämää pääsee nuori maistamaan sen pikku ajan elämästään kun asuu rikkaiden porukoidensa luona ja jos porukat ei jaa teinille kermaansa, ei teinillä ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä kaupungin vuokrakämppään.
ja sellainen kolhoosi on p_erseestä. tiedän itse kun asun sellaisessa, mutta on minulla mökki jonka tienasin pimeästi.siellä ei kuitenkaan voi asua, ellei tykkää sitten yksi olla siellä..
siellä on silti kaikki mitä ihminen tarvitsee luonnolta ja hiljaisuudelta.
kerrostaloissa ja rivareissa ei ole mitään.
kermap_erseet vie hyvät duunit, vanhoja ei palkata. Ikä on hyvin tiukka sana suomimaassa. siksi suomi onkin p_erseestä.
Olet jo saanutkin tämän suuntaisia neuvoja. Jospa teet elämäsi kanssa kompromissin ja annat vielä itsellesi aikaa - puoli vuotta tai kaksi vuotta. Laita se kuolema nyt ö-mappiin ja keskity suunnittelemaan itsesi hoitamista. Eihän 16-vuotiaalla ole aivotkaan vielä täysin muovautuneet. Kun aikaa kuluu, saat alkaa ajattelemaan ihan toisella tavalla. Ei se kuolema jätä sinua, jos jätät sen vielä hamaan tulevaisuuteen.
Mä olen 56 v. ja muistan oman 16 vuotiaana olon. Kyllä se oli silloin minulle helppoa, mutta ymmärrän ap:oa. Itsariajatuksia on tullut sittemmin paljon vanhempana, koska tein pahan virheen ja hain julkiselta sektorilta apua ahdistukseen. Nyt sitten elämä on suurelta osin eletty mielenterveysrumbassa, joka toki oli opettavainen kokemus, mutta suuren virheen tein silloin päälle 30 vuotiaaana kun hain "apua" ammattiauttajalta - terrori käynnistyi. Henkisenä ihmisenä uskon, että elämät suunnitellaan ja siis sain sen, mikä minun pitikin saada. Kaikesta entisestä kokeneempana sanon ap:lle, että älä yritä itsaria enää, sillä maailma heittelee aika usein ihmistä ja nyt noin nuorena, kun koet raskaan vaiheen, niin kaikki muuttuu vielä. Kun muutat kotoa pois elämäsi vasta lähtee käyntiin. Älä ala syömään lääkkeitä, kuten yllä sinua neuvottiinkin. Ja pyri eroon hoitotahosta. Kuuntele visioitasi ja kun jokin alkaa vaikuttaa selvältä visioistasi, niin se on oikea reitti. Toivo itsellesi hyvää ja silloin hyvää saakin osakseen. Toisaalta jos tapaat jonkun tervejärkisen psykologin, niin varmaankin saat hyviä neuvoja mitä pitää tehdä, mutta jos psykologia etsit, niin etsi kokenut psykologi. Itse sain diagnoosistani poikkeavan arvioinnin koko " diagnoosiksi" juuri kokeneelta psykologilta ja hän sanoi sen heti kuultuaan kertomukseni, mutta julkisen sektorin muutama typerys vänkyttää vastaan. Visioni on se, että minä voitan koko jutun. Ota siis nuori uusi suunta ja unohda menneet. Kuten yllä sanottiinkin, niin elämäsi todellakin alkaa vasta parin vuoden päästä.
On totta, että itsarin kanssa ei kannata hoppuilla. Jokin vinkki aloittajalle on jo sekin, ettei homma onnistanut. Ei ole aikasi vielä lähteä. Sinua tarvitaan täällä.
aina on vaihtoehtoja, ja asioilla on tapana järjästyä, kannataa puhua asiast jonkuin kanssa ja miettiä mitä asioille vois tehä.
Sinä olet 16-vuotias ja sinulla on koko elämä vielä edessä.
Sinun elämän tuska johtuu kotioloistasi, kun pääset pois kotoa kaikki muuttuu.
Ole kärsivällinen, odota sen aikaa kun pääset muuttamaan omaan asuntoon, silloin kaikki muuttuu paremmaksi, kun pääset rauhoittumaan.
Yllä hyviä kirjoituksia, ei kannata tehdä itsaria.
Elämä on kuitenkin lahja.
Kyllä täällä kuitenkin hauskaa on olla, ja seurata maailman - ym tilanteita sivusta vaikkei pystyisikään töitä tekemään.
Aina voi kirjoittaa, Paavalikin joutui vuosiksi vankilaan muttei valittanut koskaan surkeita olojaan, vaan kirjoitti, ja aina positiivisesti, toivoen tulevaisuudessa kaiken muuttuvan paremmaksi.
Luepa huviksesi Paavalin loppuvuosista!
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Ap. t. 21:1&rnd=1412743463538
Siinä ihminen joka sai kärsiä paljon, mutta ei koskaan menettänyt toivoaan!
Ja kun oikein mättää, niin ajattele pakolaisia, heitä jotka viruivat keskitysleireillä ja halusivat kaikin tavoin säilyttää henkensä. Tälläkin hetkellä heitä on ja haluavat elää.
meille annetaan vain yksi kertaa mahdollisuus elämään.Sinun elämä ei ollut tarkoitus vielä päättyä.mielestäni tämän elämän tarkoitus on ilo.joskus sen löytämiseksi tarvitsee kokea paljon ja selveytyä vaikeuksista.Joskus siihen rinnalle pitää löytää jokin tuki.Siis lähimmäinen tai ammattiauttaja.Lähde siis kyseleen mistä saisit apua.Ei ole tyhmää pyytää apu silloin kun ei yksin osaa ongelmaa ratkaista ,vaan se nimeen omaan on viisautta.
Muiden kanssa asiasta keskustelukin jo helpottaa ja antaa vaihtoehtoja.Joillekin lääkitys tuo apua.Elämässä on monenlaisia vaikeuksia ,mutta aina joku voi antaa uuden näkökulman vaikeallekin asialle kun rohkeasti otat asian puheeksi.Ja ellei ensimmäinen henkilö sitä osaa kuunnella ,niin eikun menet toisen luokse.Vanhempasi ,terveydenhoitohenkilökunta,koulukurattori ,puolisosi ,kaverisi, aloita vaikka tuossa järjestyksessä.
Mieti, sulla on enää pari vuotta kun voit päästä asumaan jo omillesi. Itsekään 16-vuotiaana en voinut mitenkään uskoa, että parempi elämä olisi edessä jo 2n vuoden päästä! Koko elämäni muuttui, kun muutin 18 vuotiaana omaan asuntoon! Parannuin masennuksestani ja kaikki alkoi näyttää valoisammalta. Varmaan auttoi myös ikä ja aika. Silloin 15-16v.nä mulla oli kaikki kaikkein vaikeinta. Mieli hormoneistakin ihan sekasin varmaan.
"Vanha mies jo
5.10.2014 00:01
1
Sulje
Mä olen 56 v. ja muistan oman 16 vuotiaana olon"
Et ole vanha, vaan 56v. Sinulla on pitkä elämä edessäsi vielä.
Samoin 16 veellä, mutta tämä 16v on ruikuttava pikkupenska.
Huonosti menee jos tuollaisia puheita viljelee itsestään.
Minäkin olen 56 vuotias,ompa meitä nyt monta täällä.Minun nuoruuteni,teinikä oli kovaa.Olen myös joutunut olemaan yksin,ja koulukiusattukin.Se kyllä vaikutti niin,etten edelleenkään kaipa muiden seuraa.Vaikeuksia on tullut,ja oli vakava masennuskin josta toivuin.Tästä opin sen,että kun on vaikea aika,tai vain olo,se menee aikanaan ohitse.Tilanteetkin muuttuu,ja paranee.Odottele pari vuotta,olet lain mukaan silloin aikuinen,ja voit muuttaa pois kotoa,tai hyvässä lykyssä löydät rehdin ja hyvän miehen(älä ota juoppoa).Elämä kyllä vielä sinullekin hymyilee.Miksi tehdä itsemurhaa,maailma on muutoinkin jo tiensä päässä.Neuvoisin että ala harrastaa liikuntaa,käy vaikka uimahallissa uimassa,tai harrastat jotakin mikä sinua voisi kiinostaa,älä jää paikallesi suremaan.
Älkää ainakaan lääkkeillä yrittäkö. Varsinkin viinan kanssa ne sekottaa pään siten, ettet ole sama ihminen. Lähden ulosteet housuissa konttaamaan rappukäytävään, vailla minkäänlaista kontrollia taikka muistikuvia tapahtumista.
Ei lääkkeillä, uskokaa kokenutta.
Voisin melkein sanoa että ap olet kuin minä sinun ikäisenä. Itselle kävi ihan sama juttu hirttäytymisen kanssa. Nyt 3n vuoden päästä tapahtumasta olen onnellinen etten kuollut. Elämä on käynyt mielenkiintoisaksi. Et menetä mitään, vaikka odottaisit muutaman vuoden edes, voit vaan menettää jos lopetat elämäsi jo 16-vuotiaana.
Entäs jos sanon sulle että sähän et muuten tapa ittees kun mä määrään sen? Eikö kiinnostais esim. paneminen tai jotain?
Hei aloittaja, ootko sä hengissä? Kun ei kuulu mitään?
Ja se nyt pitää heti sanoa tähän perään vielä että älä tee mitään paskaa itsellesi. Sä et vaan tajua tätä tuollaisessa olosssasi nyt, mutta tajuat sen muutaman vuoden kuluttua. Sitten kun sun elämä on tasoittunut omille jaloilleen. Kun sulla on oma kämppä, etkä ole riippuvainen KENESTÄKÄÄN MUUSTA kuin itsestäsi.
Ymmärrätkö.
Pidä huoli itsestäsi. Rakasta itseäsi. Kyllä rakastamisen arvoisia asioita löytyy, meistä kaikista. Intohimo elämään on yksi asia mikä antaa tarkoituksen, tätä EI pidä hävetä - päinvastoin!