Olen opiskelija ja kärsin välillä opiskelujen tuomasta kovastakin stressistä.
Ilman stressiä on ihan normaali olotila, mutta aina kovan stressin aikaan käy niin, että tunnen muuttuvani. Minusta tulee täysi kusipää joka ei ajattele muita kuin itseään. Tämähän taitaa olla vielä suht koht normaalia kovassa stressitilassa, mutta lisäksi tähän liittyy jotain kummallista persoonallisuuden jakautumista.
Eli tunnen olevani tunteiltani kylmä kuin kivi ja tulee ihan sellainen olotila että kaikki tunteet mitä minulla on, ne on jonkun muun minua kohtaan tuntemia ei siis minun omiani.
Lisäksi olen aika herkkä muutenkin ja saatan vaistota esimerkiksi jos joku pitää minusta tai ei pidä.
En tiedä mutta pitäisköhän jo alkaa soittamaan aikaa jonnekin pöpilään. Tuntuu aina stressaantuessa että olen sekoamassa ihan täydellisesti. Tämä on siis ihan totta koko asia.
Ilman stressiä on ihan normaali olotila, mutta aina kovan stressin aikaan käy niin, että tunnen muuttuvani. Minusta tulee täysi kusipää joka ei ajattele muita kuin itseään. Tämähän taitaa olla vielä suht koht normaalia kovassa stressitilassa, mutta lisäksi tähän liittyy jotain kummallista persoonallisuuden jakautumista.
Eli tunnen olevani tunteiltani kylmä kuin kivi ja tulee ihan sellainen olotila että kaikki tunteet mitä minulla on, ne on jonkun muun minua kohtaan tuntemia ei siis minun omiani.
Lisäksi olen aika herkkä muutenkin ja saatan vaistota esimerkiksi jos joku pitää minusta tai ei pidä.
En tiedä mutta pitäisköhän jo alkaa soittamaan aikaa jonnekin pöpilään. Tuntuu aina stressaantuessa että olen sekoamassa ihan täydellisesti. Tämä on siis ihan totta koko asia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei nyt ehkä ihan pöpilään, mutta varmaan kannattaisi keskustella ihan tavallisen terveyskeskuspsykologin kanssa. IHAN normaali stressioire tuo ei taida olla.
Kun ongelmiin tarttuu ajoissa, ne pystyy yleensä hoitamaan.
Olen tässä miettiny myös, että kovan paineen alla sitä vaan menettää taidon, tai on liian väsynyt käsittelemään omia tunteitaan.
Itsestäni tulee silloin aika syrjäänvetäytyvä ja epäsosiaalinen. Kaikki keskittymiskyky ja energia kuluu siihen stressinaiheuttajaan sekä itsensä tolpillaan pitämiseen.
Pitäis kai opetella myös se itsensä kuuntelemisen taito että pystyis pahimmat karikot välttämään.
Mulla on ihan sama juttu. Päätän opintoni vajaan kuukauden päästä ja olen apinanraivolla tehnyt loppuun tehtäviä ja tenttejä. Ei oikein jaksa empatiaa toisille. Sanon välillä tosi pahasti ja kusipäisesti toisille. Ei jaksa tippaakaan välittää. Olen kuitenkin yrittäny hillitä itseäni ja pyytää anteeksi ja pyytänyt lähimpiäni olemaan välittämättä. Varmasti se johtuu stressistä, sitä sen alla joutuu priorisoimaan omaa jaksamistaan ja voimavarojensa jakamista. Tsemppiä ja yritä olla lähimpiesi kanssa sovussa. He voivat jopa auttaa sinua.