"Hän on suhteessa satasella heti tai nollalla. Mitään muita numeroita hän ei hallitse tai tunnusta. Mutta ihanaa, kun saa heti kaiken sen, mitä narsistilta ei ikinä yhtään.. "
Minun narsisti-psykopaattini sanoi aikoinaan itsestään tuollatavoin, että hän on "täysillä tai ei lainkaan"... Tavallaan se piti paikkansakin, eli jos hän haluaa toiselta jotakin todella, niin hän haluaa pyörittää uhriaan täysillä.
Toivottavasti sama ilmiö ei kuitenkaan liity sinun nykyiseen suhteeseesi, Ojasta allikkoon.
"Päiväkirjan" pitäjä
Sitten yltin kommentti:
""Mutta ihanaa, kun saa heti kaiken sen, mitä narsistilta ei ikinä yhtään."
Ihan uteliaisuuttani ny kysyn, mitä tarkoitat tuolla ylläolevalla lauseella?
Mitä tuo "saat heti kaiken" pitää sisällään... "
Johon Ojasta allikkoon vastaa:
" Hui.
Hyviä huomioita.
Yritän pitää silmäni auki ja olla edelleen täällä, jotta jalat pysyisivät maassa ja realiteetit kohdallaan. Etten vaan taas olisi saanut sitä lottovoittoa :/
No joo, siis saan positiivista palautetta, apua rutkasti, hellyyttä, ja keskustelua parisuhteesta ja niistä ongelmista. Hän on hyvin analyyttinen, empaattinen ja tarkkanäköinen.
Mutta suhde etenee kyllä aivan liian nopeasti ja tiedän, että hänellä on selkeästi ongelmia.Tai hän tahtoisi, että se etenisi. Pari viikkoa taivasta, sitten konflikti ja parin kuukauden breikki ja nyt taas takaisin yhteen.
En usko, että hän on narsisti siinä klassisessa merkityksessä, mutta traumoja hänellä selkeästi on, vaikkei hän sitä tiedosta. Rankkoja juttuja vanhasta suhteesta, josta hän on kertonut.
Tässä iässä (yli nelikymppisenä) kaikilla vapailla ihmisillä on enemmän tai vähemmän traumoja vanhoista suhteista ja kyseenalaisia parisuhdemalleja, joten sitä täydellistä ei tule vastaan. Kyse on mielestäni siitä, pystymmekö työstämään ongelmiamme ja sitoutumaan siihen prosessiin parisuhteessa.
Tämä on aivan liian alussa vasta, jotta pystyisin sanomaan mikä tästä muodostuu, mutta olen kiitollinen rakentavasta vuorovaikutuksesta kanssanne ja lupaan pitää silmäni auki.
Tällä hetkellä meitä on mielestäni kaksi läheisriippuvaista, joista minä olen tiedstanut ongelman ja se on tällä hetkellä hyvin hallinnassani ja tarkkailun alla.
Tietysti on mahdollista myös se, että hän on narsisti ja minä taas peilaan häneen omia kuvitelmiani.
Ainoa asia, joka hänessä muistuttaa narsistia, siis tällä hetkellä, on hänen kyvyttömyytensä käsitellä konflikteja ja häipyä, mutta se taitaa olla useiden miesten toimimaton parisuhdestrategia? Kaksi kuukautta poissaoloa oli kyllä varsin kohtuutonta, mutta suhde oli silloin ihan alussa.
Olen asettanut hänelle rajoja ja ottanut tilaa (pari päivää tapaamatta) joka on minulle uutta. Hän reagoi siihen rankaisemalla minua (?) hiljaisuudella, mutta vastaili sentään harvoihin tekstiviesteihini. Suhde jatkuu.
Olen luvannut, että jos hän päättää taas kadota, voin odottaa kaksi viikkoa. Se on pitkä aika, mutta vähemmän, kuin kaksi kuukautta. Mielestäni realistinen raja siis. Nollatoleranssia katoamiselle ja mykkäkoululle tuskin voin tässä vaiheessa suhdetta vaatia.
Olen myös kertonut hänelle, että toista pitkää kokonaan katoamista en sulata, vaan suhde päättyy sitten siihen."
Minun narsisti-psykopaattini sanoi aikoinaan itsestään tuollatavoin, että hän on "täysillä tai ei lainkaan"... Tavallaan se piti paikkansakin, eli jos hän haluaa toiselta jotakin todella, niin hän haluaa pyörittää uhriaan täysillä.
Toivottavasti sama ilmiö ei kuitenkaan liity sinun nykyiseen suhteeseesi, Ojasta allikkoon.
"Päiväkirjan" pitäjä
Sitten yltin kommentti:
""Mutta ihanaa, kun saa heti kaiken sen, mitä narsistilta ei ikinä yhtään."
Ihan uteliaisuuttani ny kysyn, mitä tarkoitat tuolla ylläolevalla lauseella?
Mitä tuo "saat heti kaiken" pitää sisällään... "
Johon Ojasta allikkoon vastaa:
" Hui.
Hyviä huomioita.
Yritän pitää silmäni auki ja olla edelleen täällä, jotta jalat pysyisivät maassa ja realiteetit kohdallaan. Etten vaan taas olisi saanut sitä lottovoittoa :/
No joo, siis saan positiivista palautetta, apua rutkasti, hellyyttä, ja keskustelua parisuhteesta ja niistä ongelmista. Hän on hyvin analyyttinen, empaattinen ja tarkkanäköinen.
Mutta suhde etenee kyllä aivan liian nopeasti ja tiedän, että hänellä on selkeästi ongelmia.Tai hän tahtoisi, että se etenisi. Pari viikkoa taivasta, sitten konflikti ja parin kuukauden breikki ja nyt taas takaisin yhteen.
En usko, että hän on narsisti siinä klassisessa merkityksessä, mutta traumoja hänellä selkeästi on, vaikkei hän sitä tiedosta. Rankkoja juttuja vanhasta suhteesta, josta hän on kertonut.
Tässä iässä (yli nelikymppisenä) kaikilla vapailla ihmisillä on enemmän tai vähemmän traumoja vanhoista suhteista ja kyseenalaisia parisuhdemalleja, joten sitä täydellistä ei tule vastaan. Kyse on mielestäni siitä, pystymmekö työstämään ongelmiamme ja sitoutumaan siihen prosessiin parisuhteessa.
Tämä on aivan liian alussa vasta, jotta pystyisin sanomaan mikä tästä muodostuu, mutta olen kiitollinen rakentavasta vuorovaikutuksesta kanssanne ja lupaan pitää silmäni auki.
Tällä hetkellä meitä on mielestäni kaksi läheisriippuvaista, joista minä olen tiedstanut ongelman ja se on tällä hetkellä hyvin hallinnassani ja tarkkailun alla.
Tietysti on mahdollista myös se, että hän on narsisti ja minä taas peilaan häneen omia kuvitelmiani.
Ainoa asia, joka hänessä muistuttaa narsistia, siis tällä hetkellä, on hänen kyvyttömyytensä käsitellä konflikteja ja häipyä, mutta se taitaa olla useiden miesten toimimaton parisuhdestrategia? Kaksi kuukautta poissaoloa oli kyllä varsin kohtuutonta, mutta suhde oli silloin ihan alussa.
Olen asettanut hänelle rajoja ja ottanut tilaa (pari päivää tapaamatta) joka on minulle uutta. Hän reagoi siihen rankaisemalla minua (?) hiljaisuudella, mutta vastaili sentään harvoihin tekstiviesteihini. Suhde jatkuu.
Olen luvannut, että jos hän päättää taas kadota, voin odottaa kaksi viikkoa. Se on pitkä aika, mutta vähemmän, kuin kaksi kuukautta. Mielestäni realistinen raja siis. Nollatoleranssia katoamiselle ja mykkäkoululle tuskin voin tässä vaiheessa suhdetta vaatia.
Olen myös kertonut hänelle, että toista pitkää kokonaan katoamista en sulata, vaan suhde päättyy sitten siihen."
Vastaukset 11
Vanhimmat
Toivottavasti ette tykkää pahaa, kun siirsin keskustelun. Ihan vain sen takia, kun ajattelen, että tuo minun "päiväkirjani" pysyisi suurinpiirtein sellaisena kokonaisuutena, että sitä voisi joku niin halutessaan lukea etenevästi. En ole halunnut mitään blogia tehdä, vaan mielestäni tämä palsta on sellainen matalankynnyksen juttu, mistä on helppo bongata asoita.
"Hän on hyvin analyyttinen, empaattinen ja tarkkanäköinen."
Tuo näkemys alussa ei sulje pois ikävä kyllä mitään mahdollisuuksia. Hyvinkin koin itse aikoinani oman narsisti-psykopaattini "kuuntelevaksi korvaksi" itselleni, jonkalaista olin kaivannut aina...
Todellisuudessa hän kuunteli tarkkaan saadakseen selville minusta asoita mahdollisimman paljon ja voidakseen siten saada minut paremmin hallintaansa. Narsistit tapaavat asettua suhteeseen alussa täydellisinä kumppaneina. Ihmisenä, jota uhri on vain odottanut. Hän on vastaus unelmiin.
Sitten hän tekee itsestään välillä normaalia ja suhteesta samoin, että tuntuisi todemmalta.
Hän analysoi terävästi (minun kohdallani asiat eivät vain sattumalta osuneet), esitti empaattista ennenäkemättömällä tavalla niin, että jopa ääneen sanoin hänelle siitä, että vaikka käyttää alkoholia, niin hänelle ei ole tullut empatiahäiriötä...
" mutta traumoja hänellä selkeästi on, vaikkei hän sitä tiedosta. Rankkoja juttuja vanhasta suhteesta, josta hän on kertonut."
Narsistit kertovat juuri tuollaisia rankkoja juttuja entisistä suhteista. Tekevät kynnyksen uudelle uhrille matalaksi niillä jutuillaan. Asiat ovat menneet heillä ilmeisesti aina tavallista monimutkaisemmiksi, jotta uusilla uhreilla on siinä pähkäiltävää ja voivat pistää paremmaksi...
Olin aivan ihastunut nimenomaan hänen empatiaansa... Joka siis loppupeleissä osoittautui pelkäksi teatteriksi.
Narsisti-psykopaattini on kyllä erittäin tarkkanäköinen, koska se on hänen elinehtonsa, ilman sitä hän ei tule toimeen.
Mielestäni normaali ahkera ja kunnollinen mies ei kikkaile tarkkanäköisyyksillä, vaan elää jotenkin ihan toisin.
" hänen kyvyttömyytensä käsitellä konflikteja ja häipyä, "
Tosiaan. Narsistit eivät osaa riidellä, koska he eivät ole oppineet elämässään vastavuoroista tapaa kommunikoida. He ovat aina oikeassa. Ilmeisesti hän odotti silla kahden kuukauden reissullaan sinulta vastaantuloa...
"Kyse on mielestäni siitä, pystymmekö työstämään ongelmiamme ja sitoutumaan siihen prosessiin parisuhteessa."
Entä tämä partneri? Kysymys sinun kohdallasi onnistuminen on ilmeisesti siitä, että kumppani osaa tuon taidon myös ja lähtee sitoutumaan järkevästi...
Mutta tämä mieshän oli "kykenemätön ratkaisemaan konfliktia".
Joo. Totta kaikki. Kiitos.
Yritän olla olematta paranoidinen ja annan tälle suhteelle ja kasvulle mahdollisuuden, mutta pidän silmäni auki ja etenen itse hitaasti.
Yhteydenottoyritykseni sen kahden kuukauden alussa eivät tuottaneet tulosta, enkä sitten jatkanut, koska tahdon käyttäytyä kypsästi, enkä olla mikään stalkkeri/ahdistelija.
Palattuaan hän sanoi ylireagoineensa pyysi anteeksi. Myös keskustelu onnistui hyvin.
En ole vielä heittänyt kirvestäni kaivoon, vaikka sisimmässäni en olekaan kovin optimistinen.
Ymmärrettävästi olen melko lukossa.
Hyvää tässä on se sama, mitä muutkin narskujen koulimat kertovat. Hänen kanssaan näen hyvin myös oman läheisriippuvuuteni vastapuolelta. Siis esimerkiksi juuri tuon vaikeuden kommunikoida negatiivisia tunteita, mutta kuten sanottua, löysinhän minä narskunkin kanssa ongelmia itsessäni ja työstin niitä.
Kävi kuinka kävi, tässä on mielestäni itselleni taas mahdollisuus vähän kasvaa tasapainoisena aikuisena.
Tuo mykkäkoulu (passiivisaggressiivisuus) ja hylkääminen eivät kyllä tietenkään ole toipuvalle läheisriippuvaiselle mitään herkkua.
"Palattuaan hän sanoi ylireagoineensa pyysi anteeksi. Myös keskustelu onnistui hyvin."
Ei ainakaan kannata uskoa kaikkia stereotypioita, mitä narsisteista luodaan. Oma narsisti-psykopaattinikin on pyytänyt minulta anteeksi. Osaa sen sellaisena temppuna tehdä. En myöskään tiedä, että oliko joku käskenyt pyytää minulta anteeksi. Narskuillakin on sellaisia isällisiä hahmoja elämässään, joiden neuvoja voivat noudattaa, kun katsovat sen hyväksi itselleen. Toimivat siis joskus tavoilla, joista puhutaan, että narsisti ei sitä eikä tuota..
Keskustelimme myös aivan valtavasti kun hän oli töpeksinyt välimme. Narsisti-psykopaattini ei myöskään ole koskaan lyönyt minua.
Mutta en nyt halua maalata piruja seinille. Toisaalta, nimimerkkisi... ja tuo, mitä olet kertonut, että on jo vaikeaa tuossa vaiheessa...
No niin.
Oikeassa olitte.
Näistä minun rajojen asettelustani on nyt sitten menossa se kauhea kosto, eli kaikki oli muka hyvin ja normaalisti. Viikonloppusuunnitelmat tehty ja hän lupasi saapua tänne aamulla.
:)
Kello on yksi, eikä tyypistä kuulu mitään. Ei siis mitään.
Ja joo, asiat ovat juuri sitä, mitä ovat.
Olen tosi tyytyväinen, etten suostunut mihinkään hänen ehdottamiinsa asioihin, joilla hän olisi sitonut minut tiukemmin itseensä (tyttären tapaaminen, isäni tapaaminen, yhteen muuttaminen, fb-statuksen muuttaminen..)
Mielestäni kolmen viikon tapailu ei vielä ole sellaista seurustelua, että tuollaiset asiat olisivat ajankohtaisia.
Kiitos varoituksista ja huomioista. Uskonpa tällä kertaa välttäväni kaikki traumakelat, koska olin varautunut tähän, eikä se tullut järjettömänä, mielen hajoittavana shokkina.
Irtaannun heti.
Mutta silti jäljelle jää se WTF-kysymys.
Mistä näitä narskuja oikein tulee?
Mitä hittoa?
Eikö vapailla markkinoilla todella ole kuin luonnehäiriöisiä miehiä???
Miten saan tämän ketjun katkeamaan????
Olen ihan ulalla.
exästä narsismi näkyi kilometrin päähän.
Minä en vaan tiennyt siitä aiheesta tarpeeksi mutta tästä miehestä en olisi kyllä ikinä uskonut!!
Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että hänellä on joku vaikea läheisriippuvuuden muoto, jonka kanssa hän kamppailee väärin keinoin.
Vaan eipä sillä paljon merkitystä ole tässä tilanteessa.
Lopputulos on sama.
Jälleen hylkääminen ja ero.
Minusta on tulossa ketjudeittailija, vaikka todella kaipaan vaan pysyvää parisuhdetta ja tasapainoa.
Koen, että minulla olisi vielä paljon annettavaa ja olisi ihanaa jakaa elämä jonkun turvallisen ja hyvän miehen kanssa.
"Koen, että minulla olisi vielä paljon annettavaa ja olisi ihanaa jakaa elämä jonkun turvallisen ja hyvän miehen kanssa. "
Minä olen jo monta vuotta ollut ilman seurustelusuhdetta. Ihan vain harrastan kaikkea mitä olen aina haaveillut tekeväni. Annan aikaa tälle jutulle. En tahdo myöskään enää koskaan mitään shittiä päälleni.
Ennen kaikkea, tahdon olla varma, että mies kehen aion luottaa, on sen arvoinen. Mikään ei tee mitään vaikutusta, jos ei ole luotettava ja järkevä. En anna mahdollisuutta kenellekään enää satuttaa itseäni sairaalla tavalla.
Tahdon tutustua kunnolla mieheen, jonka voin hyväksyä. Jos mies ei suostu tutustumaan kunnolla, hänellä on jotain peiteltävää... Tai sitten hän ei ole kiinnostunut minusta tosissaan, vaan etsii vain jotain, ketä tahansa... En ole kuka tahansa, kenellekään.
Jos on kaikin puolin hyvä mies, mutta etsii ketä tahansa, niin hänkään ei ole oikea. Miehen pitää nähdä juuri minussa sitä jotakin, ja silti täyttää asettamani kriteerit, joita siis tällä kertaa ovat: luotettavuus, luotettavuus ja luotettavuus.
Tässä siis yksi näkökulma, miten voi löytää elämänsä onnen, ihan oikeasti. En aio tinkiä tuosta tavoitteesta. Ei ole mitään puolinaisia mahdollisuuksia. Jos ei usko, että tuollaisia miehiä on olemassa, niin ei kannata lähteä suhteeseen ollenkaan.
Sinä olet itse ainoa, joka voi asettaa tavoitteet ja vaatia että ne täyttyvät. Älä lähde antamaan anteeksi mitään, mikä on jo syntyessään ala-arvoista. Kyllä sellaisen liesuilun tunnistaa. Tärkeää on vain, että antaa itselleen sen arvon, että myöntää nähneensä oikein.
Kuulostaa siltä, että olet löytänyt omanarvontuntosi, todella.
Se,miksi ajattelen, että tämä kyseinen mies ei ole narsisti, vaan kaltaiseni, vielä rikkinäisempi läheisriippuvainen, johtuu yksinkertaisesti siitä, että minä jäin tässä suhteessa voiton puolelle. Tarkoitan sitä, ettei hän tyhjentänyt minua, murskannut itsetuntoani tai käyttänyt minua ja resurssejani hyväkseen. Päin vastoin.
Ainut, mitä menetin on hän.
Kerrotko vähän tarkemmin, mitä tarkoitat, kun kirjoitit, että "Jos ei usko, että tuollaisia miehiä onkaan, ei kannata lähteä seurustelusuhteeseen"?
" tämä kyseinen mies ei ole narsisti, vaan kaltaiseni, vielä rikkinäisempi läheisriippuvainen, "
Voi olla erittäin vaikea löytää mitään, mikä todistaa toisen paksunahkaiseksi narsistiksi. Miltei mahdoton. Olen käsittänyt, että psykologit/psykiatritkin tekevät vääriä diagnooseja. Ihmisiin vaikuttaa niin moni tekijä, sekä sisäinen että ulkoinen.
Annoin mielikuvissani omalle narsisti-psykopaatilleni vuosia mahdollisuuden olla joku muu kuin minkä "diagnoosin" minä hänelle löysin. Pitkään oli vain 99%: varmuudella paksunahkainen narsisti. Lopulta löydöksiä oli niin paljon kasassa, että oli myönnettävä jopa, että täytti paitsi paksunahkaisen kriteerit kaikki, niin myös psykopaatin.
Luultavasti se psykopatia oli juuri se, mikä teki hänestä jotenkin rauhallisemman, leppoisamman ja vaarattomamman oloisen, mitä narsisteista yleensä sanotaan. Koko prosessi on ollut erittäin monimutkainen. Tyyppi ei siis ole mitenkään rauhallinen, leppoisa tai vaaraton, päin vastoin, mutta... niin monta asiaa yhteensä. Se olemus, kaiken sen keskellä...
Psykopaatit voivat elää pitkiä jaksoja täysin yhteiskuntakelpoista elämää.
Oli hyvin leimaa antavaa omanne np:lleni, että hän vaikutti rikkinäiseltä. Ajattelin, että voin auttaa häntä, ja kun hän sitten näytii vihreää minulle aivan täysillä, niin olin onneni kukkuloilla. Pääsin hänen haaksirikoiseen sisimpäänsä retkelle, jolta olen palaillut nyt. Ehkä joku reppu on vielä purkamatta.
"minä jäin tässä suhteessa voiton puolelle. Tarkoitan sitä, ettei hän tyhjentänyt minua, murskannut itsetuntoani tai käyttänyt minua ja resurssejani hyväkseen. Päin vastoin."
Narsisteilla riippuu myös siitä, jäävätkö käyttämään toista hyväkseen, että onko heillä näköpiirissä/tavoiteltavana muita ehkä hyödyllisempiä uhreja. Silloin ei kannata paljoa haaskata sivukohteeseen. Kaikkeen ei kannata iskeä. Jotain kannattaa jättää ehkä myöhempää käyttöä varten. Narsistikaan ei aloita kaikkia mahdollisia sotia, vaan valitsee sotansa hänkin.
Eihän hän ole sinua koetellut käsittääkseni kuin vasta muutaman tunnin...
Ei minunkaan narsisti-psykopaattini minulta vienyt mitään, vaan kaikki ravintolalaskut maksoi. Emme asuneet yhdessä. Sillähän saa hallintaa. Henkisesti murskasi kyllä, tai ainakin yritti. Mutta tuon teki juotuaan pitkään. Ja psykopaatithan paljastavat itsensä humalakäyttäytymisellään. He ovat myös seksuaalisesti holtittomia ja lähes kaikkiruokaisia.
Se, jos narsisti näyttää oman reppanuutensa, on vain manipulaation yksi kulma. Siitä kuuluu uhrin astua sisään ja alkaa hoitaa häntä. Se on kuin madallettu kynnys, jonka hän sitten kyllä nostaa ylös, kun sen aika on. Sitten kun uhri on sisäpuolella...
"Tässä iässä (yli nelikymppisenä) kaikilla vapailla ihmisillä on enemmän tai vähemmän traumoja vanhoista suhteista ja kyseenalaisia parisuhdemalleja, joten sitä täydellistä ei tule vastaan. "
Se kysymyksesi: Ei terve mies käytä traumojaan keinona soluttautua toisen elämään. Eivät myöskään oireile sillä tavoin, että se nyt aivan kirkkaasti näkyisi. Enkä nyt ole aivan varma, että sellaisia hoitamattomia juttuja, joita aivan traumoiksi voisi nimittää... että menisivät traumat edella suhteeseen. Hmm.
Itse en ainakaan tuollaista hyväksyisi. Tässä vaiheessa. Nyt on näkölamput päällä.
Mä kyllä kerroin hänelle selkeästi, että toisesta katoamisesta se on sitten lopullisesti poikki, joten hän tietää sen.
Takaisin tuloa ei tämän viikonlopun jälkeen ole ja se kyllä pitää.
Olen oppinut.
Sait ehkä väärän käsityksen siitä, että hän olisi tullut traumat-edellä :) elämääni. Ei hän olisi niistä vanhoista jutuista tahtonut keskustella, mutta, kun jossain vaiheessa itse kyselin, niin hän kertoi (oman versionsa) kiihkottomasti ja syyllistämättä. Todisteita on, että tarina oli tosi ja rankka, mutta en tietenkään voi tässä siitä sen enempää tilittää, tekemättä hänelle vääryyttä.
Myös mulla on kokemuksia sosiopaateista, mutta jotenkin minusta heidän kanssaan on helpompaa, kuin vain tuollaisen puhdasverisen narskun, kuin exäni.
Oman logiikkani mukaan sosiopaatti kyllä tietää, mikä on oikein ja mikä väärin, vaikkei siitä paljon välitäkään ja siksi heidän kanssaan voi neuvotella. Niin kauan, kun suhteessa on kunnioitusta puolin ja toisin, homma toimii. Kun sosiopaatin kunnioitus jostain syystä lakkaa, kannattaa ottaa pikaisesti jalat alleen.
Toinen asia, joka täytyy puuttua sosiopaatin kumppanilta on pelko. Jos alkaa tuntea pelkoa, on myös lähdettävä suhteesta nopeasti.
Jos sellaiseen suhteeseen alkaa, niin täytyy alusta asti järjestää itselleen siisti ja nopea poistumistie suhteesta.
Pelkkä narskunrääpäle taas on niin pihalla kaikesta, että sen kanssa ei voi neuvotella mistään, kun koko käsitteistö on hukassa. Häpeä on se, mikä narskuliinia pyörittää, se hänen avaimensa. Ja sitten häpeä häpeästä...
Kunnioitusta ei voi menettää, koska sitä ei ole koskaan ollutkaan. On vain eriasteisia syitä häpeään ja niistä monet peilataan kumppaniin.
Tälä hetkellä mä tunnen tutun ahdistuksen itsessäni fyysisesti. Se on varma merkki siitä, että raaputin jälleen väärän arvan. Tällä kertaa se on vain fyysistä. Määrittelin rajani ja pidän rajani.
Olen taas tekemisissä aikuisen teini-ikäisen kanssa.
Ahdistus katoaa aikanaan.
"Lähdet pois ja jätät vastaamatta puheluihin."