Täältä suuren suruni keskeltä tervehdin teitä kaikkia, joiden kanssa kuluneen vuoden aikana on täällä kiistelty tai oltu samaa mieltä.
Rakkaan vaimoni elämä hiipui loppuun hänen kanssansa lähes koko ajan yhdessä viettämässämme kahdessa viikossa Terhokodissa ja hän nukkui pois silmieni edessä, kätensä kädessäni viime perjantaina. Vaikka kuolema ei ollut odottamaton, silti suru on musertava ja elämäni tuntuu tyhjältä ja tarkoituksettomalta. Onneksi yhteiskunnallinen byrokratia huolehtii siitä, että ei jouda vain suruunsa käpristymään. Suuri on työ kaikissa hautaamiseen, hautajaisiin, pankki- ja vakuutusyhteyksiin, yhdistyksiin, lehtiin, peruskirjoitukseen yms. liittyvissä järjestelyissä.
Vasta nyt olen ehtinyt silmäillä viikonvaihteen lehtiä ja hieman perehtyä kuntavaalien tuloksiin. Ne ehkä hieman tuovat lohtua suureen suruuni.
Erityisesti ilahduttaa SDP:n eteneminen Helsingissä, enkä pidä pahan sitäkään, että Kokoomus täällä kuten koko pääkaupunkiseudulla pysyy suurimpana puolueena. Demarit kuitenkin nousevat Helsingissä taas toiseksi ohi vihreiden ja palautuu vanha ja hyväksi osoittautunut asetelma. Kokoomus jopa vahvisti asemiaan muualla pääkaupunkiseudulla paitsi Helsingissä. Vihreät menettivät paikkoja jokaisessa pääkaupunkiseudun kunnassa.
Stadilaiset ja muut pääkaupunkiseutulaiset ovat fiksuja, he seuraavat ja ymmärtävät asioita ja äänestävät oman järkensä mukaan. Heihin ei pure se näilläkin saiteilla esiintynyt kepulaisten tyhjyyttään kumiseva demagoginen propaganda, jolla kenties saadaan verkkoon yksinkertaisimpia sieluja jossain Takahikiällä. Täällä sellainen toimii tehokkaampana karkotteena kepulle kuin Off hyttysille Lapissa!
Ymmärrys on kasvanut näköjään muuallakin maassa, siitä kertoo SDP:n nouseminen maan suurimmaksi myös kuntapuolueena. Valtakunnallisena puolueenahan SDP on ollut suurin koko ajan lukuun ottamatta pientä notkahdusta edellisten ek-vaalien aikaan. Paavo Lipponen järkevillä, tarpeellisilla ja vakuuttavilla puheenvuoroillaan antoi ennen vaaleja puolueelleen sekä kasvot että äänen, jotka miellyttivät ja vakuuttivat äänestäjiä. Kansa kuunteli herkällä korvalla ”miestä, jota ei kuuntele kukaan” Oiva Härkösen mukaan.
Keskusta pysyy täällä edelleen kääpiönä, jopa entistä pienempänä koko pääkaupunkiseutu mukaan lukien. Helsingissä se neljällä valtuutetullaan jää edelleen myös Ruotsalaisen kansanpuolueen ja Vasemmistoliiton taakse. Se Keskustan ehdokas, joka kehotteli ”heitä kääpiö voltti” ei päässyt edes tuohon kääpiöjoukkoon! Tämä kertoo sentään jotain myönteistä Keskustan kannattajista!
Koko pääkaupunkiseudun kuuden puolueen saldo (valtuutetut, muutos edellisiin vaaleihin) on nyt seuraava:
Kok 85 5
SDP 56 4
Vihreät 38 – 9
Ruots 35 -
Vas 17 – 1
Kesk 12 – 1
Ruotsalaisten valtuutettujen suurta määrää selittää Kauniainen: Sen 35 valtuutetusta peräti 17 eli lähes puolet on RKP:n edustajia.
Valtakunnallisesti vaalien tulos ei ollut yllättävä kenellekään asioita seuraavalle ja ajattelevalle. Keskusta odotetusti menetti ääniä ja paikkoja kautta Suomen. Mutta aivan liian suuri alueellinen peitto puolueella edelleen on. Niin kauan noilla alueilla ei ole toivoa paremmasta, kun Keskusta pitää siellä valtikkaa ja jatkaa entistä politiikkaa, minkä tarkoituksenakaan ei ole noiden alueiden kehittäminen ja nostaminen, vaan pitää tilanne ennallaan ja säilyttää äänestäjäkuntansa.
Kainuussa on Keskusta hallinnut ikimuistoisista ajoista alkaen, ja maakunta on millä tahansa mittarilla mitaten Suomen köyhin ja takapajuisin. Silti nuo kainuulaiset äänestävät maakuntahallitukseensa keskustalaisen enemmistön (20/39). Käsittämätöntä masokismia! Omista kainuulaisista sukujuuristani huolimatta tekisi mieleni sanoa, että ”ihan oikein niille paukapäille”.
Arvaa, että nyt alkaa Keskustassa ajojahti Matti Vanhasen syrjäyttämiseksi. Siinä Keskusta tekee viimeisen virheensä, mutta tehköön vaan; johonkinhan sen on lopultakin sorruttava, sillä ei Keskustalla ole enää aikoihin ollut kokoaan vastaavaa luonnollista roolia.
Luulisi monen täällä kepun tulevalla suurvoitolla uhonneen nyt hieman miettivän, että mitä tulikaan sanotuksi. Mutta onko elintä miettimiseen sellaisella, jonka suu on suurempi kuin pää?
En ole käynyt täällä pariin viikkoon ja nytkään en jaksa edes vilkaista muita kirjoituksia, laitan vain tämän. Tämän jälkeen en varmaan käy täällä aikoihin, minkä hyvin ymmärtänette. Jos ja toivottavasti vielä joskus kun tämä surun tuska hieman hellittää, alan työstää vaimoni pitkän sairauden ajan pitämästäni päiväkirjasta muistelmieni jatko-osaa, ihan lähipiiriäni varten vain (eihän sitä tiedä, jos sekin jotakin kautta tulisi myös julkisuuteen, kuten nuo palkituksi tulleet varsinaiset muistelmani).
Arvatenkin nyt monet kepulaiset alkavat vaatia tämän poistamista, kun heidän mielestään tässä ei puhuta Keskustan politiikasta. Kyllä puhutaan siitäkin, mutta saahan nämä toki pyytää poistamaan se, joka ei kärsi totuutta siitä kuulla.
Kaikesta huolimatta haluan päättää kunnioittamalla rakkaan vaimoni muistoa. Hän oli hyvä, viisas ja kaunis ihminen, ja minulla oli suuri onni monitahoisen ja levottomankin elämäni loppupuolella elää hänen kanssansa yli 20 vuotta hyvin harmonisessa ihmissuhteessa ja suuressa rakkaudessa. Tuo aika oli parasta aikaa elämässäni. Siksi tuntuu niin raskaalta, kun se aika on nyt päättynyt. Siksi
”Sua huudan tuhannesti –
pois ootko kokonaan?
Ei – jotain ikuisesti
sinusta pitää saan.
Jää jäljelle ees hiven
sinusta: muistos jää.
Kuin kalliin jalokiven
sen tahdon säilyttää”
(Kaarlo Sarkia)
Rakkaan vaimoni elämä hiipui loppuun hänen kanssansa lähes koko ajan yhdessä viettämässämme kahdessa viikossa Terhokodissa ja hän nukkui pois silmieni edessä, kätensä kädessäni viime perjantaina. Vaikka kuolema ei ollut odottamaton, silti suru on musertava ja elämäni tuntuu tyhjältä ja tarkoituksettomalta. Onneksi yhteiskunnallinen byrokratia huolehtii siitä, että ei jouda vain suruunsa käpristymään. Suuri on työ kaikissa hautaamiseen, hautajaisiin, pankki- ja vakuutusyhteyksiin, yhdistyksiin, lehtiin, peruskirjoitukseen yms. liittyvissä järjestelyissä.
Vasta nyt olen ehtinyt silmäillä viikonvaihteen lehtiä ja hieman perehtyä kuntavaalien tuloksiin. Ne ehkä hieman tuovat lohtua suureen suruuni.
Erityisesti ilahduttaa SDP:n eteneminen Helsingissä, enkä pidä pahan sitäkään, että Kokoomus täällä kuten koko pääkaupunkiseudulla pysyy suurimpana puolueena. Demarit kuitenkin nousevat Helsingissä taas toiseksi ohi vihreiden ja palautuu vanha ja hyväksi osoittautunut asetelma. Kokoomus jopa vahvisti asemiaan muualla pääkaupunkiseudulla paitsi Helsingissä. Vihreät menettivät paikkoja jokaisessa pääkaupunkiseudun kunnassa.
Stadilaiset ja muut pääkaupunkiseutulaiset ovat fiksuja, he seuraavat ja ymmärtävät asioita ja äänestävät oman järkensä mukaan. Heihin ei pure se näilläkin saiteilla esiintynyt kepulaisten tyhjyyttään kumiseva demagoginen propaganda, jolla kenties saadaan verkkoon yksinkertaisimpia sieluja jossain Takahikiällä. Täällä sellainen toimii tehokkaampana karkotteena kepulle kuin Off hyttysille Lapissa!
Ymmärrys on kasvanut näköjään muuallakin maassa, siitä kertoo SDP:n nouseminen maan suurimmaksi myös kuntapuolueena. Valtakunnallisena puolueenahan SDP on ollut suurin koko ajan lukuun ottamatta pientä notkahdusta edellisten ek-vaalien aikaan. Paavo Lipponen järkevillä, tarpeellisilla ja vakuuttavilla puheenvuoroillaan antoi ennen vaaleja puolueelleen sekä kasvot että äänen, jotka miellyttivät ja vakuuttivat äänestäjiä. Kansa kuunteli herkällä korvalla ”miestä, jota ei kuuntele kukaan” Oiva Härkösen mukaan.
Keskusta pysyy täällä edelleen kääpiönä, jopa entistä pienempänä koko pääkaupunkiseutu mukaan lukien. Helsingissä se neljällä valtuutetullaan jää edelleen myös Ruotsalaisen kansanpuolueen ja Vasemmistoliiton taakse. Se Keskustan ehdokas, joka kehotteli ”heitä kääpiö voltti” ei päässyt edes tuohon kääpiöjoukkoon! Tämä kertoo sentään jotain myönteistä Keskustan kannattajista!
Koko pääkaupunkiseudun kuuden puolueen saldo (valtuutetut, muutos edellisiin vaaleihin) on nyt seuraava:
Kok 85 5
SDP 56 4
Vihreät 38 – 9
Ruots 35 -
Vas 17 – 1
Kesk 12 – 1
Ruotsalaisten valtuutettujen suurta määrää selittää Kauniainen: Sen 35 valtuutetusta peräti 17 eli lähes puolet on RKP:n edustajia.
Valtakunnallisesti vaalien tulos ei ollut yllättävä kenellekään asioita seuraavalle ja ajattelevalle. Keskusta odotetusti menetti ääniä ja paikkoja kautta Suomen. Mutta aivan liian suuri alueellinen peitto puolueella edelleen on. Niin kauan noilla alueilla ei ole toivoa paremmasta, kun Keskusta pitää siellä valtikkaa ja jatkaa entistä politiikkaa, minkä tarkoituksenakaan ei ole noiden alueiden kehittäminen ja nostaminen, vaan pitää tilanne ennallaan ja säilyttää äänestäjäkuntansa.
Kainuussa on Keskusta hallinnut ikimuistoisista ajoista alkaen, ja maakunta on millä tahansa mittarilla mitaten Suomen köyhin ja takapajuisin. Silti nuo kainuulaiset äänestävät maakuntahallitukseensa keskustalaisen enemmistön (20/39). Käsittämätöntä masokismia! Omista kainuulaisista sukujuuristani huolimatta tekisi mieleni sanoa, että ”ihan oikein niille paukapäille”.
Arvaa, että nyt alkaa Keskustassa ajojahti Matti Vanhasen syrjäyttämiseksi. Siinä Keskusta tekee viimeisen virheensä, mutta tehköön vaan; johonkinhan sen on lopultakin sorruttava, sillä ei Keskustalla ole enää aikoihin ollut kokoaan vastaavaa luonnollista roolia.
Luulisi monen täällä kepun tulevalla suurvoitolla uhonneen nyt hieman miettivän, että mitä tulikaan sanotuksi. Mutta onko elintä miettimiseen sellaisella, jonka suu on suurempi kuin pää?
En ole käynyt täällä pariin viikkoon ja nytkään en jaksa edes vilkaista muita kirjoituksia, laitan vain tämän. Tämän jälkeen en varmaan käy täällä aikoihin, minkä hyvin ymmärtänette. Jos ja toivottavasti vielä joskus kun tämä surun tuska hieman hellittää, alan työstää vaimoni pitkän sairauden ajan pitämästäni päiväkirjasta muistelmieni jatko-osaa, ihan lähipiiriäni varten vain (eihän sitä tiedä, jos sekin jotakin kautta tulisi myös julkisuuteen, kuten nuo palkituksi tulleet varsinaiset muistelmani).
Arvatenkin nyt monet kepulaiset alkavat vaatia tämän poistamista, kun heidän mielestään tässä ei puhuta Keskustan politiikasta. Kyllä puhutaan siitäkin, mutta saahan nämä toki pyytää poistamaan se, joka ei kärsi totuutta siitä kuulla.
Kaikesta huolimatta haluan päättää kunnioittamalla rakkaan vaimoni muistoa. Hän oli hyvä, viisas ja kaunis ihminen, ja minulla oli suuri onni monitahoisen ja levottomankin elämäni loppupuolella elää hänen kanssansa yli 20 vuotta hyvin harmonisessa ihmissuhteessa ja suuressa rakkaudessa. Tuo aika oli parasta aikaa elämässäni. Siksi tuntuu niin raskaalta, kun se aika on nyt päättynyt. Siksi
”Sua huudan tuhannesti –
pois ootko kokonaan?
Ei – jotain ikuisesti
sinusta pitää saan.
Jää jäljelle ees hiven
sinusta: muistos jää.
Kuin kalliin jalokiven
sen tahdon säilyttää”
(Kaarlo Sarkia)
Vastaukset 14
Vanhimmat
säälipisteiden saalistaminen. Pitäisikö sinun itse pyytää avauksesi poistaminen, sillä vaimosi poismenolla ei tältä palstalta voida mailmaa parantaa.
Surusi keskellä en halua provosoida sinua, mutta toivoisin sinun ymmärtävän, että tämä palsta ei ole yhtäkuin kuolinilmoitukset.
Jos sinua lohduttaa yhtään se, että ilmaisen syvän osanottoni vaimosi poismenon johdosta, niin hyvä se.
Eiköhän ole aika haudata sotakirveet kunnes itse tunnet suruajan olevan ohi. Täällä joukko tumma pitää kyllä maata pystyssä. Kyllä tänne sitten aikanaan yksi kapi-ukkokin taas joukkoon mahtuu (vaikka suuren tilan viekin).
Otan osaa suruusi.
...the woods are so lovely, dark and deep
but I have promiseses to keep
and miles ti go before I sleep
and miles to go before I sleep...
(Robert Frost: Stopping by the forest in the snowy evening)
täältä hämeestä.
Osanottoni.
Wiljami
Yritä kestää ja löytää tästä maailmasta, joka ei välttämättä ole tasapuolinen, edes jotain lohtua surussasi. Miltei samat vaiheet on itselläni menossa 93-vuotiaan äitini kanssa eri syystä tosin. Äläkä suotta epäile, kyllä edelleen takanasi seisoo meitä nuorempiakin, jotka eivät alennu kepumaiseen irvailuun. Pärjää ja palaa palstoille takaisin, kun jaksat.
Kävin vilkaisemassa eilisen viestini vastineet ennen kuin lähden taas kiireellä jatkamaan monia vaimoni kuolemasta moninaisia puuhia. Kirkko ja sen seurakuntasali on varattu siunaustilaisuutta varten, myös pappi, kanttori ja ohjelmansuorittajat, kutsut (tilaisuuden ohjelma) on lähetetty lähes sadalle ihmiselle, on tehty sopimus hautaustoimiston kanssa, hautakivikin on jo tilattu, mutta vaikka kuinka paljon on vielä töitä jäljellä, kun hautajaisiin on enää runsas viikko.
Noista vastineista. Lämpimät kiitokset monista osanoton ilmauksista. Kylle sellaiset tuntuvat hyviltä. Niitä on tullut runsaasti myös ystäviltämme niin, että kotini on nyt kukkia tulvillaan. Mutta mikään ei korvaa menetettyä, mikä oli minulle kalleinta elämässäni.
Ihmettelen, että jotkut viitsivät tässäkin tilanteessa käyttäytyä noin härskisti. Luoja varjeli meidät sentään pahimmalta, eli Seppo Hietasen pääsemiseltä Helsingin valtuustoon. Hän näkyy saaneen 20 ääntä, vähemmän kuin kukaan toinen Helsingissä. Kauas jäi valtuustoon pääseminen, kun viimeisenä rannalle jäänyt kepulainen Terttu Savolainen sai 725 ääntä!
Hietanen näkyy jo aikaisemmin esille tulleesta oikeasta henkilöllisyydestäni hyvin tietoisena jaksavan puhua minusta Hakaniemestä (tarkoittanee kai SDP:sta) kauko-ohjattuna marionettina. Vielä kerran vakuutan, että en ole minkään puolueen vakaumuksellinen kannattaja niin, että minuun mikään puolue voisi tai haluaisikaan mitenkään vaikuttaa. Olen todellakin ennen muuta isänmaallinen suomalainen, kuten eräs näkyy tuolla ylempänä todenneen. Ja joku kysyi edesmenneen vaimoni puoluekantaa. En edes sitä koskaan tiennyt. Kokoomuslaisen porvariskodin tyttö hän kyllä oli ja hänen vanhempi siskonsakin on ollut kokoomuslainen kunnallispoliitikko Raahessa, mutta käsittääkseni vaimoni oli kuitenkin demari, kenties hieman vihreisiin kallellaan.
SEURAAVAT NETISTÄ POIMITUT MINUA ESITTELEVÄT PÄTKÄT YKSINOMAAN SEPPO HIETASTA VARTEN. LUE NE VIHDOIN, JA KOETA YMMÄRTÄÄKIN!
Hannu Levänen
Jorma Korhoselta uusi sarja jatkokertomuksena SB-lehdessä
Valistunut lukijakuntamme muistaa varmasti hyvinkin, että lehdessämme julkaistiin vuoden 2002 jokaisessa kuudessa numerossa hänen YK-muistelmasnsa Kyrokselta, Siinailta ja Golanillta. Ne herättivät niin suurta kiinnostusta, että niin lehdelta kuin häneltä itseltään on pyydetty niille jatkoa. Jorma kuitenkin toteaa, ettei tästä aiheesta hänellä ole mitään uutta ja lisättävää. Mutta tilalle hänellä on nyt tarjottavaa muuta luettavaa, vähintään yhtä mielenkiintoista ja antoisaa kuin edellisen sarjakokoelma. Jorma Korhonen on eläkepäivillään perehtynyt monipuolisesti viime sotiin, siis maamme historian kohtalokkaimpaan aikaan, ja tätä aikaa syy-yhteyksineen hän analysoi seuraavassa neljässä numerossa.
Jorma Korhosen henkilöhistoria julkaistiin lehdessämme hänen YK-muistelmiensa alkajaisiksi vuoden 2002 ykkösnumerossa. Ne on kuitenkin syytä toistaa pääosin:
Jorma Korhonen täyttää 1. heinäkuuta ensi vuonna täydet 70 vuotta. Hän palveli ali- ja toimiupseerina eri tehtävissä Uudenmaan Jääkäripataljoonassa, Huoltokoulussa, Puolustusvoimien Tutkimuskeskuksessa, Topografikunnassa, Esikuntakoulussa ja Pääesikunnassa vv. 1956-80. Kapteeni Korhonen on saanut koulutusta Kanta-aliupseerikoulussa, huoltoaliupseerikurssilla, RUK:ssa, esikuntamestarikurssilla ja luutnanttikurssin esikuntalinjalla.
Sotaväen jälkeen hän toimi Valion pääkonttorissa konttoripalveluesimiehenä vv.1980-85 ja isännöitsijänä vv. 1985- 98. Lopullisesti hän jäi eläkkeelle 1. kesäkuuta 1998.
Rauhanturvaajaksi Jorma Korhonen lähti ensi kertaa jo v.1966 komppanian vääpeliksi Kyprokselle, sitten toimistoupseeriksi Siinaille 1978-79 ja Golanille 1981-82. Näistä ajoista hän kertoi tarkemmin tuossa kuusiosaisessa sarjassaan, joka julkaistiin vuoden 2002 aikana.
Jorma Korhonen on Suomen Sinibarettiliiton perustajajäsen ja sen hallituksen jäsen vv. 1968-69 ja tietenkin myös Helsingin Sinibarettien jäsen.
Tässä linkki yllä olevaan:
http://www.sinibarettiliitto.fi/lehti/4_04/index2.htm
Ja tässä linkki Päällystölehden juttuun minusta:
http://www.paallystoliitto.fi/viisi_03/perinne.htm
Jos haluat tietää enemmän minusta ja mielipiteistäni niin hanki Päällystölehden viimeinen numero (75-vuotisjuhlanumero), jossa on pitkä haastatteluni.
KAIKILLE TIEDOKSI, että nyt en todellakaan palaa tänne aikoihin.
Kenen toimesta on poistettu tästä noin 30 viestiä? Ilmeisesti kepulaisten, sillä poistettujen joukossa olivat mm. ne Seppo Hietasen minua edelleen herjanneet viestit. Kun äsken tulin saitille ketjussa oli vielä 36 viestiä, nyt vain nämä. Kannattaisi miettiä ensin, mitä tänne kirjoittaa, ettei heti tarvitsisi pyytää ylläpitoa poistamaan kirjoituksensa.
...
...
eipä olisi tullut itselläni mieleen, vaikka olenkin menettänyt lähiaikoina läheisen ja varmasti nuoremman omaisen kuin K.K.Korhonen. Toistan uskomatonta, että ihminen voi suruaan ilmaista tällä tavalla, joka tuntuu minusta suorastaan epähienolta niinkin paljon kirjoittavan henkilön kohdalla, kuin mistä nyt on kysymys. Tosi ihmeteltävää.
siinä vasta hieno runo.
Otan osaa suuressa surussanne.
Sanoin en enempää voi lohduttaa, aika on ainut lääke joka antaa rauhan. Elämää on eletty ja elämää on vielä edessä! läheisen poismennessä, vaikka se ei aina siltä tuntuisi.
Freckle
---