Ensimmäistä kertaa vuosiin Helsingin Sanomat ei tänään anna ilmasuojaa kokoomuslaiselle pääministerille. Joku on ilmeisesti lukenut eilisen Berliinin sekavan puheen ja tullut johtopäätökseen, että eihän tästä mitään tule.
Hesan pääkirjoitus kokoaa yhteen Ukrainan ja Stubbin tilannetta. Tekstistä kyllä näkee lehdessä tiedettävän, että lännen ja idän suurvallat Naton-Minskin kokousten yhteydessä sopivat Ukrainan jaon ja EU saa nyt varautua maksamaan länsipuolen talouden. Pääministeristä sanotaan kohteliaasti, että ”Stubbin puheessaan hahmottelema vastaus EU:n ja Venäjän kireisiin väleihin on vaikeasti sovellettavissa käytäntöön”.
Vähintään yhtä mielenkiintoisia ovat kommentit sisäsivulla.
Tietääkseni ensimmäistä kertaa pitkän virkamiesuran tehnyt Pertti Torstila purkaa sydäntään julkisesti: ”Tyyli on Stubbille ominaista. Näin hän puhui ulkoministeriäkin. Kielikuvat ovat lennokkaan amerikkalaistyylisiä… Kuulija jää pohtimaan mihin tällä välillä osuu Suomen linja….”
Saman toteaa myös Esko Aho: ”Stubbin puhe oli värikäs tilanteen kuvaukseksi. Jäin kaipaamaan, mitä tästä eteenpäin….”
Torstilan ja Ahon kysymys Suomen jatkosta on vakavista vakavin. Jos EU ja Venäjä jatkavat itäsuunnassa vielä puolessa tusinassa maita samalla mallilla kuin Ukrainassa, Suomella on edessä rankat 10-20 vuotta ideologisissa ja kauppasodissa – ja ehkä muissakin – EU:n rintamassa lännen suurvaltojen johtaman EU:mme ja Venäjän rajapinnassa.
Stubbia tukee tietenkin Teija Tiilikainen. Kansalaisnäkökulman tiivistää blogissaan Panu Rajala: ”Eikö muuten pääministerimme pitäisi keskittyä koviin ratkaisuihin hiipuvan talouden kohentamiseksi sen sijaan, että hän kiertää Euroopan metropoleja haukkumassa Venäjää….”
Tilanne Suomessa on aika erikoinen. Kun lukee eilistäkin Stubbin puhetta, hän tuntuu ymmärtävän lähinnä EU:ta, mutta sitäkin väärin. Ei tähän historian vaiheeseen mitään patenttilääkettä ole, mutta ensimmäinen hoito varmaan on saada maahan hallitus, jonka johto katsoo asioita Suomen kannalta.
Hesan pääkirjoitus kokoaa yhteen Ukrainan ja Stubbin tilannetta. Tekstistä kyllä näkee lehdessä tiedettävän, että lännen ja idän suurvallat Naton-Minskin kokousten yhteydessä sopivat Ukrainan jaon ja EU saa nyt varautua maksamaan länsipuolen talouden. Pääministeristä sanotaan kohteliaasti, että ”Stubbin puheessaan hahmottelema vastaus EU:n ja Venäjän kireisiin väleihin on vaikeasti sovellettavissa käytäntöön”.
Vähintään yhtä mielenkiintoisia ovat kommentit sisäsivulla.
Tietääkseni ensimmäistä kertaa pitkän virkamiesuran tehnyt Pertti Torstila purkaa sydäntään julkisesti: ”Tyyli on Stubbille ominaista. Näin hän puhui ulkoministeriäkin. Kielikuvat ovat lennokkaan amerikkalaistyylisiä… Kuulija jää pohtimaan mihin tällä välillä osuu Suomen linja….”
Saman toteaa myös Esko Aho: ”Stubbin puhe oli värikäs tilanteen kuvaukseksi. Jäin kaipaamaan, mitä tästä eteenpäin….”
Torstilan ja Ahon kysymys Suomen jatkosta on vakavista vakavin. Jos EU ja Venäjä jatkavat itäsuunnassa vielä puolessa tusinassa maita samalla mallilla kuin Ukrainassa, Suomella on edessä rankat 10-20 vuotta ideologisissa ja kauppasodissa – ja ehkä muissakin – EU:n rintamassa lännen suurvaltojen johtaman EU:mme ja Venäjän rajapinnassa.
Stubbia tukee tietenkin Teija Tiilikainen. Kansalaisnäkökulman tiivistää blogissaan Panu Rajala: ”Eikö muuten pääministerimme pitäisi keskittyä koviin ratkaisuihin hiipuvan talouden kohentamiseksi sen sijaan, että hän kiertää Euroopan metropoleja haukkumassa Venäjää….”
Tilanne Suomessa on aika erikoinen. Kun lukee eilistäkin Stubbin puhetta, hän tuntuu ymmärtävän lähinnä EU:ta, mutta sitäkin väärin. Ei tähän historian vaiheeseen mitään patenttilääkettä ole, mutta ensimmäinen hoito varmaan on saada maahan hallitus, jonka johto katsoo asioita Suomen kannalta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.