Narsku on kätevä leimakirves kaikissa ihmissuhteisiin liittyvissä asioissa. Olen itsekin saanut moisesta kirveestä, joskus edestä ja vielä useammin selän takaa.
Pidän kiinni toiveistani, haaveistani ja tavoitteistani – narsku
Tätä työtä ei nyt voi näin tehdä – narsku
En siirrä vuosilomaani, vaikka olisi millaiset vauvavapaat työtoverilleni luvattu – narsku
Jos minä jään ylityöhön, jää muutkin – narsku
En suostu läskiksi, syökää itse kakkunne – narsku
En minä mihinkään firman pippaloihin lähde, jos minulla on oma meno – narsku
Pese hampaat, jos luulet minulle lirkuttelevasi - narsku
Luin hetken tätä palstaa, ei paljoa kiinnosta – narsku.
Pidän kiinni toiveistani, haaveistani ja tavoitteistani – narsku
Tätä työtä ei nyt voi näin tehdä – narsku
En siirrä vuosilomaani, vaikka olisi millaiset vauvavapaat työtoverilleni luvattu – narsku
Jos minä jään ylityöhön, jää muutkin – narsku
En suostu läskiksi, syökää itse kakkunne – narsku
En minä mihinkään firman pippaloihin lähde, jos minulla on oma meno – narsku
Pese hampaat, jos luulet minulle lirkuttelevasi - narsku
Luin hetken tätä palstaa, ei paljoa kiinnosta – narsku.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aivan. Luulisi sinun jo kaikista noista palautteista sen itsekin oivaltavan, mutta eiväthän teikäläiset kykene siihen itsetutkiskeluun, itsekritiikkiin tai itseoivallukesen. Se kun kuuluu taudinkuvaan. Edelleen kiinnostaa, että jos tämä paika ei kiinnosta eikä sillä ole kanssasi mitään tekemistä, niin mitä teet täällä?
Mikä on vaikuttimesi?
Ymmärrän kyllä, että ilman myötätuntoa ja sen kanssa tulevia sosiaalisia taitoja eläminen on vaikeaa ja mutkikasta, varsinkin kun kokee, ettei vikaa ole koskaan itsessä vaan aina noissa alempiarvoisissa typeryksissä - eli muissa, mutta eikö se ole aika raskasta elää noin täydellisenä epätäydellisessä maailmassa, jossa jatkuvasti saa palautetta huonosta käytöksestään?
Mikä oikeus sinulla on heti lyödä päähän sillä, että tämä muka kuuluu sairauteeni? En ole sairas, eikä minulla ole aikomustakaan sairastua. Ethän sinä edes tunne minua.
Kävin mielenkiinnosta katsomassa palstalla, kun sain työpaikalla moitteita ns. narsistisesta asenteestani.
En tunnista sitä, että olisin tunnekylmä. Rakastan, vihaan, koen surua, iloa, empatiaa, myötätuntoa, sääliä, inhoa, rauhaa tai rauhattomuutta. Koen ne tunteet mitä ihminen elämässään tuntee. Olen nuori, nainen ja sinkku. Sinkkuna myös pysyn, jos en vahingossa tapaa riittävän hyvää miestä.
Tunnen oman arvoni ja asemani. En keitä kokouskahveja siksi, että käy tyttö keittämässä. Tyttö on maisteri, että keitä sinä merkonomimarkku nyt kahvit. En ota vastaa lisää töitä siksi, että minä naimattomana ehdin tehdä nämä viikonlopun aikana kun muilla on perhe. En polje, mutta en myöskään suostu poljettavaksi.
Puolustan haaveitani ja toiveitani, puolustan myös omaa arvoani. En suostu vaikenemaan omista ajatuksistani, enkä vaikene myöskään täällä. Vedä sinä taudinkuva päähäsi.
Ei ole raskasta elää, on mukavaa elää.
No joo.
Mitä jos vaihtaisit duunipaikkaa?
Mut jos olet vastavalmistunut, niin voi olla, että seuraavassa paikassa on taas sama meininki.
Ekoja juttuja, uuteen työpaikkaan tultaessa, on yrittää ryhmäytyä eli löytää samanhenkinen / samanhenkisiä työkavereita, joiden kanssa voi viettää ruokiksen jne. Sillä tavoin säästyy paljosta simputuksesta ja työpaikkakiusaamisesta. Yksi ihminen on ikään kuin helpompi maali, kuin pieni ryhmä.
Tietysti myös oma asenne ratkaisee.
Jos on auktoriteettiongelma, niin duunista tulee taistelutanner ja pomo voittaa takuulla.
Omista oikeuksista kiinni pitäminen on tietysti hyvä, mutta myös joissain kohdissa joustaminen kuuluu ihmissuhdetaitoihin. Sen oppii, kun mittariin tulee lisää vuosia.
Ei kannata olla sodassa koko työyhteisöä kohtaan. Eivät ne muut ole vastapuolella.
Katin kontit vielä, että vaihtaisin työpaikkaa. Olen oikeassa paikassa ja oikeassa tehtävässä valtion virastossa. Nämä vajaakoulutetut, vajaataitoiset ja vajaakieliset työtoverini ja esimiehet vie muutamassa vuodessa sairaloma, eläke tai hauta. Olen yksi kätevimmistä, pätevimmistä ja kielitaitoisimmista koko kolkossa kivitalossa.
Pahin puutteeni on nuoruus. Positiivisuus, myönteisyys ja ilo on vanhalla virkakäävälle kuin myrkkyä ja se yritetään sitten kostaa puhumalla pahaa selän takana ja keksimällä kaikkea lisäkivaa.
En suinkaan ole sodassa kaikkea ja kaikkia vastaan, vielä mitä. En vaan suostu sorsittavaksi millään tavalla.
Käväisin vain katsomassa narskukeskustelua ja kirjoitin yhden viestin. Heti löytyi "teikäläiseksi" leimaaja. Kovin tyhmää ja sairasta, mutta joku saa ilon tuostakin.
Vaihdan maisemaa, en ajatellut jäädä tänne kanta-asukkaaksi.
Varmasti löydät lähdettä muualta enemmän. Täällä nyt täytyy vain hyväksyä vähemmän miellyttävät kommentit lähteeksi. Mutta jos nyt sait jo pahimman janon tyydytettyä...