Stereovahvistimista kommentteja

No johan tämä alkaa heti ensimmäisissä viesteissä. Mutta näinhän se on näissä makuasioissa, että jotkut on hienompia kuin toiset. Hinnatkin voi olla vähän toisia. Tämä on aika loputon suo ja luulen että nämä audio & video -palstat on aika turhanaikaisia, tai sitten ne pitäisi vähintään jakaa (ja kirjoittajien pysytellä "oikealla puolella") kohtuuhintaisen, kuitenkin asiallisen kotiäänentoiston ja high end -hemmojen palstoihin.

En ole varsinaisesti mikään hifisti enkä sellaiseksi aiokkaan. Olin myös etsimässä laitteita tietystä hintaluokasta. Kunnon brittikalut ja Rotelit jäivät tämän vuoksi pois laskuista. Ostin myös uudet T A-merkkiset lattiakiuttimet. Ne sopivat klassisen musiikin kuunteluun erinomaisesti.

Vahvistimista sen verran vielä, että nykyisin saa jopa alle 500 euron varsin tasokkaita stereovahvistimia. Mutta se oli minulle yllätys kuinta kammottava laite Yamahan AX 596 oli. Se on muuten halvennettu versio aiemasta 592:sta. Jammussa esim. vinyylilevari ei soi juuri ollenkaan. Muutoinkin sen etunen on aivan kelvoton ja musiikkia räikeästi vääristävä. Marantzin kanssa musiikin kuunteluharrastus on tullut takaisin. Jaksan kuunnella sillä jopa pari CD:tä yhteen menoon. Jammulla ei jaksanut kuunnella musiikkia muutamaa minuuttia kauempaa. Se repi korvat hajalle pienilläkin tehoilla. Aika erikoista, että jammu suurena yhtiönä on laskenut markkinolle suorastaan kelvottoman vahvarin. Mutta onneksi mitään ei ole pakko ostaa.

/// kirjoitti:

En ole varsinaisesti mikään hifisti enkä sellaiseksi aiokkaan. Olin myös etsimässä laitteita tietystä hintaluokasta. Kunnon brittikalut ja Rotelit jäivät tämän vuoksi pois laskuista. Ostin myös uudet T A-merkkiset lattiakiuttimet. Ne sopivat klassisen musiikin kuunteluun erinomaisesti.

Vahvistimista sen verran vielä, että nykyisin saa jopa alle 500 euron varsin tasokkaita stereovahvistimia. Mutta se oli minulle yllätys kuinta kammottava laite Yamahan AX 596 oli. Se on muuten halvennettu versio aiemasta 592:sta. Jammussa esim. vinyylilevari ei soi juuri ollenkaan. Muutoinkin sen etunen on aivan kelvoton ja musiikkia räikeästi vääristävä. Marantzin kanssa musiikin kuunteluharrastus on tullut takaisin. Jaksan kuunnella sillä jopa pari CD:tä yhteen menoon. Jammulla ei jaksanut kuunnella musiikkia muutamaa minuuttia kauempaa. Se repi korvat hajalle pienilläkin tehoilla. Aika erikoista, että jammu suurena yhtiönä on laskenut markkinolle suorastaan kelvottoman vahvarin. Mutta onneksi mitään ei ole pakko ostaa.

Lue lisää

Mistä vahvistimen erot johtuivat? Veikkaan, että Yamahassa oli jokin vika, jos noin kamalasti soi.

Jos vahvistimen mitatut arvot ovat kunnossa (esim. taajuusvaste, tehoarvot, kanavatasapaino, häiriöetäisyys ym.) et pysty erottamaan eroja laitteiden välillä. Puhumattakaan cd-soittimista.

Mielestäni sokkotestaus kaverin kanssa on luotettava tapa todentaa tai olla todentamatta erot. Näin saadaan suljettua psykologiset seikat pois, ja näistähän ne erot yleensä johtuvat. Näin siis vahvistimilla ja cd-soittimilla. Kaiuttimien kohdalla asia on toisin, ja tämän huomaa jo mittauksista.

Taape kirjoitti:

Mistä vahvistimen erot johtuivat? Veikkaan, että Yamahassa oli jokin vika, jos noin kamalasti soi.

Jos vahvistimen mitatut arvot ovat kunnossa (esim. taajuusvaste, tehoarvot, kanavatasapaino, häiriöetäisyys ym.) et pysty erottamaan eroja laitteiden välillä. Puhumattakaan cd-soittimista.

Mielestäni sokkotestaus kaverin kanssa on luotettava tapa todentaa tai olla todentamatta erot. Näin saadaan suljettua psykologiset seikat pois, ja näistähän ne erot yleensä johtuvat. Näin siis vahvistimilla ja cd-soittimilla. Kaiuttimien kohdalla asia on toisin, ja tämän huomaa jo mittauksista.

Lue lisää

Myös sokkona kuultiin ja tulos aina sama. Kyllä vahvari on laitteiston tärkein osa. On selvää, että kaiuttimet ovat myös tärkeitä, mutta vahvarihan niille lähettää signaalit. Esim. jammu on nirso kaiuttimista. BBX:n 45:lla se ei soinut oikeastaan ollenkaan. Kefit ja T A:t toimivat jotenkin. Mutta vahvarille ominainen kolkkous ja soinnin raakuus ei muuttunut eri kajareilla miksikään. Jammua ei saa kunnolla soimaan millään vehkeillä.

Testilevyt: Tsaikovski: Pähkinänsärkijä, Karajan ja Berliinin Filharmonikot.
R.Strauss: Also Sprach Zarathustra. Skotlannin Kansallisorkesteri ja Neeme Järvi
Debyssy: Kolme Nocturnoa: Abbado ja Berliinin filharmonikot
Kurtag: Grabstein Für Stephan ja Stele: Abbado ja Berliinin Filharmonikot.

Ensimmäinen Kurtagin kappale on muuten todellinen koetinkivi laitteistoille, lähes yhtä paha kuin Tsaikkarin alkusoitto 1812 tykinlaukauksineen. Marantz selvisi kaikista näistä varsin hyvin, jopa erinoaisesti. Jammu ei saanut edes esille Pähkinänsärkijan triangelikilinöitä, HK sekoitti jousiston harmoniat kuulumattomiin. Jammu ei myöskään kyennyt käsittämään Zarathustran alkunousua. Bassojen harmoniaa ei edes kuullut, kuului vain epämääräistä, kohisevaa mörinää. Vallankin a-luokassa Marantz toistaa musiikin erityisen harmonisesti eli siten, että harmonian kuulee ja sen voi helposti kirjoittaa vaikkapa nuotille. Jammu toisti matalimmat äänet siten, että niistä kuullut mitä ne ovat. Eli se on epämusikaalinen laite. Mitään vikaa siinä ei tiettävästi ollut.

Tätä taustaa vasten uskallan sanoa, että vahvari on tärkein ja sitten vasta tulevat muut romppeet. Hyvä vahvari saa eloa huonoihinkin kaiuttimiin.

/// kirjoitti:

Myös sokkona kuultiin ja tulos aina sama. Kyllä vahvari on laitteiston tärkein osa. On selvää, että kaiuttimet ovat myös tärkeitä, mutta vahvarihan niille lähettää signaalit. Esim. jammu on nirso kaiuttimista. BBX:n 45:lla se ei soinut oikeastaan ollenkaan. Kefit ja T A:t toimivat jotenkin. Mutta vahvarille ominainen kolkkous ja soinnin raakuus ei muuttunut eri kajareilla miksikään. Jammua ei saa kunnolla soimaan millään vehkeillä.

Testilevyt: Tsaikovski: Pähkinänsärkijä, Karajan ja Berliinin Filharmonikot.
R.Strauss: Also Sprach Zarathustra. Skotlannin Kansallisorkesteri ja Neeme Järvi
Debyssy: Kolme Nocturnoa: Abbado ja Berliinin filharmonikot
Kurtag: Grabstein Für Stephan ja Stele: Abbado ja Berliinin Filharmonikot.

Ensimmäinen Kurtagin kappale on muuten todellinen koetinkivi laitteistoille, lähes yhtä paha kuin Tsaikkarin alkusoitto 1812 tykinlaukauksineen. Marantz selvisi kaikista näistä varsin hyvin, jopa erinoaisesti. Jammu ei saanut edes esille Pähkinänsärkijan triangelikilinöitä, HK sekoitti jousiston harmoniat kuulumattomiin. Jammu ei myöskään kyennyt käsittämään Zarathustran alkunousua. Bassojen harmoniaa ei edes kuullut, kuului vain epämääräistä, kohisevaa mörinää. Vallankin a-luokassa Marantz toistaa musiikin erityisen harmonisesti eli siten, että harmonian kuulee ja sen voi helposti kirjoittaa vaikkapa nuotille. Jammu toisti matalimmat äänet siten, että niistä kuullut mitä ne ovat. Eli se on epämusikaalinen laite. Mitään vikaa siinä ei tiettävästi ollut.

Tätä taustaa vasten uskallan sanoa, että vahvari on tärkein ja sitten vasta tulevat muut romppeet. Hyvä vahvari saa eloa huonoihinkin kaiuttimiin.

Lue lisää

Itsekin huomasin vahvistimien erot vasta kun päivitin kaiuttimeni. Nyt on meneillään projekti, jossa rakennamme useammallekin kaverille samanlaiset pienehköt kaksitiejalustakaiuttimet Seasin Exel-sarjan elementtien ympärille. Nyt olen kuunnellut ensimmäisiä protoja kolmella erilaisella oheiskalustolla (myös kyllä erilaisissa tiloissa), ja eroja on ollut todella paljon. Oma juuri Yamahan 496-kotiteatterivahvistimeni on huomattavasti aikaisempia kaiuttimiani erottelevammilla kaiuttimilla tuonut esiin kylmän ja kovan ominaissävynsä. Lauluäänissä on ylimääräistä metallisuutta ja ikäänkuin purkkimaisuutta, jota en ole muiden luona kunnellessa havainnut. Aikaisemmat kaiuttimeni (JPW ML710) olivat sävyltään paljon pehmeämmät ja anteeksiantavammat ja niillä Yammun ylimääräinen terävyys oli vain eduksi, toi selkeyttä ääneen. Koko laitteisto on siis kokonaisuus, josssa osasten pitäisi täydentää toisiaan. Aina näin ei tapahdu ja kaikki hyvät laitteet eivät soi hyvin yhdessä. En siis sano että Yamahan vahvarit olisivat väärä valinta kaikille, mutta kaikille kaiuttimille se ei todellakaan sovi.

/// kirjoitti:

Myös sokkona kuultiin ja tulos aina sama. Kyllä vahvari on laitteiston tärkein osa. On selvää, että kaiuttimet ovat myös tärkeitä, mutta vahvarihan niille lähettää signaalit. Esim. jammu on nirso kaiuttimista. BBX:n 45:lla se ei soinut oikeastaan ollenkaan. Kefit ja T A:t toimivat jotenkin. Mutta vahvarille ominainen kolkkous ja soinnin raakuus ei muuttunut eri kajareilla miksikään. Jammua ei saa kunnolla soimaan millään vehkeillä.

Testilevyt: Tsaikovski: Pähkinänsärkijä, Karajan ja Berliinin Filharmonikot.
R.Strauss: Also Sprach Zarathustra. Skotlannin Kansallisorkesteri ja Neeme Järvi
Debyssy: Kolme Nocturnoa: Abbado ja Berliinin filharmonikot
Kurtag: Grabstein Für Stephan ja Stele: Abbado ja Berliinin Filharmonikot.

Ensimmäinen Kurtagin kappale on muuten todellinen koetinkivi laitteistoille, lähes yhtä paha kuin Tsaikkarin alkusoitto 1812 tykinlaukauksineen. Marantz selvisi kaikista näistä varsin hyvin, jopa erinoaisesti. Jammu ei saanut edes esille Pähkinänsärkijan triangelikilinöitä, HK sekoitti jousiston harmoniat kuulumattomiin. Jammu ei myöskään kyennyt käsittämään Zarathustran alkunousua. Bassojen harmoniaa ei edes kuullut, kuului vain epämääräistä, kohisevaa mörinää. Vallankin a-luokassa Marantz toistaa musiikin erityisen harmonisesti eli siten, että harmonian kuulee ja sen voi helposti kirjoittaa vaikkapa nuotille. Jammu toisti matalimmat äänet siten, että niistä kuullut mitä ne ovat. Eli se on epämusikaalinen laite. Mitään vikaa siinä ei tiettävästi ollut.

Tätä taustaa vasten uskallan sanoa, että vahvari on tärkein ja sitten vasta tulevat muut romppeet. Hyvä vahvari saa eloa huonoihinkin kaiuttimiin.

Lue lisää

Kaiutin on laitteiston ylivoimaisesti tärkein osa. Cd-soittimien välillä ei ole eroja, ja itse en ole huomannut niitä olevan myöskään vahvistimien välillä, kunhan vahvistin sopii ko. kaiuttimille ja on mittauksiltaan kunnossa. On selvää, että jos kaiutin on vaikea kuorma (alhainen impedanssi) se vaatii vahvistimelta paljon, ja tämä on otettava huomioon.

Itse kuuntelen vain klassista (650 cd:n kokoelma) ja kaiuttimina Gradient Evidence MK II.

Oireesi viittavat ennemminkin siihen, että Yamahasi ei sovellu teknisesti kaiuttimillesi.

Taape kirjoitti:

Kaiutin on laitteiston ylivoimaisesti tärkein osa. Cd-soittimien välillä ei ole eroja, ja itse en ole huomannut niitä olevan myöskään vahvistimien välillä, kunhan vahvistin sopii ko. kaiuttimille ja on mittauksiltaan kunnossa. On selvää, että jos kaiutin on vaikea kuorma (alhainen impedanssi) se vaatii vahvistimelta paljon, ja tämä on otettava huomioon.

Itse kuuntelen vain klassista (650 cd:n kokoelma) ja kaiuttimina Gradient Evidence MK II.

Oireesi viittavat ennemminkin siihen, että Yamahasi ei sovellu teknisesti kaiuttimillesi.

Lue lisää

Mitä ihmettä? CD-soittimissa todellakin ON eroja. Kaiuttimet ovat tietysti se tärkein, mutta merkitystä on myös cd-soittimella.

Olisi mielenkiintoista kuulla mikä cd-soitin Sinulla Taape on? Ja ennenkaikkea oletko kuunnellut saman hintaluokan cd-soitinta kuin kaiuttimesi ovat?

Urpo kirjoitti:

Mitä ihmettä? CD-soittimissa todellakin ON eroja. Kaiuttimet ovat tietysti se tärkein, mutta merkitystä on myös cd-soittimella.

Olisi mielenkiintoista kuulla mikä cd-soitin Sinulla Taape on? Ja ennenkaikkea oletko kuunnellut saman hintaluokan cd-soitinta kuin kaiuttimesi ovat?

Lue lisää

Toki CD soittimilla on eroja. Sääli vain että ne erot ovat lähinnä vain mitattavissa eivätkä juurikaan kuultavissa. Tekisi muuten mieli istuttaa eräskin Eräpuu sokkotestiin sanomaan mikä on paras CD-soitin.

Ja meille "taviksille" kun ruvetaan kuvetta kaivamaan niin ne parhaat äänet/parannuskohteet usein ovat kaiuttimet, sillä niistä jokainen yleensä löytää sen jonka sointi on se miellyttävin. Ja parasta tässä että kaiuttimiin ei tarvitse satsata käsittämättömiä summia rahaa saadakseen parempia, niitä kun löytyy hyvin paljon eri hintaisia/kuuloisia. Eli saman rahan jos pistää soittimeen tai kaiuttimeen niin väittäisin että investoimalla kaiuttimiin saa paremman lopputuloksen (prosentuaalisesti paremmin vastetta rahalle)

Ja mikäs siinä, toisille kun riittää transistorirario peltiämpärin pohjalla ja toiset tarvitsevat reiden paksuiset virtajohdot ollakseen tyytyväisiä.

Tomppa kirjoitti:

Toki CD soittimilla on eroja. Sääli vain että ne erot ovat lähinnä vain mitattavissa eivätkä juurikaan kuultavissa. Tekisi muuten mieli istuttaa eräskin Eräpuu sokkotestiin sanomaan mikä on paras CD-soitin.

Ja meille "taviksille" kun ruvetaan kuvetta kaivamaan niin ne parhaat äänet/parannuskohteet usein ovat kaiuttimet, sillä niistä jokainen yleensä löytää sen jonka sointi on se miellyttävin. Ja parasta tässä että kaiuttimiin ei tarvitse satsata käsittämättömiä summia rahaa saadakseen parempia, niitä kun löytyy hyvin paljon eri hintaisia/kuuloisia. Eli saman rahan jos pistää soittimeen tai kaiuttimeen niin väittäisin että investoimalla kaiuttimiin saa paremman lopputuloksen (prosentuaalisesti paremmin vastetta rahalle)

Ja mikäs siinä, toisille kun riittää transistorirario peltiämpärin pohjalla ja toiset tarvitsevat reiden paksuiset virtajohdot ollakseen tyytyväisiä.

Lue lisää

En kiellä kaiuttimien merkitystä, mutta pari kuukautta sitten testasin usean viikon ajan omilla kaiuttimillani kolmea eri vahvistinta. Erot olivat yllättävän suuret eri laitteiden välillä. Yksi oli kova, toinen pehmeä ja kolmas jotakin näiden väliltä. Joku toisti bassot syvästi, toinen ohuesti, kolmas teki diskanteista räikeitä jne. Ja se neljäs - vanha laitteni kepitti pari uutta mennen tullen. Eli jo 70-luvulla osattiin tehdä hyvin soivia, musikaalisia vahvistimia.

/// kirjoitti:

En kiellä kaiuttimien merkitystä, mutta pari kuukautta sitten testasin usean viikon ajan omilla kaiuttimillani kolmea eri vahvistinta. Erot olivat yllättävän suuret eri laitteiden välillä. Yksi oli kova, toinen pehmeä ja kolmas jotakin näiden väliltä. Joku toisti bassot syvästi, toinen ohuesti, kolmas teki diskanteista räikeitä jne. Ja se neljäs - vanha laitteni kepitti pari uutta mennen tullen. Eli jo 70-luvulla osattiin tehdä hyvin soivia, musikaalisia vahvistimia.

Lue lisää

Okei. Tämä ei ole nyt mikään provo vaan ihan ajatus jota saa miettiä jos haluaa.

Kun on vuosia (pari vuosikymmentä jopa?) kuunnellut tiettyä laitetta niin entäpä jos korva vain onkin tottunut ko. laitteeseen siinä määrin että pitää sitä referenssinä kaikkeen ja näin ehkä huomattavasti vähemmänkin ääntä värittävät laitteet kuulostavat jopa ääntä vääristäviltä?

Ja näin alkaa hakea laitetta joka kuulostaa ehkä enemmän vastaavalta kuin oma vanha. Ja tämä kenties äänen puhtauden ja äänitteiden omien äänimaailmojen kustannuksella? Kyllä joku voi oikeasti kai pitää kasarimallisen "hifikaappistereolevarikombon" soundista yhdistettynä sarjan omiin vanerikajareihin 10m harmaalla (kiinteällä ja mahd. ohuella) langalla? =)

Mutta mitäs siitä - eikäs se päämäärä jokaisella (joka asian omakseen siis on ottanut) olekin vain löytää se itselleen sopivin ja missään nimessä sama ei ole paras kaikille. Jokainen tyylillään ja musiikista nauttien.

Urpo kirjoitti:

Mitä ihmettä? CD-soittimissa todellakin ON eroja. Kaiuttimet ovat tietysti se tärkein, mutta merkitystä on myös cd-soittimella.

Olisi mielenkiintoista kuulla mikä cd-soitin Sinulla Taape on? Ja ennenkaikkea oletko kuunnellut saman hintaluokan cd-soitinta kuin kaiuttimesi ovat?

Lue lisää

Cd-soitin ja digitaalitekniikka on erittäin tylsää. Kyseinen kone vain lukee cd-levyltä ykkösiä ja nollia, ajaa ne muuntimien läpi ja heittää vahvistimelle. Kuultavassa äänessä ei tietenkään ole eroja, jos joku niitä kuulee niin erot syntyvät omassa päässä. Siksipä sokkotestit ovatkin niin armottomia - erot häviävät.

Itselläni on tällä hetkellä Sonyn soitin, en muista mallia. Merkkejä on ollut lukuisia - äänellisiä eroja ei. Monet ns. HE-soittimetkin käyttävät sisällään bulkkivalmistajan muuntimia ja pyöritinkoneistoja, pannaan painava kotelo päälle ja HE-leima kylkeen. Ja 2500 euroa hintaa.
Ja edelleen kone lukee vain ykkösiä ja nollia.

Ja sama pätee väli- ja kaiutinjohtoihin, virtajohdosta nyt puhumattakaan.

/// kirjoitti:

En kiellä kaiuttimien merkitystä, mutta pari kuukautta sitten testasin usean viikon ajan omilla kaiuttimillani kolmea eri vahvistinta. Erot olivat yllättävän suuret eri laitteiden välillä. Yksi oli kova, toinen pehmeä ja kolmas jotakin näiden väliltä. Joku toisti bassot syvästi, toinen ohuesti, kolmas teki diskanteista räikeitä jne. Ja se neljäs - vanha laitteni kepitti pari uutta mennen tullen. Eli jo 70-luvulla osattiin tehdä hyvin soivia, musikaalisia vahvistimia.

Lue lisää

Jos vahvistimet sopivat teknisesti ko. kaiuttimelle, ja mitatut arvot ovat kunnossa, ei niiden äänessä ole eroja.

On jännää lukea, että joku vahvistin toistaa bassot syvästi ja toinen diskantit kirkkaasti. Tämähän ei ole mahdollista, jos molempien laitteiden vasteet ovat suorat välillä 20Hz-20 Khz. Ja käytännössä kunnollisen vahvistimen vasteet ovat suorat vielä paljon laajemmallakin taajuusalueella. Se on sitten eri asia, jos laitteissa on vikaa tai sävynsäätimiä käytetään. Tai jos laite on liian heikkotehoinen ko. kaiuttimelle.

Eli jos toinen vahvistin toistaa bassot alemmaksi kuin toinen, pitää tuo näkyä myös mittauksissa. Ja tällöin laite ei ole hyvälaatuinen.

Taape kirjoitti:

Cd-soitin ja digitaalitekniikka on erittäin tylsää. Kyseinen kone vain lukee cd-levyltä ykkösiä ja nollia, ajaa ne muuntimien läpi ja heittää vahvistimelle. Kuultavassa äänessä ei tietenkään ole eroja, jos joku niitä kuulee niin erot syntyvät omassa päässä. Siksipä sokkotestit ovatkin niin armottomia - erot häviävät.

Itselläni on tällä hetkellä Sonyn soitin, en muista mallia. Merkkejä on ollut lukuisia - äänellisiä eroja ei. Monet ns. HE-soittimetkin käyttävät sisällään bulkkivalmistajan muuntimia ja pyöritinkoneistoja, pannaan painava kotelo päälle ja HE-leima kylkeen. Ja 2500 euroa hintaa.
Ja edelleen kone lukee vain ykkösiä ja nollia.

Ja sama pätee väli- ja kaiutinjohtoihin, virtajohdosta nyt puhumattakaan.

Lue lisää

cd-levyllä tosiaankin on niitä ykkösiä ja nollia, ja cd-soitin sitten lukee niitä. Et kuitenkaan maininnut että kun lukupää lukee levyä, pitää se lukemisen jälkeen muuntaa analogiseksi, jotta tavallinen 2-kanava vahvistin senymmärtäisi. Tässä digitaali-analogi -muunnoksessa on eri soittimilla paljon eroja. Osittain siksi myös myydään erillisiä da-muuntajia ja cd-pyörittimiä.
Aina ei käytetä digitaalisia liitäntöjä.

Itse asiassa voisin sanoa että omistamallani vanhalla sonyn dvd-soittimella ja cambridge audion cd-soittimella on eroja, vaikka käytettäisiin molemmissa digitaalista liitäntää. Testi on helppo, molemmat laitteet kiinni samaan vahvistimeen. Sitten molempiin soittimiin samat levyt sisään ja kaukosäätimellä voi lennosta vaihtaa cd:n ja dvd:n välillä. Samalla tavalla olen myös testannut eri cd-soittimia analogisella liitännällä.

Toisaalta äänenlaatuun vaikuttaa myös itse lukupää, sen kyky lukea levyä oikein.

Kolmantena, cd-soittimissa ja vahvistimissa, äänenlaatuun vaikuttaa operaatiovahvistimet,yms komponentit. Niiden yleinen laatu ja oikeanlainen suojaus ja käyttö.

Loppujen lopuksi hyvä äänentoisto on niin monen osatekijän summa, että sopivia laitteita on hyvin vaikeaa sovittaa yhteen paperilla. Ei laitteita voi vertailla pelkillä mittaustuloksilla. Ei kaksi saman painoista ja tehoista autoakaan ole samanlaiset ajaa, vaikka niissä olisikin samanlaiset renkaat. Jotkin soitin-vahvistin-kaiutin -yhdistelmät sopivat paremmin yhteen kuin toiset, vaikka kaikissa laitteissa olisikin samanlaiset mittaustulokset. Ääneen vaikuttaa em. seikat.

Siksi laitteita kuunnellaan, kuunnellaan ja kuunnellaan, ei pelkästään mitata. Mitähän Tm:n lukijat sanoisivat jos autot vain mitattaisiin, eikä niistä annettaisi mitään muita kommentteja? Loppujen lopuksi hyvä äänentoisto on yhtä vaikeaa suunnitella ja toteuttaa kuin testivoittaja henkilöauto. Voin mielelläni kädestä pitäen näyttää kerettiläisille erot.

H/K kirjoitti:

cd-levyllä tosiaankin on niitä ykkösiä ja nollia, ja cd-soitin sitten lukee niitä. Et kuitenkaan maininnut että kun lukupää lukee levyä, pitää se lukemisen jälkeen muuntaa analogiseksi, jotta tavallinen 2-kanava vahvistin senymmärtäisi. Tässä digitaali-analogi -muunnoksessa on eri soittimilla paljon eroja. Osittain siksi myös myydään erillisiä da-muuntajia ja cd-pyörittimiä.
Aina ei käytetä digitaalisia liitäntöjä.

Itse asiassa voisin sanoa että omistamallani vanhalla sonyn dvd-soittimella ja cambridge audion cd-soittimella on eroja, vaikka käytettäisiin molemmissa digitaalista liitäntää. Testi on helppo, molemmat laitteet kiinni samaan vahvistimeen. Sitten molempiin soittimiin samat levyt sisään ja kaukosäätimellä voi lennosta vaihtaa cd:n ja dvd:n välillä. Samalla tavalla olen myös testannut eri cd-soittimia analogisella liitännällä.

Toisaalta äänenlaatuun vaikuttaa myös itse lukupää, sen kyky lukea levyä oikein.

Kolmantena, cd-soittimissa ja vahvistimissa, äänenlaatuun vaikuttaa operaatiovahvistimet,yms komponentit. Niiden yleinen laatu ja oikeanlainen suojaus ja käyttö.

Loppujen lopuksi hyvä äänentoisto on niin monen osatekijän summa, että sopivia laitteita on hyvin vaikeaa sovittaa yhteen paperilla. Ei laitteita voi vertailla pelkillä mittaustuloksilla. Ei kaksi saman painoista ja tehoista autoakaan ole samanlaiset ajaa, vaikka niissä olisikin samanlaiset renkaat. Jotkin soitin-vahvistin-kaiutin -yhdistelmät sopivat paremmin yhteen kuin toiset, vaikka kaikissa laitteissa olisikin samanlaiset mittaustulokset. Ääneen vaikuttaa em. seikat.

Siksi laitteita kuunnellaan, kuunnellaan ja kuunnellaan, ei pelkästään mitata. Mitähän Tm:n lukijat sanoisivat jos autot vain mitattaisiin, eikä niistä annettaisi mitään muita kommentteja? Loppujen lopuksi hyvä äänentoisto on yhtä vaikeaa suunnitella ja toteuttaa kuin testivoittaja henkilöauto. Voin mielelläni kädestä pitäen näyttää kerettiläisille erot.

Lue lisää

"Et kuitenkaan maininnut että kun lukupää lukee levyä, pitää se lukemisen jälkeen muuntaa analogiseksi, jotta tavallinen 2-kanava vahvistin senymmärtäisi."

=> Totta. Ja nämä D/A -muuntimetkin ovat sitä bulkkitavaraa, ja niiden homma on äärimmäisen yksinkertainen. Oikein suunniteltu muunnin ei tee virheitä, eli esim. lisää alkuperäiseen dataan "stereokuvaa" tai "bassopäätä". Kaikki musiikki-informaatioi on jo biteissä.

"Toisaalta äänenlaatuun vaikuttaa myös itse lukupää, sen kyky lukea levyä oikein."

=> Tämäkin on kuin hukkuvan tarttumista oljenkorteen. Tämän päivän cd-soittimen lukupää lukee dataa täsmälleen oikein. Jos luentavirheitä tulee, ne korjataan. Jos ei pysty korjaamaan kuuluu "napsahdus" tms. Mutta lukupää osaa lukea nollan nollana ja ykkösen ykkösenä. Tehtävä on äärimmäisen helppo. Jos luentavirheitä tulee, ne eivät kuulu säännönmukaisena "diskanttipään kireytenä" tms. Tuo kaikki on jo biteissä.

"Kolmantena, cd-soittimissa ja vahvistimissa, äänenlaatuun vaikuttaa operaatiovahvistimet,yms komponentit. Niiden yleinen laatu ja oikeanlainen suojaus ja käyttö."

=> Teoriassa kyllä. Mutta jos arvot mitataan, ja laite on kunnossa, äänessä ei ole eroja.

Mitä TM-lehteen tulee, niin asian voisi rinnastaa vaikka niin, että on kaksi autoa, toisessa Shell-öljyt ja toisessa Mobilin. Ajajien pitää tunnistaa sokkona, kumpi öljy autossa on koeajolenkin jälkeen. Veikkaan ettei onnistu.

Samoin, jos kuuntelet hallitussa sokkotestissä vaikka Cambridga Audion ja Sonyn cd-soittimia, et varmasti erota aukottomasti kumpi soitin kulloinkin soi.

Taape kirjoitti:

Cd-soitin ja digitaalitekniikka on erittäin tylsää. Kyseinen kone vain lukee cd-levyltä ykkösiä ja nollia, ajaa ne muuntimien läpi ja heittää vahvistimelle. Kuultavassa äänessä ei tietenkään ole eroja, jos joku niitä kuulee niin erot syntyvät omassa päässä. Siksipä sokkotestit ovatkin niin armottomia - erot häviävät.

Itselläni on tällä hetkellä Sonyn soitin, en muista mallia. Merkkejä on ollut lukuisia - äänellisiä eroja ei. Monet ns. HE-soittimetkin käyttävät sisällään bulkkivalmistajan muuntimia ja pyöritinkoneistoja, pannaan painava kotelo päälle ja HE-leima kylkeen. Ja 2500 euroa hintaa.
Ja edelleen kone lukee vain ykkösiä ja nollia.

Ja sama pätee väli- ja kaiutinjohtoihin, virtajohdosta nyt puhumattakaan.

Lue lisää

Kyllä vaan cd-soittimien välisiä eroja löytyy. Itse olen omistanut seuraavia: Nad, Hitachi, pari Technicsia, HK, Yamaha, 4 Sonya ( nykyinenkin Sony ).
Näistä on jäänyt mieleen Yamaha 1050 joka oli mainio soitin, mutta ei kestänyt kahta vuotta kauempaa! Äänellisesti huonoimmat ovat olleet Technics sekä Sonyn ensimmäinen 1-bittinen ( joku 900 sarjalainen).
DVD-soitin ei mielestäni sovi cd-levyjen toistajaksi!

VBNv kirjoitti:

Kyllä vaan cd-soittimien välisiä eroja löytyy. Itse olen omistanut seuraavia: Nad, Hitachi, pari Technicsia, HK, Yamaha, 4 Sonya ( nykyinenkin Sony ).
Näistä on jäänyt mieleen Yamaha 1050 joka oli mainio soitin, mutta ei kestänyt kahta vuotta kauempaa! Äänellisesti huonoimmat ovat olleet Technics sekä Sonyn ensimmäinen 1-bittinen ( joku 900 sarjalainen).
DVD-soitin ei mielestäni sovi cd-levyjen toistajaksi!

Lue lisää

Mikäli dvd-soitin ei sovi cd-levyjen toistajaksi, syy on ainoastaan käytettävyyden. Äänellisesti eroja ei ole - lukeehan dvd-soitinkin vain niitä ykkösiä ja nollia lasersäteellä.

Taape kirjoitti:

Mikäli dvd-soitin ei sovi cd-levyjen toistajaksi, syy on ainoastaan käytettävyyden. Äänellisesti eroja ei ole - lukeehan dvd-soitinkin vain niitä ykkösiä ja nollia lasersäteellä.

Lue lisää

"Mikäli dvd-soitin ei sovi cd-levyjen toistajaksi, syy on ainoastaan käytettävyyden. Äänellisesti eroja ei ole - lukeehan dvd-soitinkin vain niitä ykkösiä ja nollia lasersäteellä."

Miten sitten minä, ja monta muuta harrastajaa, kuulen eroja cd:n ja dvd:n välillä? Yksinkertaisin selitys lienee siinä että jos otetaan yksi 300e cd-soitin jayksi 300e dvd-soitin, on dvd:n pakko olla huonompi. Miksi? Koska dvd:ssä on enemmän tavaraa sisällä. Jokaisella komponentilla on oma hintansa, joten cd-soittimen tekemiseen "jää" enemmän rahaa -> paremman komponentit. Pitäähän dvd:n lukea levyltä myös se kuvapuoli ja käsitellä se. Lisäksi cd- ja dvd-soittimissa on erilaiset katteet.

Taape kirjoitti:

"Et kuitenkaan maininnut että kun lukupää lukee levyä, pitää se lukemisen jälkeen muuntaa analogiseksi, jotta tavallinen 2-kanava vahvistin senymmärtäisi."

=> Totta. Ja nämä D/A -muuntimetkin ovat sitä bulkkitavaraa, ja niiden homma on äärimmäisen yksinkertainen. Oikein suunniteltu muunnin ei tee virheitä, eli esim. lisää alkuperäiseen dataan "stereokuvaa" tai "bassopäätä". Kaikki musiikki-informaatioi on jo biteissä.

"Toisaalta äänenlaatuun vaikuttaa myös itse lukupää, sen kyky lukea levyä oikein."

=> Tämäkin on kuin hukkuvan tarttumista oljenkorteen. Tämän päivän cd-soittimen lukupää lukee dataa täsmälleen oikein. Jos luentavirheitä tulee, ne korjataan. Jos ei pysty korjaamaan kuuluu "napsahdus" tms. Mutta lukupää osaa lukea nollan nollana ja ykkösen ykkösenä. Tehtävä on äärimmäisen helppo. Jos luentavirheitä tulee, ne eivät kuulu säännönmukaisena "diskanttipään kireytenä" tms. Tuo kaikki on jo biteissä.

"Kolmantena, cd-soittimissa ja vahvistimissa, äänenlaatuun vaikuttaa operaatiovahvistimet,yms komponentit. Niiden yleinen laatu ja oikeanlainen suojaus ja käyttö."

=> Teoriassa kyllä. Mutta jos arvot mitataan, ja laite on kunnossa, äänessä ei ole eroja.

Mitä TM-lehteen tulee, niin asian voisi rinnastaa vaikka niin, että on kaksi autoa, toisessa Shell-öljyt ja toisessa Mobilin. Ajajien pitää tunnistaa sokkona, kumpi öljy autossa on koeajolenkin jälkeen. Veikkaan ettei onnistu.

Samoin, jos kuuntelet hallitussa sokkotestissä vaikka Cambridga Audion ja Sonyn cd-soittimia, et varmasti erota aukottomasti kumpi soitin kulloinkin soi.

Lue lisää

"jos kuuntelet hallitussa sokkotestissä vaikka Cambridga Audion ja Sonyn cd-soittimia, et varmasti erota aukottomasti kumpi soitin kulloinkin soi."

Tuo on kyllä kokeiltu. Kuuntelin kahta eri cd-soitinta sokkona kotona kahdella eri tavalla; siten että sain itse vaihtaa lennosta toistavaa laitetta, ja siten että avustaja vaihtoi toistavaa laitetta lennosta. Käytetyt levyt olivat samoja, samaa painosta ja erää. Aluksi molemmat soittimet toistivat levyä yhtäaikaisesti ja myöhemmin n.20 sekunnin erolla. Molemmat soittimet olivat kytketty vahvistimeen samanlaisilla kaapeleilla, ensin koaksiaalisella digikaapelilla ja myöhemmin analogisella.

Eroa oli kuin yöllä ja päivällä. C-A oli huomattavasti miellyttävämpi sekä koaksiaalilla, että analogisella. Sony kärsi suttuisesta ylpäästä ja huonosta bassokontrollista. C-A:kaan ei kyllä loistanut bassokontrollissa, mutta yläpää oli huomattavasti paremmin hallinnassa. Erot toistuivat sekä koaksiaali- ja analogiliitännällä. Analogiliitännällä oli suurimmat erot äänessä, mutta koaksiaalisellakin ne huomasi.

Taape kirjoitti:

Mikäli dvd-soitin ei sovi cd-levyjen toistajaksi, syy on ainoastaan käytettävyyden. Äänellisesti eroja ei ole - lukeehan dvd-soitinkin vain niitä ykkösiä ja nollia lasersäteellä.

Lue lisää

Sittenhän sinulle riittää soittimeksi pc:n romppuasema. Niissä on yleensä d/a-muunnin ja kuulokeliitäntä volyymisäätimellä.

Eikun nautiskelemaan.

H/K kirjoitti:

"Mikäli dvd-soitin ei sovi cd-levyjen toistajaksi, syy on ainoastaan käytettävyyden. Äänellisesti eroja ei ole - lukeehan dvd-soitinkin vain niitä ykkösiä ja nollia lasersäteellä."

Miten sitten minä, ja monta muuta harrastajaa, kuulen eroja cd:n ja dvd:n välillä? Yksinkertaisin selitys lienee siinä että jos otetaan yksi 300e cd-soitin jayksi 300e dvd-soitin, on dvd:n pakko olla huonompi. Miksi? Koska dvd:ssä on enemmän tavaraa sisällä. Jokaisella komponentilla on oma hintansa, joten cd-soittimen tekemiseen "jää" enemmän rahaa -> paremman komponentit. Pitäähän dvd:n lukea levyltä myös se kuvapuoli ja käsitellä se. Lisäksi cd- ja dvd-soittimissa on erilaiset katteet.

Lue lisää

"Miten sitten minä, ja monta muuta harrastajaa, kuulen eroja cd:n ja dvd:n välillä? Yksinkertaisin selitys lienee siinä että jos otetaan yksi 300e cd-soitin jayksi 300e dvd-soitin, on dvd:n pakko olla huonompi. Miksi? Koska dvd:ssä on enemmän tavaraa sisällä."

=> Kuulet eroja oman pääsi sisällä - sokkona et. Toisin sanoen psykologia on kuvassa mukana. Kuten uudessa Hifi-lehdessä on juttua, maailmassa ei ole pystytty erottamaan kunnossa olevia vahvistimia abx-testeillä vielä kertaakaan luotettavasti. Ja abx-testihän on sokkotesti.
Ja se että jossakin metallilaatikossa on enemmän tavaraa sisällä ei vielä kerro äänenlaadusta yhtään mitään.

Jos siis dvd-soittimien ja cd-soittimien välillä on eroja, kerro MIKÄ ne aiheuttaa? Soitinhan lukee edelleen vain ykkösiä ja nollia levyltä.

Ja siitä dvd-soittimen kuvapuolesta. Sekin on vain niitä tylsiä YKKÖSIÄ ja NOLLIA.

murre kirjoitti:

Sittenhän sinulle riittää soittimeksi pc:n romppuasema. Niissä on yleensä d/a-muunnin ja kuulokeliitäntä volyymisäätimellä.

Eikun nautiskelemaan.

Romppuasema kävisi mainiosti - pitäisi vain liittää vahvistimeen ja kaiuttimille. Ongelmana on vain romppuaseman kehnompi virheenkorjausjärjestelmä (interpolointi).

VBNv kirjoitti:

Kyllä vaan cd-soittimien välisiä eroja löytyy. Itse olen omistanut seuraavia: Nad, Hitachi, pari Technicsia, HK, Yamaha, 4 Sonya ( nykyinenkin Sony ).
Näistä on jäänyt mieleen Yamaha 1050 joka oli mainio soitin, mutta ei kestänyt kahta vuotta kauempaa! Äänellisesti huonoimmat ovat olleet Technics sekä Sonyn ensimmäinen 1-bittinen ( joku 900 sarjalainen).
DVD-soitin ei mielestäni sovi cd-levyjen toistajaksi!

Lue lisää

Ostin tuossa dvd-soittimen kesällä. Elokuvia on mukava katsoa levyiltä, ne ovat niin käteviä. Kultakorvaystäväni o(li)vat sitä mieltä että sillä ei voi kuunnella cd-levyjä eli cd-soitinta ei voi heittää pois. Minä vähän kuuntelin normaalisti itse vaihdellen vähän pitemmän aikaa kumpaakin enkä huomannut niissä mitään eroja, paitsi käytettävyydessä lievästi. En ryhtynyt mihinkään sokkotesteihin, en tee niitä arkielämässäkään. Dvd:n ääni oli samanlainen ja aivan yhtä hyvä kuin cd:nkin normaalissa huoneessa jossa asutaan, ei vain kuunnella musiikkia.

Hiljaa mielessäni kiitän Luojaa ettei Hän ole minua rankaissut liian hyvillä korvilla, nyt voin hyvällä omallatunnolla keskittyä kuuntelemaan musiikkia sen sijaan että kuuntelisin vain ääntä ja vaivaisin päätäni kipeäksi asti sillä että onhan se nyt varmasti tarpeeksi hyvä. Ja kiusaisin tuttavia kuuntelemaan samoja käytännössä olemattomia juttuja joita ne pitäisivät täysin joutavanpäiväisinä ja hymyilisivät minulle takanapäin.
Kyllä elämässä pitää osata erottaa ne asiat joilla on tosiaan merkitystä. Mutta harrastuksensa kullakin.

Tiesittekö muuten että kun viulu äänitetään edestä päin se on aivan eri kuuloinen kuin samoilla laitteilla äänitettynä niin että mikrofoni onkin soittajan yläpuolella? Silti se on edelleen viulu. Mutta äänissä on eroja.

H/K kirjoitti:

"jos kuuntelet hallitussa sokkotestissä vaikka Cambridga Audion ja Sonyn cd-soittimia, et varmasti erota aukottomasti kumpi soitin kulloinkin soi."

Tuo on kyllä kokeiltu. Kuuntelin kahta eri cd-soitinta sokkona kotona kahdella eri tavalla; siten että sain itse vaihtaa lennosta toistavaa laitetta, ja siten että avustaja vaihtoi toistavaa laitetta lennosta. Käytetyt levyt olivat samoja, samaa painosta ja erää. Aluksi molemmat soittimet toistivat levyä yhtäaikaisesti ja myöhemmin n.20 sekunnin erolla. Molemmat soittimet olivat kytketty vahvistimeen samanlaisilla kaapeleilla, ensin koaksiaalisella digikaapelilla ja myöhemmin analogisella.

Eroa oli kuin yöllä ja päivällä. C-A oli huomattavasti miellyttävämpi sekä koaksiaalilla, että analogisella. Sony kärsi suttuisesta ylpäästä ja huonosta bassokontrollista. C-A:kaan ei kyllä loistanut bassokontrollissa, mutta yläpää oli huomattavasti paremmin hallinnassa. Erot toistuivat sekä koaksiaali- ja analogiliitännällä. Analogiliitännällä oli suurimmat erot äänessä, mutta koaksiaalisellakin ne huomasi.

Lue lisää

Oliko soittimien antotasaukset tasattu desibelilleen samaan arvoon?

Jos istuisit viralliseen abx-testiin, eli tehtävänäsi olisi tunnistaa soiva laite, et taatusti pystyisi erottamaan niitä. Molemmista soittimesta lähtee viivasuora taajuusvaste ulos, joten bassotoistossa tai diskantissa ei voi olla minkäänlaisia korostumia tai vääristymiä. Maailmassa ei tunneta yhtään abx-testiä, jossa sokkokuuntelija olisi pystynyt nimeämään soivat laitteet riittävällä tarkkuudella oikein.

Koska digitaalitekniikka on mitä on, en edelleenkään usko kunnossa olevilla soittimilla olevan äänellisiä eroja.

Varmasti ovat hyviä ja vielä ostetavissa kohtuuhinnalla. Mutta ei tuo PM 7200:n aivan huono ole. Marantzin ääni on korvia rasittamaton ja aika pehmeä. Rotellin kirkkautta ja kiinteyttä siinä ei ole. Brittejä en ole vielä kokeillut muutoin kuin jossakin liikkessä. Hyvältä ne tuntuivat. Ainakin klassisen kuuntelussa. Samaa kamaa sisällä kuin Maranzeissa ja Sonyn laitteissa. Brittilaitteiden monet komponentit ovat Sonyn valmistamia. Philips ei komponenttipuolella enää paljoakaan puuhastele. Ehkä onneksi.

/// kirjoitti:

Varmasti ovat hyviä ja vielä ostetavissa kohtuuhinnalla. Mutta ei tuo PM 7200:n aivan huono ole. Marantzin ääni on korvia rasittamaton ja aika pehmeä. Rotellin kirkkautta ja kiinteyttä siinä ei ole. Brittejä en ole vielä kokeillut muutoin kuin jossakin liikkessä. Hyvältä ne tuntuivat. Ainakin klassisen kuuntelussa. Samaa kamaa sisällä kuin Maranzeissa ja Sonyn laitteissa. Brittilaitteiden monet komponentit ovat Sonyn valmistamia. Philips ei komponenttipuolella enää paljoakaan puuhastele. Ehkä onneksi.

Lue lisää

tootte sairaita kaikki.

Jos tarkkoja ollaan, niin ne kaiuttimet ovat ainoa komponentti joka "saundaa" jollekin, eli tuottaa korvinkuultavaa ääntä. Vahvistin lienee "tärkeysjärjestyksessä" seuraava, sillä se on yleensä ketjun ainoa aktiivi-komponentti.

Vahvistimissa on eroja tiettyyn hintaluokkaan asti, mutta noin viidellä sadalla, jos ei halvemmallakin, saa kyllä kunnolla häiriösuojatun ja muutenkin täysin neutraalin taajuusvasteen omaavan vahvistimen. Sitten on tosiaan paljon vahvistimia jotka eivät ole täysin neutraaleja, vaan korostavat tai vaimentavat jotain taajuusalueita. Yleensä nämä löytyvät vielä sieltä kalliimmasta hintaluokasta...