Onko tosiaan niin ettei masennuksesta ja sen kylkiäisistä ahdistuksesta, peloista, itsetunnon ja identiteetin katoamisesta, elämän totaalisesta romahtamisesta enään koskaan palaudu omaksi iloiseksi sosiaaliseksi itsekseen? Onko mitään toivoa kun kaikki tuntuu turhalta, ettei kykene enää mihinkään. Kun on jo luovuttanut ja sukeltaa syvällä surkeudessaan, haluaisi takaisin elämään mutta ei keksi tai näe että se olisi mitenkään mahdollista...
oliko tää elämä tässä?
dgk
7193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Palautuu ja ....
http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/treenatut_lihakset_ehkaisevat_masennusta
Ainoastaan plebit ja vajaat pitää kehon rakennuksesta. Ikänsä mieltä kehittäneitä viisaita semmonen ei kiinnosta. Kun on masentunut, inhottavalta tuntuvat asiat ei ole vaihtoehto.
Kaikki tietää, että hyvät elämän tavat parantaa. Mutta ei lukossa olevat masentuneet siihen kykene.
se voipi saavutus mikä piristää monta, se mistä lähdettiin ja se missä ollaan, esimerkiksi joku joka tekee musaa saa soundeja aikaan mitkä kuullostaa omaan korvaan hyvältä se antaa ahaa elämyksen, treenissä taas se on pitempi urakka mutta sama hyvän olon fiilis saadaan aikaan kehityksestä, tai vaikka jonglööri juttuja harrastava oppii jotain uutta siitä tulee hyvä fiilis ja vieläkun tämän uuden saa ensinmäisen kerran täydellisesti onnistumaan syntyy taas ahaa elämys
Just näin, mä maalasin upeen taulun ja sain parin viikon lisävibat elämään siitä ->
Ja mites kun sen kadotetun itsetunnon myötä tullut sosiaalisten tilanteiden pelko, epävarmuus ja arkuus estävät opiskelun, työn teon ja elämässä etenemisen? Miten kun joka päivä saa miettiä onko millään enää mitään väliä? Huvittaako elää loppuelämä häpeissään ja tuskissaan kun paluuta entiseen ei ole? Vituttaa, väsyttää, ahdistaa, hävettää, masentaa, pelottaa, kaduttaa ja olen kateelinen muille jotka osasivat tehdä oikeita valintoja ja tietävät ketä ovat. Minulla ei ole enää mitään hajua kuka oon tai mitä haluan olla....
Tutkituta kilpirauhasarvosi TSH ja T4V labrat.. Se aiheuttaa masennusta, väsymystä, ummetusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa mm.
Jos ei ole tuota vaivaa, niin hae apua terapiasta. Ole varovainen masennuslääkkeiden kanssa, jos niitä tarjotaan. Jotkut m-lääkkeet aiheuttaa sivuvaikutuksena mm. itsetuhoajatuksia tai turruttavat. sellaisiin pitää mennä...
mulla oli kilpirauhas arvot ok ja oon käynyt nyt muutaman kuukauden terapiassa, vuos sitten about saman verran. nyt menossa escitalopram 20mg/pv ja kyllähän tuo turruttaa, mutta ehkä parempi näin kun ei ole enää niitä järkyttävän pahan olon hetkiä, tosin ei kyllä hirveesti ole ollut muitakaan tunteita. tänään otin puolikkaan 5mg pamin se kyllä helpotti huomattavasti hoitajan luona käyntiä. eniten ärsyttää että on niinkuin luovuttanut itsensä suhteen, ei ole mitään itsetuntoa eikä oikeen halua, varmuutta tai voimia alkaa sitä rakentaa. peiton alle on niin hemmetin helppo ja mukavan turvallista jäädä ja uskotella itselleen ettei enää välitä mistään mitään.... haluaisin välittää muttakun ei ole minussa miestä enään unohtamaan ja alottamaan alusta... perhana!