Vadelmavenepakolainen-filmi kertoo suomalaisesta, joka haluaa(yllätys?) ruotsalaiseksi. Ruotsin lehdissä se teilattiin, koska suomalaista näyttelevä ruotsalainen ei ollut tarpeeksi "rosoinen". Mikä tarkoittaa selkokielellä, että ei näytellyt tarpeeksi kurjaa suomalaiseksi. Että näin taas suomalaisuutta halveksitaan Ruotsissa!
Ruotsalaiskriitikot teilasivat svekofilmin!
V-venepakolainen.
14113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ruotsalaista yleisöä kosiskelevat suomalaiskirjailijat oikein mässäilevät suomalaisten kuvitellulla kurjuudella. He näet tietävät, mikä uppoaa riikkeihin.
Voiko olla enää matalaotsaisempia taitelijoita!?
> Että näin taas suomalaisuutta halveksitaan Ruotsissa!
Sokea fenno! Ja mitä se sinua kiinnostaa, mitä Ruotsissa sanotaan? Anna ihmisten olla rauhassa ja hoida vaan neffen omat asiat. Elä sinä omassa karsinassasi surkeaa elämääsi.
Olipa siinä taas kommentti!? Siis mokoman nettisvekon mielestä meidän suomalaisten ei pitäisi välittää, millaisen kuvan meistä annetaan naapurimaissa?
Muistuu mieleen, kuinka Ruotsin uudet oppikirjat järjestelmällisesti antavat huonon kuvan suomalaisista. Nettisvekon mielestä asia on ihan OK!?
Kyllä te svekot olette inhottavaa sakkia ja suomalaisten suurimpia vihollisia!
Sitä hurrrri leffaa tuodaan suomenkin teattereihin. Taitaa olla ensi ilta ihan kohta Suomessa.
Meillä on oikeus tietää, mitä ruotsalaiset kriitikot sanovat Suomeen tulevasta ruotsalaisesta elokuvasta. Nyt tiedämme, että elokuva on limbo, eikä sitä kannata katsoa
Kyllä varmaan hurrrria potuttaa.
Höblän kriitikko kehui tosi hauskaksi, joku suomenkielinen kriitikko ei pitänyt sitä erityisen hauskana, ruotsalainen siis ei pitänyt sitä riittävän rosoisena.
Taitaa olla sellainen elokuva että sen hauskuus ja huumori lähtee katselijan omista kokemuksista ja lähtökohdista, erityisesti kansallisista. Siinähän käsittääkseni paljon pelataan stereotypioilla y.m. Suomi-Ruotsi inside jutuilla. Pitäis osata nauraa myös itselleen, mikä siis ei ole ainakaan mikään nefejuttu, jos huumori ylipäätään.
Käynpä siis ensi viikolla itse toteamassa naurattaako vai ei, ainakin Nousiaisesta ja hänen huumoristaan pidän normaalisti tosi paljon. Elokuva tosin ei kuulemma kovin uskollisesti seuraa kirjan tekstiä, vain juoni on sama.
Ainakin se on jo yksillä elokuvafestareilla, tais olla Norjasa, valittu vuoden parhaksi pohjoismaiseksi
elokuvaksi.
Svekoankka ei varmastikaan myös naurata, kun leffassa annetaan paljon siistimpi kuva suomalaisista kuin kurjuudella mässäilevässä kirjassa.
Sääli. Olisihan se surusvekon niin kiva istua hekottelemassa ja ivaamassa suomalaisuutta. :-(
Ruotsalaiset elokuvat ei ole koskaan menestyneet Suomen elokuva teattereissa.
Tämäkin jää vain median tussahdukseksi.
Kotimaiset elokuvat ne on valttia. Mielensä pahoittaja jyrää parhaillaan teattereissa ja on saanut kehuja ulkomailla.
Pirjo Honkasalon ohjaama, teattereiden suurmenestys, Bettoni yö, valittiin Oscar ehdokkaaksi. Sääliksi käy ruotsalaisia elokuvia.
"Sääliksi käy ruotsalaisia elokuvia."
Sääliksi käy fennoa joka ei käy katsomassa ruotsalaisia elokuvia. Ruotsissa tehdään nimittäin oikeesti hyviä elokuvia.
No käyn ensin katsomassa tuon Vadelmavenepakolaisen ja palaan sitten asiaan.
En yhtään ihmettele, että sinua elokuva kiinnostaa. Se on juuri sinunlaisillesi tarkoitettu, nautinnoksi.
Vau! Suomenkielinen suomalainen kirjoittaa kirjan ja riikinruotsalaiset tekevät siitä elokuvan suomenruotsalaisille!
Siinpä vasta sitä pohjoismaista yhteistyötä hienoimmillaan!
Ruotsalaiset tekevät erinomaisia elokuvia.
Pohjoismaisen yhteistyön ei pitäisi olla yllätys. Ruotsissa on tehty elokuvia suomalaisten romaanien pohjalta jo mykän filmin aikaan (Juha, Laulu tulipunaisesta kukasta ym.) ja myös suomalais-ruotsalaisena yhteistyönä on tehty monta filmiä. Tiettävästi Teuvo Tulio teki aikoinaan elokuvistaan suomen- ja ruotsinkieliset erilliset versiot käyttäen suomalaisia nyttelijöitä.
En ole nähnyt Vadelmavenettä, joten en voi sanoa siitä mitään. Kirjan olen lukenut, ja se tarjoaa kyllä monenlaisia mahdollisuuksia käsikirjoittajalle ja ohjaajalle, mutta takuuvarma aihe se ei ole..
Löysin arvostelun Vadelmavenepakolaisesta. Siinä ei tosin pidettyt filmiä hyvänä (Det hela är ytterst fånigt och långsökt) mutta se kertoo jotain niin suomalaisten kuin ruotsalaisten suhtautumisesta.
"Filmens centrala tema, det svenska och det finska, de två ländernas respektive föreställningar om varandra, lite harmlös etnisk humor grannar emellan hanteras åtminstone bättre än vad jag hade fruktat. "Satiren" slår nog ganska lika åt båda håll"
Seuraava saa ajattelemaan: "Mikkos dröm om det svenska och vad det egentligen ska innebära är lika platt och innehållslös som någonsin ett manifest från SD. Det är köttbullar och ABBA och gurka från Västerås. (...). I grunden är ju detta en historia om en invandrare som gör allt för att integrera sig, till den punkt att han blir en parodi av det som han försöker efterlikna. (...) (Huvud)karaktären var beskriven som babblande galning. Det är något vi ser ofta i svensk film, särskilt i komedier. Det finns en vilja att ta upp intressanta frågeställningar men så fort som det känns att det bränns backar filmmakarna undan. "Oj, oj, det är inte därför vi är här" verkar de säga. "Nu ska vi bara ha det trevligt och inte tänka på tråkigheter". (Erik Ottenberg)
Tämä vertaus Sverige Demokrateihin säpsähdytti. Kuinka paljon me, suomenkieliset ja ruotsinkieliset yhtälailla, todella tunnemme Ruotsia, vain onko meillä vain utuinen kuva jostakin, joka on jo menneisyyttä. Onko Ruotsi sellainen "kansankoti" jollaiseksi se täällä kuvitellaan ja jollainen sen meistä pitäisi olla?
Entä maahanmuuttajien ongelmat? 'Maassa maan tavalla' voi viedä liiallisuuksiin, kun ei tunneta kulttuuritaustaa.(PS niin voi liiallinen"suvaitsevaisuus" pakottaa maahantulijat omaksumaan roolin, jota he eivät haluaisi.
On totta, että suomalaisia halveksitaan Ruotsissa. Tämän takia ei sinne kannata enää matkustaa. Eurooppaan pääsee Viron läpi.
Finlandssvenskarna halveksuu myös suomenkielisiä. Ahvenanmaalla jopa vihataan.
Mikäli haluaa laivamatkalle kannattaa matkustaa Tallinnaan, siellä moni puhuu suomea ja hinnat ovat kohtuulliset.
Ylimielisyys kostautuu ja kansa on hylännyt mm Stockmannin.
Jan Peter Ivars valitti, ettei Närpiöläinen saanut ostettua jäätelöä ruotsiksi.
Tuollainen ylimielisyys, että kaikkien pitäisi osata pakkoruotsia, aiheuttaa vastareaktion ja Närpiön tomaatit mätänevät kauppoihin.
Suomenkieliset eivät ole piikoja ja renkejä, vaikka kansanedustajat ovatkin seteliselkärankaisia