Onko ero mikään ratkaisu?

Olemme vaimoni kanssa olleet kytännössä erossa vuodesta 2006, jolloin olin töissä ulkomailla. Meillä on 6 v. tyttä ja 14 v. poika, jotka ovat elmänäni tarkoitus. Tosin kävin pari kertaa kuukaudessa kotona. Vuodesta 2012 olemme asuneet asumuserossa, mutta emme ole eronneet. Tilanne tuntuu minusta vähän väliaikaiselta, kun asuntonikin on mikä on. Ei tänne 26 neliöön vieraita voi kutsua.

Olen miettinyt avioeroa, mutta tarkaisisiko se yhtään mitään? Lapsia en varmasti näkisi niin paljoa kuin nyt, lähes joka päivä. Asumme 2 kilometrin etäisyydellä. Minulla ei ole sitä joka toisen viikon tapaamisoikeutta asuntoni takia eikä oikein muutekenaan onnistu 26m2:n asunnossa. En polta enkä juo. Pidän itsestäni huolta, mutta tämä ei riitä heille. Omasta mielestäni minussakin on puutteita, mutta ei niin mahdottoman suuria, että joka kerta, kun siellä käyn, joudun piikittelyn kohteeksi. Poika huutaa päin naamaa, että painu h-vettiin. Mitä sinä täällä teet. Tarkkailee joka liikettäni ja kommentoi ne kaikki. En osaa olla oma itseni siellä. Tähän osallistuu myös vaimoni. Ainut valopilkku on tyttäreni, joka on minulle kaikki kaikessa. Ei koskaan kiukuttele ja aina hyvällä tuulella!

Vaimooni en saa mitään yhteyttä. Seksiä meillä ei ole ollut kolmeen vuoteen. Puhumme/riitelemme vain rahasta ja kaiken maailman lasten kouluun liittyvistä ongelmista. Jota ihmettelen. Lasteni koulut sujuvat molemmilta loistavasti. Poika murkkuikäisenä tuo välillä kepposia mukanaan, joita vaimoni sitten käy hänen kanssaan läpi. Minuun poikani ei usko. Hänelle en ole auktoriteetti ja se tuntuu pahalta. Koetan olla niin hyvä kuin osaan. Rahaa minulla ei ole paljoa, eikä se asioita ratkaisisikaan. Onneksi vaimollani on työ, kuten minulla, joten heidän toimeentulonsa on taattu. Palkat tosin pieniä, joten rahaa osaa arvostaa.

Niin, mitä mieltä olette tilanteestani. Pitääkö minun sietää toisten nälvimiset ja loukkaukset, jotka todella vetävät mielen maahan, kun parhaansa on yrittäånyt. Vai kylmästi erota. Erossa pelkään menettäväni lapseni. Puolisoni menettäminen ei suoraan sanoen tunnu juuri miltään. Näin voisin kuvitella. Kun hänen kanssaan ei voi puhua aikuisten normaaleja asioita. Hän on minulle kuin ilmaa, niin hän osoittaa käytöksellään.

3

218

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • huonohomma

      Työsi on vaimon katkeroittanut ja purkaa stä pahaaoloa. Vieraantunut ja kai joku ihastus mielessä? Ymmärrän tosi vaikea ratkoa.

    • Ei nyt ole siitä kyse. Kyse on kulttuurierostakin vielä kaiken lisäksi. Hän on ulkomaalainen. Emme ole löytäneet samaa säveltä. Hän tuijottaa ongelmiin ja murheisiin ja on niihin väsynyt. Minä haluan olla positiivinen ja reippaan oloinen. Keskustelunaiheita aikuisten välillä meillä ei ole ja se on vakava suhteen tappaja.

    • lklgh

      Olette jo käytännössä eronneet. Ei ihme, että poikasi reagoi kuten reagoi. Tai vaimosi. Tytär ihailee tuossa iässä aina isäänsä (ellei tämä nyt ihan mahdoton ole). Murrosiässä tyyli varmasti muuttuu. Minusta rehellinen ero olisi kuitenkin parempi kuin tuollainen ihme välitila. Sanot pelkääväsi menettäväsi lapset erossa. Menetät heidät kuitenkin, ellet yritä luoda heihin OMIA yhteyksiä.

      "Hän tuijottaa ongelmiin ja murheisiin ja on niihin väsynyt. Minä haluan olla positiivinen ja reippaan oloinen"

      Mitä jos vaihtaisitte roolejanne? Kertoisit rehellisesti mitä pelkäät ja miltä tuntuu? Mikä sinun mielestäsi on ongelma? Äläkä yritä olla vähäänkään positiivinen ja reipas. Ei sinun tarvitse, ellet ole.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta ikuisesti

      Olet niin mukava ja ihana ihminen rakas. ❤️
      Ikävä
      17
      5006
    2. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      218
      2686
    3. Minä häviän tämän taistelun

      Ikä tekee tehtävänsä. En enää miellytä silmääsi.
      Ikävä
      30
      1820
    4. Onko muita oman polkunsa kulkijoita

      Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella
      Iisalmi
      34
      1775
    5. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      73
      1707
    6. Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi

      En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon
      Ikävä
      30
      1608
    7. Hyvää Joulua mies!

      Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o
      Ikävä
      64
      1237
    8. Mikä älykkäissä naisissa pelottaa?

      Miksei heitä uskalla lähestyä?
      Ikävä
      153
      1187
    9. Sydän karrella

      Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme
      Ihastuminen
      8
      1164
    10. Toivoisin etten jännittäisi

      niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti
      Ikävä
      43
      974
    Aihe