LUKISITTEKO ONGELMISTANI VANHEMPIENI KANSSA JA AUTTAISITTE

Juu on vähän pitkä teksti, mutta toivoisin silti että jaksatte lukea sen...

Lisäksi äiti ei aina anna mun tulla niiden kanssa isoveljien luokse kylään aina jonkun tekosyyn avulla.

Niin se vaan tahtoo olla jotta perheen nuorin on aina se vauva:)joka ei vanhempien silmis kasva aikuiseksi ja kohtelu on ylihuolehtivaista.Mutta rajansa kaikella.
Suuttua toki saat aiheesta mutta älä mene viisvuotiaan tasolle näytä jotta olet fiksu nuori ja että suhun voi luottaa kotiintuloajoissa.Siten voit saada myös myöhempiä aikoja tulla kavereilta kotiin.Tuntus että varsinkin äidilläsi on nyt jotain ongelmaa
jota itkuna purkaa suhun ja se ei oo oikein,vanhempiesi pitäis selvittää vähän välejä keskenään kotityöt ei sai olla noin elämää suurempi juttu.Tsemppiä!

Ei kyl todellakaan mitään normaalia, ei välttämättä hyvän tahtoistakaan käytöstä äidiltäs. En tiedä ku en äitiäs tunne mut kuulostaa narsistilta. En tiedä kuinka hyvä neuvo tää loppu peleissä on mut jos oisin samas tilantees ku sä niin antaisin äitini määrätä niitä rajotuksia kaikessa rauhassa, mut en noudattais niitä. Antaisin viedä niin paljon elektroniikka sun muuta kun ikinä haluaa, en vaan välittäis. Lopettaisin koti töiden tekemisen. Alkaisin noudattaa rajotuksia vasta sitten kun ne on kohtuullisia, tekeen kotitöitä sitten kun niitä eo vaadittaisi tekemään kohtuuttomia määriä.

Kiitos kommentoijille, mutta "kokemuss" jos tekisin sillä lailla niin ne ei varmaankaan enää antaisi pitää puhelinta eivätkä kustantaisi mun harrastusta. "Jabbalai" olen kyllä vuosien ajan noudattanut kotiintuloaikoja, eivätkä kyllä ollenkaan ole myöhemmäksi siirtyneet... Mutta kiitos nyt joka tapauksessa!

Kummallista tosiaan ettei sua oteta veljien työ mukaan,mitäs ne veljet tähän tuumaa?Onko heitä kohdeltu näin?Kyllä tähän nyt joku syy pitää olla en vai käsitä mitä sulta salataan kun et pääse mukaan kylään..vaadi päästä veljesi työ ens kerralla.

Kun veljet asuivat kotona niin heillä oli usein äidin kanssa riitaa. Oon vähän keskustellut yhden isoveljeni kanssa ja se on sanonut että äiti on melko omituinen ja että sitten kun mä täytän 18 niin ei tarvii totella niitä sitten enää ja että sitten pääsee jo omaan asuntoon, mutta sitten kannattaisi olla jotain mistä saa toimeentuloa. Niin ja tuli mieleen että kerran keskustelin erään isoveljen kanssa kaksisteen kun äiti oli lähellä ja se oli mulle keskustelun jälkeen vihainen kun en kertonut mistä keskusteltiin.

Ja se on sitten myös ärsyttävää kun mua kiristetään jotta mä lupaisin että parannan käytöstä. Ja siitä tulee kunnon raget jos mä puhun niille niiden oman käytöksen parantamisesta:)

Mitä mun kannattaa sanoa vanhemmille kun puhun niiden kanssa seuraavan kerran?

Mutta äiti ei niinku suostu uskomaan että klo. 18 ei ole myöhäinen ajankohta, vaikka kaikki sitä koittaisi sille selittää. Mä luulen että että se haluaa mun lapsuuden olevan yhtä huono kuin sen oma. Sillä oli paljon sisaruksia, ne oli köyhiä ja sen isäpuoli hakkas sitä. Me ollaan kumminkin aika hyvävaraisia (asutaan omakotitalossa, useampi auto jne.) En oikeasti ymmärrä mitä sen päässä liikkuu... Osaisiko joku muuten sanoa että miten saisin puhumalla mun elektroniikkalaitteet takaisin... En ole riippuvainen, mutta en pidä siitä että en pysty halutessani käyttämään niitä. Kiitos jo etukäteen.

Äidilläsi on varmasti omia murheita ja ongelmia. Sellaisessa tilanteessa ajautuu kuvailemaasi "outoon" käytökseen. Äitisi kohtelee sua tietysti aivan väärin. Kurjaa että sulla on rankkaa.

Koska äitisi ei pysty käyttäytymään kuten hyvän äidin kuuluu se vaatii sulta paljon. Yritä jaksaa. Voit yrittää antaa kommenttien mennä ohi korvienkin mutta toisaalta se ei muuta asioita mihinkään. Voit vaan odotella että pääset joskus muuttamaan pois.

Toisaalta voisit osoittaa äidillesi että haluat tukea ja auttaa häntä. Voisit yrittää keskustella joskus sopivalla hetkellä rakentavasti tunteistasi. Syytellä ei kannata vaan varovasti esittää toiveita että asioita voisi tehdä toisin ja antaa sulle lisää vastuuta esim. kotiintuloaikaa siirtämällä.

Sitten vaan osoitat olevasi luottamuksen arvoinen ja yrität vaikuttaa asioihin pikkuhiljaa. Vaatii mielettömän pitkää pinnaa ja nöyryyttä. Rankkaa ja väärin sua kohtaan mutta riitoja kannattaa vältellä. Toivottavasti pystytte juttelee. Tsemppiä sulle ja kestämistä!

Sun vanhemmat ei ymmärrä mikä on sulle parasta joten kannattaa puhua siitä niille. Jotkut vanhemmat vaan on semmosia kusipäitä.

Jos olisit mun lapsi tottakai saisit ostaa omilla rahoilla mopon ja kun on vielä ydin keskiarvo koulussa.

Minusta äitisi on aivan liian vaativa ja elämäsi on kovin rankkaa. Otan osaa, mutta valitettavasti minäkään en tiedä mikä tuohon auttaisi. Ei ainakaan vastustaminen ja riitely auta, sehän on jo nähty. Entä jos yrittäisit neuvotella tilanteestasi mahdollisimman rauhallisesti ja hyvillä perusteluilla? Ottaisit puheeksi vaikka yhden asian kerrallaan, esim. kotiintuloajan, ja pieni muutos kerrallaan.

Näyttää siltä että äitisi ei ole tasapainossa henkisesti eikä tiedä mitä nuorelta voi vaatia. Yksi mahdollisuus voisi olla, jos saisit vanhempasi lähtemään perheneuvolaan puhumaan kaikki yhdessä näistä.

Veljiesi neuvo on hyvä. Jos odottelet kärsivällisesti että tulet täysi-ikäiseksi, voit sitten lähteä pois kotoa. Hoida koulu niin että saat opiskelupaikan ja keskity lähivuosina siihen. Sitten saat opintorahaa, opiskelija-asunnon ja asumistukea. Jos et saa opiskelupaikkaa tai työtä, voit silti etsiä asunnon ja aloittaa oman elämän työttömyyskorvauksen ja asumistuen turvin. Olisiko veljistä apua?

Näihin suunnitelmiin saat apua ja neuvoja, kun varaat ajan työvoimatoimistoon tai sosiaalitoimistoon ja kerrot siellä tilanteesi sellaisena kuin se on. Tässä vaiheessa voit käydä juttelemassa myös koulukuraattorin, psykologin tai jonkun opettajan kanssa.

Nyt olen varmaan tyly, mutta sinun ikäiselle kuuluu tehdä kotitöitä ja koti ei ole hotelli, joka kustantaa ja tekee kaiken valmiiksi. Kunnioitusta, vapautta ja arvostusta saa sen mukaan, kun sitä ansaitsee. Sinun kotiintuloajat ovat mielestäni liian tiukat ja harrastuksilla yms. ei saa kiristää, jos hommat ei kotona aina mene ihan putkeen. Itselläni on 18- ja 16- vuotiaat tytöt ja heidän kanssa välillä väännetään samoista asioista. Meillä menee aikas hienosti, mutta välillä toki riidellään ja usein se olen minä, jolta valitettavasti hermot palaa ja sanon jotain hölmöä... mutta osaan pyytää anteeksikin. Tuon kaiken saa aikaan varmaan kiire ja se, että itse ei vaan "repeä" joka paikkaan..eli, jos vaikka yhdessä vähän tehtäs kotitöitäkin, niin kaikille jäis hetki omaa aikaa, kun kuitenkin olet jo melkein aikuinen. Äitisi ei toki saa purkaa noin pahaa mieltään sinuun ja isäsi siihen mukaan lähteä. Kuitenkin minusta tuntuu, että sinulla on vain tavalliset rakastavat vanhemmat.

Okei hei tota noin... söis. Oon ite 13 ja aatellu muuttaa tossa 15 vuotiaana ku siitä enää vuos eteen päi ni saan opintotukee ynnä muuta paskaa millä pärjää. Kannattaa (EHKÄ JOS HALUUT :D) ottaa puheeks omillee muutto tai sanot suoraa että noi säännöt o iha perseestä revittyjä eikä sua oo velvotettu tottelemaan:D ei ne voi suakaa ikuisesti peeekele määräillä. Ja hei toi omilleen muutto juttu o vaa yks vaihtoehdoista. 16 vuotiaana opiskelun perää voit ainaki muuttaa että äksdee:DD tshshshhszemppiä O_O

Kiitos vastauksista! Tein jonkinlaisen sovinnon vanhempieni kanssa sinä päivänä kun tämän viestiketjun aloitin. Myönsivät että ne tekee virheitä ja sillä lailla ja pyysivät anteeksi ja sain elektroniikkalaitteeni takaisin. Oudot säännöt eivät tosin ole muuttuneet... Onko muuten normaalia että vanhemmat eivät kyyditse harjoituksiin tai harjoituksista pois vaan käskevät mennä pyörällä vaikka matkaa on n.5km. Kun ei ole rankkojen treenien jälkeen kiva vielä pyöräillä 5km ylämäkeen. Siksi haluaisinkin mopon mutta eivät anna ostaa omilla rahoilla...

Osta se mopo sitte porukoittes rahoilla.