Sopimus vaatii molempien osapuolien allekirjoituksen.
Nykyään uutisissa puhutaan noin, ennen olisi sanottu vaikkapa näin: Sopimuksen voimaantulo vaatii molempien osapuolien allekirjoituksen.
Nykyään uutisissa puhutaan noin, ennen olisi sanottu vaikkapa näin: Sopimuksen voimaantulo vaatii molempien osapuolien allekirjoituksen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"...osapuolten..." kuulostaa luontevammalta ja yleisemältä.
En oikein tiedä mitä tavoittelet, mutta sanalla sopimus on kaksi hiukan erilaista merkitystä:
1) Yleiskielessä "kahden tai useamman henkilön tai yhteisön keskenään tekemä osapuolia sitova päätös" jonka voimaantulo ei välttämättä vaadi mitään allekirjoituksia. Tässä sopimus tarkoittaa jokseenkin samaa kuin sopiminen.
2) Lakiterminä "kaksipuolinen oikeustoimi, välipuhe, kontrahti" useimmiten edellyttää allekirjoituksia, jotta sopimus olisi voimassa.
(Sitaateissa olevat tekstit Nykysuomen sanakirjasta)
Lakitermistä puhuttaessa: Jos allekirjoituksia ei ole, ei ole olemassa sopimustakaan. Pitäisi siis sanoa: Sopimusehdotuksen voimaantulo vaatii molempien osapuolien allekirjoituksen.
Aloittaja kai tarkoitti, että hänen mielestään vain sopimuksen voimaantulo voi vaatia, sopimus ei. En tiedä, mihin hän viittaa, koska hänen esittämäänsä ”uutisissa puhuttua” lausetta ei löydy Googlella lainkaan (jostain syystä ei edes hänen viestiään).
Sopimus-sanan eri merkitykset ovat sitten eri asia, ja kiinnostavampi asia.
Yleiskielessä ”sopimus” tarkoittaa jotakin sovittua, jonka ehkä voi sanoa olevan moraalisesti sitovaa. Esimerkiksi mies ja vaimo voivat tehdä sopimuksen kotitöiden jaosta. Sillä ei ole oikein minkään valtakunnan oikeudellista merkitystä. Jos toinen ei pidä sopimusta, toinen voi mököttää tai nalkuttaa – tai itsekin jättää sen mukaisia töitä tekemättä.
Lakitekstissä ja oikeustieteessä sopimus tarkoittaa tietynlaista oikeustointa. Senkään rikkomisella ei välttämättä ole oikeusvaikutuksia, mutta hyvin kirjoitetussa sopimuksessa on usein määräykset sopimussakoista, ja ne ovat lähtökohtaisesti päteviä eli sopimussakot saadaan tarvittaessa perittyä oikeusteitse. Muutenkin sopimuksen rikkominen voi aiheuttaa korvausvelvollisuuden.
Näiden kahden sopimuskäsitteen yhtymäkohta on, että sopimus arkikielisessä merkityksessä on myös sopimus oikeudellisessa mielessä, siis oikeudellisesti sitova, silloin kun se on oikeustoimikelpoisten henkilöiden (eikä esim. alaikäisten) tekemä, se koskee varallisuusoikeudellisia tai vastaavia asioita ja on ilmeisesti vakavissaan tehty (eli olosuhteista ei ilmene, että kyse on leikinteosta tms.).
Sopimuksen tekeminen *ei* edellytä allekirjoituksia eikä edes kirjallista muotoa, ellei joistakin sopimustyypeistä ole erikseen toisin säädetty. Jopa työsopimus on pätevä suullisenakin, jopa konkludenttisena (asianomaisten käyttäytymisestä voidaan päätellä, että on tarkoitettu sopia työsuhteesta), joskin työantaja on velvollinen vaadittaessa antamaan kirjallisen selvityksen työsuhteen ehdoista. Sen sijaan esimerkiksi kiinteistön kauppa on määrämuotoinen oikeustoimi.
Kun esimerkiksi menet kauppaan ja ostat sieltä maitotölkin, teet sopimuksen oikeudellisessa mielessä, mutta et tietenkään sanan ”sopimus” arkimerkityksessä. Kävellessäsi kassalle maitotölkki kädessä oikeusoppi tulkitsee, että teet tarjouksen sitä koskevasta kauppasopimuksesta (kaupan ilmoittamaan hintaan), ja kun kassahenkilö sitten vetäisee tölkin viivakoodinlukulaitteen läpi ja sanoo ”Eli yheksänkytviis senttii” tms., hän toimii per procuram eli asemavaltuutuksella kaupan edustajana, joka kaupan puolesta hyväksyy tarjouksesi, ja näin on sopimus syntynyt. Tällä on oikeusvaikutuksensa: maitotölkki siirtyy sinun omistukseesi ja siitä maksamasi raja kaupan omistukseen. Esineen vaaranvastuu siirtyy sinulle, eli jos vahingossa pudotat sen, tai toinen vahingossa tönäisee sinua niin että pudotat sen, se on sitten sinun menetyksesi. (Sen sijaan ennen ostamista vaaranvastuu on kaupalla, toisin kuin usein luullaan.)
Englannin kielessä tilanne on samanlainen: ”contract” tarkoittaa sekä sopimusta arkimerkityksessä (mahdollisesti moraalisesti sitova) että sopimusta oikeudellisessa mielessä. Kuitenkin usein käytetään jälkimmäisessä tapauksessa selvyyden vuoksi ilmausta ”legally binding contract”. Tätä joskus matkitaan suomessakin, ”sitova sopimus” tai jopa ”oikeudellisesti sitova sopimus”, varsinkin käännetyissä tai englanninkielisten esikuvien mukaan laadituissa sopimusteksteissä. Tämä saattaa olla hyvinkin aiheellista selvyyden vuoksi. Mutta pitää muistaa, että laissa ”sopimus” on aina oikeudellisesti sitova.
Radiouutiset harvemmin ovat netissä.
Miten sopimus voisi vaatia mitään, sopimuksesta neuvottelevat osapuolet voivat vaatia.