Mulla on lapsi jota rakastan enemmän kuin mitään muuta. Mulla on mies (ei avio) jonka kanssa olen ollut nyt noin kolme ja puoli vuotta, on myös lapseni isä.
Nyt olen ihastunut erääseen tuttuun mieheen jonka kanssa minulla on ollut aikaisemmin "vispilän kauppaa" juuri ennen kuin aloin nykyisen mieheni kanssa.
Tapasin tämän ihastuksen kohteen viime viikonloppuna ollessani baarissa kavereiden kanssa. Flirttailimme ja vaihdoimme katseita.
Tilanne on tämä, mieheni pitää minua itsestään selvyytenä ja haluaa vain viettää aikaa harrastuksissaan ja kavereidensa kanssa. Itse käyn baarissa tai kavereiden luona yksin noin kolme kertaa puolessa vuodessa.. en siis mitenkään paljon. Vaikka mieheni haukkuu minua ja **ttuilee pienimmistäkin asioista, hän sanoo rakastavansa minua ja eikä tahdo erota.
En tiedä mitä tehdä!! Kannattaako etsiä jotain parempaa vai tyydynkö tähän mitä olen saanut??
En tahtoisi aiheuttaa lapselleni mitään kärsimyksiä tästä.. tai yleensäkään mistään. Kertokaa mielipiteitänne.. jooko?
Nyt olen ihastunut erääseen tuttuun mieheen jonka kanssa minulla on ollut aikaisemmin "vispilän kauppaa" juuri ennen kuin aloin nykyisen mieheni kanssa.
Tapasin tämän ihastuksen kohteen viime viikonloppuna ollessani baarissa kavereiden kanssa. Flirttailimme ja vaihdoimme katseita.
Tilanne on tämä, mieheni pitää minua itsestään selvyytenä ja haluaa vain viettää aikaa harrastuksissaan ja kavereidensa kanssa. Itse käyn baarissa tai kavereiden luona yksin noin kolme kertaa puolessa vuodessa.. en siis mitenkään paljon. Vaikka mieheni haukkuu minua ja **ttuilee pienimmistäkin asioista, hän sanoo rakastavansa minua ja eikä tahdo erota.
En tiedä mitä tehdä!! Kannattaako etsiä jotain parempaa vai tyydynkö tähän mitä olen saanut??
En tahtoisi aiheuttaa lapselleni mitään kärsimyksiä tästä.. tai yleensäkään mistään. Kertokaa mielipiteitänne.. jooko?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielestäni, jos haluat tehdä asioille jotain niin tee se nyt! Lapsesi on vielä pieni ja varmaankin oppii elämään uudessa tilaanteessa, sopeutuu, paremmin kuin vanhempi lapsi.
Mieti, Haluatko Että Sinua Kohdellaan Aina Kuin Ilmaa?!
Ei ne sanat vaan ne TEOT!
Erosin n. kuukausi sitten ensi rakkaudestani. Olimme yhdessä 7 vuotta. Hän piti minua itsestään selvyytenä ja hänkin oli aina omissa harrastuksissaan.
Minulla meni vajaa vuosi tajuta konkreettisesti että halusin oikeasti jotain muuta! Loppujen lopuksi päätös vaan tuli ja kun asia oli tullut ilmi, niin jo kahden päivän kuluttua ihmettelin miten hyvältä tuntuu!
Kannatan miettimistä ja plus- ja miinuspuolien paperille kirjoittamista. Kun asiat on paperilla niitä ei voi lähteä enää karkuun. Silloin tosiasiat tulevat kohdatuksi!
Onnea!
..oli vähän samantyyppinen juttu. Paitsi ettei meillä ollut lasta. Mä olin niin itsestäänselvä asia, ettei muhun kiinnitetty siinä huushollissa mitään huomioo ellei tehny mieli, tai ollu nälkä.. Se, ja jatkuva purnaaminen ja *ittuilu 4½ vuoden ajan veti itsetunnon miinukselle. Viimein sain otettuu itteeni niskasta kiinni jätin miehen. Nyt elämä hymyilee, ja voin muutenki paljon paremmin.
Ja siitä lapsesta.. Vaikkei omia olekkaan, niin tiedän "läheltä seuranneena" että lapsi kärsii enemmän jos vanhemmat elävät yhdessä huonossa suhteessa, jossa toinen on jatkuvasti pahalla mielellä, kuin että vanhemmat eroais..