Täällä näköjään ihmiset ovat saaneet hyviä vastauksia ongelmiinsa. Minulla nyt ei varsinaista ongelmaa ole mutta haluaisin jakaa kanssanne kokemuksen.
Tuolla aiemmin kerroin kuinka joskus vankilassa lääkäri sanoi minulle; Sinä olet psykopaatti. Olin silloin 24v.
MTT:ssä kun olin 30v psykiatri sanoi; Olet rakenteellinen sosiopaatti.
Työklinikalla tutkimuksissa kun olin 30 sanottiin; vaikea persoonallisuuden häiriö, rajatilatasoinen. Tuloksena pääsin eläkkeelle heti. Ensin 1v sairaslomalla ja väliaikaiseläkkeellä ja nyt toistaiseksi. Silloin ei ollut kuntoutustukimuotoa.
En ole ikinä ollut mielisairaalassa mutta vankeutta luettu n.8 ½ v.
Psykiatri minulla on ja pysyvä hoitosuhde joka toimii hyvin. Olen tyytyväinen.
Se vain, että miksi suurin osa psykiatreista menee mielenkiinnottomaksi kun kerron olevani uskossa? Tein vankilassa viimeisellä reissulla uskonratkaisun Jeesuksen puoleen. Lähes kaikki tähän mennessä, paitsi nykyinen psykiatri, joka ottaa yksityisesti vastaan. Meillä on toimiva hoitosuhde.
Mielenterveysalan ammattilaisilla olisi koulutuksen paikka suhtautumisessa uskovaisiin potilaisiin. Ilmeisesti he ajattelevat,'eikö Jumala paranna'. Kyllä, mutta voi parantaa lääkärinkin kautta.
Nyt olen 40 ja ollut yli 10v eläkkeellä joka on hyvä ratkaisu. Onko muilla mietteitä tuosta miksi mielenterveysalan ihmisillä on noin nuiva suhtautuminen uskovaan potilaaseen?
Tuolla aiemmin kerroin kuinka joskus vankilassa lääkäri sanoi minulle; Sinä olet psykopaatti. Olin silloin 24v.
MTT:ssä kun olin 30v psykiatri sanoi; Olet rakenteellinen sosiopaatti.
Työklinikalla tutkimuksissa kun olin 30 sanottiin; vaikea persoonallisuuden häiriö, rajatilatasoinen. Tuloksena pääsin eläkkeelle heti. Ensin 1v sairaslomalla ja väliaikaiseläkkeellä ja nyt toistaiseksi. Silloin ei ollut kuntoutustukimuotoa.
En ole ikinä ollut mielisairaalassa mutta vankeutta luettu n.8 ½ v.
Psykiatri minulla on ja pysyvä hoitosuhde joka toimii hyvin. Olen tyytyväinen.
Se vain, että miksi suurin osa psykiatreista menee mielenkiinnottomaksi kun kerron olevani uskossa? Tein vankilassa viimeisellä reissulla uskonratkaisun Jeesuksen puoleen. Lähes kaikki tähän mennessä, paitsi nykyinen psykiatri, joka ottaa yksityisesti vastaan. Meillä on toimiva hoitosuhde.
Mielenterveysalan ammattilaisilla olisi koulutuksen paikka suhtautumisessa uskovaisiin potilaisiin. Ilmeisesti he ajattelevat,'eikö Jumala paranna'. Kyllä, mutta voi parantaa lääkärinkin kautta.
Nyt olen 40 ja ollut yli 10v eläkkeellä joka on hyvä ratkaisu. Onko muilla mietteitä tuosta miksi mielenterveysalan ihmisillä on noin nuiva suhtautuminen uskovaan potilaaseen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
On aika vaikea keskustella syvällisesti ja vakavasti ihmisen kanssa joka ei edes elä reaalitodellisuudessa vaan odottaa apua satuolennoilta.
Kuinka hän kykenisi ottamaan edes vastaan psyykkistä hoitoa? Ehkä lääkitystä lukuunottamatta.
Eläminen irti todellisuudesta tulee esille jopa kaavamaisessa, opitussa kielenkäytössä: "uskonratkaisun Jeesuksen puoleen" - kuka normaalisti käyttäisi tuollaisia ilmaisuja?
Mitä ihmettä oikein odotit? Syvällinen paneutuminen omaan psyykeen edellyttää rehellistä todellisuuden tunnustamista eikä vetäytymistä kliseisen "uskon" varjoon piiloon.
Ei ole kysymys mielenterveyden alan ihmisten kanssa edes uskosta puhumisesta kun en tuputa kenellekään uskoa. Tarvitsen lääkäriä ja olen saanut hyviä neuvoja ihmissuhteisiin ym ym omalta lääkäriltä.
Sen sijaan sinä loukkaat kun lyöt toisen uskoa. Kerropa miten toisin sanoin olisin kertonut lyhyesti uskon?
Olisiko se parempi, että niinkuin ennen pamautin sinunlaista bimboa kaaliin, sen sijaan, että nyt en ja hoidan asiat asiallisesti?
Sairaissa on ilkeitä luonteita, ei kaikki, mutta yhtenä esimerkinä Suti. Kun ne aivan omasta syystä laitetaan mielisairaalassa putkaan tai lepositeisiin, ne ruikuttaa ja pillittää kuin lapset. Lapsen asteella Suti onkin.
Senjälkeen ne tulevat esim tänne itkemään mitä kauheuksia on taas tehty ja syyttä. Niimpä, ihan syyttä.
Hämmästyttävää kuinka kylmäkiskoista touhua psykiatreilta. Heidän ammattiinsa ei mielestäni kuulu tuomita asiakkaitaan sen perusteella mihin tämä uskoo. Uskossa oleminen ei tarkoita kuitenkaan sitä, että olisi suojassa kaikelta pahalta mitä nykymaailma eteemme tuo. Mielenterveyden ongelmat eivät katso kantajaansa, ja mielestäni on täysin normaalia, että ihminen haluaa hakeutua toisen ihmisen luo silloin kuin ongelma ei ole käsin kosketeltava tai edes ymmärrettävä. Vaikka usko onkin vahva asia ja antaa tukea, mutta se ei tarkoita ettei asiaan saisi hakea ratkaisua muullakin tavoin.
Olet joutunut varmasti kokemaan kovia elämäsi aikana, mutta myös hienoja asioita, kuten uskoon tuleminen. Pidä vain lippu korkealla näistä terveydenhuollon "ammattilaisista" huolimatta. Ihmisten välinen etiikka on jälleen päässyt unohtumaan, mutta toivottavasti joku joskus saa meidät muistamaan toisemme tasavertaisina ihmisinä, elämäntekijöistä huolimatta.
Oikein mukavaa syksyä sinulle, ja vaikka pimeää onkin, niin joitain ihmisiä pimeys ei koskaan saavuta. Täytyy vain osata löytää ne valonlähteet kaiken keskeltä. :)
No joo ystäväni se on silleen että tuo psykiatria on täysin hengetön asia ja on ns ateismia eli ei usko mihinkään henkiseen. jos kerrot niille olet uskossa olet jo "vähintään skitsofreniaan taopuvainen"!
Sorry vaan kamu ne on ihan terveisin sieltä koko poppoo!Diagnosoivat älyttömiä juttuja porukoiile toiveessa saada jopkainen syömään lääkkeitä ja siten eläköitymään. terv em
Sofia ja etelänmies kiitos teille kannustuksesta!
Voimia ja siunattua syksyä teille!
Myös mielenterveyspuolelta löytyy uskovia. Itse olen käynyt jossain vaiheessa terapeutilla, joka oli koulutukseltaan myös pappi. Tiedän, että on monia terapeutteja ja muita alan ammattilaisia, jotka ovat uskossa. Totta on tosin sekin, että psykologia pyrkii selittämään asiat hyvin toisin, kuin miten uskova ajattelee ja siitä johtunee se, että ellei alan ammattilainen ole uskossa, hän ei oikein osaa suhtautua uskovaan mitenkään.