Moi! Oon siis 16-vuotias tyttö, jolla on pienenmuotoinen ongelma. Noin joka toinen sunnuntai-maanantai välinen yö en saa nukuttua. Yleensä mua pelottaa, mutta en edes tiedä että mikä. Huolestuin, kun tällä kertaa kaksi tuntia unettomana sängyssäni maanneena hyppäsin äkkiä ylös ja räpäytin valot päälle. Alko ahdistamaan ihan kamalasti ja aloin tahtomattani itkemään. Hengästyin ja huone alkoi äkkiä tuntua todella pieneltä. Aloin pelätä italiasta saamiani naamareita hyllyni päällä, ja nousin sängystä vetämään ne kaikki lattialle. Aloin lukemaan kirjaa ja rauhotuin hieman. Yritin taas nukkua, mutta tämä tapahtui vielä kolme kertaa. Kolmannen kerran jälkeen luovutin, nousin istumaan sängyssäni ja aloin googlaamaan mahdollisia syitä näille kohtauksille (paniikkikohtauksia ehkä?). Äidilleni en voi tästä kertoa. Olen yrittänyt puhua hänelle, muttei hän kuuntele eikä välitä. Minulla on jo muutaman vuoden ajan ollut itsetuhoisia ajatuksia sekä masennusta, ja jo kahden vuoden ajan äitini on luvannut varata minulle psykiatrin/terapeutin/jonkun, jolle voisin puhua ja joka osaisi auttaa. Mutta ei, vieläkään hän ei ole varannut (vaikka huomautan päivittäin). Isäni taas ei ota kantaa yhtään mihinkään minun tai siskojeni elämässä, eikä luotettavia aikuisia joille puhua pahemmin ole. (Koulun terveydenhoitajalle en tällaisesta asiasta mene puhumaan).
Olenko sekoamassa?
Nytsitäapua
6132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvä, että sait kuitenkin kirjoittamalla purkaa mieltäsi. Minulla itselläni on myös kahden viikon jaksossa yksi yö, jolloin ´nukun hirveän huonosti jos ollenkaan. Tätä on jatkunut jo vuosia ja ei se haittaa mitenkään elämääni. Ehkä se on jokin vireystilan tasaus ja saan lepoa riittävästi. Ei huolta jos nukut muina öinä.
Äitisi on varmaan tottunut ongelmiisi ja näkee että pärjäät ilman juttelua ammattiauttajan kanssa. Sinun pitää vain nyt olla jämäkkä ja vaatia asiaa, että saat haluamaasi hoitoa. Kyllä heidän velvollisuus on huolehtia jälkikasvunsa hyvinvoinnista. Voi olla että näytät ulkoisesti hyvin terveeltä ja äitisi pitää ongelmiasi vain murkun oireiluna.
Kun olet saanut kärsiä jo noin kauan, niin nyt on aika toimia.
Psykiatrille ei ainakaan kannata mennä, jonkinlaista terapiaa vois kokeilla
Olet sen ikäinen, että voit varata itse ajan nuorisopsykiatrian puolelta. Riippuu paikkakunnasta, tarvitaanko sinne lähete. Tuntuma minulla on, että harvoin tarvitaan.
Ota netistä selvää oman paikkakuntasi palveluista ja ota niihin yhteyttä. Nuorisopsykiatrian poliklinikka tai jokin "matalamman kynnyksen" nuorisovastaanotto voisivat olla sinulle sattuvat. Välttämättä kyse ei ole mistään vakavasta, mutta tuo huolesi on minusta riittävä syy yhteydenottoon. sinulla on oikeus mielenrauhaan ja varmuuteen oman voinnin suhteen. Varmuutta voit saada keskustelemalla ammattilaisen kanssa.
Voit ottaa ensiyhteyden vaikka sähköpostitse, mikäli soittaminen pelottaa.
Mielurit ei tiedä mistään mitään, mutta ihmiset haluavat takertuu oljenkorsiin joskus, kuten mielureihin ja/tai uskontoon.
Mielurit eivät tiedä mistään tieteellisestä faktasta mitään, vaan niistä tekaistuista diagnostisista kriteereistä vaan, ja siitä miten "lääkkeet" tuhoaa mielen ja kehob.
Anteeksi nyt vaan, mutta kyllä on kumma äiti! Jos oma lapseni kertoisi vastaavaa, hakisin apua ja pysyisin tukena. Onko nyt varma, että äitisi tietää asioiden oikean tilan. Ja kuule, mitä varten luulet esim kouluterveydenhoitajan olevaN? Yleensä alalle hakeutuvat haluavat auttaa? Luulisin, että se on kuitenkin se kaikkein helpoin tie. Tsemppiä. Älä pilaa nuoruuttani sillä, että pitkittää avun hakemista! Mitä häviät sillä, että menet koulutetveydenhoitajalle? Mikä on pahinta mitä voisi siellä tapahtua? Ja mitä sitten? Jatka tätä keskustelua itsesi kanssa. Ja onnea matkaan tyttö pieni.
oli pitkä vastaus tähän, mutta menin napsauttamaan jotain nappia ja se katosi...
mitä teet niinä viikonloppuina, kun et saa unta? niin ärsyttävältä kuin se ehkä kuulostaa, liikunta siis sellainenkin, että menee ulos kävelemään pari tuntia ennen nukkumaanmenoa/nukkumisyritystä, voi auttaa. aivot saa happea ja veri kiertää. huoneen tuulettaminen ja kaikki ylimääräinen krääsä pois, puhdas ja rauhallinen nukkumaympäristö.
unihäiriöille ja paniikille on aina joku syy, en nyt tarkoita vanhempiasi syytellä, mutta jos äiti ei tee mitään pyynnöistäsi huolimatta eikä isäsi vaivaudu ottamaan kantaa, ei ole ihme, että oireilet. mun äidillä on tapana pistää silmät kiinni ja toivoa parasta, ihan sama vaikka millainen myrsky olisi tulossa, se vaan toivoisi selviävänsä siitä kun ei katso. ja iskä käyttää sukupuolta tekosyynä siihen, ettei tee juuri mitään lastensa eteen, rahallisesti on eri juttu. vanhempiesi toimintaan et paljoa voi vaikuttaa, mutta niin kuin sanottu, voit hakea apua itse - ellet oo jo tehnyt sitä. vaikka heti huomenna terkkarille, se kyllä auttaa eteenpäin tai jos kynnys on liian iso koulussa näistä puhua, suoraan nuorisopsykiatriselle tai terveyskeskukseen.
sua voi stressata koulu, vaikket sitä ehkä edes tajua. mulla oli univaikeuksia lukiossa, viikonloppujen jälkeen ne olivat pahimpia, ehkä koska en liikkunut juuri yhtään, olin koneella ja söin varmaan epämääräisesti. nukahdin usein joskus neljältä, silmät ristissä kouluun. valvoin kerran jotain puolitoista vuorokautta putkeen, naureskelin ja vaikutin varmaan seonneelta tai että olen vetänyt jotain. lopetin koulun kesken ja sain nukutuksi. joskus nukkuminen on vaikeaa, useinmiten nukahdan telkkarin eteen, seuraavan päivän tekemiset valvottaa jos niitä jää vatvomaan.
menet illalla käymään pihalla, toivottavasti saat ensyönä nukuttua.