Kaukana Jumalasta

Jos se on tätä mitä nytkin; kaukana Jumalasta, koska hän ei ole lähelläkään, eikä mitenkään ole tehnyt itsensä tykö, niin ei se sitten kovinkaan paha juttu ole.

Jumalasta voi olla jatkossakin kaukana.

helsinkijokkeri kirjoitti:

Jos se on tätä mitä nytkin; kaukana Jumalasta, koska hän ei ole lähelläkään, eikä mitenkään ole tehnyt itsensä tykö, niin ei se sitten kovinkaan paha juttu ole.

Jumalasta voi olla jatkossakin kaukana.

Lue lisää

Toivottavasti ymmärrät mitä kirjoitat.

Kiitos sinulle! Ensimmäisen kerran kirkkoon kuulumaton (?) foorumilla olija ei herjaa meitä luterilaisia. Ihmeitten aika ei sentään ole vielä ohi!

Kuuntele myös Virpin ja Katjan versio:

https://www.youtube.com/watch?v=VWMr7VSsCmw

evl. kirjoitti:

Kiitos sinulle! Ensimmäisen kerran kirkkoon kuulumaton (?) foorumilla olija ei herjaa meitä luterilaisia. Ihmeitten aika ei sentään ole vielä ohi!

evl.

Olen myös luterilainen ja minulla on hyviä kokemuksia kaikista kristityistä, olemme yhtä, Jeesuksessa.

uskova mies kirjoitti:

Kuuntele myös Virpin ja Katjan versio:

https://www.youtube.com/watch?v=VWMr7VSsCmw

Lue lisää

Kiitos. Tämä tuo niin elävästi aina mieleeni kun tulin elävään uskoon kesällä 2006. En voi kuin itkeä ilosta ja Jumalan hyvyydestä ..

uskosta elävä kirjoitti:

Kiitos. Tämä tuo niin elävästi aina mieleeni kun tulin elävään uskoon kesällä 2006. En voi kuin itkeä ilosta ja Jumalan hyvyydestä ..

Hienoa, nyt on jo ainakin kaksi myönteisesti suhtautuvaa. Kiitos myös "uskova mies" CatCatista.

uskosta elävä kirjoitti:

Kiitos. Tämä tuo niin elävästi aina mieleeni kun tulin elävään uskoon kesällä 2006. En voi kuin itkeä ilosta ja Jumalan hyvyydestä ..

Hienoa, minulle se tuo mieleen vuoden 1979, kun sain ottaa Jeesuksen sydämeeni, siitä olen kiitollinen.

Siunausta, myös evl. lle

Kirjoitin, USKOVA MIES, siitä millaista on olla kaukana Jumalasta. Ja se on aivan hyvä tila sekin, joten kaikki hyvin. Sinulla on hyvä olla Jumalan lähellä, mutta minäpä en edes tiedä missä Jumala on. Eikä sekään haittaa.

Vilppu, varmaan juuri näin kuten kirjoitat, näin siis myös ajattelen.

Kommentoin tuolla ylempänä ap kirjoittamaa kadotusta, joka on täydellistä eroa Jumalasta.

Jumala ei mielestäni halua olla meistä kaukana, vaikka niin yritämmekin ( ? ) välillä.

Näinhän se on, Jumala on Rakkaus.

Mikä tarkoitus sillä Jumalan yhteydessä olemisella on?

uskova mies kirjoitti:

Vilppu, varmaan juuri näin kuten kirjoitat, näin siis myös ajattelen.

Kommentoin tuolla ylempänä ap kirjoittamaa kadotusta, joka on täydellistä eroa Jumalasta.

Jumala ei mielestäni halua olla meistä kaukana, vaikka niin yritämmekin ( ? ) välillä.

Näinhän se on, Jumala on Rakkaus.

Lue lisää

Tässä tuli nyt se mitä aikoinaan ihmettelin, ja joka asia sai minut ajatteleman uskosta luopumista. Nimittäin se, että tunsin hyvin ihmisten rakkauden, mutta en koskaan tuntenut minkäänlaista Jumalan rakkautta.

Ja siksikin on ihan hyvä olla ilman Jumalaa; rakkautta saa tarpeeksi ilman häntäkin.

helsinkijokkeri kirjoitti:

Tässä tuli nyt se mitä aikoinaan ihmettelin, ja joka asia sai minut ajatteleman uskosta luopumista. Nimittäin se, että tunsin hyvin ihmisten rakkauden, mutta en koskaan tuntenut minkäänlaista Jumalan rakkautta.

Ja siksikin on ihan hyvä olla ilman Jumalaa; rakkautta saa tarpeeksi ilman häntäkin.

Lue lisää

Jokkeri, niin, se on sinun valintasi.

Ihminen, joka uudestisyntyy Hengestä, " tuuli puhaltaa, missä tahtoo, sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee, niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt " Jeesus.

Näin on jokaisen uudestisyntyneen laita, mutta rukoile Jeesusta, Hänelle kaikki on mahdollista.

uskova mies kirjoitti:

Jokkeri, niin, se on sinun valintasi.

Ihminen, joka uudestisyntyy Hengestä, " tuuli puhaltaa, missä tahtoo, sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee, niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt " Jeesus.

Näin on jokaisen uudestisyntyneen laita, mutta rukoile Jeesusta, Hänelle kaikki on mahdollista.

Lue lisää

Linkki unohtui:

http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Joh.3.html

uskova mies kirjoitti:

Jokkeri, niin, se on sinun valintasi.

Ihminen, joka uudestisyntyy Hengestä, " tuuli puhaltaa, missä tahtoo, sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee, niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt " Jeesus.

Näin on jokaisen uudestisyntyneen laita, mutta rukoile Jeesusta, Hänelle kaikki on mahdollista.

Lue lisää

Ei ole kyse minun valinnoista, vaikka olinkin valinnut uskon Jumalaan ja Jeesuksen. En siltikään tuntenut Jumalan rakkautta. Oli hyvä luopua siitä uskosta.

Poista kirjoituksesi, jossa yrität esittää, ettei epäuskoisten elämässä ole rakkautta eikä mitään hyvää ja mielekästä.

Vilpulle kirjoitti:

Poista kirjoituksesi, jossa yrität esittää, ettei epäuskoisten elämässä ole rakkautta eikä mitään hyvää ja mielekästä.

Luepa tarkkaan mitä kirjoitin. En sanonut, että epäuskoisten elämässä ei ole rakkautta tai mielekkyyttä. Sanoin, että maailmassa oleva rakkaus on ikään kuin heijastusta Jumalan rakkaudesta. Se on eri asia. Lisäksi ketjussa on kysymys kadotuksesta - äärimmäisestä erosta Jumalasta. Ei varsinaisesti tästä maailmasta.

Totta kai myös epäuskoisten elämässä on rakkautta. Se ei riipu siitä, uskooko vaiko eikö.

Pointti on oikeastaan siinä, että kristinuskon näkökulmasta katsoen Jumala on kaikkien ihmisten Jumala, riippumatta siitä, uskooko ihminen vai ei. Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo:
"Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille."
(Matt. 5:43-45)

Kristinuskon mukaan Jumala ylläpitää maailmaa. Hänen hyvyytensä kohdistuu kaikille ihmisille, ei vain niille, jotka uskovat. Tästä on kyse, kun sanoin, että maailmassa oleva rakkaus on ikään kuin heijastusta Jumalan rakkaudesta.

Vilppu H.
pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Luepa tarkkaan mitä kirjoitin. En sanonut, että epäuskoisten elämässä ei ole rakkautta tai mielekkyyttä. Sanoin, että maailmassa oleva rakkaus on ikään kuin heijastusta Jumalan rakkaudesta. Se on eri asia. Lisäksi ketjussa on kysymys kadotuksesta - äärimmäisestä erosta Jumalasta. Ei varsinaisesti tästä maailmasta.

Totta kai myös epäuskoisten elämässä on rakkautta. Se ei riipu siitä, uskooko vaiko eikö.

Pointti on oikeastaan siinä, että kristinuskon näkökulmasta katsoen Jumala on kaikkien ihmisten Jumala, riippumatta siitä, uskooko ihminen vai ei. Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo:
"Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille."
(Matt. 5:43-45)

Kristinuskon mukaan Jumala ylläpitää maailmaa. Hänen hyvyytensä kohdistuu kaikille ihmisille, ei vain niille, jotka uskovat. Tästä on kyse, kun sanoin, että maailmassa oleva rakkaus on ikään kuin heijastusta Jumalan rakkaudesta.

Vilppu H.
pappi

Lue lisää

Näistä Jumalan lähellä ja kaukana oloista on puhuttu täällä kuoleman jälkeisen elämän yhteydessä. Toinen merkitsisi taivaaseen pääsyä ja toinen kadotukseen joutumista.

Hyvä jos myönnät, ettei epäuskoisten maallinen elämä ole vailla rakkautta ja mielekkyyttä. Pahoittelen aiempaa huolimatonta tulkintaani.

Mutta entä sitten kuoleman jälkeen? Onko kirkkosi mukaan epäuskoisille odotettavissa kärsimyksia? Olen lukenut kirkon opettavan, että epäuskoisten osana on ikuinen pimeys, jossa myös pahat henkivallat ovat. Mitä se tarkoittaa todellisuudessa?

"Ensiksi, kristinuskon näkökulmasta katsoen elämän tarkoitus ja päämäärä löytyy Jumalan yhteydestä. Kaukana Jumalasta oleminen merkitsee tästä näkökulmasta katsoen täydellistä päämäärättömyyttä tai tarkoituksettomuutta. Kaikki merkitys siis häviää"

Parahin Vilppu,

Käsitykseni mukaan jumalat ovat ilmeisestikin olemattomia. Elänkö siis silloin myös kaukana kristinuskon Jumalasta? Ja jos, niin oleko silloin töydellisen päämäärätön, tarkoitukseton ja vailla mitään merkitystä, kuten kirjoitit?

Olenko siis myös erossa ja irti kaikesta sellaisesta, mikä tekee elämästä hyvää, merkityksellistä ja mielekästä?

niin? kirjoitti:

Mikä tarkoitus sillä Jumalan yhteydessä olemisella on?

Päin vastainen kuin erossa olemisella.

Vilpulle kirjoitti:

Näistä Jumalan lähellä ja kaukana oloista on puhuttu täällä kuoleman jälkeisen elämän yhteydessä. Toinen merkitsisi taivaaseen pääsyä ja toinen kadotukseen joutumista.

Hyvä jos myönnät, ettei epäuskoisten maallinen elämä ole vailla rakkautta ja mielekkyyttä. Pahoittelen aiempaa huolimatonta tulkintaani.

Mutta entä sitten kuoleman jälkeen? Onko kirkkosi mukaan epäuskoisille odotettavissa kärsimyksia? Olen lukenut kirkon opettavan, että epäuskoisten osana on ikuinen pimeys, jossa myös pahat henkivallat ovat. Mitä se tarkoittaa todellisuudessa?

Lue lisää

Kun puhutaan kadotuksesta, kysymys on nimenomaan kuolemanjälkeisestä elämästä. Ja kadotuksen ominaispiirre on nimenomaan ero Jumalasta. Tähän yritin tarjota näkökulmia alkuperäisessä viestissäni.

Varsinkin keskiajalla kadotuksesta maalattiin lieskojentäyteisiä kuvia - suuri inspiraatio tähän oli Danten Jumalainen näytelmä. Toisaalta kirkossa on kuitenkin ollut vuosisatojen varrella paljon erilaisia käsityksiä siitä, millainen kadotus on. Ääripäät ovat juurikin Danten helvetti sekä toisessa päässä vain tyhjiin raukeaminen.

Kristinuskon - ei vain ev.-lut. kirkon - mukaan ihmisillä on kaksi tietä: kohti Jumalaa tai pois Jumalasta. Aamenesta öylättiin -sanastossa asia ilmaistaan aika hyvin:
"Kristillisen uskon mukaan ihminen on luotu elämään rakkauden yhteydessä lähimmäisiinsä ja Jumalaan. Luodessaan olevaisen Jumala kuitenkin antoi mahdollisuuden siihen, ettei hänen hyvää tahtoaan noudateta, vaan ihminen voi valita toisenkin tien.
Kadotus merkitsee sen tien loppuun saattamista, missä ei noudateta rakkautta, hyvää tahtoa, elämän perimmäistä tarkoitusta eikä hyväksytä Jumalan armoa. Kadotus kohtaa niitä, jotka eivät ota vastaan sitä armoa, jonka Jumala Kristuksen sovitustyössä lahjoittaa."

Tiedän kyllä, että jotkut kristityt edelleenkin pelottelevat ja uhkailevat helvetillä - juurikin niillä lieskoilla ja kärsimyksillä. Itse en halua siihen ryhtyä, se on mielestäni väärin. Kristinusko ei ole pelon uskonto.

Kysymykseen mitä epäuskoisille on odotettavissa kuoleman jälkeen vastaan, että iankaikkinen ero Jumalasta. Tiedän, että tuo on edelleen vähän epämääräinen vastaus, mutta kadotuksen sijaan on mielestäni oleellisempaa puhua Jumalasta.

Vilppu H.
pappi

juutas kirjoitti:

"Ensiksi, kristinuskon näkökulmasta katsoen elämän tarkoitus ja päämäärä löytyy Jumalan yhteydestä. Kaukana Jumalasta oleminen merkitsee tästä näkökulmasta katsoen täydellistä päämäärättömyyttä tai tarkoituksettomuutta. Kaikki merkitys siis häviää"

Parahin Vilppu,

Käsitykseni mukaan jumalat ovat ilmeisestikin olemattomia. Elänkö siis silloin myös kaukana kristinuskon Jumalasta? Ja jos, niin oleko silloin töydellisen päämäärätön, tarkoitukseton ja vailla mitään merkitystä, kuten kirjoitit?

Olenko siis myös erossa ja irti kaikesta sellaisesta, mikä tekee elämästä hyvää, merkityksellistä ja mielekästä?

Lue lisää

Juutas,

Kristinuskon näkökulmasta, vaikka et usko Jumalaan, se ei tarkoita, että olet täydellisen erossa Jumalasta. Kuten Jeesusta jo aiemmassa viestissä lainasin:
"Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille."
(Matt. 5:43-45)

Kun Jumala kristinuskon mukaan pitää yllä maailmaa sekä vaikuttaa siinä, kyllä hän silloin vaikuttaa myös niiden ihmisten elämässä jotka eivät usko häneen.

Kuten jo aiemmin sanoin, täydellinen ero Jumalasta koskee kadotusta - ei maanpäällistä elämää.

Totta kai myös epäuskoisten elämässä on rakkautta ja totta kai myös epäuskoiset voivat kokea elämänsä tarkoitukselliseksi. Miten muuten voisikaan olla, kun iso osa elämän merkityksellisyydestä syntyy esimerkiksi ihmissuhteiden kautta. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä miksikään, että kristinuskon mukaan elämän perimmäinen tarkoitus ja merkitys löytyy Jumalasta.

Vilppu H.
pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Juutas,

Kristinuskon näkökulmasta, vaikka et usko Jumalaan, se ei tarkoita, että olet täydellisen erossa Jumalasta. Kuten Jeesusta jo aiemmassa viestissä lainasin:
"Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille."
(Matt. 5:43-45)

Kun Jumala kristinuskon mukaan pitää yllä maailmaa sekä vaikuttaa siinä, kyllä hän silloin vaikuttaa myös niiden ihmisten elämässä jotka eivät usko häneen.

Kuten jo aiemmin sanoin, täydellinen ero Jumalasta koskee kadotusta - ei maanpäällistä elämää.

Totta kai myös epäuskoisten elämässä on rakkautta ja totta kai myös epäuskoiset voivat kokea elämänsä tarkoitukselliseksi. Miten muuten voisikaan olla, kun iso osa elämän merkityksellisyydestä syntyy esimerkiksi ihmissuhteiden kautta. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä miksikään, että kristinuskon mukaan elämän perimmäinen tarkoitus ja merkitys löytyy Jumalasta.

Vilppu H.
pappi

Lue lisää

Kiitos Vilppu, on helppoa olla samaa mieltä, mitä kirjoitat.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kun puhutaan kadotuksesta, kysymys on nimenomaan kuolemanjälkeisestä elämästä. Ja kadotuksen ominaispiirre on nimenomaan ero Jumalasta. Tähän yritin tarjota näkökulmia alkuperäisessä viestissäni.

Varsinkin keskiajalla kadotuksesta maalattiin lieskojentäyteisiä kuvia - suuri inspiraatio tähän oli Danten Jumalainen näytelmä. Toisaalta kirkossa on kuitenkin ollut vuosisatojen varrella paljon erilaisia käsityksiä siitä, millainen kadotus on. Ääripäät ovat juurikin Danten helvetti sekä toisessa päässä vain tyhjiin raukeaminen.

Kristinuskon - ei vain ev.-lut. kirkon - mukaan ihmisillä on kaksi tietä: kohti Jumalaa tai pois Jumalasta. Aamenesta öylättiin -sanastossa asia ilmaistaan aika hyvin:
"Kristillisen uskon mukaan ihminen on luotu elämään rakkauden yhteydessä lähimmäisiinsä ja Jumalaan. Luodessaan olevaisen Jumala kuitenkin antoi mahdollisuuden siihen, ettei hänen hyvää tahtoaan noudateta, vaan ihminen voi valita toisenkin tien.
Kadotus merkitsee sen tien loppuun saattamista, missä ei noudateta rakkautta, hyvää tahtoa, elämän perimmäistä tarkoitusta eikä hyväksytä Jumalan armoa. Kadotus kohtaa niitä, jotka eivät ota vastaan sitä armoa, jonka Jumala Kristuksen sovitustyössä lahjoittaa."

Tiedän kyllä, että jotkut kristityt edelleenkin pelottelevat ja uhkailevat helvetillä - juurikin niillä lieskoilla ja kärsimyksillä. Itse en halua siihen ryhtyä, se on mielestäni väärin. Kristinusko ei ole pelon uskonto.

Kysymykseen mitä epäuskoisille on odotettavissa kuoleman jälkeen vastaan, että iankaikkinen ero Jumalasta. Tiedän, että tuo on edelleen vähän epämääräinen vastaus, mutta kadotuksen sijaan on mielestäni oleellisempaa puhua Jumalasta.

Vilppu H.
pappi

Lue lisää

Siinähän se tuli.

Epäuskoiset, jotka eivät ota vastaan armoa (koska eivät usko satuihin), ovat siis kirkkosi mielestä tiellä, jossa ei noudateta rakkautta ja hyvää tahtoa.

Entä mikä on elämän perimmäinen tarkoitus evoluutiossa?

Entä armo, jonka Jumala Kristuksen sovitustyössä lahjoittaa? Viittaatko sillä satuun syntiinlankeemuksesta ja sen tähden langetetusta tuomiosta? Eihän satujen tapahtumia tarvitse kenenkään sovittaa, oikeasti.

Mutta jos haluat mieluummin puhua Jumalasta, kerro mitä tiedät hänestä. Uskomukset eivät kiinnosta, vaan tieto.

Vilpulle kirjoitti:

Siinähän se tuli.

Epäuskoiset, jotka eivät ota vastaan armoa (koska eivät usko satuihin), ovat siis kirkkosi mielestä tiellä, jossa ei noudateta rakkautta ja hyvää tahtoa.

Entä mikä on elämän perimmäinen tarkoitus evoluutiossa?

Entä armo, jonka Jumala Kristuksen sovitustyössä lahjoittaa? Viittaatko sillä satuun syntiinlankeemuksesta ja sen tähden langetetusta tuomiosta? Eihän satujen tapahtumia tarvitse kenenkään sovittaa, oikeasti.

Mutta jos haluat mieluummin puhua Jumalasta, kerro mitä tiedät hänestä. Uskomukset eivät kiinnosta, vaan tieto.

Lue lisää

Huomaatko, että me tulkitsemme samoja sanoja hiukan eri tavoin. Tulkitsen, että viittaat näihin sanoihin:
"Kadotus merkitsee sen tien loppuun saattamista, missä ei noudateta rakkautta, hyvää tahtoa, elämän perimmäistä tarkoitusta eikä hyväksytä Jumalan armoa."

Jos ymmärsin oikein tulkintasi, sen mukaan kirkko on sitä mieltä, että epäuskoiset ovat tiellä jossa ei ole rakkautta. Tulkintasi on siis ikään kuin joko-tai: rakkaus on vain kristinuskon tiellä tai ei missään.

Samat sanat voidaan kuitenkin ymmärtää myös vähemmän jakavasti. Se, että kristinuskon näkökulmasta elämän tarkoitus löytyy ennen kaikkea yhteydestä Jumalaan, ei tarkoita, että ilman yhteyttä Jumalaan elämä ei voisi olla mitenkään merkityksellistä. Tai yhtä hyvin, vaikka kristinuskon näkökulmasta kristityn elämän pitäisi olla lähimmäisenrakkauden, se ei tarkoita etteikö missään muualla olisi myös rakkautta.

Kuten jo kirjoitin, kristinuskon näkökulmasta Jumala ei rajoita toimintaansa kristittyen piiriin, vaan Jumala on koko maailman Jumala.

Vilppu H.
pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kun puhutaan kadotuksesta, kysymys on nimenomaan kuolemanjälkeisestä elämästä. Ja kadotuksen ominaispiirre on nimenomaan ero Jumalasta. Tähän yritin tarjota näkökulmia alkuperäisessä viestissäni.

Varsinkin keskiajalla kadotuksesta maalattiin lieskojentäyteisiä kuvia - suuri inspiraatio tähän oli Danten Jumalainen näytelmä. Toisaalta kirkossa on kuitenkin ollut vuosisatojen varrella paljon erilaisia käsityksiä siitä, millainen kadotus on. Ääripäät ovat juurikin Danten helvetti sekä toisessa päässä vain tyhjiin raukeaminen.

Kristinuskon - ei vain ev.-lut. kirkon - mukaan ihmisillä on kaksi tietä: kohti Jumalaa tai pois Jumalasta. Aamenesta öylättiin -sanastossa asia ilmaistaan aika hyvin:
"Kristillisen uskon mukaan ihminen on luotu elämään rakkauden yhteydessä lähimmäisiinsä ja Jumalaan. Luodessaan olevaisen Jumala kuitenkin antoi mahdollisuuden siihen, ettei hänen hyvää tahtoaan noudateta, vaan ihminen voi valita toisenkin tien.
Kadotus merkitsee sen tien loppuun saattamista, missä ei noudateta rakkautta, hyvää tahtoa, elämän perimmäistä tarkoitusta eikä hyväksytä Jumalan armoa. Kadotus kohtaa niitä, jotka eivät ota vastaan sitä armoa, jonka Jumala Kristuksen sovitustyössä lahjoittaa."

Tiedän kyllä, että jotkut kristityt edelleenkin pelottelevat ja uhkailevat helvetillä - juurikin niillä lieskoilla ja kärsimyksillä. Itse en halua siihen ryhtyä, se on mielestäni väärin. Kristinusko ei ole pelon uskonto.

Kysymykseen mitä epäuskoisille on odotettavissa kuoleman jälkeen vastaan, että iankaikkinen ero Jumalasta. Tiedän, että tuo on edelleen vähän epämääräinen vastaus, mutta kadotuksen sijaan on mielestäni oleellisempaa puhua Jumalasta.

Vilppu H.
pappi

Lue lisää

"Tiedän kyllä, että jotkut kristityt edelleenkin pelottelevat ja uhkailevat helvetillä - juurikin niillä lieskoilla ja kärsimyksillä. Itse en halua siihen ryhtyä, se on mielestäni väärin. Kristinusko ei ole pelon uskonto."

Helvetillä ei pidä pelotella, mutta se on todellinen iankaikkisuuspaikka suurimmalle osalle ihmisistä. Jos sanoo että helvettiä ei ole, väittää silloin että Jeesus on valehtelija. Ja harvemmin sillä helvetillä pelotellaan, yleensä siihen ei edes uskota, vaikka Jeesus kertoi siitä.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Juutas,

Kristinuskon näkökulmasta, vaikka et usko Jumalaan, se ei tarkoita, että olet täydellisen erossa Jumalasta. Kuten Jeesusta jo aiemmassa viestissä lainasin:
"Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille."
(Matt. 5:43-45)

Kun Jumala kristinuskon mukaan pitää yllä maailmaa sekä vaikuttaa siinä, kyllä hän silloin vaikuttaa myös niiden ihmisten elämässä jotka eivät usko häneen.

Kuten jo aiemmin sanoin, täydellinen ero Jumalasta koskee kadotusta - ei maanpäällistä elämää.

Totta kai myös epäuskoisten elämässä on rakkautta ja totta kai myös epäuskoiset voivat kokea elämänsä tarkoitukselliseksi. Miten muuten voisikaan olla, kun iso osa elämän merkityksellisyydestä syntyy esimerkiksi ihmissuhteiden kautta. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä miksikään, että kristinuskon mukaan elämän perimmäinen tarkoitus ja merkitys löytyy Jumalasta.

Vilppu H.
pappi

Lue lisää

Parahin Vilppu,

Kristinuskon näkökulmasta, sinun tulkintasi mukaan, jumaliin uskomaton voi siis myös kokea elämänsä merkitykselliseksi, vaikkakin perimmäinen tarkoitus ja merkitys syntyy vain kristinuskon Jumalaan uskomisesta?

Samaten kristinuskon Jumalaan uskomaton joutuu tulkintasi mukaan kuoleman jälkeen kadotukseen.

Tämä selvä.

Aivan ja tämä päätös on tehtävä tämän elämän aikana. Toista tilaisuutta ei tule vaikka joskus virheellisesti kuulee luultavan, että kuoleman jälkeen voi "tarkistaa" kantaansa...

päätös on nyt kirjoitti:

Aivan ja tämä päätös on tehtävä tämän elämän aikana. Toista tilaisuutta ei tule vaikka joskus virheellisesti kuulee luultavan, että kuoleman jälkeen voi "tarkistaa" kantaansa...

Lue lisää

Mistä tiedät tuon? Et mistään. Luulet vain.

Luulosi ei ole tiedon väärti.

tarkista kantasi kirjoitti:

Mistä tiedät tuon? Et mistään. Luulet vain.

Luulosi ei ole tiedon väärti.

Raamatussa se sanotaan.

päätös on nyt kirjoitti:

Raamatussa se sanotaan.

Valitan. Raamatun sanat eivät ole todiste. Luulet vain, että ne ovat totta.

tarkista kantasi kirjoitti:

Valitan. Raamatun sanat eivät ole todiste. Luulet vain, että ne ovat totta.

Jos et usko se on sinun ongelmasi.