Olen 57 v. mies. Asumme asumuserossa vuodesta 2012. Olen joutunut jo vuosia puolisoni mollaamisen ja huutojen kohteeksi, syyttä mielestäni. Koskaan itse en ole aloittanut räyhäämistä tai silmitöntä huutamista. Luonteeltani olen todella rauhallinen mikä on täysi vastakohta puolisoni luontelle. Hän saattaa huutaa jostain silmittömästi ja jo seuraavana päivänä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Aiheina on, etten tee mitään talouden eteen, olen rahaton, olen aloitekyvytön ja viime aikoina jopa ulkomuotoni ärsyttää häntä. En tupakoi, enkä juo, käyn töissä. Pidän itsestäni hyvää huolta, ollen aktiiviliikkija. Vatsaa saa etsiä kyllä jostain toisesta osoitteesta. En makaile sohvalla ja katsele formuloita ja juo kaljaa. Koko ajan minulla on jotain tekemistä. Tätä puolisoni ei yhtään arvosta. Hän arvostelee jopa aikaista nukkumaan menoani. Se on sisäinen kelloni, jollainen jokaisella on erilainen. Hän taas yön kukkuja. Ihmisarvoni on laskenut ja tunnen koko ajan itseni hyödyttömäksi, häpeän itseäni ja olen alinomaan alakuloinen En nauti elämässä enää kuin liikunnasta. Seksiä meillä ei ole ollut kolmeen vuuoteen. Eikä sitä paitsi mielin edes tee. Siitä hän on pitänyt huolen. Onko tällaisella liitolla tulevaisuutta?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Noilla tiedoilla ei taida olla kummoisiakaan mahkuja ja etkös sanonutkin että olette
olleet jo pari vuotta erossa, tee elämästäsi juuri sellainen missä itse viihdyt niin ettei kukaan ole alati meuhkaamassa ja haukkumassa. Ei kannata tuhlata kallisarvoisia vuosia noin.
lähtenyt jo aikaa sitten? miksi kuunnella pelkkää vittuilua?
Niinpä! En muista vihkipapin sanoneen, että että sinä siinä: sinä kuuntelet kiltisti kaiken v-tuilun toisen suusta ja sinä siinä: sinulla on oikeus tylyttää puolisoa vaikka kellon ympäri.
Joskus herää kysymys, että missä ihmisten oma ajattelukyky on? Tässäkin lujaa vauhtia kohti eläkeikää kiitävä mies on alkanut pikkuhiljaa päättelemään, ettei asiat ole aivan niin kuin rakastavassa parisuhteessa pitäisi olla ja kyselee porukalta vahvistusta... Ilmeisesti olo ei kuitenkaan ole riittävän kehno, kun vielä kyselee sen sijaan, että olisi lopettanut tuollaisen touhun?
Kerro puolisollesi miltä sinusta oikeasti tuntuu ja että olet miettinyt myös oikeasti eron mahdollisuutta, jos tilanteenne jatkuu näin? Oletko ajatellut parisuhdeleirejä tai -terapiaa? Kirjallisuutta vaikka kirjastosta mistä saisi ehkä uusia ajatuksia ja näkökulmia korjata suhdettanne? Ei kenenkään pitäisi joutua kestämään tuollaista käytöstä. Toivottavasti saatte suhteenne kuntoon. Voimia!
Kyllä ap karulta tekstiltä vaikuttaa. Muutos toisessa on mahdollinen vain jos toinen sitä itse haluaa. Mutta minä kaipaisin tietoja teiltä kaikilta, että miksi toinen ei tee mitään tuollaisessa tilanteessa? Voi lupailla muuttua ja yrittää parantaa suhdetta mutta ne teot, ei mitään, pelkkiä tyhjiä lupauksia. Sanoo yhtä, mutta tekee toista.
verenpainetauti
Miksi et ole tuntenut omaa arvoasi, vaan täällä kitiset puolisosi mielenvikaista läppää?
Koska saan sanoa julkisella palstalla oman mielipiteeni, niin sinä olet nössykkä. Mikä on elämäsi tarkoitus?
Kirjoituksestasi tulee mieleen pitkäaikaistyötön, työllistettävä, joka hillitsee tunteensa liinavaatevarastossa, koska ei löydä omaa paikkaansa työyhteisössä. Ja sieltä päästyään kommetoi asiaankuulumattomasti kaikkea epärelevanmttia, jonka kaikki "ymmärtävät" ja nyökyttelevät että joo, ok!
Äiti on jo vanhainkodissa muistisairaana, eikä oikein tullut pidettyä yhtyeyttä"anoppiin" kun oli niin "vahva" miniä. Ei sisaruksia. Isä mennyt menojaan.
Etsi kuule sisäinen minäsi ja lähde vaikka kiertämään maailmaa!
http://www.youtube.com/watch?v=ygiTv7tEYm0
kummoselta, se tulevaisuus riippuu kai siitä haluatko edelleen tuota kertomaasi vai jotakin muuta.
Onko tuo sellaista liittoa mitä haluat ja tee päätöksesi vastauksesi mukaan.
Omana mielipiteenä voisi sanoa että mikäli puolison tapoihin ei ole odotettavissa muutosta, miksi kiusaisit itseäsi enempää.
Keskustele tästä vaimosi kanssa ja tee ratkaisusi sitten mutta älä tuhlaa enempää
elämästäsi noin itseäsi aliarvioivan ihmisen kanssa, olet ansainnut parempaa.
Olet totisesti tossun alla ja manipulaation uhri. Juokse lujaa eri suuntaan. Anna arvo itsellesi ja erotkaa nyt lopultakin. Olisit helmi mieheksi jollekkin sinua arvostavalle naiselle -jota exä ei ole.
Tee elämässäsi sellaiset muutokset että nautit siitä taas. Älä anna hänen enää painaa sinua alas.