Ojenna edes tikkuja.

Onhan mukava ja ystävällishenkinen aloite. Tulitikkuaski käsissäni minäkin liityin tähän näin aamutuimaan. Kahvipetteri tuolla pulputtaa lupaavasti, mutta en malttanut olla vastaamatta: Minusta oli hauskaa lukea näin myönteistä asiaa:D

Kyl o niimpal hyvä alotus et mää oike ihmettele, ole jämt flaati .

Aloitus yllättää ja houkuttelee ottamaan selvää, mistä onkaan kyse. Lämmin tunne ailahtaa sydänalassa tällaista lukiessa, näin myönteisesti voi asiat nähdä, jos on sydäntä ja hyvää tahtoa kanssakirjoittajiaan kohtaan.

Tikusta saa asiaa, kuten aloittaja valloittavasti osoittaa.
Muistitikut ovat tätä päivää, sellainen vaan käsilaukkuun tai reppuun , niin voi kuljettaa vaikka kaikki valokuvatiedostonsa sukujuhliin tai kotitehtävät opettajalle. Pieni on suurta, sehän on monessa nähty. Tikkupullat nuotiolla kypsytettyinä on retken kohokohta, paljon parempia kuin nykyään suositut tahmeat vaahtokarkit.

Setvittiin meidän koululaisten kanssa sanaa ällätikku, sen niminen on eräs äidinkielen kirjasarja. Sen muistin, että se on tavaamisen apuna käytetty lukutikku...mutta miksi "ällä" ! Vanhimmalle tuli mieleen, että sillä tähdätään jo ylioppilaskirjoitusten laudaturehin, älliin. Kotuksen sivuille menimme. On arveltu, että luku-sanasta on otettu ensimmäinen kirjain l eli "ällä". Todennäköisempää on, että tässä ällä on sanan älli synonyymi, siis älyä tarkoittavaa. Ja pitäähän olla älliä, jos yo-kokelas kirjoittaa älliä.

Tilhverää tiistaita ! Mummoni puhui tihverästä, jotain myönteistä se on, sinnikästä tai sinnepäin.

Väsyneen konsertti-illan jälkeen lainaan Positiivareista jutun, jonka tunnen omakseni. Miksi emme voisi antaa ystävyyden sanoja toinen toisillemme? Miksi emme ymmärtäisi toisiamme?

» Kuvitellaanpa ettet eräänä aamuna heräisikään.
Tietävätkö kaikki läheisesi, että olet kiintynyt heihin?
Onko olemassa haavoja, jotka tarvitsisivat hoitoa?
Kaipaako jokin ystävyys uudistamista?
Pitäisikö sinun sanoa jollekulle kolme tärkeää sanaa?

Toisinaan "minä rakastan sinua" parantaa.
Anna ystäviesi tietää, että välität heistä.
Vaikkeivät kaikki sinun mielestäsi antaisikaan rakkautta,
tulet hämmästymään,
mitä kaikkea nuo kolme sanaa ja hymy saavat aikaan.
Ihan vain siltäkin varalta, että huomenna olisi liian myöhäistä...«

-Julkaistu Konginkankaan onnettomuutta
seuranneena päivänä 23.3.2004



Aale Tynniäkö?

"RAKKAUTTA ja toisten ihmisten hyväksymistä tarvitsemme.

Minä lukitsen sydämeni
Minä viskaan pois sen avaimen.
Koko sydän on ruusuja täynnä
ja laulua lintusten.

En tahtoisi näyttää, en
miten syvästi iloitsen,
miten pienistä, pienistä seikoista
voin olla iloinen.

Hymy on lyhin matka kahden ihmisen välillä."

Pitäisi saada tietää, minkälainen ihminen on noin ihanan avauksen takana.

Hänessä nään avarakatseisen lähimmäisen,ei minulle ole tärkeää tietää hänen nicciään.
Hän on sitä,jota meidän kaikkien kuuluisi olla lämminhenkinen,toiset huomioonottava ihminen.
Keskustelunavaus,on avaus parhaimmasta päästä.

Emmehän pilaa tätä avausta,tämä on avaus joka tulee etenemään pitkälle,niin luulen.
Kiitos sinulle avauksentekijä,olet antanut voimaa tehdä tästä päivästä ja palstasta voimaannuttavia.

Minulla on aavistus -- näitä on täälä monta .
On tullut aina" kiva olo" kun joku , tai jotkut osaavat kirjoittaa mukavasti vaikeistekin elämäntilanteista .
Voi olla , että sillon pystyy auttaankin tilanteessa Kirjoittajaa,joka sillähetkellä voi olla ylitsepääsemätön ,tai ainakin sillähetkellä tuntuu siltä.
Kiitos kun saatiin auttaa sinua ,ja toivottavasi tikkut löytyi -- tai sitten ei --mutta se siittä sitten .

Oikeastaan en halua jakaa persoonallisuuttani liikaa.

Kaikessa tekemisessä ja sanomisessa pitäisi olla jokin merkitys ja sanoma jonka haluan jakaa täällä julkisella foorumilla.

Katsoin aamulla utuista maisemaa ja tunsin olevani onnekas saadessani nähdä kaiken tämän syksyn upeat värit ja sumun läpi heikosti heijastuvan maiseman ääriviivat. Tunsin suurta kiitollisuutta ja halusin jakaa kaiken sen onnen tunteen jota sisimmässäni vaalin. Katsokaa, luojan käsi ojentaa tämän kaiken ilmaiseksi.

Kuinka paljon luonto meille ihmisille visuaalisesti merkitsee, se on omakohtaisen kokemuksen ja näkemyksen summa. Me katsomme kukkia, perhosia ja lintuja, me nautimme kun tuuli puhaltaa leutoa ilmaa kevään heräämisen aikaan. Kesässä on paljon iloja, kauneutta ja lämpöä.
Syksyn tummat illat, kuutamo ja tähdet jotka erottuvat pimeässä udunkin läpi.

Toinen ihminen masentuu syksyn myötä, toinen nauttii sadon kypsymisestä ja valmistautuu henkisesti samaan kuin luonto vanhan kuoleman kautta, ottamaan vastaan uuden kauden elämässä.

Haluaisin valaa masentuneelle uutta voimaa, antaa toivon uudesta keväästä joka herättää taas kaiken eloon. Karhut siirtyvät lepäämään talven yli, ruoho lakastuu, kukat kuihtuvat, puiden kauniit pitsimekot muuttuvat lumikiteinä timanteiksi oksille ja lumi peittää lopulta kaiken harmauden.
Olemmehan kaikki toinen toisemme matkasauvana pimeyden halki, kohti uutta kesää.
Kevät herättää nukkuvat ja kasvattaa uutta.

Heli Laaksonen, länsimurteen taitaja ja runoilijatar vois tälläisen kirjoituksen lykät.

Tungen itseni tähän ikään kuin lähellesi. Kuvittelen saavani jotain siitä inhimillisestä lämmöstä, jota meille kullekin jaat.

Olemme kiitollisia sanoistasi ja ajatuksistasi ja ainakin itsehaluaisin Sinun tuntevan kohtaasi jotain vastaavaa, osan siitä lämmöstä, jonka ajatuksillasi synnytit, toivon heijastuvan kohti itseäsi, näiden vaatimattomien sanojeni ja puutteellisten ilmaisujeni kautta.

Avasit kuin uuden portin, inhimillisen lämmön ja ystävyyden maailmaan, jota edustat ja toit tuulahduksen jostakin suuresta, joka on täältä puuttunut.

Pysy lähellämme ajatuksinesi aina!

Onneksi olkoon Ruuneperi. Kannatti odottaa, nyt sait täyttymyksen. Täällä vain pieniä surkeita ihmisiä liikkunut, kukaan ei läheskään sinun arvoisesi.
Kukaan ei osannut mitään noin upeaa tekstiä kirjoittaa, ei sinne päinkään. On niin uniikkia ja ainutlaatuista tuo kaikki, kukaan koskaan ei noin hienoja asioita luonnostakaan huomannut.

Kukaan ei ole ainutkertainen, kenenkään kirjoittamat sanat eivät ole ensimmäiset, eivätkä tunteiden ja tunnelmien kuvailut poikkea muiden tunteista ja mielikuvista.

Jokainen ilmaisee itseänsä omalla tyylillänsä, joko karkeasti kiroten, tai taiteellisesti kaiken kuin maalaten eteemme ja avaa oman maailmankuvansa sanojensa kautta.

Onko lähimmäisenrakkaus jota tunnemme, aitoa, vai liittyykö siihen hyväksytyksi tulemisen tarve ja olemme kuitenkin sisältä tyhjiä rakkaudessamme. Kaikki hymyt eivät ole aitoja, kaikki kauniit sanat eivät lähde sydämestä.

Uskon monien palstan kirjoittajien olevan tunteellisia ja herkkiä, näkevän kaunista ja hyvää sielläkin missä sitä ei suoraan osoiteta, mutta herkillä korvilla kuulee ja rakkaus auttaa näkemään hetkellisen pahuudenkin ylitse antamalla anteeksi.

Ei kauniita ajatuksia kannata kirjoittaa pöytälaatikkoon perinnöksi, ne pitää puhua julki.
Joka päivä on aihetta kiitokseen, jokaisella on läheisiä ihmisiä joille voi kertoa heidän tärkeydestänsä. Kiva kun olet olemassa, kiva kun olet ystäväni.

Rouva teki monta viikkoa lähtöä sairaalaan, tervehtimään lapsuuden ystäväänsä jonka kanssa hän oli suuren osan nuoruudestansakin viettänyt. " Minun pitää mennä sanomaan kuinka onnellinen olen ollut hänen ystävyydestänsä ja kuinka olen monet vuodet häntä ajatellut."
Eräänä aamuna posti toi kutsun hautajaisiin.
Mukana oli käsin kirjoitettu viesti; Minä olen niin odottanut näkeväni Sinut. Kirjoitin tämän kirjeen, Toini laittaa postiin kun sairaalasta on paha kirjeitä postittaa. Olis niin paljon puhuttavaa ja muisteltavaa. Aikakin kuluis nopiammin. Tule käymään, vierastunti on päivällä ja illalla. tv. Ystäväsi Helli.

Menemmehän me sen hyvän ystävän luokse joka ei enää jaksa liikkua, joka on yksinäinen ja jonka paras ystävä olemme. Hän ehkä odottaa.

Tai lausumme tuntemattomalle ihmiselle muutaman ystävällisen sanan, kun istahdamme viereensä bussissa tai odotushuoneen penkillä.

Kaikissa kohtaamisissa on tilaa ystävyydelle ja kauniille ajatuksille.

"karkeaa kiroilua" ei voi hyväksyä, se on toisten pelottelua ja oman itsekkyyden korostusta.

"Kettu pitkähäntä hakee valssiin
suustaan aina suulaan harakan".

Katsoi eilen jossaain nettisivuilla päivitetyn luontokuvan.
Siinä oli iso karhu jonka edessä maassa ilmeisesti varis, koska kuva oli otettu kovin hämärässä, vaikutti varikselta kokonsa puolesta.
Taustalla puiden välistä kurkisteli kettu.

Oli todalla vaikuttava, hyvin tasapainoinen ja rauhallisen tunnelman välittävä kuva.

Luonnossa eri eläimet voivat elää sovussa eri lajien kanssa, koska ne ovat oppineet kunnioittamaan reviirirajoja. Toki taisteluja syntyy. Pesäpaikoista on kiistaa, tai saaliin jaolle pyritään väärässä järjestyksessä.
On olemassa omat luonnon lait, tapa, tule tapetuksi, tai kuole nälkään, koska kaikkien on ravinto jollain tavalla saalistettava.

Turhauttavalta tuntuu tämä nykyinen sekasortoinen tilanne vallanhalusta maailmanpoliittisesti. Miksi ihmiset eivät voi kunnioittaa rajoja, noin kuvannollisesti sanoen. Miksi soditaan ja halutaan valtaa? Se on ikuisuus asia, ei mitään uutta auringon alla.

Kuinka lohduttomia kuvia lehdistö ja uutistoimistot jakavatkaan?
Itkeviä lapsia, kuihtuneita vanhuksia, pommien runtelemia ihmisiä vailla kotia, eikä meillä ole oikeastaan paljonkaan keinoja auttaa heitä. Rahallakaan ei korvata sortuneita koteja, menetettyjä vanhempia tai amputoituja raajoja.

Kun illalla katsoin julkaistuja kuvia eri uutislähteistä, minun tuli ihan vilu, tunsin voimattomuuteni ja avuttomuuteni, koska säälimällä en voi auttaa.
Meillä on syytä olla onnellisia kaikesta hyvästä mikä meillä on. Tukea tarvitsevia toki täälläkin, mutta kokonaisuutena meillä on sittenkin hyvä kotimaa.

Pihalla viipyilee vielä västäräkki. Varpusten viserrystä ei paljon kuulu, vaikka niitäkin pyrähtelee pensaikoissa.
Varis on ottanut tavakseen istuskella ikkunani takana lasi pöydällä ja siitä se rientää hätistämään varpusta, mutta viisaasti se vain pyrähtää toisen paikkaan ja jatkaa tyylikkäänä pienten hyönteisten etsintää leikatulta pihanurmelta ja kyllä pihatie on sille mielenkiintoinen kulkureitti, kulkee usein edelläni roskalaatikolle.

Varis on joskus kiusallinen kaveri. Hakkaa ja etsii syötävää vaikka vanhasta nahkasaappaasta. Nekin se repi...