Päätin perehtyä oletettamani poliittisen vastustajan vimeaikaisiin kirjoituksiin vähän sillä asenteella, että on hyvä tuntea vastustajansa ajatuksen juoksu. Niin tartuin Juhani Suomen, Kekkos-tutkijan ja kepuänkyrän pariin tällä vuosikymmenellä julkaisemaan kirjaan. Kepulainen Juhani Suomi ei tiettävästi enää ole siinä mielessä, että hän on eronnut puolueesta. Kiistelty henkilö hän on ollut ja on edelleen.
Lukukokemus oli mieluinen ja sen perusteella kuvani Juhani Suomesta muuttui monta astetta myönteisempään suuntaan. Hän on arvomaailmailmaltaan melko konservatiivinen mitä vierastan, mutta ei kuitenkaan mikään hihhuli vaan katsoo asioita rationaalisesti. Suomi haikailee myötäelämisen ja toisista huolenpidon perään ja vannoutunut väärintekijöiden vihollinen. Suomen moraaliset arvot ovat hyvät ja kun hän sanoo niiden ohjaavaan toimintaansa, niin hyvä niin.
Suomi vastustaa jyrkästi oikeistolaista talousliberalismia ja sitä kautta hänen suurimmat poliittiset inhokkinsa ovat Stubb ja Katainen Kokoomuksesta, Rehn, Aho ja Kiviniemi Kepusta sekä Urpilainen SDP:stä. RKP:n Haglund kuuluu tähän samaan kastiin eli pahiksiin.
Suomi vastustaa myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnanmuutoksia ja natottamista. Tässä kohdin inhokkeja ovat Stubbin, Kataisen ja Haglundin ohella ainakin Jyri Häkämies, MIkael Pentikäinen ja koko Hesarin linja sekä Ulkopoliittinen instituutti, monet upseerit jne. Suomen mukaan kansa joka ei tunne historiaansa, joutuu kokemaan sen uudestaan.
Suomi on myös jonkin sortin populisti ja hän arvostaa jossain määrin Timo Soinia. Selvästi hän haikailee takaisin menneeseen ja kun katsoo hänen kirjoitteluaan, niin ei ainakaan Kokoomus kelpaa seuraavaan hallitukseen. Kepussa lienee jonkin verran Suomen tapaisia vanhan liiton miehiä ja saa nähdä, miten vaikutusvaltainen osa tämä on nykypäivän Kepua.
Juhani Suomi on älykäs keskustelija ja kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys.
Lukukokemus oli mieluinen ja sen perusteella kuvani Juhani Suomesta muuttui monta astetta myönteisempään suuntaan. Hän on arvomaailmailmaltaan melko konservatiivinen mitä vierastan, mutta ei kuitenkaan mikään hihhuli vaan katsoo asioita rationaalisesti. Suomi haikailee myötäelämisen ja toisista huolenpidon perään ja vannoutunut väärintekijöiden vihollinen. Suomen moraaliset arvot ovat hyvät ja kun hän sanoo niiden ohjaavaan toimintaansa, niin hyvä niin.
Suomi vastustaa jyrkästi oikeistolaista talousliberalismia ja sitä kautta hänen suurimmat poliittiset inhokkinsa ovat Stubb ja Katainen Kokoomuksesta, Rehn, Aho ja Kiviniemi Kepusta sekä Urpilainen SDP:stä. RKP:n Haglund kuuluu tähän samaan kastiin eli pahiksiin.
Suomi vastustaa myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnanmuutoksia ja natottamista. Tässä kohdin inhokkeja ovat Stubbin, Kataisen ja Haglundin ohella ainakin Jyri Häkämies, MIkael Pentikäinen ja koko Hesarin linja sekä Ulkopoliittinen instituutti, monet upseerit jne. Suomen mukaan kansa joka ei tunne historiaansa, joutuu kokemaan sen uudestaan.
Suomi on myös jonkin sortin populisti ja hän arvostaa jossain määrin Timo Soinia. Selvästi hän haikailee takaisin menneeseen ja kun katsoo hänen kirjoitteluaan, niin ei ainakaan Kokoomus kelpaa seuraavaan hallitukseen. Kepussa lienee jonkin verran Suomen tapaisia vanhan liiton miehiä ja saa nähdä, miten vaikutusvaltainen osa tämä on nykypäivän Kepua.
Juhani Suomi on älykäs keskustelija ja kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys.
Vastaukset 6
Vanhimmat
MinäMinäMinä
Konservatismi tuo käytännössä ihmisille subjektiivisen turvallisuudentunteen, mikä ei ole ollenkaan pahasta.
Noista " edistyksellisistä " voimista voisi sanoa, etteivät ne enää aikoihin ole olleet demokraattisten prosessien ohjailtavissa.
Aika usein: Vanhassa vara parempi.
Mistäs nyt tuulee?
Vai onko niin, että kaikki aiemmat arviosi J Suomesta ovat perustuneet mielikuviin, sehän sinulla on tapana kaikessa muussakin.
Mielikuviesi varassa olet täällä suoltanut paskaasi vuosikaudet perehtymättä itse asiaan, joka on tehnyt sinusta paitsi tyhjän jankkaajan, myös antanut kuvan asiaosaamattomuudestasi. Hyvä jos vohdoin alat perehtyä asioihin noiden mielikuvien sijaan
Arvioni J Suomesta ovat liittyneet lähinnä hänen tutkimustoiensa ympärillä käytyyn keskusteluun. En edes ole ollut tietoinen hänen muista poliittisista kannoistaan. Suomi on osin hyvin vasemmistolaisesti ajatteleva ja hän kehuukin estoitta esim. Esko-Juhani Tennilää köyhän lappilaisen puolustajana. Suomi on vahvasti EU- ja Nato-kriittinen. Nykypäivän ahneus ja tuloerot saavat hänet lähes raivon valtaan. Jos ei tietäisi kirjoittajan henkilöä, voisi paikoittain luulla häntä hyvinkin vasemman laidan kulkijaksi.
Itse olen suhtautunut varsinkin Stubbiin natokiimaisiin koko ajan varauksellisesti. Suomi menee paljon pitemmälle ja teilaa oikeistolaiset virtaukset totaalisesti. Minua jäi pohdituttamaan, kuinka moni Kepussa jakaa Suomen ajattelun. Ensimmäisinä tulevat mieleen Amerikan laitumilla temmeltävä Keijo Korhonen ja Kepin nykynuorista oikeastaan vain Tuomo Puumala. He edustavat monella tapaa Kokoomus vastaista osaa puolueessaan ja antavat siinä mielessä toivoa politiikan suunnan muuttumisesta. Eläimen vaan, että he ovat selvässä vähemmistössä.
Juhani Suomi elää 70-lukua, ainakin henkisesti. Tennilä vieläkin kaukaisempaa todellisuutta. Korhonen on siinä välissä. Stubb elää sentään 2010 lukua. Siinä se ero. Monelle henkisesti 70 lukuun jämähtäneelle Stubb on kauhistuttava kakara. Jämähtäneet eivät muista minkälaiset kakarat silloin meuhkasivat. EEC:tä vastustettiin, USA:ta suorastaan vihattiin. DDR ja Neuvostoliitto olivat rauhan perikuvia. Tumioja tuon ajan reliikkinä edelleen meuhuaa pienimmästäkin Nato viittauksesta - avoin keskustelu Natosta on sallittu vain Natoa vastustaville.
J Suomi on aikanaan ulkoministeriössä hyllytetty katkeroitunut ja hyvinkin vinoutuneen näkökulman omaava. Vasemmistolainen aina ollut, vaikka demareita usein kovin sanoin roiminutkin. Kun siihen liittää tuon henkisen 70 lukulaisuuden, niin teksti ei yllätä
Demu alkaa parantua kun katselee ympärilleen.