Pidän kiinni siitä tunteesta, mitä meidän välillä oli..eikä sydän suostu irti päästämään. Oli se yksipuolista tai molemminpuolista. Olen onnellinen, että sinut tapasin. -Pahasti työpaikkaihastunut
Kaunis muisto
sinusta
191155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
https://www.youtube.com/watch?v=10_REPqPlP0
..aavistus sinusta. Haaveilen meistä.
Miten niin muisto.Menehtyikö hän vai mitä tapahtui ?
Jos elävien kirjoissa niin sillonhan kaikki on vielä mahdollista.
Edelleen toivon, että kaikki on vielä mahdollista.
Meneekö n vai m?
Minäkin pidän kiinni siitä tunteesta ja siitä hyvästä ja kauniista mitä oli, se on ehkä ollut hukassa jonkun aikaa mutta jossakin se on tallella, olemassa ja se löytyy kyllä
vielä, omassa hiljaisuudessa, kun tämä kaikki on jäänyt taakse.
Vaikka oletankin että kun minä olen mennyt taivaaseen, tämä täällä ei lopu mutta
se ei vaikuta enää mitään.
Vain sillä on merkitystä mitä minun sisälläni on.
en löydä enään siitä mitään kaunista.
kultaako aika muistot vai miten tulee käymään.
kuin pakonomaisella vimmalla mutta ajan kuluessa ymmärsin hyvin, hyvin hitaasti että olin pitänyt kiinni tyhjästä, jostakin mitä ei ollut olemassakaan.
noin.
sussa koskettaa, tajusin ei oo olemassakaan..."
Muistijäljet on silti kauniita
Ei ole kenelläkään liikaa, arkistoidaan ne elämän muistokirjaan ja otetaan joskus esille ajatuksissa.
Vaikka kuinka epätodennäköistä se onkaan, että olisit täällä kirjoittelemassa perääni, niin vastaan nyt kuitenkin.
Mikäli nimesi on Sara, niin kerronpa muutaman asian. Ei, se ei todellakaan ollut yksipuolista. Pidän itsekin vielä siitä tunteesta, tai pikemminkin siitä tunteiden myrskystä, kiinni. Ilman sinua olisi ajatusmaailmani nyt paljon tyhjempi, ja olisi kesäni ollut kylmempi. Toit valoa päiviini enemmän kuin kesän aurinko, ja sinun vuoksesi tein kaikkea, mitä en ollut aiemmin tehnyt kenenkään muun vuoksi...
Toivon vain, että aika ja paikka olisivat olleet hieman eri kohdatessamme. Kaikki olisi voinut päättyä eri tavalla. Ehkä kaikki on vielä mahdollista, ehkä ei. Well, cold never bothered me anyway...
Kappas, toinenkin Saraan työpaikkaihastunut, löytyykö vielä useampikin?
Kesä oli paska
No en kyllä väitä vastaan, paska oli. :)
Olen ollut työpaikkaihastuksen kourissa kohta vuoden.
Jäädyn kun näen hänet, sillä en osaa olla "normaali"
häntä kohtaan eli iloinen itseni. Olen toivonut, että
hän tekisi aloitteen, mutta tuntuu siltä että miehen
rohkeus ei vaan kanna kahviautomaattia pidemmälle.
Tiedän, että tunteet ovat molemminpuolisia.
On surullista, jos tästä ei tule mitään.
Jollain hölmöllä tavalla vielä kuitenkin jaksan toivoa.
Pidän kiinni siitä tunteesta, minkä mies sai aikaiseksi olemma vain lähellä, siitä tunteesta kun hän katsoi silmiini ja puhui mukavia. Oli hauskaa. Siitä kuvitteellisesta tunteesta, joka luuli, että tunne on molemminpuoleista. Joka hävisi hiljaisuuteen kun tunteeni paljastin. Pahasti työpaikkarakastunut varattuna varattuun.
Jos voisin palata ajassa taakse päin,
mitään tekisi en toisin...
Ne pienet hetket ovat niin kauniita muistoja.
Välillä on tuskaa kohdata töissä,
kun yrittää pitää etäisyyttä ja toinen on ihan lähellä.
Joskus olen varma, että hänelläkin on tunteita.
Ne eleet, katseet...
Ja se kosketus, kerran kauan sitten.
Voiko toista lukea niin väärin?
Ei, en voi kysyä....
Aika näyttää, ehkä?