Muistan kuolemani

Jos kyseessä on kidutus, ylemmän entiteetin täytyy yrittää rankemmin, vai onko jo konstit loppunut? Muistan, kun vielä vuosi sitten olin kauhuissani, mutta nykyään ei tunnu missään.

Try harder vítun Siriuslainen.

Niille, jotka eivät ole kokeneet kuolemaa, voin kertoa, että sitä totaalista kauhun tunnetta seuraa aina todella rauhallinen olo, jossa hyväksyt kohtalosi.

No.Nuo on siis niinkuin painajaisia.Mutta omasta arkielämästä voin sanoa
että jos pitkään makaa asfaltilla pienenä lapsena pyöräilyreissulla kun farmari-
opeli yli kolarissa on lentänyt ja elvytys ei auttanut ja lopetettiin ja menivät edem-
mäs keskustelemaan ja sitten vain omatoimisesti käynnistin sydämmeni - siis
kun oli elvytys lopetettu toivottamana - niin ei oo ollut mitään hapenpuutteesta
kai yleensä vaurioita että ensiksi loppuelämäksi menis puhekyky yms. huonoksi.
Nilkasta olkapäähän oli vain kansakoulussa sitten n 5-10 cm katkeamaton mus-
telma mutta minä tutustuin ensikertaa Mobilat-voiteeseen ja kyllä se mustelma
sitten aikanaan häipyi.Ambulanssisa sitten kadulta sairaalaan silloi kolaripäivänä
mennessä minä riiteli tenavana noiden Turun ääliö-palomisten kanssa että
ei tarvi viedä.Ja silleen.Sitten äiti totes kotona että oma vikas oli kun keskellä
katkoviivaa kaistojen välissä olit 4 ruuhkassa katua yliittääs pyörän kanssa
ja opel tuli ylämäkeen - tassut keskiviivan molemm.puolin.Molemmin puoli.
Niin ei siitä edestä voi pois loikata.

Mutta että ei se lopun kansakoulun ajan tai samalla viikollla se jeesushetki
mitään vaikuttanut.Silleen että sängystä tippui painajaisissa.Ja ambulanssisa
ja sairaalassa ensiapupolilla ne jauho vaan että hernepyssy tasksussa tiput-
ti herneita pienen miehen taskusta kun paareilla makasi.

Että ei tuollaset tosikuolemat mitään jälkiä jätä.Että pitää ajatella vaan kuten
Celine Dion kaunisssa laulussaan että A New Day Has Come.Ja että kun
autoilijalle telakka-alueelta ei seurannut mitään.Niin Semmoisia ne Turun
Aarniot oli jo noin 40 vuotta sitten.Sittemmin meni kotona vanhempien ryypä-
tessä vielä juuri kansakoulun jälkeisenä kesänä olutpullon kruunukorkki
minun oikeaan silmään ja sitten siitä näkö ja sitä keskussairaalassa sitten
korjailtiin ja sitten aikaanaan kaikki näytti sinisen sävyisisä ja sitten väritkin
palasi kuin taulutelkkuun.Ja tämä ei ole mitään vielä mitä on tapahtunut
täällä RESPECT-kunnallisvaalikampanjan tyyssijassa rkp:n Åbossa.

Mutta sen sanoin että juuri ennen kolaria pienenä pellavapäänä
tiesin jo että toinen ihminen on toiselle susi.Mutta ei täälläisia
ajatella.Olin rkp:n kannattajan luona kahvilla ennen kolaria.Sitten
aikanaan oli pyydetty kantamaan arkkua.Joten oma kanta minulla
on kokemuksen perusteella siihenkin että onko siipiveikkoja tai
tuo "hereafter".Toiset uskoo ufoihinkin ja ne kuulemma ainoastaan
vierailee amerikassa.Ja joulupukin maa on olemassa.


Että pitää vain ajatella positiivisesti niin toivottavasti ei tule kylmät
kädet-kommentaattorin nimeämiä painajaisia.Että kuten
jamaikan kelkkajengi talviolympialaisissa - että cool runnings vaan.
Live every day to the fullest - because thats all that there ever will
be.Että ei saa jäädä maahan makaamaan.

Tiedän, milltä tuntuu kuolla, en voi muuta sanoa.

Teholla itsemurhayrityksiäni kutsutaan aina ihmepelastumisiksi.

Miksei minua päästetä pois? VIhaan ihmiselämää täydestä sydämestäni. Miksen voi lakata vain olemasta? Mitä helvettiä ylempi entiteetti tahtoo minusta?

Kuule Yläkerran Herra ei ole meille tilivelvollinen, mutta me taidamme kyllä olla.
Eteenpäin vain, kylmis.

Painajaisunet ei ole mukavia älä katso enempää mörköelokuvia.