Joidenkin ihmisten on vaikea löytää uusia ihmissuhteita.Ja se on monen ongelma.Mutta kehottaisin menemään jonnekin vapaehtois toimintaan mukaan.Punaisen ristin toiminnassa tarvitaan aina tekeviä.Ja seurakunnasta voi kysellä kukatahansa voisko sieltä löytyä mielekästä toimintaa.Se tarkoituksella haku vaikka netistä ei tuo monestikaan sitä ystävää.Voi osallistua myös yhteisiin liikunta tapahtumiin.Mutta tärkeintä kuitenkin on ettei jää yksin kotiin.
Kansalaisopistoista voi hyvinkin löytyä se ystävä.Mielestäni kuitenkin nykyään ihmisillä ei ole aikaa tutustua toisiinsa ,tai edetä ihmissuhteissa hitaasti,vaan pitää kokeilla kaikki heti.Hyvin monesti juuri tämä kiire on se epäonnistumisen tekijä.
Kansalaisopistoista voi hyvinkin löytyä se ystävä.Mielestäni kuitenkin nykyään ihmisillä ei ole aikaa tutustua toisiinsa ,tai edetä ihmissuhteissa hitaasti,vaan pitää kokeilla kaikki heti.Hyvin monesti juuri tämä kiire on se epäonnistumisen tekijä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei kannata mennä mukaan toimintaan, joka ei itselle sopi. Jos esimerkiksi on luonteeltaan epäsosiaalinen, niin vapaaehtoistoiminta voi tuntua suoraan sanoe v-mäiseltä.
Minun mielestäni työpaikalla tutustuu parhaiten ihmisiin. Ja ylipäätään toiminnoissa, joissa tehdään jotain järjevää ja rationaalista. Vapaaehtoistoiminta voi sitä olla, mutta ko´kemukseni mukaan se ei sitä useinkaan ole.
Yksin oleminen voittaa pakotetut suhteet, joissa ei ole mitään yhteistä. Ja kokotonaolo yksin voi olla erittäin rentouttavaa.
Jos ihmissuhteita ei löydy, siis ystävyyssuhteita, niin niitä nyt ei sitten vain löydy. Jotkut ovat hyvin kranttuja ja eivät kelpuuta ystäväkseen ihmistä, jolla ei ole vaihtoarvoa. Muttei ihmissuhteettomuutta kannata jäädä nyyhkimään, ei elämä siihen kaadu. Yksin pääsee kaikkialle, mine on tarpeen mennä. Ja ihmisten kanssa voi jutella ohimennen ilman, että odottaa siitä sen kummempaa.