Kummityttöni on (yhä, takana kohta vuosi) sairaalahoidossa anoreksian vuoksi. Häntä ei kuulemma saa käydä tervehtimässä sairaalalla. Haluaisin hänen kuitenkin tietävän, että ajattelen häntä ja toivon kaikkea hyvää hänelle. Miten tekisin sen? Kirjoitanko kirjeen? Miten asiassa voi lähestyä? Puhunko suoraan tunteistani; pelkään hänen puolestaan, ajattelen hänen tilannettaan paljon... Kotipuolen kuulumisiakin voisin laittaa. Miten anorektikko suhtautuu tällaisiin yhteydenottoihin? Tuntuu, että hän on niin hauras, menee rikki jos päästän jotain väärää suustani... Onko näin?
Kaipaan neuvoa
Kummitäti2
4779
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikea tilanne. Kirje voisi olla hyvä vaihtoehto. Älä kuitenkaan mainitse kuinka laiha hän on. Kerro tunteistasi ja että olet hänen tukena. Vuosi sairaalassa on pitkä aika. Vaikuttaa, että hänen minä -kuvansa on täysin pirstaloitunut ja sen korjaaminen vaatii pitkän prosessin. Kaikkea hyvää ja voimia sinulle.
Kuinka vanha tyttö on?
olen itsekin ollut kaksi yli vuoden jaksoa sairaalassa anoreksian takia. kokemuksesta voin sanoa, että kirje on ehkä paras vaihtoehto. välillä on niin väsynyt kaikkeen, ettei välttämättä jaksa itse pitää yhteyttä tai puhua puhelimessa, mutta kirjeen saaminen on aina piristävää. kerro kuulumisiasi ja toivota tsemppiä mutta älä hehkuta liikaa tytön tilanteesta tai kysele turhia, se on rasittavaa. voit laittaa mukaan jotain pientä kivaa kuten tarroja, vihkoa, mitä vaan mistä tyttö pitää, mutta ei mitään sairauteen tai ruokaan liittyvää. mutta on tosi tärkeää että osoitat välittäväsi ja että haluat pitää yhteyttä!!!! voit kysyä jos haluat tietää jotain [email protected]
mulle kummitäti oli vanhempien jälkeen tärkein henkilö, joka kuisti mua kun olin sairaalassa, meillä on tosi läheiset välit.
mielipiteeni täähän asiaan on: ota yhteyttä!
itse bulimiareksian sairastaneena voin sanoa että ota ihmeessä yhteyttä!
älä soita, sillä silloin voi tullulla vaikeaa, äläkä mene käymään, en ainakaan itse kestäisi nähdä sääliviä sukulaisia jotka näyttävät kärsivän enemmän kuin minä itse.
Kirjoita kirje tai aluksi kortti, lähde ottamaan yhteyttä pikku hiljaa.. katso miten hän reagoi.
Kerro ihmeessä mitä kotipuoleen kuuluu, sillä vaikka hän näyttäisi ettei halua tietääkkään mitään heistä, sisimmässään hän rakastaa perhettään ja varmasti on erimieltä asiasta.
Se, että otat häneen yhteyttä edes vähänkin sanoo että välität hänestä.
Pidä yhteyttä vaikka hän koittaisi torjua sinut, sillä vielä tulee päivä kun hän on kiitollinen tuestasi!
Iloista talven alkua ja voimia teille kummallekkin!