Mun käy sääliksi sua

Kumpaan meistä se kipu iskee?

Vähä säälittävää se kyllä oli.

Sun kaltainen nainen ? Millainen nainen ?

?????

No sitähän mä sussa pelkäänkin! Jos päästäisin itseni rakastumaan, pelkään satuttavani itseni sun kanssa! Hyvin ristiriitaista siis pitäisikö tavoitella sinua vaiko pyrkiä pysymään erossa kaikin keinoin!

Rehellisesti en osaa sanoa, mikä siinä miehessä vetää..! Aivan erilainen kuin yleensä olleet........ Todellakin ansa. Voisitko irrottaa mut, jooko? Aika ikävää...

niin se on sori kun kävi näin .

Ei nyt ymmärrä... Mun kaltainen nainen, siis millainen? Luulen että olen suht normaali (?) nainen, en mitenkään erikoinen. Ja minkäs tyyppinen mies sä sitä oot? Luulen, en siis tiedä että suht normaali olet sinäkin? Korjaa jos meni ihan metsään. Eihän ihminen tunteilleen mitään voi. Ei sitä voi valita keneen ihastuu/rakastuu, se oiskin helppoa. Tilanne on tämä, mä tykkään susta juuri sellaisena kuin olet :) Mikä on mahdotonta? Ei kai mikään jos niin haluaa tai sitten kaikki jos ei edes yritä. Elämä on valintoja täynnä. Jos mä ny olen astunut tähän sun ns. ansaan niin miten siitä selviää?

Jos naisesi on kuvailemasi ei säälittävää tyyppiä, hän on myös tarpeeksi itseellinen ja voimakas tehdäkseen valintansa ketä rakastaa. Hän ottaa vastuun itsestään. Ehkä hän on valmis myös hyväksymään, että olet ansa. Jospa hän älykkäänä naisena ymmärtää itse, mitä on tekemässä ;)

mistä päättelet että ois suhun? oot sä iteki siihen ku tääl aikaa kirjotella?

Selvitä asia sen naisen kanssa. Ehkä hänellä on mielipide asiaan. Haluat tietää kuka olet ja mikä saa naisen rakastumaan sinuun. Selvitä asia itsellesi ja olet taas valmiimpi elämään. Lycka till.

Olen aavistellut että tulen vielä särkemään itseni... Mutta tunteeni ei kuuntele järkeä. Olen ajatellut että ei enää; parempi niin, mutta joku sinussa on... En voi vastustaa, ja löydän itseni sylistäsi.

vi**u nää väärinkäsitykset on phylliksestä. mä rakastan h-miestä pohojosesta.

kuten "hänelle" vastaisin. On totta,että sinussa on piirteitä, jotka saavat yhden sun toisen naisen sinusta kiinnostumaan, jopa rakastumaankin. Kyllä minä sen heti näin. Sinussa on myös piirteitä, joita kenessä muussa tahansa henkilössä inhoaisin, mutta en sinussa. Toki ne ärsyttävät, mutta hallitusti ;) Ne jotenkin vain kuuluvat sinulle tai oikeammin sille "roolihahmolle/hahmoille", jonka haluat näyttää ulospäin. Tämä roolileikkisi ei kuitenkaan ole aukoton. Kyllä sieltä se todellinen luonne ja sisin pilkahtelee lävitse. Siihen ihmiseen minä rakastuin. Oikeastaan tiedät mikä on se syy miksi sinuun rakastuin. Se on se sama syy, miksi mikään ei saa loppumaan tätä tunnetta. Se on myös syy, mikä erottaa tämän rakkauden niistä muista. Se tekee sinusta ainutlaatuisen minulle. Ei minua sääliä tarvitse. En minä mihinkään ansaan astunut....ainakaan tietämättäni. Jotenkin vain tiesin heti, että ei tämä lopu, ei vaikka mitä tekisit. Minulla oli heti myös aavistus syistä, miksi tämä näin on edennyt. Aavistus on myös olemassa miten tämä tulee loppumaan.

Häntä kans olen pohtinut tänään. Onhan se ansa, mutta itsehän siihen lankesin. Miksi, siihen en ole vielä keksinyt vastausta. Mulla on normaalisti hyvä itsesuojeluvaisto ihmisten suhteen. Hänen kohdalla ei hälyttänyt kellot. Ja alusta asti kyseessä oli ns. kielletyt tunteet, joten ei sitä edes kuvitellut että toista "saa". Mutta eihän sitä oikeasti toista edes tunne, sitä ihastuu kuvaan ja vahvaan vetovoimaan, ei oikeaan ihmiseen. Sitä myös pohtinut, millainen toinen oikeasti on. Oppinut olen ainakin itsestä paljon. Sitä pitää vaan olla varovainen näiden uusien puolien kanssa ettei lähde ns. lapasesta.

Onko se nainen, joka ei ole sinusta kiinnostunut, nyt sinuun rakastunut?

En ihan täysin ymmärrä. Tiedän millainen olen ja pintapuolisesti millainen hän on. Avaisit vähän sitä, että mitä sussa on sellaista mahdotonta. Kun ei oikeasti voi sanoa mahdottomaksi, ellei sitä kokeile käytännössä. Siis jos ihan suhteesta nyt puhutaan. Se on vain fakta. Ei voi etukäteen tietää. Siksi en ymmärrä tätä ansa juttua. Miksi mahdotonta? Miksi itse en näe tätä mahdottomuutta?

En osaa sanoa, onko pahin jo takana. Hetken jo kuvittelin, että tunnen enää vain surua/ kaipausta. Sitten taas puun takaa iskee ihan järkyttävä ikävä. Ihan ahdistaa ja rintaa puristaa...kipua...vieläkin. Ei sua voi unohtaa. Mutta mikähän se ansa sit on? Jos kertoisit, niin helpottaisko se tätä kipua...saiskos jotain puudutusta? Vaikkakin siedän aika hyvin kipua, enkä varsinkaan pelkää kauheesti kipua...tätä kipua en oikein siedä.

Vähän kun minä hammaslääkärissä. En mielellään halua puudutusta. Mutta tarvis jotain tehdä, niin kipua ei voi välttää. Mahdoton tilanne. Tai sitten ei. Molempia sietää, puudutusta ja kipua, jos luottaa toiseen, kommunikaatio toimii ja vielä hyvä jos tuntee toisen.

Voi että täällä on ihme ihmisiä (anteeks vaan). Asetut nyt kuitenkin sen toisen yläpuolelle. Toisaalta kyllä sanoit samalla että en ole oikein pskakaan. Kandeis ehkä opetella tykkäämään itsestään. Ja ei se nyt ihan niin mene että "en tehnyt mitään, se vaan vahingossa rakastui muhun". Haiskahtaa. Lopeta valehteleminen ja selittely.