Moi! Haluaisin niin sanotusti jakaa oman kokemukseni ja tarinani tänne nimettömänä. En voi kertoa mitään kovin tarkasti, koska en halua kirjoittaa mitään niin että niistä voisi tunnistaa ketään.
Olen itse siis alle 16-vuotias tyttö. Koko elämäni ajan on ollut paljon ikäviä asioita. Niistä pahin asia tapahtui vuotta ennen kuin tapasin narsistin.
Olin silloin vasta 11-vuotias tyttö. Olin yhä silloin henkisesti huonossa kunnossa ja kaikki oli uutta ja pelottavaa. (En voi kertoa tarkemmin näistä vanhoista tapahtumista.)
Aloitin siis aivan uudessa koulussa. Tapasin siellä uusia ikäisiäni ihmisiä ja luokka vaikutti kivalta. Yksi luokan tytöistä hakeutui useammin seuraani kuin muut, joten lähdin usein hänen matkaansa, sillä olinhan uusi luokalla.
Hän oli ystävällinen ja hymyili paljon.
Meistä tuli ystävät.
Olimme tunteneet noin paro kuukautta kun aloin huomata hänen luonteestaan uusia asioita. Hän oli erittäin mustasukkainen ja puhui paljon pahaa muista. Hän alkoi eristää minua toisista luokkakavereista. Jäimme kahden ja olimme "parhaat kaverit". En tällöin edes kaivannut muiden luokkalaisten seuraa, sillä uskoin kaikki pahat asiat mitä narsisti minulle heistä kertoi.
Mitä läheisimmiksi tulimme, sitä enemmän aloin huomata kuinka kamala hän osasi välillä olla.
Pian alkoi eräänlainen oravanpyörä; olin kertonut hänelle asioita, jota kaduin. Jos suututan hänet, hän kertoisi ne kaikille.
Ja hän todella suuttui helposti. Ja minussa oli aina syy riidoille.
Hän nöyryytti, valehteli, jopa varasti tavaroitani.
Silti tyhmänä lapsena jaksoin aina vain uskoa, kuinka hän vielä muuttuisi ja että kaikki johtuisi murrosiästä.
Hän ei kestänyt sitä, jos olin jossakin parempi. Hän olisi halunnut omien sanojensa mukaan tappaa minut ja itsensä älyttömistä syistä.
Pelkäsin häntä. Kävin useasti lääkärissä pahoinvoinnin ja päänsäryn takia ja nyt tajuan että ne johtuivat hänestä. Minua oksetti olla hänen seurassaan ja pelkäsin kaikkea mitä sanoin.
Olin hänelle aina ystävällinen, en koskaan haukkunut häntä, toisin kuin hän minua.
Loppuvaiheilla "ystävyyttämme" kaikki alkoi käydä minulle sietämättömäksi. Koulussa hän piilokiusasi minua, varasti tavaroitani esim. kyniä ja kumeja, haukkui minua päin naamaa ja hymyili. Hän veti minut aina peilin eteen vierellensä ja hymyili peilikuvalleen ja vertaili meitä.
Olin hänelle pelkkä lelu, jolla hän pönkitti omaa itseluottamustaan. Olin ainoa joka halusi olla hänen seurassaan.
Lopulta pääsin hänestä eroon. Olen ollut siitä lähtien yksin. Mulla ei ole kavereita. Olen surullinen ja tuntuu että oon todella huono ihminen, kun annoin hänen pilata kaiken itseluottamukseni ja lähes mielenterveyteni.
Tänä päivänä, hänellä on kaikki loistavasti. Hän on suosittu ja hänellä om hirveästi kavereita.
Minä, joka yritim tehdä kaikkeni sen eteen että hänellä olisi hyvä olla ja että hän olisi tyytyväinen ja kuuntelin hänen iänikuisia huolia.
Minulla ei ole ketään ja kukaan ei halua olla kanssani koulussa.
Sellanen juttu. Ehkä tästä joskus yli päästään. Mua vaan pelottaa se, että jos hän tulee samaan kouluun (lukio, ammattikoulu) niin mitä voin tehdä? En kestä nähdä häntä enään koskaan. :(
Olen itse siis alle 16-vuotias tyttö. Koko elämäni ajan on ollut paljon ikäviä asioita. Niistä pahin asia tapahtui vuotta ennen kuin tapasin narsistin.
Olin silloin vasta 11-vuotias tyttö. Olin yhä silloin henkisesti huonossa kunnossa ja kaikki oli uutta ja pelottavaa. (En voi kertoa tarkemmin näistä vanhoista tapahtumista.)
Aloitin siis aivan uudessa koulussa. Tapasin siellä uusia ikäisiäni ihmisiä ja luokka vaikutti kivalta. Yksi luokan tytöistä hakeutui useammin seuraani kuin muut, joten lähdin usein hänen matkaansa, sillä olinhan uusi luokalla.
Hän oli ystävällinen ja hymyili paljon.
Meistä tuli ystävät.
Olimme tunteneet noin paro kuukautta kun aloin huomata hänen luonteestaan uusia asioita. Hän oli erittäin mustasukkainen ja puhui paljon pahaa muista. Hän alkoi eristää minua toisista luokkakavereista. Jäimme kahden ja olimme "parhaat kaverit". En tällöin edes kaivannut muiden luokkalaisten seuraa, sillä uskoin kaikki pahat asiat mitä narsisti minulle heistä kertoi.
Mitä läheisimmiksi tulimme, sitä enemmän aloin huomata kuinka kamala hän osasi välillä olla.
Pian alkoi eräänlainen oravanpyörä; olin kertonut hänelle asioita, jota kaduin. Jos suututan hänet, hän kertoisi ne kaikille.
Ja hän todella suuttui helposti. Ja minussa oli aina syy riidoille.
Hän nöyryytti, valehteli, jopa varasti tavaroitani.
Silti tyhmänä lapsena jaksoin aina vain uskoa, kuinka hän vielä muuttuisi ja että kaikki johtuisi murrosiästä.
Hän ei kestänyt sitä, jos olin jossakin parempi. Hän olisi halunnut omien sanojensa mukaan tappaa minut ja itsensä älyttömistä syistä.
Pelkäsin häntä. Kävin useasti lääkärissä pahoinvoinnin ja päänsäryn takia ja nyt tajuan että ne johtuivat hänestä. Minua oksetti olla hänen seurassaan ja pelkäsin kaikkea mitä sanoin.
Olin hänelle aina ystävällinen, en koskaan haukkunut häntä, toisin kuin hän minua.
Loppuvaiheilla "ystävyyttämme" kaikki alkoi käydä minulle sietämättömäksi. Koulussa hän piilokiusasi minua, varasti tavaroitani esim. kyniä ja kumeja, haukkui minua päin naamaa ja hymyili. Hän veti minut aina peilin eteen vierellensä ja hymyili peilikuvalleen ja vertaili meitä.
Olin hänelle pelkkä lelu, jolla hän pönkitti omaa itseluottamustaan. Olin ainoa joka halusi olla hänen seurassaan.
Lopulta pääsin hänestä eroon. Olen ollut siitä lähtien yksin. Mulla ei ole kavereita. Olen surullinen ja tuntuu että oon todella huono ihminen, kun annoin hänen pilata kaiken itseluottamukseni ja lähes mielenterveyteni.
Tänä päivänä, hänellä on kaikki loistavasti. Hän on suosittu ja hänellä om hirveästi kavereita.
Minä, joka yritim tehdä kaikkeni sen eteen että hänellä olisi hyvä olla ja että hän olisi tyytyväinen ja kuuntelin hänen iänikuisia huolia.
Minulla ei ole ketään ja kukaan ei halua olla kanssani koulussa.
Sellanen juttu. Ehkä tästä joskus yli päästään. Mua vaan pelottaa se, että jos hän tulee samaan kouluun (lukio, ammattikoulu) niin mitä voin tehdä? En kestä nähdä häntä enään koskaan. :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Löydät varmasti kavereita, tai kaverit löytävät sinut. Koska olit sille yhdelle kaverille niin kiltti, niin varmasti sinulla on hyvät ystävätaidot. Voisitko ajatella, että olet oppinut kokemuksestasi? Pidä sitä rikkautena.
Jos hänellä on noin paljon kavereita kun kuvaat, niin voithan kuunnella siinä vaiheessa, kun jatkoa mietitään, mihin hän mahdollisesti on menossa. Jos tuo tuntuu sinusta noin ikävältä tuttavuudelta, niin ehkä kannattaa valita oma koulu niin, että ottaa huomioon sen.
Älä uskoudu enää heti ystäväksi aikovalle kaikesta. Pidä vaikka jotakin sukulaistasi luotettuna, mutta jopa oikeat ystävät eivät tee kaikella tiedolla mitään.
Ikävä juttu, mutta elämässä me kaikki joudumme kohtaamaan ja tutustumaan moniin erilaisiin ihmisiin.
Ehkäpä sinulla kävi tuuri sen suhteen, että tutustuit narsistiin jo nuorena ja nyt osaat sitten välttää samankaltaisia ihmisiä heti, kun vastaavaa käytöstä alkaa ilmetä.
Työyhteisöissä ja viihteellähän tuon kaltaisia ihmisiä kuitenkin löytyy, kuten myös hyviä tyyppejä.
Tuo oli kuitenkin vain yksi episodi elämässäsi, jota on vielä pitkälti edessä.
Jätä se taaksesi.
Keskity siihen, mitä sinä tahdot omalta elämältäsi ja kuinka niihin tavoitteisiin pääset.
Keskity siihen, millainen itse tahdot olla ja millaiseksi kehittyä.
Keskity omiin vahvuuksiisi ja kehitä niitä, äläkä vertaa itseäsi muihin.
Olet paras sinä itse, juuri tuollaisena heikkouksinesi ja vahvuuksinesi.
Unohda pelkosi, koska pelon kautta ei kannata elää tai tehdä ratkaisujaan elämässään.
Ota oma aikasi ja tutustu uusiin ihmisiin. Huomaat kyllä ne, joilla on samanlaiset arvot ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita tai harrastuksia sinun kanssasi. Tutustu heihin paremmin ja koulussakin ryhmäydy heihin (vietä aikaa heidän kanssaan, jos mielenkiinto on molemminpuolinen).
Jätä ikävät asiat taaksesi. Niistähän olet jo selvinnyt ja keskity kaikkiin uusiin, kiinnostaviin asioihin ja kokemuksiin.
Nauti pienistä mukavista asioista ja ota hyviä riskejä.
Nauti elämästä ja elämänkoulusta.
Kokemuksista, negatiivisistakin, kasvat ja kypsyt viisaaksi aikuiseksi.
Kuuntele tätä voimabiisiä ja ajattele sitä tyyppiä.. :D
https://www.youtube.com/watch?v=f9-eCds_icQ
Saattaa olla vähän muitakin mielenterveysongelmia jos tappaminen pyörii mielessä. Tietysti olisi kannattanut vinkata koulun psykiatrille, etenkin jos puhetta tappamisesta on ollut. Tietysti on vaikeaa nuorena pinnistää tuollaiseen, mutta niinhän sitä pitäisi toimia.
Kyllä kyse on voinut olla myös vaikeasta murrosiästä. Murrosiässä kun omaa identiteettiä luodaan voi tulla kaikenlaista sekavaa käytöstä. Myös tietyissä elämäntilanteissa esiintyy erilaisia merkkejä eri mielisairauksista. Läheisen kuollessa masennusta, murrosiässä vaikka mitä. En lähtisi narsistiksi yksistään leimaamaan kuitenkaan, mutta psykiatrille varmasti olisi ollut asiaa. Tuli sitä oltua aika sekaisin tuossa iässä itsekin.
Ja mitä se psykiatri muka voisi tuossa tilanteessa tehdä? Onko sinulla käsitystä muutenkaan siitä millä tolalla psykiatrinen hoito ja hoitaminen meidän maassamme on? Ei narsimia eikä luonnehäiriöitä hoideta lääkkeillä, eikä terapialla. Samoin masennus, joka johtuu elämäntilanteen vaikeudesta ei hoideta lääkkeillä vaan asioita käsittelemällä tervejärkisten läheisten, ystävien ja vertaistuen avulla. Psykiatrit määräävät kaikille mielialalääkkeitä niin terveille kuin sairaillekin, siitä lähtevät usein vielä vaikeammat ja vakavammat ongelmat, mm..kouluampujilla ja-surmaajilla kaikilla on yksin yhteinen nimittäjä, heillä kaikilla oli SSRI-lääkitys. Näiden lääkkeiden ja joukkosurmien välillä epäillään olevan yhteys.
Aloittajalle..elämä opettaa kokemuksien kautta. Sinulla yksin on vastuu siitä ketä päästät lähellesi ja kuinka paljon. Jotta opit asettamaan itsellesi rajat sinun tulee oppia tuntemaan itsesi kyllin hyvin, silloin et alistu kenenkään kaltoinkohteluun, etkä ole kenenkään vietävissä, etkä tuulen riepoteltavana. Vahva perustus ei horju, ja se tarkoittaa vahvaa itsetuntoa, omaan minään tutustumista terveen itsetutkiskelun kautta.
Kokemuksen kautta täällä opitaan tuntemaan erilaisia persoonia ja niiden kautta tehdään omat päätelmät kenet hyväksytään ystäväksi ja ketä ei.
"
Sellanen juttu. Ehkä tästä joskus yli päästään. Mua vaan pelottaa se, että jos hän tulee samaan kouluun (lukio, ammattikoulu) niin mitä voin tehdä? En kestä nähdä häntä enään koskaan. :("
Kyllä sä pääset tästä yli :) Kohtakotovereita varmasti löytyy. Täällä palstalla vierailee pääsääntöisesti hieman vanhempaa porukkaa kuin sinä ja taustalla enimmäkseen parisuhteeseen ja vanhemmuuteen liittyviä narsistisia kokemuksia. Ehkä vertaistuki täältä ei kohtaa tarvetta täysin tuon vuoksi.
Onneksi koulu kestää vain tietyn aikaa ja tämän jälkeen sun ei tarvitse olla tämän häiriintyneen henkilön kanssa tekemisissä. Mikäli hän tulee samaan kouluun jatkossa, toivon että saat ympärillesi tukiverkkoa/uuden ystävän, ja että hän ei enää kohdistaisi näitä julmia tekoja sinuun, eikä tietenkään kehenkään muuhunkaan. Mikäli olosi käy tukalaksi eikä hän jätä sua rauhaan. Sun täytyy ottaa yhteys johonkin ylempään tasoon koulussa, onko se sitten kouluterveydenhoitaja, rehtori, kuraattori, joku. Muuta en osaa neuvoa.
Hyvä kun pääsit siitä tytöstä eroon. Usko pois, elämäsi muuttuu vielä hyväksi. Jokaisella ihmisellä on vaikeita kokemuksia. Kannattaa yrittää unohtaa koko episodi, koska sitä jauhamalla pidät sitä vain elossa, vaikuttamassa elämääsi.
Jätä ikävä kokemus taaksesi, mutta älä unohda opetusta. Älä enää päästä elämääsi ihmisiä, jotka eivät kohtele toisia hyvin.
Keskity hyviin asioihin. Hanki joku harrastus, mikä kiinnostaa sinua. Elämäsi muuttuu hyväksi, ihan varmasti.
suosio ja kavereiden määrä ei ihmistä paranna, se miten hän sinua kiusasi ja puhui tappamisesta, on varmasti vieläkin osa hänen luonnettaan, joten loistavasti asiat eivät ole. ei ihminen, jolla oikeasti on asiat hyvin, kohtele ketään niin kuin hän sinua.
uusi koulu tuo sulle uusia tuttavuuksia, ihan varmasti löydät ystäviä. tollaisista "hallitsijoista" on hyvä päästä eroon, koulua voi aina vaihtaa, mutta jos sulla on esim amiksessa joku linja mille todella haluat, älä tuon ihmisen takia mieltäsi muuta.
huono et ole, olet nuori, ihan lapsi tutustuessanne. vanhemmatkin ihmiset joutuu toisen valtaan, ja sitä kestää vuosia pidempään, kun eivät uskalla, osaa päästää irti. mutta nää ketkä käyttää toisia hyväkseen, on niitä kaikkein heikoimpia, ne on sisältä täynnä vihaa, mätää, mustaa ja synkkää, oon nähnyt tällaisen ihmisen sisään kun se näytti oikean nahkansa. niiden on hyvä antaa mennä. huolehdi nyt itsestäsi, onnea ja kaikkea hyvää sulle:)