Kävin jokin aika sitten kovien vatsakipujen takia työterveyslääkärillä, joka passitti minut gynekologille. Ultrassa huomattiin puhjennut kysta, mikä ilmeisimmin oli aiheuttanut kivut, mutta... ruudulla näkyi muutakin! Neiti-hyvä, tehän olette raskaana! Onneksi olkoon!
Tiedon jälkeiset päivät olen elänyt jotenkin sumussa. Sisälläni on uusi elämä. Pöydälläni on ultraäänikuva, jonka alareunassa on tuo maaginen aika - 6 2. Kuusi viikkoa. Huh. Sain vuosia sitten teininä pahan kohtutulehduksen jälkeen tuomion, ettei lastenteko välttämättä ole enää mahdollista - tuli se sitten näin irvokkaalla tavalla todistettua. Ehkäisy petti, se tavallinen tarina.
Olen 21-vuotias, opiskelen ja käyn töissä kuten kuka tahansa ikäiseni. Vakituinen parisuhde ja ymmärtävä kumppani löytyvät. Ulkopuolisen silmin ei kai olisi mitään syytä, miksi en voisi lasta saada ja kasvattaa, mutta tärkein puuttuu - minä en halua.
Ehkä se tekee minusta itsekkään ja vastuuntunnottoman, kun sanon että on minun asiani määrätä, milloin lapsi saa luvan tulla maailmaan. Tällä hetkellä haluan opiskella tulevaan ammattiini ja elättää itseni kohtuullisesti työnteolla siinä sivussa - minulla ei ole resursseja ottaa toista ihmiselämää kontolleni. Mikäli kohtalo - jos sellaiseen uskoo - päättää rangaista minua "syntistä" ihmistä lapsettomuudella myöhemmin, sitten sille ei voi mitään. Miksi minun pitäisi tehdä nyt jotain sellaista, mitä en halua?
Haluankin tässä yhteydessä kiittää kotikuntani terveydenhuoltoa ymmärtäväisestä suhtautumisesta. Missään vaiheessa en ole kuullut mitään saarnaa "murhasta" tai lausahduksia tyyliin "miettisit nyt vielä". Ainakin täälläpäin abortti tuntuu olevan yhtä luonnollinen asia kuin mikä tahansa muukin, siitä ei nosteta suurta haloota tai pyritä kääntämään päätä väkisin. Siitä haluan lausua kiitoksen.
En ymmärrä tälläkään palstalla sitä, miksi abortintekijää pitää syyllistää entisestään - eikö hänen olonsa ei ole tarpeeksi kurja jo muutenkin? Ei tämä ole minullekaan ollut helppoa. Tähän elämäntilanteeseen en halua lasta kuitenkaan tuoda, koska koen että hänellä on oikeus elää ympäristössä, joka palvelee hänen etujaan - ei sellaisessa, että äiti ja isä itkevät, kuinka rahat tahtovat loppua kokoajan kesken uuden perheenjäsenen saapumisen vuoksi.
Te, jotka teette abortin tai pidätte lapsen, teette tahoillanne oikein. Jokainen on oman itsensä paras tuomari.
Tiedon jälkeiset päivät olen elänyt jotenkin sumussa. Sisälläni on uusi elämä. Pöydälläni on ultraäänikuva, jonka alareunassa on tuo maaginen aika - 6 2. Kuusi viikkoa. Huh. Sain vuosia sitten teininä pahan kohtutulehduksen jälkeen tuomion, ettei lastenteko välttämättä ole enää mahdollista - tuli se sitten näin irvokkaalla tavalla todistettua. Ehkäisy petti, se tavallinen tarina.
Olen 21-vuotias, opiskelen ja käyn töissä kuten kuka tahansa ikäiseni. Vakituinen parisuhde ja ymmärtävä kumppani löytyvät. Ulkopuolisen silmin ei kai olisi mitään syytä, miksi en voisi lasta saada ja kasvattaa, mutta tärkein puuttuu - minä en halua.
Ehkä se tekee minusta itsekkään ja vastuuntunnottoman, kun sanon että on minun asiani määrätä, milloin lapsi saa luvan tulla maailmaan. Tällä hetkellä haluan opiskella tulevaan ammattiini ja elättää itseni kohtuullisesti työnteolla siinä sivussa - minulla ei ole resursseja ottaa toista ihmiselämää kontolleni. Mikäli kohtalo - jos sellaiseen uskoo - päättää rangaista minua "syntistä" ihmistä lapsettomuudella myöhemmin, sitten sille ei voi mitään. Miksi minun pitäisi tehdä nyt jotain sellaista, mitä en halua?
Haluankin tässä yhteydessä kiittää kotikuntani terveydenhuoltoa ymmärtäväisestä suhtautumisesta. Missään vaiheessa en ole kuullut mitään saarnaa "murhasta" tai lausahduksia tyyliin "miettisit nyt vielä". Ainakin täälläpäin abortti tuntuu olevan yhtä luonnollinen asia kuin mikä tahansa muukin, siitä ei nosteta suurta haloota tai pyritä kääntämään päätä väkisin. Siitä haluan lausua kiitoksen.
En ymmärrä tälläkään palstalla sitä, miksi abortintekijää pitää syyllistää entisestään - eikö hänen olonsa ei ole tarpeeksi kurja jo muutenkin? Ei tämä ole minullekaan ollut helppoa. Tähän elämäntilanteeseen en halua lasta kuitenkaan tuoda, koska koen että hänellä on oikeus elää ympäristössä, joka palvelee hänen etujaan - ei sellaisessa, että äiti ja isä itkevät, kuinka rahat tahtovat loppua kokoajan kesken uuden perheenjäsenen saapumisen vuoksi.
Te, jotka teette abortin tai pidätte lapsen, teette tahoillanne oikein. Jokainen on oman itsensä paras tuomari.
Vastaukset 14
Vanhimmat
olen kanssasi aivan täsmälleen samaa mieltä. täytyy tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. tuossa vaiheessa on turha jonkun ulkopuolisen tulla torumaan ja valistamaan. muuten, eikö sulla ollu mitään tuntemuksia siitä että olisit raskaana?
Ei kyllä, mikäli rintojen aristelua tai vatsan nipistelyä ei oteta huomioon. Niidenkin odotin johtuvan lähestyvistä kuukautisista.
ei ehkä kaipaa, mutta joissain tapauksissa ansaitsee!!
Mitä järkeä on jo lyödä lyötyä? Saako se sinut tuntemaan olosi paremmaksi kun pääset sanomaan "saatanan löyhäperseinen huora, kannattaisi käyttää ehkäisyä, oma vikasi, toivottavasti kärsit?"
minä en koskaan sanoisi tuollaista..kenellekkään!!!
Voimia sinulle, olet mielestäni ihan oikeassa.
Eivät muut pysty elämääsi elämään puolestasi. Neuvoja ja saarnoja on kovin helppo antaa, kun itse ei ole osallisena kuitenkaan.
Saarnaajia kehoittaisin katsomaan peiliin; meistä kukaan tuskin niin täydellinen etteikö korjattavaa olisi ensin siellä.
itseäni peiliin.Mutta voivatko ne jotka ovat murhanneet lapsensa?
etkö yhtään pelkää,että jos et saakkaan lasta sitten kun haluat,koska olet saanut jo aiemmin tälläisen "tuomion" ja nyt käyt vielä abortin läpi.
Eikös se tuomio ole jo kertaalleen vääräksi todistettu, kun kerran raskaaksikin tulin?
tunnu missään, niin mikäpä siinä!
Minä ainakin tappaisin mieluummin ikävän naapurini kuin oman lapseni!
Mielestäni alkiosta tulee lapsi vasta, kun äiti alkaa tuntea liikkeet. Ei auta vedota kasvonpiirteisiin jne - eihän niitä pääse pahemmin näkemään kuin erikoisultraäänellä.
Nyt 7.viikolla sisälläni on vain mitättömän pieni, alle sentin pituinen solumöykky. Kuulostaa varmasti raa'alta kun sanon näin. En ole kokenut mitään raskausoireita, en siis osaa ajatella olevani raskaana. Ultrassa ei kuultu edes sydänääniä vaikka niiden pitäisi jo kuulua, alkio saattaa siis olla jo valmiiksi kuollut.
Joka tapauksessa, mikäli alkio on hengissä enkä tee asialle mitään, tulen katumaan loppuelämäni että annoin asian olla ja luovuin opinnoistani sekä pilasin nykyisen elämäntilanteeni hankkimalla lapsen, jota en missään muodossa pysty nyt elättämättään enkä kasvattamaan. Ajatus sossun luukulla juoksevasta yh-äidistä ei kiehdo minua, eikä varmasti muistakaan.
Lapsi on tervetullut tulevaisuudessa, mutta ei nyt. Vaikka vahinko sattui, on kohtuutonta rankaista siitä pakottamalla pitämään lapsi.
Sen takia miehet eivät tule raskaaksi vaan naiset. Joten jos et suokupuolenvaihdos leikkausta ole käynyt läpi niin ole ystävällinen ja vaihda palstaa. Mielipiteesi ei kiinnosta ketään.
Sikiö ei ole naisen ruumiinosa josta voi itse päättää vaan erillinen ihminen joka on vain väliaikaisesti kohdussa.
Kuka sikiön kohtalosta päättää, ellei nainen itse?