Pakko avautua johonkin.
Vietimme paljon aika työkaverini kanssa kesällä. Ystävystyimme nopeasti ja välimme perustuivatki pitkälti syvään ymmärrykseen, avoimuuteen ja seksiin. Kumpikaan ei ollut valmis parisuhteeseen, varsinkaan minä, sillä olin eronnut helmikuussa pitkästä parisuhteesta. Me oltiin tosi hyvät ystävät ja homma alko vaikuttaan jo aika vakavalta, mutta ajattelin kuitenkin ettei tää kaveri ny iha kuitenkaan miesystävä materiaalia ole, joten ajattelin jatkaa omaa matkaani kunnes: Maailman kamalin ja ihanin asia tapahtui,Tein positiivisen raskaustestin.
Samaan aikaan olin salaa onnessani, sillä erosimme 2 vuoden pitusesta suhteestamme, koska mies ei halunnut koskaan saada lapsia ja minulle se on maailman tärkein asia. Minulla olisi ollut endometrioosi tutkimukseen aika, eli varmuutta hedelmällisyydestänikään ei täysin ole ollut. Kamalaa tästä asiasta tekee monikin. Rakastan yhä ensimmäistä poikaystävääni, jonka kanssa seurustelimme aikoinaan 4 vuotta. Vaikka olen ollut tuossa yhdessä pitkässä suhteessa eron jälkeen, kuuluu sydämmeni yhä ensimmäiselle. Me suunnittelimme ja vitsailimme aina, siitä kun menisimme naimisiin ja kuinka kauniita lapsia saisimme ja nyt olen raskaana miehelle jota en rakasta, josta en välitä, jota en halua elämääni ja jonka kanssa en halua edes seurustella! Tämä ensimmäinen ei koskaan kadonnut elämästäni täysin, vaan olemme aina aika ajoin kohdanneet. Olen vihainen hänelle ettei hän koskaan vain ottanut mua omakseen eromme jälkeen lukuisten mahdollisuuksien aikana. Tein itse aina aloitteen, mutta odotin vastakaikua, joka aina tuli, liian myöhään ja vaikerrellen, vihaisesti. Kerkesin aina luovuttaa ja kadun sitä. Mikä pahinta, olen tehnyt saman virheen satoja kertoja, niinkuin hänkin.
Lapsen isä ahdistaa mua ihan kamalasti. Niin paljon, että henkeä salpaa. Pelkästään ku katon sitä ihmistä silmiin mua lkaa ahistaa nii paljon, että voisin vain piilottaa itseni siltä pistävältä katseelta. Hellyyden osoitukset ovat kamalimpia. En kestä niitä, mua kuvottaa ne. Musta tuntuu et se haisee pahalle, näyttää kamalalle, on hirvee vätys ja renttu. Se haluis koittaa saaha tän toimimaan, mä en usko siihen. Miten mä voisin pakottaa itteni rakastamaan sitä? Mun pitäs jostai taikapuusta löytää joku taikaomena joka sais mut yhtäkkiä edes ihastumaan! Mulle on saarnattu siitä, miten onnellisessa asemassa oon koska yleensä mies on se kykenemätön suhteeseen ja lähtee kävelemään. Mulle äitinä olo ei olisi ongelma, mutta tän miehen kanssa edes samankaton alle muutto ois. Ahistaa ahistaa ahistaa. Varsinkin kun AINUT syy miksi ajattelen aborttia, on, koska en rakasta tätä miestä ja tuntuu väärältä tehdä sille lapsi.
Mä oon itkeny sitä miten menetän sen kauniin asian, mistä oon haaveillut aina: ensimmäisen lapsen saaminen rakkaan kanssa. Mä menetän mun oman ainutlaatuisen tilaisuuden siihen perhe onneen. Mä menetän mun kasvot ensimmäisen miehen ja hänen perheensä edessä. Mä oon pettynyt itseeni, miten annoin tämän tapahtua. Mä en osaa perustella miksi en tekisi aborttia, mutta en ole sitä tehnyt. Mua pelottaa.
Olen 22-vuotias, lapsen isä on saman ikäinen. Olen ollut työelämässä aikaisemmin, juuri alottanut koulun. Lapsen isä on opiskellut ammattikoulussa jo 6-.vuotta samaa tutkintoa. (?!)
RV 12 4, vieläkö keskeyttää?
Moraali saarnaajat saavat astua taka vasemmalle, kaipaan asiallista kommentointia, sillä en ole kenellekkään avannut tätä mun tilannetta näin yksityis kohtasesti.
Vietimme paljon aika työkaverini kanssa kesällä. Ystävystyimme nopeasti ja välimme perustuivatki pitkälti syvään ymmärrykseen, avoimuuteen ja seksiin. Kumpikaan ei ollut valmis parisuhteeseen, varsinkaan minä, sillä olin eronnut helmikuussa pitkästä parisuhteesta. Me oltiin tosi hyvät ystävät ja homma alko vaikuttaan jo aika vakavalta, mutta ajattelin kuitenkin ettei tää kaveri ny iha kuitenkaan miesystävä materiaalia ole, joten ajattelin jatkaa omaa matkaani kunnes: Maailman kamalin ja ihanin asia tapahtui,Tein positiivisen raskaustestin.
Samaan aikaan olin salaa onnessani, sillä erosimme 2 vuoden pitusesta suhteestamme, koska mies ei halunnut koskaan saada lapsia ja minulle se on maailman tärkein asia. Minulla olisi ollut endometrioosi tutkimukseen aika, eli varmuutta hedelmällisyydestänikään ei täysin ole ollut. Kamalaa tästä asiasta tekee monikin. Rakastan yhä ensimmäistä poikaystävääni, jonka kanssa seurustelimme aikoinaan 4 vuotta. Vaikka olen ollut tuossa yhdessä pitkässä suhteessa eron jälkeen, kuuluu sydämmeni yhä ensimmäiselle. Me suunnittelimme ja vitsailimme aina, siitä kun menisimme naimisiin ja kuinka kauniita lapsia saisimme ja nyt olen raskaana miehelle jota en rakasta, josta en välitä, jota en halua elämääni ja jonka kanssa en halua edes seurustella! Tämä ensimmäinen ei koskaan kadonnut elämästäni täysin, vaan olemme aina aika ajoin kohdanneet. Olen vihainen hänelle ettei hän koskaan vain ottanut mua omakseen eromme jälkeen lukuisten mahdollisuuksien aikana. Tein itse aina aloitteen, mutta odotin vastakaikua, joka aina tuli, liian myöhään ja vaikerrellen, vihaisesti. Kerkesin aina luovuttaa ja kadun sitä. Mikä pahinta, olen tehnyt saman virheen satoja kertoja, niinkuin hänkin.
Lapsen isä ahdistaa mua ihan kamalasti. Niin paljon, että henkeä salpaa. Pelkästään ku katon sitä ihmistä silmiin mua lkaa ahistaa nii paljon, että voisin vain piilottaa itseni siltä pistävältä katseelta. Hellyyden osoitukset ovat kamalimpia. En kestä niitä, mua kuvottaa ne. Musta tuntuu et se haisee pahalle, näyttää kamalalle, on hirvee vätys ja renttu. Se haluis koittaa saaha tän toimimaan, mä en usko siihen. Miten mä voisin pakottaa itteni rakastamaan sitä? Mun pitäs jostai taikapuusta löytää joku taikaomena joka sais mut yhtäkkiä edes ihastumaan! Mulle on saarnattu siitä, miten onnellisessa asemassa oon koska yleensä mies on se kykenemätön suhteeseen ja lähtee kävelemään. Mulle äitinä olo ei olisi ongelma, mutta tän miehen kanssa edes samankaton alle muutto ois. Ahistaa ahistaa ahistaa. Varsinkin kun AINUT syy miksi ajattelen aborttia, on, koska en rakasta tätä miestä ja tuntuu väärältä tehdä sille lapsi.
Mä oon itkeny sitä miten menetän sen kauniin asian, mistä oon haaveillut aina: ensimmäisen lapsen saaminen rakkaan kanssa. Mä menetän mun oman ainutlaatuisen tilaisuuden siihen perhe onneen. Mä menetän mun kasvot ensimmäisen miehen ja hänen perheensä edessä. Mä oon pettynyt itseeni, miten annoin tämän tapahtua. Mä en osaa perustella miksi en tekisi aborttia, mutta en ole sitä tehnyt. Mua pelottaa.
Olen 22-vuotias, lapsen isä on saman ikäinen. Olen ollut työelämässä aikaisemmin, juuri alottanut koulun. Lapsen isä on opiskellut ammattikoulussa jo 6-.vuotta samaa tutkintoa. (?!)
RV 12 4, vieläkö keskeyttää?
Moraali saarnaajat saavat astua taka vasemmalle, kaipaan asiallista kommentointia, sillä en ole kenellekkään avannut tätä mun tilannetta näin yksityis kohtasesti.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kuinka kummassa olet odottanut näin pitkään? Ainakin saat abortin vielä, mutta mene kiireesti lääkäriin. Sulla ainakin ehdot täyttyy kun opinnot kesken, jätkällä kesken ja muutenkin kaikki asiat levällään. Hakemus täytyy kuitenkin mennä Valviran kautta kiireellisenä, se tulee parissa viikossa viimeistään. Etkö ole päässyt lääkäriin ajoissa? Tai eikö kuukautiset olleet säännölliset? Nämä ja monet muut syyt käy syyksi pitkitettyyn lääkärille hakeutumiseen.
Kerkiät tehdä lapsia tietenkin vielä jonkun paremman miehen kanssa, jonka tunnet kunnolla ja joka on luotettava, ei kai tämä ainoa mahdollisuus ole. Abortti ei aiheuta hedelmättömyyttä, mutta mitä myöhempään odotat sen enemmän riskejä tulee.
Se mikä puhuu abortin puolesta on se, että et joutuis olemaan hirveän ihmisen kanssa tekemisissä jota ei tunne ja jota kammoksuu. On hirveä kohtalo, että on sidoksissa johonkin ihmiseen jota inhoaa ja joka voi tehdä elämän helvetiksi. Mulla on lähisukulainen, jota lapsen isä piinaa ja kiusaa ja kiristää kaikella ja uhkailee väkivallalla. Mitään poliisi ei tee jos ei tapahdu jotain kauheaa, vaikka toinen uhkailee. Lähestymiskiellot ei auta. Sitä helvettiä ja pelkoa tulee olemaan vähintään 18 vuotta. Jaksatko sitä, siitä on onni kaukana.
Et voi ees kiristää ketään puolituttua isäksi, sillä just tuo herättää raivoa miehissä, pakottaminen elatusmaksuihin ja isyyteen. Ajattele omalle kohdalles jos joutuisit yhden panon takia 18 vuotiseen velkavankeuteen.
Jos aiot jatkaa raskautta niin toivon onnea. Päätös on sinun, ei kenenkään muun. Sinä kannat vastuun ja joudut elämään päätöstesi kanssa. En minä eikä kukaan muukaan. Neuvojat ei voi auttaa missään asiassa eikä tehdä mitään puolestasi, eikä toisten miellyttäminen auta itseäsi. Joskus vasta ei toivottu raskaus on asia, joka pysäyttää nuorena tilanteeseen missä on pakko tehdä jotain ja jossa on vaan huonoja vaihtoehtoja joista kaikki yrittää neuvoa sen omalle arvomaailmalle sopivan, vaikka kyse on sun elämästä.
Tsemiä anyway!
Kiitos vastauksestasi!
Muotoilin ehkä hieman huonosti, tarkoitin ahdistuksella mun omaa mielentilaani. Lapsen isä on kaikin puolin kultainen , joka tahtoo tätä ja saaha meijän jutun toimimaan. Mua ahistaa vaan sen ihmisen läsnäolo ihan kamalasti, vaikka se yrittää vaan kaikkesa että mulla ois hyvä olla. Fakta vaan on se, että mulla on hyvä olla yksin....
Elämää synkistelevä aborttiasiamies lehahti paikalle mustin siivin ja ryhtyi heti tavoittelemaan lapsen henkeä ja äidin sielua.
Lapsenkohan vika se on että sun mielestä hänellä on "väärät" geenit?
Ois aika säälittävää yrittää saada sinusta ilmiselvästi kiinnostumaton exä takasin lapsen avulla..
"Mä oon itkeny sitä miten menetän sen kauniin asian, mistä oon haaveillut aina:"
Miks sitten tekisit niin?? Voi tosiaan olla että tämä on se ainoa lapsi minkä koskaan tuut saamaan. Aina ei elämä mee niinkun elokuvissa eikä kaikkee saa mitä haluaa. Ole nöyrän kiitollinen siitä mitä jo nyt olet saanu. Jotkut ei saa edes sitäkään.
"Mä menetän mun oman ainutlaatuisen tilaisuuden siihen perhe onneen. Mä menetän mun kasvot ensimmäisen miehen ja hänen perheensä edessä."
Miten niin? Miten tää lapsi estäis sua myöhemmin perustamasta perhettä jonkun muun kanssa?
Mitäköhän "kasvojen menetyksiä" EXÄN perheen edessä sä nyt enää mietit?!
Lapsesi on jo ulkoisestikin pikkuinen ihminen, ja joutuisit synnyttämään hänet kaarimaljalle surmattuna. Muutaman kuukauden päästä myös lapsi sais pitää elämänsä, ja jos et sillonkaan vielä haluis pitää häntä, voisit antaa perheeseen joka on häntä kauan ja hartaasti odottanut.
"Moraali saarnaajat saavat astua taka vasemmalle,"
Kuule, täällä saat sietää nekin kommentit jotka ei satu miellyttään :) muuten on turha tulla avautuun asioistaan julkiselle palstalle.
"Fakta vaan on se, että mulla on hyvä olla yksin.... "
Sitten olet yksin, eli kaksin lapsen kanssa niin kauan kunnes "se oikea" löytyy. Hyvin yksinkertasta :)
Ja sitten tälle viekottelijalle..
"Kerkiät tehdä lapsia tietenkin vielä jonkun paremman miehen kanssa"
Mistä sinä tiedät "tekeekö" alottaja niitä enää ikinä??
"Abortti ei aiheuta hedelmättömyyttä, "
Tietenkin voi aiheuttaa, kuten myös endometrioosi.
"et joutuis olemaan hirveän ihmisen kanssa tekemisissä jota ei tunne ja jota kammoksuu. "
Kenen hirveän? Lapsenko?? Mikäänhän ei pakota olemaan miehen kanssa sen kummemmin tekemisissä.
Olet hyvin nuori vielä. Et ole voinut olla kovin vanha kun olet elämäsi rakkauden kanssa seurustellut? Jo olette eronneet 4v. sitten, eli kun olet ollut 18v?
Se eka rakkaus vissiin lähes aina säilyy mielessä jonain ihmeellisenä, kauniina asiana, eikä ole ollenkaan epänormaalia että vertaa toisia siihen ensimmäiseen.
Suhteenne ei kuitenkaan jatkunut, ja siihen oli syynsä. Ihmisellä vain on tapana kehittää asioita omassa päässään, niin kuin nyt sinullakin että olisitte yhdessä vielä/taas jos sitä ja tätä.....
On täysin ymmärrettävää että sinulla on ajatukset sekaisin tällä hetkellä, ellei muta niin hormonit ainakin kiltisti liittyvät mielellään mukaan hämmentämään soppaa.
Ensimmäisessä raskaudessa olin karmea miestäni kohtaan.
EN rakastanut, olin vihainen, epävarma siitä että sopiiko hä isäksi. En halunnut häntä lähelleni koska hän haisi niin pahalle, enkä halunnut että hän koskettaa.
Ainut mistä olin varma oli se että halusin lapsen pitää kuitenkin, vaikka raskauskin oli suhteellisen hankala.
Kun esikoinen oli vuoden huomasin olevani taas raskaana. Vaikka nyt jo tiesin että mieheni on hyvä isä, sama juttu toistui. En tiedi miksi ja miten ja mitä tapahtui, haastoin riitaa, olisin ollut valmis muuttamaan pois miehen luota, minua ahdisti, olin loukussa ja joka ikinen "Rakastan teitä, olette maailman tärkeimmät minulle" sai minut mlkein huutamaan.
Tätä jatkui vielä pari kuukautta toisen lapsen syntymän jälkeen.
Nyt odotan kolmatta... olen hyvin varihaisessa vaiheesa, ja nyt jo huomaan että korotan herkästi ääntä miehelle, minua ärsyttää kun hän puhuu jne....
Tämä nyt on vain minun tarinani, joka kertoo ehkä eniten hormoneista ja niiden ihmeellisestä vaikutuksesta aivotoimintaan (toimimattomuuteen?).
Jos ihan oikeasti lapsia/lapsen haluat niin tee päätöksesi sen perusteella. Älä tee päätöstä sen perusteella mitä nyt tunnet miestä kohtaan. En halua vähätellä tunteitasi ja kokemustasi, mutta voi olla etä tunteesi eivät ole todellisia. Onhan sinulla ollut hyvät välit tähän mieheen.
Kiitos, kun jaoit tarinaksi. Helpottaa kuulla, että jollain joka on ollut vakavammassa tilassa raskaaksi tultua on kokenut samanlaista myrskyä korvien sisässä vaikkei tällaista itsessään toivoisi kenellekään.Olimme 15v kun aloimme seurustella ensimmäisen kanssa ja hän ja hänen perheensä ovat olleet minulle ennen turvapaikka, kun omasta perheestä ei sellaista turvapaikkaa ole löytynyt. Olen huomannut aikaisemminkin, ainakin olen ollut kriisissä alan haikailla ensimmästäni. En tiedä, ehkä se on juurikin sitä että hakee sitä turvapaikkaa ja hän on ennen edustanut mulle sitä turvapaikkaa.
Tiedän että tämä lapsen isä varmasti olisi rakastava isä (eikä hänen geeneissään ole mitään vikaa, niinkuin ylläsi kommentoivat jostain on päähänsä saanut) vaan tunteissani miestä kohtaan. Ahdistavaa kun ei tiedä mitkä ajatukset nousee hormoneista ja mitkä on omia. Miehen seura joka tapauksessa ahdistaa mua nyt ihan ylikailen..
Miten sä toimit kun sua ahdisti? Otitko itsellesi enemmän aikaa? Kävittekö parisuhde terapiassa? Miten tilanne helpottui?
Minula oli onneksi voimassaoleva terapiasuhde. Sielllä sain purettua olojani (ja sain myös kuulla että en ollut ensimmäinen jolta terapeuttini on vastaavanlaista kuullut).
Opin puhumaan miehelleni, en saanut kaikkea sanottua (eikä ehkä kannatakaaan sanoa että kaikki toisessa tekee pahaa......)
En tiedä mitä sinulla on taustalla, minulla tilannetta saattoi laukaista se että veljeni hyväksikäytti minua kun olin 10-12v.
Minulla on ollut vaikeuksia ennenkin yhdistää tunteita ja seksiä, ja raskausaikana (hormonit ehkä vaikutti) asia hankaloittui.
Mies oli kuitenkin mies jota rakastan, ja joka rakastaa minua niin paljon että tahtoi kanssani perheen. Jotenkin seksistä tuli jotain rumaa, halusin että mies vain rakastaisi minua eikä vaatisi minulta mitään. On vielä vaikeaa pukea sanoiksi ajatuksiani, mutta jotenkin se menee niin että seksistä tuli jotain rumaa, että jos mies rakastaa minua hän ei tekisi minulle pahaa.
Unohdin että seksi ja rakkaus liittyivät yhteen hyvällä tavalla.
Onko sinua satutettu? Ei sinun tarvitse täällä mitään kertoa jos et halua.
Lapsi ei pelasta sinua ongelmiltasi jos niitä on, eikä aborttikaan.
Jos et ole 100% varma abortista, etkä edes 85%, neuvon sinua ottamaan yhteyttä neuvolaan ja pyytämään että saat keskusteluapua.
Oletko jo käynyt neuvolassa kun olet noin pitkällä?
Kommentoin vain abortti asiaa, että nyt se on jo myöhäistä. Abortin saa tehtyä rv 12 asti ilman mitään suurempaa syytä jos itse niin tahtoo, sen jälkeen abortin saa vain lääkärin kirjoittamana ja syyn täytyy olla esim se että lapsella on jokin poikkeavuus. Syyksi ei riitä se, että on valinnu väärän miehen kenelle lapsi ois tulossa tai opiskelut.
"sen jälkeen abortin saa vain lääkärin kirjoittamana ja syyn täytyy olla esim se että lapsella on jokin poikkeavuus."
Itse asiassa kylläpä vaan saa ihan niillä samoilla "sosiaalisyillä" aina rv20 saakka, lupa vaan pitää hakee lisäks Valvirasta rv12 jälkeen.
Olet oikassa, mutta miksi "sosiaaliset syyt" ovat lainausmerkeissä?
Luuletko että joku huvikseen dottaa viikolle 12 ennen kuin hakeutuu lääkäriin, vai kertoisiko tämä ehkä että niitä ongelmia elämänhallinnassa esim. on?
Ymmärräthän varmaan että kestää vielä ennen kuin lääkäriajan ja luvan saa?
Luuletko todella että kukaan heppoisin perustein hakeutuu myöhäiseen aborttiin, kun on jo saattanut tuntea potkujakin?
Ja kannattaa muistaa, että tietyn viikon jälkeen se lapsi on itse synnytettävä vaikka sitten abortin tekisikin myöhäisillä viikoilla. Jos ei itse ole valmis äidiksi niin kannattaa miettiä esim sitä vaihtoehtoa, että antaa lapsen pois heti lapsen syntymän jälkeen jollekin joka oikeasti haluaisi lapsen muttei itse sitä saa. Ja jos yhtään epäilyttää abortti vaihtoehtona, ni en suosittele tekemään sitä, koska sen tiedon kanssa sä elät loppuelämän.
Kaikki "sosiaalisyyt" (ym. valheverukkeet itsekkyydelle) on hepposia syitä.
Sinun mielestäsi. Se joka hakee abortin tietää kuitenkin varmasti sinua paremmin onko ne sosiaaliset syyt heppoisia vai ei.
Mitä herran tähden sinulle kuuluu kenenkään syyt nimim. "heppoista on"?
Jos joku teettää abortin hänellä on siihen syynsä, ne eivät kuulu kenellekkään muille.
Jos ei ole muuta tekemistä kuin rääkyä palstalla päivät ja yötkin muiden ihmisten päätöksistä, pitää olla jotain vikaa ihmisessä.
"Mitä herran tähden sinulle kuuluu kenenkään syyt nimim. "heppoista on"?"
Ihan täys oikeus täällä on olla mitä mieltä vaan niilläkin joiden näkemykset ei jotain traumasia palstarääkyjiä miellytä. Jos on noin vaikee kestää niin voit häipyä millon tahansa.
Eikä toisen ihmisen tappaminen muutenkaan oo koskaan mikään tekijän "oma asia". Se kuuluu yhteiskunnalle jo pelkästään siks että niihin haaskataan kaikkien yhteisiä varoja.
Mitä oikein höpiset? Abortti ei ole rangaistava asia eikä yhteiskunta puutu kenenkään päätökseen teettää abortti. Eikö suututa kun huutelet tuuleen, kukaan ei sinua ota todesta.
Vähemmän abortti maksaa yhteiskunnalle kuin huostaanotetun lapsen elättäminen, ei olisi lapsipololla hääppöinen elämä yhteiskunnan armoilla, vaihtuvissa sijoituspaikoissa. Lähes kaikki epäsosiaaliset tapaukset ovat huostaanotettuja sisjoituspaikasta toiseen heiteltyjä.
"eikä yhteiskunta puutu kenenkään päätökseen teettää abortti."
No siltähän se pitää kuitenkin NÖYRÄSTI anella :))) ja sekös sua kirpoo... Eikö suututa kun huutelet tuuleen, kukaan ei sinua ota todesta.
"Abortti ei ole rangaistava asia"
Itse asiassa on, jos ei sitä oo anellu ;)) eikös oo kumma... mitäs pahaa ja rikollista nyt mitättömän "solumöykyn poistossa" voiskaan olla?! :D
"huostaanotetun lapsen elättäminen, ei olisi lapsipololla hääppöinen elämä yhteiskunnan armoilla,"
Että näinkös sitä useimmille käykin :D ja huostaanotetuistakin enimmästä osaa tulee kuitenkin aikanaan yhteiskuntaa hyödyttäviä veronmaksajia,.. toisin kun aborteissa tapetuista. Tai sen jälkeen järkensä menettäneistä tekijöistä..
Niistä syiden hepposuudesta voi olla mitä mieltä vaan ja se on aivan yhtä oikeessa tekijän tietämisistä riippumatta.
Siis jonkun mututuntuma on oikeampi kuin toisen ihmisen tieto omasta elämästään?
Ooolrajt.....
mitään faktaa oo. Pelkkää mutumutua sekin.
Vai eikö esim. syntyneitä murhanneiden toimistakaan voi muut olla yhtä todesti sitä mieltä että se on pahaa ja väärin jos murhaaja ite "tietää" että se oli hyvää ja oikein? Kumpi on oikeemmassa?
Nyt ei puhuttu murhaajista. (Ok, sinä mielestäsi puhut, mutta se on nyt taas eri asia.....)
Kun nainen tekee päätöksen abortista sosiaalisin syin, sinä et tiedä mitään hänen syistään. Olet vain päättänyt että syyt ovat heppoiset.
Abortin ja murhan välinen ero nyt on vähintään se, että abortti on laillinen toimenpide jota hyväksytään laajasti siksi että monen mielestä alkion elämän keskeyttäminen ei ole yhtä paha teko kuin syntyneen ihmisen murha.
Murhaajalla on toki yleensä teolleen syitä, jotka ovat hänelle todellisia. Vaikka teko (murha) on väärin, en voi sanoa tekijän puolesta että hänen syynsä ovat heppoiset, tai että hän ei olisi saanut ajatella niin kuin ajatteli.
mutta ilmeisesti vertaus oli taas liian kiperä.
"Kun nainen tekee päätöksen abortista sosiaalisin syin, sinä et tiedä mitään hänen syistään."
Ei tartte tietäänkään enempää, jos syyt on vain sosiaalisia, ne ei oo sillon esim. vakavia terveyssyitä. Niistä syistä saa olla mitä mieltä vaan.
"monen mielestä alkion elämän keskeyttäminen ei ole yhtä paha teko kuin syntyneen ihmisen murha. "
Ja moni ymmärtää että teko on tismalleen sama, tehtiinpä se lapselle kohdussa tai sen ulkopuolella. Sitä ei lepsuilevat lakipykälät muuta yhtään mihinkään eikä lievennä sen pahuutta. Melkeinpä suojattoman, puolustuskyvyttömän lapsen tappaminen on vielä pahempaa kuin esim. aikuisen joka on vaikkapa vielä itse vaikuttanut kohtaloonsa..
Vertaus ei ole mielestäni kiperä, vaan vääränlainen.
SInusta syyt ovat "vain" sosiaalisia, toiselle ne sosiaaliset syyt ovat todellisia syitä, ihan oikeita, sellaisia mitkä saa päättämään että ei jatka raskautta. Sinulla on toki oikeus mielipiteisiisi, mutta mitä jos muistaisit sanoa että se heppoisuus on vain sinun mielipiteesi asioista.
""monen mielestä alkion elämän keskeyttäminen ei ole yhtä paha teko kuin syntyneen ihmisen murha. "
Ja moni ymmärtää että teko on tismalleen sama, tehtiinpä se lapselle kohdussa tai sen ulkopuolella. Sitä ei lepsuilevat lakipykälät muuta yhtään mihinkään eikä lievennä sen pahuutta. Melkeinpä suojattoman, puolustuskyvyttömän lapsen tappaminen on vielä pahempaa kuin esim. aikuisen joka on vaikkapa vielä itse vaikuttanut kohtaloonsa.."
Ja monen mielestä ehkäisy on tismalleen sama teko kuin abortti....
" ihan oikeita, sellaisia mitkä saa päättämään että ei jatka raskautta."
Voihan ne ihan oikeita olla (eikä valheellisia kuten usein ilmeisesti on), mutta silti ne voi olla monien mielestä liian hepposia.
" muistaisit sanoa että se heppoisuus on vain sinun mielipiteesi asioista. "
Sellastako täällä pitäs joka lauseen loppuun lisätä jos ei oo kyse faktoista? Eiköhän toi nyt oo itsestäänselvyys että keskustelupalstoilla on paljon näkemyksiäkin..
Lapsesi kasvaa kohdussasi ja on jo täydellinen pieni ihminen. Jos ja kun kerran olet lasta halunnut, niin nytkän Sinulla on aarteesi sydämesi alla. Paljon onnea!
Lapsesi elämä on tosiasia, jota ei voi mitenkään muuttaa. Ajan pyörää ei voi kääntää taaksepäin. Älä erehdy luulemaan että "lapsesta pääsee eroon" abortissa. Lapsen kuolematon sielu ja lapsen muisto jäävät luoksesi abortin jälkeen ja tajutessasi sen, kaipaat lastasi ja toivoisit aborttia tekemättömäksi, mutta se ei ole enää mahdollista.
Kun rakastat lastasi ja elät hänen kanssaan yhteistä elämää, saat elämältä paljon enemmän kuin osaat kuvitella. Lapsi tuo onnen ja uuden, syvän merkityksen niin Sinun kuin muidenkin elämään.
Ymmärrä lapsesi parisuhdesotkujen ja mielipiteiden yli. Aikuisen väliset suhteet ovat joskus vaikeita ja muuttuvat. Älä jää kiinni menneeseen, varsinkaan menneisiin poikaystäviin, eivät hekään sitä tee...
Ole onnellinen lapsestasi ja elä hänen kanssaan hyvä elämä. Asiat järjestyvät parhain päin, kun elämään luottaa. Toivon Sinulle ja lapsellesi kaikkea hyvää.
"Elämä kantaa" on maltillinen abortin vastustaja. Ei rääkäise joka kommenttiin törkeyksiä.
Häntä lukee mielellään ja arvostaa mielipidettä. Ainoa mitä vierastin oli kulematon sielu ja uskonnollinen näkökulma.
"Lapsen kuolematon sielu" ei ole useinkaan uskonnollinen vaan kokemusperäinen käsite. Pienten lasten nk. "mielikuvituskaverit" saattavat hyvinkin olla heidän edesmenneitä sisaruksiaan. Lapset puhuvat heistä ihan luonnollisina olentoina tietämättä uskonnoista tai aborteista mitään. Kun lapset kasvavat, he menettävät kyvyn nähdä näitä ystäviään.
Alkoiden ja sikiöidenkö kanssa lapset leikkivät kun tohuavat mielikuvitusystäviensä kanssa....?
Jos ei, niin missä se kehitys lapseksi olisi jatkunut...? Vai sieluko määrää sen minkänäköisiä olemme, jos lapsi näkee sen sielun....?
Ilmeisesti sielukin jollakin tavalla kasvaa tai ainakin ottaa ikäisensä lapsen muodon. Näin voi päätellä lasten puheista.
Ei mene jakeluun. Minulla eikä omilla lapsillani ei ole ollut mielikuvituskaveria. Sellainen on usein lapsilla jotka jäävät kunnollista hoitoa ja rakkautta vaille. Se on eräänlainen selviytymiskeino.
Mielestäni keskustelu abortista ja sen moraalisuudesta ei ole nyt tämän keskustelun ydin. Tämän aloituksen ydin on AHDISTUKSESSA. Kokemuksia naisilta, onko muilla ollut miehestä raskaus ahdistusta vaikka järjellä ajateltuna mies on täydellinen.-ap