Olen 20 ikäinen henkilö, jonka 60 ikäinen äiti on sairastunut alzheimerin tautiin. (Äitini sai minut vasta 40 vuotiaana.) Onko ketään joka olisi joutunut tälläiseen tilanteeseen jo "näin nuorena"?? Tunnen olevani tosi yksin tämän asian kanssa, sillä tuntuu ja eiköhän se niin olekin että yleensä tauti alkaa paljon paljon myöhemmin ja yleensä sairastuneen lapset ovat jo vanhempia, perheen perustaneita jne. Minulla kuitenkin tavallaan on vielä elämä edessä, enkä tajua koko tilannetta. Tuntuu että elämä ei todellakaan ole enää edessä vaan mennyttä meiltä kaikilta. Mistä ihmeestä löytäisin ikäisiäni kohtalotovereita vai olenko ihan ihmeellinen poikkeus koko maailmassa, kun joudun tälläisen ongelman eteen jo nyt kun en ole vielä löytänyt edes omaa paikkaani maailmassa??? Tuntuu tosi pahalta, mitä ihmettä tekisin??
alzheimerin tauti
twingo
4803
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Alzheimerin tauti voi alkaa jo nelikymppisenä, joten sinulla on varmaan kohtalotovereita paljonkin.
Osoitteessa http://www.alzheimer.fi/ toimii Alzheimer-kskusliitto, jonka sivuilta löytyy tietoa myös alueellsista omaisverkostoista. Ota yhteyttä lähimpään alueyhdistykseen, sitä kautta saat ihan varmasti tietoa ja tukea.
en nyt ole samassa tilanteessa perjaatteessa
Toi sun viesti pysäytti..eilenhän oli isänpäivä niinkun hyvin tiedät.Mun äiti ja isä on aina ollu kauheasti töissä.ja kun olin pieni niin vaari hoiti mua.eilen kuulin äitiltä et vaarilla on alzheimerin tauti.ja mun elämä pysähty,itkettää ihan koko ajan.taitaa olla normaalia.vaari ei ole myöntänyt itellekkää vielä et hänellä on toi tauti.tuntuu pahalta nähä ihmisen kärsivän joka on kasvattanut mut.hoitanu,syöttäny tullu kouluu vastaa.jne...se oli mulle äiti sekä isä..yhtä aikaa..ja nyt menetän sen kaiken..oon ihan sekasin enkä tiedä mitä tehdä...oon lukenu nyt noin vuorokauden netistä mikä se tauti on ja mitä se sisältää...olen vasta 16v...se on kauheata kattoa että joku läheinen kärsii...ja vaarini on sellainen jääräpää kaikenlisäks..se ei helpota asiaaa yhtää..nyt on vuorokaus kulunut kun sain tietää..ja tuntuu vaan kahta kauheammalta...miltä susta tuntui heti ekana?vastaa jookos..ja koita pärjäillä
Olen tuplasti teitä vanhempi, mutta ei se juuri helpota. Äidilläni todettiin Alzheimer vuosi sitten, hän tietää kyllä, mutta ei halua puhua asiasta.
Ensijärkytyksen jälkeen on tuntunut hyvältä huomata, ettei rakas ihminen sekoa siinä samassa, vaan muutos tulee hitaasti kuin hiipimällä. Siihen ehtii sopeutua ja valmistautua niitä tosi huonoja aikoja varten, jotka väistämättä joskus tulevat.
Nyt tuntuu tärkeältä elää tätä päivää, olla läsnä ja nauttia yhdessäolosta, kun vielä voidaan. Vanhat muistot ovat äidille tärkeitä, (uudet tahtovat olla jo vähän hataria), niistä on iloa meille molemmille. Muuta kai ei voi tehdä, kuin olla saatavilla, kuunnella ja auttaa käytännön asioissa kykynsä mukaan. Edessä voi olla vielä muutama suht hyvä vuosi, toivottavasti ainakin. Shokin jälkeen tuli ainakin minulla uuden asenteen opettelu- päivä kerrallaan.
Minun mummolla todettiin noin 3 vuotta sitten Alzheimer. En tiedä onko hän tähänkään päivään asti myöntänyt itselleen sairastvansa tätä. Hän oli alussa pitkään hyväkuntoinen, mutta nyt tuntuu, että asiat huononee kamalan kovaa vauhtia. Viimeksi kun kävin katsomassa mummoa (asuu jo vainhainkodissa), tuntui ettei hän aluksi edes tunnistanut kuka minä olen. Helpottaa kun hän kumminkin aika paljon vielä muistaa minusta. Täti kertoo, että hän puhuu paljon minusta, on aika ylpeä siitä mitä opiskelen ym. Tuntuu taas surulliselta ettei oikein enää muista siskoani ja veljeäni, jotka asuvat sen verran kauempana, etteivät voi usein käydä. Kaikkia pieniä asioita sekoittaa, ja ne pienet jutut jotenkin tuntuvat kaikista kamalimmilta. Kerran mummo kertoili minulle isäni eli poikansa lapsuudenmuistoja, mutta ne sattuivatkin olemaan minun lapsuudessani tekemiä asioita eikä isäni... Eniten pelkään sitä, että jos asiat menee niin pitkälle, että mummo on vanki omassa mielessään, joka ei muista kuinka puetaan tai syödään...