Halusin tuoda teille jotain ilmi itsestäni, vaikkakin en tiedä olinko silloin enään niinkään teini.
Seurustelin onnellisesti silloisen avovaimoni kanssa ja saimme kuulla hänen olevan raskaana. Olimme kummatkin kuta kuinkin 20 vuotiaita. Olimme ratketa riemusta, hössötimme tulevaisuutta ja uskoimme siihen, ettei mitään pahaa voisi meille sattua.
Ultrassa huomattiin sitten että kultani odotti kaksosia ja siitäkös järjestely vasta alkoi.
Synnytyksen lähestyessä, jännitimme yhdessä ja tuin häntä parhaani mukaan.
Lapset syntyivät, saimme iki ihanan pojan sekä tytön ja kaikki oli mainiosti.
Kultani lähti eräänä pimeänä syksy iltana autolla käymään kaupassa minun jäädessä lasten kanssa kotiin, eikä hän enään koskaan palannut sieltä. Rattijuoppo ajoi kolmion takaa hänen kylkeensä niin ettei mitään ollut enään tehtävissä.
Olen nyt sitten yksinhuoltaja isä rakastaen vieläkin lasteni äitiä. Olen kokonaan kiinni perheessäni..
Tällä halusin vain sanoa, että lasten saaminen on hienoa, mutta kannattaa miettiä myös sitä että mitä tahansa saattaa tapahtua...
Seurustelin onnellisesti silloisen avovaimoni kanssa ja saimme kuulla hänen olevan raskaana. Olimme kummatkin kuta kuinkin 20 vuotiaita. Olimme ratketa riemusta, hössötimme tulevaisuutta ja uskoimme siihen, ettei mitään pahaa voisi meille sattua.
Ultrassa huomattiin sitten että kultani odotti kaksosia ja siitäkös järjestely vasta alkoi.
Synnytyksen lähestyessä, jännitimme yhdessä ja tuin häntä parhaani mukaan.
Lapset syntyivät, saimme iki ihanan pojan sekä tytön ja kaikki oli mainiosti.
Kultani lähti eräänä pimeänä syksy iltana autolla käymään kaupassa minun jäädessä lasten kanssa kotiin, eikä hän enään koskaan palannut sieltä. Rattijuoppo ajoi kolmion takaa hänen kylkeensä niin ettei mitään ollut enään tehtävissä.
Olen nyt sitten yksinhuoltaja isä rakastaen vieläkin lasteni äitiä. Olen kokonaan kiinni perheessäni..
Tällä halusin vain sanoa, että lasten saaminen on hienoa, mutta kannattaa miettiä myös sitä että mitä tahansa saattaa tapahtua...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen pahoillani tapahtuneesta. Tosiaan kaikkea voi sattua olen nyt kaksikymmentäyksi ja menetin kesällä sekä lapseni että mieheni.
Sain keskenmenon ja mieheni oli ihan suunniltaan. Nyt vähäaika sitten hän jätti minut taoahtuneen johdosta.
Elämä on elämisen arvoista vaikka mitä kävisi, niin minulle on opetettu!
oon tosi pahoillani tapahtuneesta... ite oon vasta 17v, 2kk pojan äiti, pojan isä on psyykkisesti sairas, ei oo nähnyt poikaansa ollenkaan... eikä kait halua...ilmoitti ettei halua olla tekemisissä kun oltiin sairaalassa, ja poika oli 2vrk-"vanha"...
Mistä päin oot?? kuinka vanha?
jos haluut, ni pistä mailii mulle, ois kiva tutustuu...
En tule koskaan ymmärtämään, miksi tuollaista pitää sattua. Se on niin väärin. Miksi ihmiset, jotka arvostavat ja rakastavat elämää, eivät saa elää? Toiset yrittävät itsemurhaa onnistumatta ja porskuttavat menemään.
Tiedän. Tuo kuulosti jotenkin tökeröltä.
Lapsia suunnitellessa haluaa pienokaiselleen parhaimman mahdollisimman elämän. Kukaan ei halua lapselleen mitään pahaa tapahtuvaksi. Tulevaisuutta me emme kuitenkaan tiedä... ja sitä on turha lähteä arvailemaan. Tietysti taloudellisten ym. asioiden pitäisi olla kunnossa niin nyt kuin jatkossakin.
Kaikkea hyvää sinulle, ja voimia!