Minun rapuni on oikea jahkailija. Turhia riskejä hän ei ota, vaan vatvoo asioita ikuisuuden. Senkään jälkeen hän ei kykene sanomaan tai kysymään suoraan vaan kautta rantain yrittää epätoivoisesti vihjailla. Onko tyypillistä merkille?
Hän ei myöskään pidä hoputtamisesta. Miten siis voisin kannustaa rapumiekkosta arjen yhteisissä asioissa niin, ettei hän ota sitä painostuksena? Vai pitääkö antaa vain oma aikansa? Tiedän, että se tarkoittaisi tässä tapauksessa ikuisuutta!
Hän ei myöskään pidä hoputtamisesta. Miten siis voisin kannustaa rapumiekkosta arjen yhteisissä asioissa niin, ettei hän ota sitä painostuksena? Vai pitääkö antaa vain oma aikansa? Tiedän, että se tarkoittaisi tässä tapauksessa ikuisuutta!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eipä sitä voi ihan noin sanoa.. Minä taas tunnen itseni mukaan lukien useita rapuja, ja he ovat kaikki impulsiivisia. Enemmän tai vähemmän.. Tosin poikarapuja en sitten tunnekaan.
Minä olen tavannut samaan toimintamalliin miesskorppareissa. Se on ärrrrsyttävää..
:)
tuo on kyllä ihan totta että asioiden tekeminen välillä kestää. oma rapuni ainakin paneutuu asioihin ja jos se puuhaa jotain se kävelee ja kattelee touhuaan ja mietiskelee siinä samalla. kyllä se niiden tyyli on. toi en myöskään pidä hoputtamisesta mutta välillä on pakko varsinkin jos jonnekin lähdetään ettei muut joudu odottamaan. tosin monesti kyllä teen itse jonkun asian sillä sen suorittaminen saattaisi kestää liian kauan. kyllä kuintekin ihan nätisti sanomalla ilmoitan että tein jutskan itse kun mitään ei tapahtunut. :)
mitä riskeihin tulee niin kyllä tää rapu uskaltaa niitä ottaa mutta kun on asioita hoidettavana niin välillä tuntuu että toinen kuvittelee niiden vain itsestään hoituvan. sanoisin näin että ei kannata liikaa tehdä ja laittaa toinenkin tekemään mutta jotkut asiat hoituu vain tämän rapusen kanssa paremmin kun itse tekee ne ja laittaa systeemit järjestykseen. ihan ok. jos ei ala ottaan itseä päähän. passaajaksi ei kuitenkaan kannata alkaa.
Mä tunnen yhden ravun, ja se on tosi suorapuheinen ja niin avoin et heikompia hirvittää.
Mä oon rapu ja todellakin hidas. Asiat haluan aina tehdä hyvin ja perusteellisesti. Mielestäni kuitenkin sanon asiat aika suoraan, koska siitä on minulle huomautettukin... =)
Itse oon rapu ja olen huomannut että minulla vaikeiden päätösten tekemisessä jahkailen paljon, ja kun viimein saan "tarpeeksi" rohkeutta, kiertelen ja kaartelen asiaa mutten uskalla ottaa sitä puheeksi. Joskus taas olen todella räväkkä ja sanon mitä sylki suuhun tuo.....
toi on kyl totta,jos on kyse suuremmista päätöksistä,jahkailen sitä pitkään,mut jos oon jotain päättäny,kaikki tarvii tapahtua heti.olen myös suorapuheinen,mikä ei aina oo hyvä juttu, onnex kaverit on tottunu,eikä ota sitä kauheen vakavasti.ja onhan se parempi sanoa suoraa päin naamaa,ei tarvii takana puhua toista.