en tiennyt mille palstalle tää ois pitäny sijottaa. eli, oon ihan tavallinen, 17 vee ja hoikka tyttönen. joku aika sitten, oisko kuukausi pari on ollu sellasta et koko ajan tekee mieli syödä. ei se oo ees nälkä, mut mieliteko vain. ja sitten tulee huono omatunto kun on syöny, mut oksentamaan en oo menny koska pelkään sitä. onhan tässä ollu stressiä muitakin ongelmia, että vois kai se niistäkin johtua. ei kellään ois kokemuksia tälläsestä syömishalusta? ei huvittas lihoakkaan. eikä tää oo tervettä.
koko ajan ruokaa
wendy
3538
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on sama vika ja oon jo lihonukki vähän, tää on jatkunu aika kauan ja nyt oon vähän lukenu et se vois olla joku tyhjän olon tunne joka voi aiheuttaa tätä syömishalua. Toisilla voi tulla juopottelu, pelaaminen tai vaikka ostoshimot tälle samalle paikalle. Musta tuntuu et koko ajan täytys olla jotain suussa vaikka on maha täynnä. Oon yrittäny miettiä jotain harrastusta tilalle mut en ole sitä vielä löytäny. Ymmärrän että sulla on huono mieli tän syömisen takia. Yritä syyä terveellisesti ja jätä liika rasva pois vaikka kuin mieli tekee just niitä rasvasia herkkuja (ainaki mulla on rasvaset ruuat mieleisemmät) Onnea sulle toiselta syöpöltä.
Mulla on täsmälleen sama ongelma. Tänäänkin ostin kaks suklaalevyä ja yhen karkkipussin. Ja oon lisäks syöny yhen kokonaisen pizzan. Mulla on tosi syyllinen olo ja huono omatunto, mutta silti en voi lopettaa. Ajattelen aina, että huomenna tää loppuu. Mutta kuten arvata saattaa, ei se koskaan lopu. Oon myös lihonu jo ainakin 5 kiloo, en tiä tarkalleen koska en oo uskaltanu mennä vaa'alle pitkään aikaan. En tiedä tosiaankaan mitä pitäis tehdä. Jos jollain on kokemuksia ja jos joku on selvinny tästä, niin apu ois todellakin tarpeen!
En siis ole ainut... Ikävä kuulla, mutta toisaalta se vähän lohduttaakin... Jos joitain vinkkejä omalta taisteluajaltani voin antaa, niin sen että älkää jääkö yksin ongelmienne kanssa! kun tällaisiakin asioita yksin vain pohdiskelee, niin toivoa ei tunnu löytyvn... vaikka vaikea tällaisista asioista on kenellekkään kasvotusten puhua, mutta uskokaa tai älkää, on vielä ihmisiä jotka kyllä ymmärtävät. Itse olen myös löytänt joitain muita mielenkiinnon kohteita vihdoin ja viimein eläääni, toisia tapoja rentoutua. kuunnelkaa itseänne, koittakaa keksiä vaihtoehtoisia tapoja purkaa pahaa oloa. ja jos sitten syötte yli tarpeen, niin älkää syyllistäkö itseänne! täytyyhän elämästä nauttiakin... hui, kunpa itsekkin aina toimisin kuinka kirjoitan...,)mutta, mun stooria..Mulla nämä ahmimiskaudet on jaksottaisia... yleensä, jos oon väsynyt, stressaantunut, masentunut tai muuten vaan mieli maassa, niin lietson kai oloani vielä sillä, että sulkeudun ulkomaailmalta, ruuan parissa... monta pvä on kauhee olo, tuntuu ettei ihmisten ilmoille voi lähteä, ennen kuin turvotuksen, mässäilyn jäljet on saanu häivytettyä... kierre jatkui monesti, saattoi mennä puolikin vkoa etten ottanut kavereita tai ketään vastaan, taistelin ja välillä ryvin olossani... kauheaa, onhan se. tietää itekkin, että jossain mättää, ettei tällainen ole normaalia, mutta kun järki ei aina toimi riittävän vahvasti... sairastin lievää anoreksiaa muutama vuosi takaperin, paranin jotenkuten, kunnes sitten alkoivat nämä ahmimiskohtaukset. Nyt olen saanut ongelman jossain määrin haltuuni, uskon että vielä jonain päivänä se on kokonaan poissa elämästäni. Tsemppiä teille!! Toivottavasti pääsette asian kanssa vielä tasapainoon!!!