en mä vaan ollut etsimässä ktään mun elämään, tää kaikki tuli niin äkkiä että säikähdin. Samaan aikaan pelkäsin sua ja meitä ja tykkäsin susta ihan älyttömästi.
Anna anteeks kun olin niin idiootti
hölmö nainen
391053
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Puhut meneessä aikamuodossa.
mun hölmö sydän ei vaan suostu uskomaan..
mitä sun sydän ei suostu uskomaan? mitä sä pelkäät....jos siis tykkäät?
se ei suostu uskomaan että tää oli tässä, lopullisesti.
Mä pelkäsin silloin sitä, miten koko elämä olis pitänyt kirjoittaa uusiks, jos meillä olis ollu oikee suhde. Ja kai mä vähän pelkäsin sitäkin, että tykkäsin siitä miehestä enemmän kuin kestään aiemmin..
ei mua tarvi pelätä, mä ymmärrän kyllä :)
Olisin itse voinut kirjoittaa juuri näin.
Annoin todella tökeröt pakit, koska en osannut muuta. Eikä ollut ensimmäinen kerta.. Oli vaan pakko tehdä mikä on "oikein". Tunsin myös, että vaikka tämä mies tykkää minusta paljon, niin se ei riitä. Jotta se kaikki olisi ollut sen arvoista, olisi kaivattu suurempia tunteita. Ehkä näitä olikin? Me ei vaan koskaan puhuttu asioista suoraan. Siksi lähdin menemään.
Ja olen hirvittävän pahoillani siitä.
Vilpitön :)
Pyydä anteeksi häneltä oikeassa elämässä jolta toivot anteeksiantoa.
Ei täällä koska se on hölmöä.
Saako kysyä mitä toi pelko ja säikähtäminen on? Jos tykkää toisesta ja ilmeisesti hänkin susta? Mitä idioottimaista sitten teit?? Onks kaikki ohi nyt sit?
Kysyn kun yritän ymmärtää... tuntuu että vastassani on vastaavanlaista kokeva ihminen. Voiko tilannetta auttaa jotenkin. Olen hämmentynyt kun alan itsekin säikkymään, vaikka normaalisti olen heittäytyjä tyyppiä. En tiedä pitäisikö luovuttaa, vai olla maltillinen ja yrittää enemmän. Vai pahentaako se tilannetta.
Voi johtua monesta asiasta. Itsellä säihkähtäminen johtui omien (ei sallittujen) tunteiden suuruudesta.
huomais, niin auttais jos rutistais kainaloon ja sanois ettei oo mihinkään kiire. Odottais, että pelko menee ohi, eikä leikkis ettei sitä oo
Mä sanon vaan tän yhden kerran.. ihminen joka on vähäkään nähnyt elämää, tuntenut, iloinnut, surrut, ihmetellyt.. tajuaa, että me ihmiset ei aina osata toimia niinkuin me haluttaisiin, kaikki ei etukäteen mieti mikä on oikein ja mikä on väärin. Jos tunne vie niin jotkut vaan on vietävissä. Me olemme erilaisia, jos ymmärrämme sen, niin hiukan paremmin tajuamme ettemme voi osoittaa sormella toisen virheitä, ikäänkuin ne olisi huonompia kuin omamme.
Provokaatiota harrastavat voisivat joskus itsekin miettiä, ettei aina kaikki mene niinkuin strömsöössä.
Nyt meen :)
Ymmärrystä on myös tahtotila ymmärtää..kävin täällä
.miettimässä..taas!!
"Jos tunne vie niin jotkut vaan on vietävissä. Me olemme erilaisia, jos ymmärrämme sen, niin hiukan paremmin tajuamme ettemme voi osoittaa sormella toisen virheitä, ikäänkuin ne olisi huonompia kuin omamme. "
Tuo ei ole totta.
On eri asia tehdä "virheitä" ja VIRHEITÄ kuten vaikkapa pettää.
Siinä on turha mussuttaa että "tunne vie mua helpommin kuin toisia".
Loputon asioiden ymmärtäminen ei ole suotavaa koska sellainen antaa kaiken anteeksi tapahtui mitä hyvänsä milloin missäkin milläkin tekosyyllä.
Kyllä me osataan toimia täsmälleen niinkuin halutaan, ongelma on enemmäkin kun me ei tahdota vastustaa halujamme tai toisaalta tahdon avulla ohjata halujamme oikealle tielle.
"kaikki ei etukäteen mieti mikä on oikein ja mikä on väärin. "
Pitää miettiä. Jos et mieti niin olet typerys eikä sellainen ansaitse mitään kunnioitusta eikä luottamusta.
Minä ainakin otan sormeni ja osoitan.
Ei tuo nukkukaa rauhassa mielestäni tarkoittanut mitään pettämistä jutullaan tämä kommenttina sinulle tahtoa tarvitaan. Ja ihan vaan tiedoksesi, että joskus siitä tahdosta ei ole helvetinkään hyötyä vaikka sitä olisi kuinka paljon. Kysytään sitten, kun olet tahtonut riittävästi ja isket päätäsi seinään.
SUVAITSEVAISUUS on muuten ihan kiva juttu ihmisten elämässä. Voi olla mukavampi olla ihmisten kanssa, kun toimii niin.
Nykyajan surkein termi on "suvaitsevaisuus". Kaikkia asioita pitäisi ymmärtää ja antaa anteeksi.
Suvaitsevaisuuden tulisi koskea ikää, sukupuolta, ihon väriä jne.
Sen ei pitäisi sisältää tekoja kuten pettämistä ja toisten loukkaamista tai satuttamista.
Suvaitsevaisuus on surkea termi sille että "hyväksykää kaikki mitä muut ihmiset tekee ja on".
Se ei ole "ihan kivaa" eikä "mukavaa" kun joku hakkaa sitä sinun päätäsi siihen seinään.
Joo en pistä pahakseni jos sormella osoitat. Tunteet tekee musta hölmön.
Kyllä sinä tulet pärjäämään paljon paremmin kuin minä näissä asioissa :)
Ja sinä toistat nyt itseäsi viestistä toiseen. Mutta olet myös oikeassa tuon suvaitsevaisuuden määritelmän kanssa. Se kyllä pitää sisällään myös erilailla ajattelevat ja toimivat ihmiset. Joistakin viesteistäsi paistoi läpi miten tuomitset tietyllä tavalla toimivat ihmiset. Et voi kaikkea tuomita noin tietämättä heidän taustojaan ja kokemuksiaan. Suvaitsevaisuutta on myös yrittää ymmärtää toisen ihmisen erilaista maailmaa. Pahuutta ei tarvitse sietää, sitä en puolustele.
No en tiedä tulenko pärjäämään. Odotan ihmisiltä tiettyjä asioita ja meitä tällaisia ihmisiä ei ole enää paljoa jäljellä. Suurin osa menee tunteet mukana eläen hetkessä eikä ajattele niitä lopputulemia kovinkaan pitkälle varsinkaan muiden ihmisten kannalta.
Enemmän olen kuolevaa rotua joka yrittää sinnitellä pitääkseen omasta inhimillisyydestään, empatiastaan ja tahdostaan kiinni tässä täysin läpimädässä turhamaisten tunteiden upottamassa ihmisten maailmassa.
Minulla ei sinällään ole tarvitta tuomita ihmisiä koska yleensä olen niiden ihmisten suhteen välinpitämätön.
Törmäsin tuollaiseen erääseen naiseen jokunen aika sitten ja melkein suorastaan ihastuin. Hänellä ei ole vain näiden asioiden suhteen mitään häpyä. Se kaikki oli hänelle jonkin sortin leikkiä jossa hän taisi vuorotellen eri levyillä polttaa sormensa. Lopulta ihminen itse kärsii siitä eikä tajua millaisilla asioila hän leikkii. Onnistuin pääsemään eroon hänestä mielessäni kun tajusin millainen hän oikeasti on.
En minä huolissani ole ihmisten erilaisista maailmoista vaan niiden yhteentörmäyksistä.
Typeriä tekosyitä ja selityksiä taustoista ja kokemuksista voi etsiä vaikka kuinka. Teot puhuvat kyllä selkeämpää kieltä ja niiden pohjalta se tuomitseminen tulee tapahtua.
Myös itsekeskeinen halujensa varassa eläminen toisista välittämättä on pahuutta. Sitä ei millään toinen maailma-hypoteesillä selitetä.
Mutta nämä meni jo ohi aiheen. En vain itse jaksa enää yhtään ihmisten tekosyitä milloin millekin himolle, halulle ja teolle mitä sattuu pieneen päähän puikahtamaan ja toteutettua.
Yritätkö sinä tahtoa tarvitaan järkiperäistää kaiken? Tunteetkin lienevät tärkeitä, miten voit olla empaattinen ja inhimillinen ilman tunteita?
Sinä viimeinen viesti; viestisi oli jopa loukkaava ei tunteet ole mikään kilpailukohta: tulet pärjäämään minua paljon paremmin näissä asioissa. Eiköhän olisi kiva, jos me pärjäisimme mahdollisimman moni näissä asioissa.
Mielestäni empatia kykysi on epäilyttävää..
Me kaikki ihmiset olemme erilaisia.
Voit siis tuomita ihmisen tuntematta hänen taustojaan..mielenkiintoista
Koko eletty elämä vaikuttaa ihmiseen ja hänen käyttäytymiseen. Kaikki se miten tätä naista on kohdeltu, miten hän on itse suhtautunut/kokenut elämäänsä, millaisia vaikutteita on saanut. Millaiset ihmissuhteet...
Onko tunne vai järki ihminen...
Kyllä siinä on jo monen monta taustaa elämään, ei siinä selittelyjä tarvita.
En sano että pettäminen olisi ok.
Mutta ihminen on kaiketi ihminen heikkouksineen.
On olemassa muitakin tunteita kuin haluta jotakin ja himoita jotakin.
Onko sinusta tunteiden kanavointi tahdolla niiden "järkiperäistämistä" vai onko se niiden tunteiden vahvistamista asioissa jotka ovat tärkeitä ja sitten niiden patoamista niissä jotka ovat vähemmän tärkeitä?
Valitettavan moni pitää tunteita ja järkeä toistensa vastakohtina vaikka usein kyse on erilaisten tunteiden kilpailusta ihmisessä keskenään ja järkeä tarvitaan niiden ymmärtämiseen sekä tahtoa niiden ohjaamiseen ja tunteiden muuttamiseksi toiminnaksi.
Sinä tahtoa tarvitaan mainitset itsekin suhtautuvasi ihmisiin yleisesti välinpitämättömästi. Tuo kuvastaa jo sitä, että et syystä tai toisesta halua edes päästää ihmisiä lähellesi. Etsit ihmisistä mielummin vikoja niin sinun ei tarvitse pitää heistä saatikaan ihastua kehenkään. Ehkä itse olet kokenut menetyksen tai joku on tosiaan pettänyt sinua. Itsekään en pettämistä hyväksy, mutta en lähde ihmisiä suoralta kädeltä senkään suhteen tuomitsemaan. Ikävää, jos olet vielä jonkun todella petollisen naisen tavannut, mutta usko että kaikki eivät ole sellaisia.
Vastaan teille molemmille, että ei minua ei ole petetty, ainakaan tietääkseni.Vierestä olen seurannut näitä asioita kuitenkin ja miten ihmisiä satutetaan. Olen ollut myös pelaamisen ja leikkimisen kohteena.
Lähden kyllä tuomitsemaan ihmisen enkä ymmärrä ihmisiä jotka sitä eivät tee. Sehän on kaikkien ihmissuhteiden negaatiota.
Olen välinpitämätön sellaisia ihmisiä kohtaan joilla riittää vaan tekosyitä kuten "musta tuntui siltä, ei saa tuomita, mulla on menneisyys" yms. roskaa koska he eivät ole kaltaisiani ihmisiä.
Joku voi kertoa mikä itu tai mitä hyväksyttävää on pettämisessä tai varattujen jopa naimisissa olevien kanssa pelehtimisessä (mukaanluettuna lapsia omaavien) niin voin kertoa miten joku huijaa itseään siinä miten kaikki tulee hyväksyä.
Maailmasta on ihmissuhteiden osalta tullut harvinaisen sairas paikka. Kaikki toki eivät ole sellaisia koska en ole minäkään, mutta olen huomannut miten harvassa me olemme.
Ja perustelut miksei sellaisia kuten minä ole enemmän on että "tunteet ovat tunteita, eikä nitä pidä järkeistää" tai että "jokaisella on omat taustansa" tekosyyt ja valheet.
On eri asia olla "heikko" kuten ujo, pelokas, epävarma jne. mutta toisten ihmisten luokkaaminen sellaisilla tavoilla kuten pettäminen tai pelailu ei ole mitään heikkoutta vaan se on puhdasta itsekkyyttä. Sitä ei tarvitse eikä pidä hyväksyä keneltäkään millään verukkeella. Piste.
Asioiden hyväksyminen on ihmisen kokemuksien summa. MUTTA. Businessia ihmis-suhteissa en kannata harjoittaa.... Huonoa suhdetoimintaa käydä peliä rakastuneella....
miten jaksatte jauhaa tätä samaa päivästä toiseen? :]
Hyvä kysymys! Ja miksi sitä itse istuu täällä typeränä toivomassa, että "toivottavasti se ei nyt taas luule että tää kaikki olis multa" :D Täytyy soittaa valkotakkiset hätiin kohta. Hullun hommaa tämä :D
Ei mitään luulla, vaan tiedetään.
Kun luen näitä viestejä täältä palstalta niin tulee mieleen joitakin ihmiskohtaloita vuosien varrelta.
Omakohtaista kokemustakin on.
Noin yleisesti ottaen huomaa että monet ovat täysin sekaisin joissakin tilanteissa ja esimerkiksi naiset voivat antaa pakit vaikka tykkäisivätkin miehestä kun aika vain ei ole oikea tai "jokin mättää".
Yleisenä ohjeena kaikille että älkää sössikö rakkauselämäänne. Niitä hetkiä niiden ihmisten kanssa EI SAA TAKAISIN joten muistakaa se. Enkä nyt sano että kaikkeen tulee tarttua ja kaikkea kokeilla, mutta tärkeintä on yrittää.
Eniten ainakin minua on häirinnyt ne kerrat kun en ole yrittänyt ja siten asiat ovat jääneet epäselviksi. Hittojako minä sitä murehtimaan jos on saanut pakit tai jotain vastaavaa, mutta se epäselvyys ja edestakaisin soutaaminen ja huopaaminen on pahinta koska kaikki jää silloin niinkuni tyhjän päälle.
Onko liian myöhäistä?
Koskaan ei tiedä, joskus on joskus ei.
Yrittäkää siis ja olkaa hyvät ihmiset sellaisia ettette pelaa ihmisillä tai toimi niin ettette ajattele toisten tunteita, se ei ole pelkästään julmaa vaan jättää toisen epäselvyyteen.
Osaa ihmistä kutkuttaa se epäselvyys ja pelailu, mutta se ei kuulu toisesta välittämiseen. Olkaa mieluummin selviä ja varmoja kuin epäselviä ja epävarmoja.
Olkaa pahoillanne omasta puolestanne jos ette ole toimineet tai antaneet toiselle mahdollisuutta. Voi olla että hän ei ole moksiskaan ja on siirtynyt jo sillä hetkellä eteenpäin kun selvyys asiaan on tullut.
Mä olisin voinut myös kirjoittaa tuon yhdelle...
Toisaalta omien kokemusten pohjalta kukaan ei kuuntele kuitenkaan joten...
Tehkää mitä haluette.
Eläkää ja tuntekaa. Pettäkää ja naikaa. Kaikkea mikä liikkuu.
Viis muista. Te ja teidän tunteenne ovat tärkeitä.
Älkääkä tehkö toisaalta asioille mitään vaan odottaakaa että toinen tekee teidän puolestanne kaiken.
Siten voitte elää virheellisinä olentoina kenestäkään oikeasti välittämättä ja asioille mitään koskaan tekemättä kuin ajopuut velloen tunteiden joessa.
Kirjoitat tuolla ylempänä: "Loputon asioiden ymmärtäminen ei ole suotavaa koska sellainen antaa kaiken anteeksi tapahtui mitä hyvänsä milloin missäkin milläkin tekosyyllä."
Sekoitat nyt ymmärtämisen ja hyväksymisen. Asioita, ihmisiä, tilanteita, tekoja ja niiden syitä voi ymmärtää, ilman että tarvii kuitenkaan hyväksyä tai antaa anteeksi sellaisia, jotka ovat selvästi väärin. Ymmärtäminen on ihan eri asia.
Olisi voinut olla minun näppikseltä tämä aloitus. En vaan ole enää aikoihin tehnyt aloituksia. Luovutin, myönnetään, mutta rajansa kaikella.
Aikani yritin etsiä, mutta en enää.
Joku tuossa kirjoitti viisaasti, että jokainen yksilö on erilainen ja kokee asiat erilailla. Älkää tehkö tilanteista ja ihmisistä oletuksia, vaan kysykää jos jotain jäi mietityttämään.
Omalla kohdallani sen aiheutti ujous ja hämmennys. Annoin itsestäni väärän kuvan. Ja pakenin. Tilannetta en pääse korjaamaan enää, mutta ehkä te voitte tehdä omille tilanteillenne jotain, jotain järkevämpää kun täällä roikkumista.
Meitä "hulluja" naisia riittää siis enemmänkin. Tämä aloitus olisi voinut olla myös mun kirjoittama...
Anteeksi en anna koskaan, mutta unohdan jo hyvää vauhtia.
Ääh, eikö sitä yleensä aina sanota, että kaikessa olisi paras kultainen keskitie. Eli siis ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta tarvitaan kuten myös tahtoa. Ja eihän pettää saa. Kysyisimpä semmoista, että onko pettämistä, jos ihminen toisen kanssa ollessaan ja asuessaan puhuu koko ajan lähtemisestä ja ajattelee toista tai aivan toisenlaista ihmistä, kuin se jonka kanssa asuu? Täytyy sanoa, itsekin pettämistä kokeneena, että unohdan hyvää matkaa vuosien ja taas vuosien jälkeiset asiat, mutta arvet ovat jääneet tiedostamattomaan mieleen ja sydämeen.
Onko aloittajan miettinyt mitä aikoo asialle tehdä? Aiotko ottaa yhteyttä siihen mieheen ja selvitellä asiaa vai jääkö asia mappi ö:hön?
Asiat eivät itsestään hoidu kuntoon kuvaamassasi tilanteessa tarvitaan toimia sinulta.
Aloituksen aihe olis voinu olla vaikka mulle kolmisen vuotta sitten. Kaikki oli hyvin ja autuaan tietämättömänä suunnittelin asioita eteenpäin, sitten yksi päivä tuli ilmoitus että tämä loppu tähän. Ja taas jäin yksin. Ei seuraihmiset joilla on kavereita ja sukulaisia joka puolella pyörimässä, käsitä mitä sellainen tekee jo valmiiksi yksinäiselle ihmiselle. Kyllä siinä usko loppui kaikkeen, kokonaan.
Ei mitään hajua mitä tapahtui ja miksi, mitä olisin voinu tehä toisin.
Ei tarvi tulla pyytelemään anteeksi, ei mitään muitakaan yhteyksiä tarvi ottaa, eikä oikeastaan näkyäkään ikinä missään.
Uskon että kukaan meistä palstalaisista ei tiedä mitä ap on tehnyt jo tuon ihastuksensa vuoksi tai jättänyt tekemättä. On siis vaikea neuvoa, mutta oikeastaan ainoan mitä voisi sanoa on se sama vanha virsi mikä täällä on puolissa vastauksissa, että jos on yrittänyt ilmaista tunteitaan ja vastapuolella on yhtään mielikuvaa, että tuo ap voisi hänestä pitää niin ehkä se mieskin voisi jotain asian selvittämiseksi tehdä. Tosin näiden palstajuttujen jälkeen ap saattaa olla entistä varovaisempi, varsinkin jos luulee että täällä joku juuri hänelle vastailee. Ja molemmathan voi olla ujoja, tunteet ei ole molemminpuolisia...