Ounastelin oikein, allaolevaan avaukseeni"Ja mikähän mahtaa muuttua?" ei tullut mitään tunkua ja tämä kaiketi johtuu siitä, että sellaiseen vastaaminen johon ei ole mitään tosiseikkoihin perustuvaa vastausta on vaikea vastata.
Siispä ajattelinkin kysyä, teiltä arvoisat saittivieraat puolueuskollisuudesta riippumatta seuraavaa.
Misssä luuraa todellinen valta?
Täällä on useiden vuosien ajan uskoteltu, että pääministerillä olisi suurin valta Suomessa. Tällaisia kannanottoja on ilmaistu Lipposen pääministerikaudella ja nämä samat harhakuvat elävät myös nykyisen pääministeri Matti Vanhasen johtaessa hallitusta.
Jotta tällaisesta lapsellisesta kuvien palvonnasta päästäisiin, niin voin kertoa teille sen yksinkertaisen asian, että suurin valta Suomessa on Rahalla ja tahoilla kellä sitä on kyllin riittävästi. Nämä tahot käyttävät suurinta valtaa Suomessa ja siihen on tyytyminen niin demareiden kuin kokkareiden ja Keskustalaistenkin. Pienemmät puolueet ovatkin alistuneet tähän Rahavaltaan jo ajat sitten.
Siispä ajattelinkin kysyä, teiltä arvoisat saittivieraat puolueuskollisuudesta riippumatta seuraavaa.
Misssä luuraa todellinen valta?
Täällä on useiden vuosien ajan uskoteltu, että pääministerillä olisi suurin valta Suomessa. Tällaisia kannanottoja on ilmaistu Lipposen pääministerikaudella ja nämä samat harhakuvat elävät myös nykyisen pääministeri Matti Vanhasen johtaessa hallitusta.
Jotta tällaisesta lapsellisesta kuvien palvonnasta päästäisiin, niin voin kertoa teille sen yksinkertaisen asian, että suurin valta Suomessa on Rahalla ja tahoilla kellä sitä on kyllin riittävästi. Nämä tahot käyttävät suurinta valtaa Suomessa ja siihen on tyytyminen niin demareiden kuin kokkareiden ja Keskustalaistenkin. Pienemmät puolueet ovatkin alistuneet tähän Rahavaltaan jo ajat sitten.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuolla demareiden saitilla käydään keskustelua seuraavista pressanvaaleista. Jos ja kun nyt näyttää siltä, että vastakkain voisivat olla Lipponen ja Halonen,(naurettavaa)kummalla sitä rahaa(valtaa)olisi sitten enemmän?
Valta on niillä, jotka omistavat ne taloudelliset resurssit, joista verotettava kansantulo syntyy.
Pääroolisa lienee suomenruotsalainen teollisuuspääoma - ne kuuluisat 20 perhettä - minkä varassa Suomen vienti lepää. Nokian osuus siitä on hyvin merkittävä, kun on arvioitu, että Nokian osuus bkt:sta on yli 3%.
Tämä + muiden kotimaisten suuryritysten omistajien valta kanavoituu politiikkaan nykyisin EK:n kautta.
Merkittävää valtaa käyttää myös ay-liike, koska sillä on hallussaan työntekijöiden lakkoase, jolla tarvittaessa pannaan teollisuus kiinni ja suljetaan vientitulojen hanat, mitä taas pääomakapitalistit eivät halua.
Valta Suomessa on siis suuryrityksillä sekä niitä edustavilla järjestöillä työntekijäpuolen järjestöt mukaanlukien - toisin sanoen: valta Suomessa on etujärjestökorporaatioilla, joiden marionetteja puolueet kansanedustajineen pitkälti ovat.
Nyt olet Mikko kerrankin oikeilla jäljillä. Vallan jäljittäminen ei silti ole ihan yksinkertainen tehtävä.
Taloudellista ja poliittista valtaa ei voi erottaa toisistaan, kumpikin vaikuttaa toisiinsa. Taloudelliset intressit ovat aina olleet tärkeitä vallan liikuttelijoita. Taloudellista valtaa käyttävät ovat myös aina esiintyneet vähintäänkin kovina painostusryhminä. Nyky-Suomessa esim. työantaja- ja työntekijäjärjestöt ovat vahvoja painostusryhmiä. Yksin Nokian Jorma Ollila on vahva painostaja ja hän tietää sen ja niin muodoin myös käyttää tätä valtaansa.
Silti ainakin teoriassa voisi sanoa, että valta Suomessa kansalla ja kansaa edustaa vallankäytössä eduskuntaan valitut 200 kansanedustajaa. Ei tämän joukon valtaa sovi yhtään vähätellä. Kyllä heillä on täysi valta antaa ja ottaa. Jos nämä 200 päättävät, että Suomesta tulee sosialistinen valtio, joka ottaa yhteiskunnan tuotantolaitokset valvontaansa, niin myös tapahtuu, jos toimella on kansan selvän enemmistön siunaus.
Suomen itsenäisyyden historian suurissa käänteissä poliittinen valta on myös aina ollut varsin todellista. Suomen itsenäistymisvaiheet olivat kovan poliittisen kiistan kohteena vuonna 1917. Eduskunnan itsenäistymisjulistus kesällä 1917 ei kelvannutkaan silloiselle oikeistolle, vaan Suomi jäi Venäjän vasalliksi Venäjän väliaikaisen menshevikkihallituksen ja Suomen oikeiston yksitumaisilla toimilla. Vasta Joulukuussa 1917 Venäjän lokakuun bolshevikkivallankumouksen jälkeen itsenäisyys alkoi miellyttää myös oikeistoamme.
Sotaan joutumista edelsi voimakas poliittinen kiista vuonna 1939. Kyseessä ei ollut puoluepoliittinen kiista, vaan vastakkaisia näkemyksiä esitettiin puoluekannoista riippumatta. Esim. Suomen myöhemmät presidentit Paasikivi ja Mannerheim olivat myöntyväisyyslinjan keulakuvia, kun taas Cajanderin jotama hallitus ei antanut tippaakaan periksi. Myös keväällä 1940 tehtiin raskaita poliittisia päätöksiä sitoa Suomi Saksaan, mikä johti sitten jatkosotaan ja uusiin alueluovutuksiin.
Sodan jälkeen Suomen politiikkaa ohjasi NL:n painostus ja Suomi oli sidottu NL:oon YYA-sopimuksen kautta. Nämä olivat paljolti pakon sanelemia ratkaisuja. Presidentti Kekkonen päätti kuitenkin lähentää Suomen suhteita NL:oon paljon lujemmin kuin mitä YYA-sopimus olisi velvoittanut. Tästä alkoi suomalaisen parlamnetarismin rappion vaihe, jota kesti koko Kekkosen valtakauden ajan.
Seuraava käännekohta oli NL:n romahtaminen ja sen mahdollistama YYA-sopimuksen irtisanominen sekä liittyminen Euroopan unioniin.
Näissä kaikissa Suomen ja sen kansalaisten kannalta tärkeissä käännekohdissa poliittisella vallalla on ollut keskeinen vaikutus. Rahanvalta niissä on ohjannut päätöksiä jossakin laajuudessa erityisesti kesällä 1917 ja EU-sopimusta tehtäessä.
Täytyy ehkä ottaa huomioon, että sitä mukaa kuin elintaso on parantunut ja ihmisten taloudessa ei enää ole kyse jokapäiväisestä leivästä kuten oli vielä vuonna 1918, kun häpeällinen sisällissota runteli maatamme, tuo samainen elintaso on sitonut meidät ihmiset entistäkin vahvemmin taloudelliseen hyvään. Raha ja sillä saatavat hyödykkeet ovat tulleet myös ihmisille entistä tärkeimmiksi. Jos olisimme esim. valmiita siirtymään 1960-luvulla vallinneeseen elintasoon, joka oli ihan kohtuullinen, työaikaa voitaisiin varmasti lyhentää 8:sta 6:een tuntiin ja panna vielä perjantaikin vapaapäiväksi. Lomia voitaisiin pidentää ja eläikää laskea 10 vuodella. Mutta me ihmiset emme tyydy siihe, mikä oli 60-lyvulla, haluamme aina vain enemmän ja se on yksi, mikä mahdollistaa rahanvallan. Yksinkertaistaen taloudelliset arvot ovat myös ihmisten arjessa korostuneessa asemassa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005156729
kerro vaikka siitä kahdensadan hehtaarin alasta, joka pitäisi saada raivattua pelloksi?
Suotako se siis on, kun kyselit Hietasta sinne raivuuhommiin kuokalla varustautuneena?
Ja kehuskelit muistaakseni palkkaavasi jonkun demarin raivion reunalle paskaa puhumaan?
Oliko näin?
Sen jälkeen se viestiketju poistettiinkin, heti, kun sinä vasta aloit päästä asiaan.
Pääseekö se demari sitten pellon valmistuttua ajamaan paskaa navetastasi sinne pellolle?