Vaara, vaarempi, vaarin

Luulen, että monella on samanlainen tapa kuin itselläni, minä valvon ellen nuku.

Hereillä taas on oltava päivisinkin kun niin monta vaaraa ja houkutusta "vaanii kulkijaa".

No niin. Eipä tuo oikein oikealta meditaatiolta vaikuttanut, mutta tuon kirjoitettuani kun menin petiin, nukahin heti, äsken heräsin hyvin levänneenä.

Täällä sitä on istuttu aamua, aamukahvit keitin lopulta neljän aikoihin, kun lukeminen jo alkoi ottaa silmiin.
Se kun on Kirjallisuuden päivä!
Hyvää sellaista palstalaisille, täällä on varmasto monta lukuhaluista, minä runohullu, monen runokirjan omistaja, opiskelúhullu, aina pitää oppia uutta ja mikäpä hulluus minusta olisi kaukana. Kaikessa löytyy, mutta toivottavsti ei tartu.

Kyllä, kyllä, laitoksissa työskentelevät toteavat usein, että aamuyön tunnit ovat kuoleman tunteja. Liekö sitten vain tuurissa pimeäänkö, vai kirkkaaseen päivään se lähtöhetki ajoittuu kunkin kohdalla.

Tämä aamuhämärä on hyvää aikaa lähteä lenkille.
Ei ole monta autoa jyristelemässä, ei koiria räksyttämässä, vaikka sekin on tunnustettava, harva koira enää haukkuu minua, tuntevat jo askelten äänestä.

Herännyt ja hereillä, elossa, mutta ei mitään elämää, sellainenkin tilanne oli kohdallani koettava, että löytäisin itseni.

Hyvää Kirjallisuuden ja Aleksis Kiven päivää.

Mikäpä on suomalaisen kirjallisuuden päivää viettäessä, kun on syksyllä omasta takaa kahdet suuret kirjamessut, Turussa ja Helsingissä, ja Turun messuja johtaa Tasavallan Presidentin Puoliso, itsekin runoilija Jenni Haukio. On juuri saatu lukea myös suomalaiskirjailijoiden huomiosta Frankfurtin kirjamessuilla, siellä presidenttiparin seurassa Sofi Oksanen. Mahtaako siinä olla toinen suomalainen Nobel-kirjailija, hänessä on myös karismaa siihen julkisuusmyllyyn, joka huippukirjallisuuteen nykyisin liittyy.
Kirja pitää pintansa, kirjan voi jopa omistaa ja lahjoittaa , mutta kuka omistaa sähköiset tekstit.

Otsikon sanaleikki on hauska, houkuttelee vähän setvimään. Vertailuasteissa voi taivutella ainakin leikillään muitakin kuin adjektiiveja ...nenästä ei laulun sanoin kasva toki nenempää, mutta kasvoihan Pinocchiollekin, kun valehteli. Voihan nenä - nenä, nenempi, klyyvari.

Entäs vaara ? Kun entinen abiturientti kirjoitti Ounasvaarasta otsikolla " Vaaran viehätys", aine hylättiin. Liikenteessä monta vaaraa onpi eessä, siksi valpas aina mieli, se on turva verraton ! Vaarin kannattaa otttaa hyvistä neuvoista ja tilaisuuksista, kuten se kuuluisa muorikin otti tanssitilaisuudesta. Täytyy olla varuillaan, vaistota vaarat.

Kalevalassa neuvotaan morsianta, miten miellyttää anoppilassa.

"Noita sie kovin varaja, pihlajaisia pihalla!
Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa,
pyhät lehvät oksasilla, marjaset sitäi pyhemmät,
joilla neittä neuvotahan, orpoa opetetahan
nuoren miehen mieltä myöten, sulhosen syäntä myöten."

Olkoot nämä Kalevalan säkeet Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuspäivän tervehdyksenä .

Kun puhutaan suomalaisesta kirjallisuudesta, se tarkoittaa kirjallisuutta, jota on luotu Suomen kansan piirissä. Tästä syystä siihen kuuluu myös Suomessa kirjoitettu ruotsinkielinen kirjallisuus.

Epäilemättä ruotsiksi kirjoittavat Kjell Westö ja Lars Sund ovatkin parhaita tämän ajan suomalaisia kirjailijoita.

Hyvää Aleksis Kiven päivää! Aleksin nais-suhteita on joskus setvitty, ei niistä sen enempi, mutta useat nuoret miehet hän kuvasi taitamattomiksi suhteissaan naisiin. Kun itsekin olen kroonisesti taitamaton nais-suhteissani, niin en ollenkaan ihmettele jos olen useasti lukenut hänen teoksiaan. Aina yhtä mielellään samaistuneena johonkin yksinkertaiseen hahmoon, yksinkertaisesti sanottuna Kivit' ovat mielilukemistani.

Suomalainen kirjallisuus.
Herää kysymys luetaanko Venäjän Karjalassa asuneen suomalaisen, siellä kirjoittamat teokset suomalaiseen kirjallisuuteen? Nikolai Laine kirjoitti myös venäjäksi.
Toinen tuttu kirjailija niistä maisemista Salli Lund.

Voitaisiinhan venäjäksikin kirjoittaneet suomen kasalaiset lukea tuotantonsa kautta tänään juhlittaviksi.

Kovin tuntemattomaksi ovat jääneet ainakin nämä tuntemani Karjalassa asuneet kirjailijat täällä synnyinmaassaan.
Sukulaisiani asui siellä ja asuu edelleenkin, nuori polvi jo venäläistyneinä, mutta yhteyksiä pidämme.

Muhoksen laitasaaressa syntyneenä tiedän Salli Lundin tarinasta kun naapurin poika kertoi tätinsä olevan Venäjällä, Täti oli Salli Lund, vasta paljon myöhemmin hän pääsi käymään Suomessa synnyinkodissaan. Laitasaari.net -sivuilla on enemmän runoja ja tarinoita hänestä. Lahjakas runoilija hän oli.
Kotini lähellä virtaa Junnioja. Myös siitä purosta hän on runon kirjoittanut. Taitavasti hän vaatimattomasta purosta sai hyvän runon syntymään.

Suomenkielen Sanamuodot ovat kivoja .. ja jos ei niitä noudata " menee metsään
Minunkin kirjoitukseni on kieliopillisesti aika heikkoa --mutta kun on Fiksu niin saa siittäkin selvää.
Ollaan niin suvaitsevaisia toisiamme kohtaan , että ei aina huomauteta , olen saanut paljon moitteita , ja ihan turhasta.
Ja todistuksissani kouluajoilta oli aina Suomenkielessä 9 vähintäin

Hauskat vertailuasteet! Kiitos.

Tuostapa herkesin mummoa vaarin viereen taivuttelemaan:
mummo, mummompi, mummin.

Siis oisko mummi sitten se paras mummo?