Oletteko muut keskenmenon kokeneet selvittäneet, miten se pikkuriikkisen vauvanalun ruumis hävitetään teidän sairaalassanne?
Minulla oli "pelko", että lapseni kysyvät, mitä sille vauvalle tehdään sitten kun se on tutkittu siellä sairaalassa. Halusin että osaan vastata siihen kysymykseen, jos se minulle esitetään. En olisi voinut vastata lapsille, että se laitetaan roskiin. Eikä sitä roskiin laitetakaan.
Kysyinkin sitä sairaalassa lääkäriltä, joka suoritti kaavinnan. Hän toi minulle seurakunnan tiedotteen, jossa kerrottiin erilaisista vaihtoehdoista, ja se yleisin on ennen rv 22 menehtyneiden kohdalla se, että sairaala huolehtii ja kustantaa sikiöden ruumiille polttohautauksen, ja tuhkat laitetaan tietylle hautausmaalle tiettyyn paikkaa, jonka lähellä vanhemmat voivat käydä muistelemassa.
Vanhemmat voivat halutessaan huolehtia itse omansa polttohautauksesta, jolloin he myös maksavat sen ja saavat itse päättää, mihin tuhkan sijoittavat, ja saavat siten ihan ikioman muistelupaikan.
Minulla oli "pelko", että lapseni kysyvät, mitä sille vauvalle tehdään sitten kun se on tutkittu siellä sairaalassa. Halusin että osaan vastata siihen kysymykseen, jos se minulle esitetään. En olisi voinut vastata lapsille, että se laitetaan roskiin. Eikä sitä roskiin laitetakaan.
Kysyinkin sitä sairaalassa lääkäriltä, joka suoritti kaavinnan. Hän toi minulle seurakunnan tiedotteen, jossa kerrottiin erilaisista vaihtoehdoista, ja se yleisin on ennen rv 22 menehtyneiden kohdalla se, että sairaala huolehtii ja kustantaa sikiöden ruumiille polttohautauksen, ja tuhkat laitetaan tietylle hautausmaalle tiettyyn paikkaa, jonka lähellä vanhemmat voivat käydä muistelemassa.
Vanhemmat voivat halutessaan huolehtia itse omansa polttohautauksesta, jolloin he myös maksavat sen ja saavat itse päättää, mihin tuhkan sijoittavat, ja saavat siten ihan ikioman muistelupaikan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sain keskenmenoni sairaalan vessassa ( molemmat samassa vessassa ) joten molemmat pienokaiset meni wc:stä alas..Ei kovin mukava tunne mutta minkäs teet kun se irtoaa niin se sitten irtoaa..
Kaksi ekaa meni vessasta alas, ikävä kyllä.
Onneksi kolme seuraavaa ovat varsin eläväisiä edelleen, ja huomenna vietämme ihanan kuopuksemme 2v synttäreitä. Se piristää kummasti tämän surun keskellä.
"Kuudes" menee tuhkattavaksi krematorioon, ikävää sekin.
Jouduin viime keväänä synnyttämään lapsen viikolla 18 ja hän oli kuollut kohtuun tietämättäni sitä. Ainakin helsingin naistenklinikalla on seuraavanlainen käytäntö. Sikiön voi itse haudata omaan hautapaikkaan , mutta sairaalassa sairaalapastori järjestää sikiöille yhteisen siunaustilaisuuden joka oli erittäin kaunis tapahtuma. Pastori asettelee sikiöt yhteisarkkuun ja pitää kauniit puheet paikalle tulleiden omaisten läsnäollessa. Paikalla on siis muitakin keskenmenon tai muun vuoksi lapsensa menettäneitä . Myös sikiön poikkeavuuden takia abortoidut sikiöt ovat tässä arkussa. Myöhemmin voi osallistua yhteisuurnan laskuun hautausmaalla, mikä meillä tapahtui Honkanummella ja saimme itse kantaa uurnan haudalle ja mieheni sai kaataa tuhkat maahan. Jokainen läsnäoleva sai myös laittaa hiekkaa itse kuoppaan. Paikalla ei ollut pappia, vaan hautausmaan vahtimestari. Mutta hän oli asianmukaisesti pukeutunut mustaan ja oli mukana arvokkaasti vaikka ei puhunutkaan mitään eikä pitänyt puheita. Suosittelen että tämän asian kokeneet käyvät tämän koko hautausprosessin läpi juurineen, se helpottaa suruprosessia. Asioiden laittaminen maton alle ei auta vaan kostautuu myöhemmin.Erehdyin kertomaan kokemuksistani vanhalle ystävälleni joka oli kokenut saman 5 v sitten, joka ei ollutkaan käynyt suruprosessia läpi itsensä kanssa vaan ahdistui kertomastani niin paljon että laittoi poikki 15v. kaveruuden