Ao. Erkki Tuomiojan kirjoituksesta näkyy selvästi miten syvä kahtiajako Keskustan hallituskumppani-SDP:ssä vallitsee. SDP:n sisällä vaikuttava äärioikeistolainen "minikokoomus" kampittaa minkä kerkiää "Forssan Julistuksessa" esiintuotuja aitoja vasemmistoarvoja (vaalien välilläkin) kunnioittavaa puolueensa enemmistöä.
Kirjoituksesta ilmenee myös ne syyt miksi se arvostelee Tarja Halosen johtamaa ulkopolitiikan linjaa ja samalla hänen arvovaltaansa presidenttinä.
Ehkäpä Suomen Natoon liittymistä ajava SDP:n oikeistosiipi näkisi presidenttinä mieluummin vaikka Matti Vanhasen, joka on pitänyt nato-kantansa avoimena. Gustav Hägglundia se ei voi hyväksyä samasta syystä kuin Tarja Halosta, Hägglundhan on tyrmännyt selkein sanoin Natoon liittymisen niin pitkälle kuin kansan enemmistö ei sitä halua.
PROVOSOITUJA AJATUKSIA
Julkaistu Uutispäivä Demarissa 26.10.2004
Presidenttikautensa alkuaikoina Urho Kekkonen valitti yksityiskirjeessään eräälle häntä arvostelleelle isokenkäiselle, että tämä "potki jaloistaan ja käsistään sidottua miestä", joka asemansa vuoksi ei voinut vastata. Sittemmin Kekkonen tunnetusti vapautui tällaisista estoista ja rusikoi julkisestikin vastustajiaan ja kriitikoitaan, jo asiattomaksi katsottavalla tavalla. Hänen seuraajansa Mauno Koiviston erilaista suhtautumista kuvasti viisas neuvo: "ei pidä provosoitua kun provosoidaan".
Minäkin olen vaatimattomammassa asemassani joutunut viime aikoina miettimään, miten tulisi suhtautua asioita vääristelevään ja henkilöönkäyvään kritiikkiin. Usein viisain menettely on Koiviston opin mukaisesti jättää se täysin omaan arvoonsa.
Tätä kärsivällisyyttä koettelee nyt vahvasti Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen, joka lehtensä 22.10. ilmestyneessä numerossa vuorostaan rusikoi minua. Aiheen tähän on antanut kommenttini EVA:n tuoreesta Suomen menestyksen eväät-raportista. Tähän Ruokanen ei kuitenkaan viittaa, eikä liioin siihen että juuri hän on tuon raportin kirjoittanut. Sen sijaan että puolustaisi kirjastaan ja asia-argumentein torjuisi siitä esitettyä kritiikkiä, Ruokanen ottaa käsittelyyn henkilöni.
Hänen mukaansa puheeni ovat kunnallisvaalien alla muuttuneet populistisiksi (kaikki kursivoinnit TR:n) ja syy on paineissani tulla valituksi, jos puolueeni puheenjohtajan paikka vapautuu. Entisaikoina populisti leimasi toisinajattelijan neuvostovastaiseksi, nyt uusliberaaliksi, eli pahaksi ihmiseksi joka uhkaa viedä lapselta hoitopaikan.
Kaltaiseni populistin hyväksi vastapariksi Ruokanen nostaa vaatimattomista oloista lähteneen ja "raatajasukupolven arvot sisäistäneen" korkean virkamiehen, joka on ajattelunsa ja toimintansa tosiseikkoihin rakentava realisti ja perusteisiin pureutuva jyrkkä uudistaja eli radikaali. Kaivopuistosta kotoisin oleva ja "sukupolvissa herrana elänyt" Tuomioja sen sijaan julistaa idealismiaan ja on uudistuksia vierova vanhoillinen säilyttäjä, eli konservatiivi.
Tässä yhteydessä minulla ei ole syytä polemiikkiin kyseisen virkamiehen kanssa. Erotuksena Ruokasesta hän on aina ollut valmis ja kykenevä asioissa pitäytyvään rationaaliseen keskusteluun.
X X X
Se kuinka oikea nimike uusliberalismi EVA:n ja Ruokasen aatteille on, on sivuseikka. Joka tapauksessa Ruokasen uudessa ohjelmakirjasessa hyvinvointivaltiota luonnehditaan aikamme Neuvostoliitoksi, palkkaverotusta kutsutaan raakalaismaiseksi, vaaditaan suurituloisten verotusten keventämistä, keskitetyn tulopolitiikan purkamista, yrittäjähenkeä ohjaamaan yliopistoja, palvelujen kilpailuttamista ja ulkoistamista jne. Jos tämä ei ole uusliberalismia niin nimitettäkööt sitä ajavat sitä joksikin muuksi. Ainoa mitä en hyväksy on väite, että tämä muka ei olisi politiikkaa, vaan ainoastaan tosiasioista lähtevien vaihtoehdottomien välttämättömyyksien julistamista.
EVA:n kirjanen ei ole tietenkään vain Ruokasen yksityisajattelua, vaan perustuu viidenkymmenen "päättäjän" viisauteen. Saattaa heidän joukossaan olla korkean virkamiehen ohella joku muukin vaatimattomista oloista noussut raatajasukupolven edustaja. Nykyiseltä asemaltaan he kaikki kuuluvat - kuten minäkin ministerinä ja kansanedustajana - väestömme parhaiten toimeentulevaan kymmenekseen. Vaikea uskoa, että kukaan heistä olisi menettämässä yhtään mitään, jos heidän ohjelmaansa ryhdytään toteuttamaan. Suomalaisten enemmistön osalta voi tilanne jo olla toinen.
X X X
Tympeintä Ruokasen ja EVA:n ajattelussa on juuri sen avoin demokratianvastaisuus ja eliittikeskeisyys. Peräänkuulutetaan johtajia, jotka kykenevät viemään yhteiskuntaa eteenpäin perehtymällä vaikeisiin kysymyksiin kansalaisten puolesta; nykyiset johtajat ovat kelvottomia, koska eivät vie EVA:n ajatuksia eteenpäin, vaan tyytyvät heijastamaan "äänestäjän hataria mielikuvia ja arvauksia".
Tasavallan presidentti Tarja Halonen on yksi näitä EVA:n hampaisiin joutuneita väärillä mielipiteillä varustettuja johtajia. EVA:n ja sen palkintosoturien taholta onkin jo jonkin aikaa systemaattisesti kampanjoitu Halosta vastaan, myös ja nimenomaan ulkopoliittisin perustein.
Ensimmäisessä vaiheessa toivottiin, että Halonen kuuntelisi kansan puolesta asiat paremmin tietävän eliitin ääntä ja ryhtyisi kampanjoimaan Suomea Natoon. Toisessa valmistauduttiin etsimään joku yhteisporvarillinen ehdokas - jälleen kuka tahansa - joka voisi hänet vaaleissa vakavasti haastaa. Nyt Ruokasen usko tähänkin näyttää hiipuvan, kun Ruokasen viimeiseksi keksinnöksi on noussut esitys, että tasavallan presidentin tulisi itse ilmoittaa tyytyvänsä yhteen kauteen.
Minusta Ruokasen kirjoitus on jo riittävä syy Tarja Halosen asettumiselle ehdolle myös toiseksi kaudeksi.
Ei niin, etteikö EVA:n painotuotteesta löytyisi myös ihan hyviä ajatuksia, kuten tämä: "Päätöksiä on opittava tekemään myös mediasta piittaamatta". Se kannattaa pitää mielessä kun lueskelemme Ruokasen päätoimittamaa EVA-Suomen Kuvalehteä.
lähde:
http://www.tuomioja.org/
Kirjoituksesta ilmenee myös ne syyt miksi se arvostelee Tarja Halosen johtamaa ulkopolitiikan linjaa ja samalla hänen arvovaltaansa presidenttinä.
Ehkäpä Suomen Natoon liittymistä ajava SDP:n oikeistosiipi näkisi presidenttinä mieluummin vaikka Matti Vanhasen, joka on pitänyt nato-kantansa avoimena. Gustav Hägglundia se ei voi hyväksyä samasta syystä kuin Tarja Halosta, Hägglundhan on tyrmännyt selkein sanoin Natoon liittymisen niin pitkälle kuin kansan enemmistö ei sitä halua.
PROVOSOITUJA AJATUKSIA
Julkaistu Uutispäivä Demarissa 26.10.2004
Presidenttikautensa alkuaikoina Urho Kekkonen valitti yksityiskirjeessään eräälle häntä arvostelleelle isokenkäiselle, että tämä "potki jaloistaan ja käsistään sidottua miestä", joka asemansa vuoksi ei voinut vastata. Sittemmin Kekkonen tunnetusti vapautui tällaisista estoista ja rusikoi julkisestikin vastustajiaan ja kriitikoitaan, jo asiattomaksi katsottavalla tavalla. Hänen seuraajansa Mauno Koiviston erilaista suhtautumista kuvasti viisas neuvo: "ei pidä provosoitua kun provosoidaan".
Minäkin olen vaatimattomammassa asemassani joutunut viime aikoina miettimään, miten tulisi suhtautua asioita vääristelevään ja henkilöönkäyvään kritiikkiin. Usein viisain menettely on Koiviston opin mukaisesti jättää se täysin omaan arvoonsa.
Tätä kärsivällisyyttä koettelee nyt vahvasti Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen, joka lehtensä 22.10. ilmestyneessä numerossa vuorostaan rusikoi minua. Aiheen tähän on antanut kommenttini EVA:n tuoreesta Suomen menestyksen eväät-raportista. Tähän Ruokanen ei kuitenkaan viittaa, eikä liioin siihen että juuri hän on tuon raportin kirjoittanut. Sen sijaan että puolustaisi kirjastaan ja asia-argumentein torjuisi siitä esitettyä kritiikkiä, Ruokanen ottaa käsittelyyn henkilöni.
Hänen mukaansa puheeni ovat kunnallisvaalien alla muuttuneet populistisiksi (kaikki kursivoinnit TR:n) ja syy on paineissani tulla valituksi, jos puolueeni puheenjohtajan paikka vapautuu. Entisaikoina populisti leimasi toisinajattelijan neuvostovastaiseksi, nyt uusliberaaliksi, eli pahaksi ihmiseksi joka uhkaa viedä lapselta hoitopaikan.
Kaltaiseni populistin hyväksi vastapariksi Ruokanen nostaa vaatimattomista oloista lähteneen ja "raatajasukupolven arvot sisäistäneen" korkean virkamiehen, joka on ajattelunsa ja toimintansa tosiseikkoihin rakentava realisti ja perusteisiin pureutuva jyrkkä uudistaja eli radikaali. Kaivopuistosta kotoisin oleva ja "sukupolvissa herrana elänyt" Tuomioja sen sijaan julistaa idealismiaan ja on uudistuksia vierova vanhoillinen säilyttäjä, eli konservatiivi.
Tässä yhteydessä minulla ei ole syytä polemiikkiin kyseisen virkamiehen kanssa. Erotuksena Ruokasesta hän on aina ollut valmis ja kykenevä asioissa pitäytyvään rationaaliseen keskusteluun.
X X X
Se kuinka oikea nimike uusliberalismi EVA:n ja Ruokasen aatteille on, on sivuseikka. Joka tapauksessa Ruokasen uudessa ohjelmakirjasessa hyvinvointivaltiota luonnehditaan aikamme Neuvostoliitoksi, palkkaverotusta kutsutaan raakalaismaiseksi, vaaditaan suurituloisten verotusten keventämistä, keskitetyn tulopolitiikan purkamista, yrittäjähenkeä ohjaamaan yliopistoja, palvelujen kilpailuttamista ja ulkoistamista jne. Jos tämä ei ole uusliberalismia niin nimitettäkööt sitä ajavat sitä joksikin muuksi. Ainoa mitä en hyväksy on väite, että tämä muka ei olisi politiikkaa, vaan ainoastaan tosiasioista lähtevien vaihtoehdottomien välttämättömyyksien julistamista.
EVA:n kirjanen ei ole tietenkään vain Ruokasen yksityisajattelua, vaan perustuu viidenkymmenen "päättäjän" viisauteen. Saattaa heidän joukossaan olla korkean virkamiehen ohella joku muukin vaatimattomista oloista noussut raatajasukupolven edustaja. Nykyiseltä asemaltaan he kaikki kuuluvat - kuten minäkin ministerinä ja kansanedustajana - väestömme parhaiten toimeentulevaan kymmenekseen. Vaikea uskoa, että kukaan heistä olisi menettämässä yhtään mitään, jos heidän ohjelmaansa ryhdytään toteuttamaan. Suomalaisten enemmistön osalta voi tilanne jo olla toinen.
X X X
Tympeintä Ruokasen ja EVA:n ajattelussa on juuri sen avoin demokratianvastaisuus ja eliittikeskeisyys. Peräänkuulutetaan johtajia, jotka kykenevät viemään yhteiskuntaa eteenpäin perehtymällä vaikeisiin kysymyksiin kansalaisten puolesta; nykyiset johtajat ovat kelvottomia, koska eivät vie EVA:n ajatuksia eteenpäin, vaan tyytyvät heijastamaan "äänestäjän hataria mielikuvia ja arvauksia".
Tasavallan presidentti Tarja Halonen on yksi näitä EVA:n hampaisiin joutuneita väärillä mielipiteillä varustettuja johtajia. EVA:n ja sen palkintosoturien taholta onkin jo jonkin aikaa systemaattisesti kampanjoitu Halosta vastaan, myös ja nimenomaan ulkopoliittisin perustein.
Ensimmäisessä vaiheessa toivottiin, että Halonen kuuntelisi kansan puolesta asiat paremmin tietävän eliitin ääntä ja ryhtyisi kampanjoimaan Suomea Natoon. Toisessa valmistauduttiin etsimään joku yhteisporvarillinen ehdokas - jälleen kuka tahansa - joka voisi hänet vaaleissa vakavasti haastaa. Nyt Ruokasen usko tähänkin näyttää hiipuvan, kun Ruokasen viimeiseksi keksinnöksi on noussut esitys, että tasavallan presidentin tulisi itse ilmoittaa tyytyvänsä yhteen kauteen.
Minusta Ruokasen kirjoitus on jo riittävä syy Tarja Halosen asettumiselle ehdolle myös toiseksi kaudeksi.
Ei niin, etteikö EVA:n painotuotteesta löytyisi myös ihan hyviä ajatuksia, kuten tämä: "Päätöksiä on opittava tekemään myös mediasta piittaamatta". Se kannattaa pitää mielessä kun lueskelemme Ruokasen päätoimittamaa EVA-Suomen Kuvalehteä.
lähde:
http://www.tuomioja.org/
Vastaukset 5
Vanhimmat
Matti Vanhanen on viisas mies, kun ei sorru kannattamaan mitään Tuomiojan linjauksia, vaan pysyy visusti Lipposen hallitusten viitoittamalla, hyvällä tiellä.
Tuomioja on aivan liian vasemmistolainen ja ulkopolitiikassaan konservatiivisesti yya-miehiä, että liberaali keskustalainen voisi mitenkään olla samaa mieltä mistään, mitä Tuomioja sanoo.
Vanhasesta tulee ihan hyvä vastaehdokas demareiden presidenttiehdokkaalle, ellei hän onnistu löytämään itseään parempaa vaihtoehtoa.
Tuomiojasta taas ei tule koskaan Liposen seuraajaa missään asiassa, joten keskusta vi jo nyt jättää kaikki Tuomiojan mielipiteet ihan omaan arvoonsa.
En ole tähän mennessä moista huomannut. Ja jos et ole, olet väärä mies julistamaan, mitä mieltä me keskustan äänestäjät ollaan. Tuomioja on mies paikallaan. Samoin Halonen. Tällä hetkellä. Mitä taas tulee Lipposeen, sellaista virkaa ei Suomessa eikä missään muuallakaan tule, johon kunnon kepulainen tulee Lipposta kannattamaan. Niin paljon Lipponen on polttanut siltoja (tupeita ja pohjanakkoja) takanaan. Tämän hetken pohjanakka lieneekin Jaakonsaari ja hänen (aisan?)kannattajansa eräs kokoomusmeppi Subb.
Aina kun Erkki Tuomioja on "hyvin hyvin vihainen", hänen tekstinsä on mieluisaa luettavaa. (joku on päässyt kopauttamaan palleille).
Erkki Tuomioja ja Tarja Halonen eivät seuraa aikaansa oikein, eivät osaa lukea ajan pyörän liikerataa. Lipponen on siinä mestari. Jos Suomalainen äänestäjä olisi antanut jatkomandandaatin lipposlaisille demareille ja kokoomuslaisille voimakkaammin, se olisi voinut estää tulevan katastrofin. On nimittäin vaikea kuvitella, että tuomiojalais-haloslainen hyvyys-mielide edesauttaisi suomalaista. Niin paljon on maailmalla kesken.
Lipposelle - niin kuin ei muillakaan sosialidemokraateilla - ole muuta sanomista suomalaiseen politiikkaan kuin EU. Tämä on myös muidenkin vika.
Ainoa ero on siinä, että Lipponen olisi vienyt Suomenkin Irakin sotaan, mistä olisi seurannut monia asioita, mm. totalitarismin jyrkkeneminen kotimaassa.
SYPpipappi Ruokasen johdatus on polveileva ja monisäikeinen. Ruokasen Sailas-vuodatus ei ole Ruokasen itsensä keksimä, vaan Sailaksen itsensä katkera kommentti siitä, että työväenliikkeessä on myös älymystöä, joka on leikkinyt lapsuutensa lähetystön takapihoilla jäätelölusikka suussa.
Suoraan sanoen kaikenlaisen jonninjoutavan kanssa puuhasteleva EVA alkaa olla Paasikivi-seuran kaltainen kylmän sodan huru-ukkokerho.
Kaikeinlaisia satuja ja tarinoita otsikoidaan "tutkimuksiksi" tai ainakin "raporteiksi".
Vinksahtaneiden pappien ja pedagogien määrää mediassa pitäisi rajoittaa.
antanut. Suomalainen äänestäjä oli todella viisas. Jos sinipunan "lippostelu" olisi saanut vielä jatkua, olisimme kokeneet katastrofin. Kaikenmaailman Ruokosen ja Stubbin käyttäytyminen, lisättynä Lipposen itsensä (Jaakonsaari pohjanakkana) käyttäytymiseen, siihen kyllä antaa selvät viitteet.