Olemme luovuttajia molemmat, samanlaisia. Ei siitä toista kannata syyllistää. Molemmat kaipaa ja tietää, mutta kumpikaan ei tee mitään.
Parempi tunnustaa se tosiasia.
pahempi toistaan..
12257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No jotkut eivät kovin hevillä luovuta asioissa. Luovutusvimman jälkeen yrittäminen alkaa uudestaan, jos se on jokseenkin järkevää. Välillä sitä tulee liian jääräpäisesti yritettyä. Jos ei onnaa senkään jälkeen, alkaa itsensä hujauskausi. Siitä itsensä uskottelussa on vaikea päästä ulos. Sitten kierre alkaa taas. Minun pitäisi oppia tervettä järkeä. Milloin ei kannata enää yrittää ja uskotella.
Hyvin todennäköistä on että se toinen on siinä käsityksessä että sinä et halua. Miehet marsista ja naiset venuksesta, you know.
Ei tässä ole mitään epäselvää. Tuo on vain vastuun vierittämistä, voihan sitä niin tehdä jos se helpottaa oloa. Ainiin, eihän se helpota.
Kyllä sitä usein tietää mitä haluaa. Sitä ei oikein uskalla heittäytyä mieltymyksien perään. Olen tehnyt yleensä juuri päinvastoin. Omia tunteitani pakastaakseni, mielyttääkseni muita ja rohkeuden puutteen vuoksi
Tilannettasi en tiedä, ehkä niin. Ei mitään vastuun vierittämistä, realismia vain. Sinä kaipaat ja tiedät että se toinenkin kaipaa. Jos mitään ei tapahdu, niin joko se toinen ei kaipaa vaikka luulet niin tai kaipaa ja on siinä käsityksessä että sinä et kaipaa. Kaipaaminen on tukalaa, kumma juttu sitten jos molemmat kärvistelette tietäen tilanteen. Ellei tässä ole varatu(i)sta kyse.
Minun syntini on kans tuo itsepäisyys mutta toiseen suuntaan! Laittaa vituttaan joskus niin paljon että ihan periaatteesta en ole yhteistyökykyinen! Vittuillakseni laitan vastaan ja ilmoitan että EI KÄY! Sillä ei pakosti ole mitään tekemistä sen kanssa että oikeasti en ymmärtäisi tai saatan jopa olla ihan samaa mieltäkin! Multa se on välillä vain täyttä vittuilua ja mun tapa sanoa "olen vihainen ja nyt näet mitä se aiheuttaa kun koettelee liikaa mun pinnaa. Opettele säännöt millä mun kanssa toimitaan tai tilanne on tämä"
Mutta muiden sääntöjen opettelu ei kuitenkaan taida kiinnostaa.
Riippuu mitkä ne on! Valehtelun puolesta en liputa.
Ja sen voin luvata että mun jääräpäisyys on niin kovaluokkaista että en taivu. Mun henkeä on aikaisemmin uhattu teräaseella ja yritetty sillä taivuttaa uhkaajan tahtoon ja edes se ei mua saanu taipumaan. Vittuilin ja käskin tappaa vaan mutta suostu en siihen mihin mua kiristettiin! Edessä on ihminen joka ei taivu!
olethan sä tehnyt. mut et mun suuntaani. ymmärrän mikä silmissäs olen. paha mieli.
Niin, ehkä molempien pitää sitten etsiä erilaista... Lähden la-päivän viettoon! :))
selkärankaista on lopettaa haaveilu jos se menee liikaa miinukselle