Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Yksinäinen elämäni

    Olen parikymppinen poika eikä mulla oo ollut yhtään kaveria sen jälkeen kun menin kouluun. En tiedä mikä mussa on vikana kun en oo kelvannut muiden joukkoon. Tai sen kyllä ymmärrän etten enää kelpaa mihinkään, kun nää sosiaaliset taidot on mitä on. Vuosikausien kiusaaminen ja syrjintä on saanut aikaan sen etten uskalla edes moikata ketään ja koitan muutenkin vältellä muita. Musta on liian monta kertaa tehty pilkkaa kun en tyytynyt osaani hylkiönä, joten lopulta pelkkä yrittäminen kävi liian vaikeaksi. Ja nyt kun mulla on vielä nää miestissit, ei mulla oo mitään toivoa saada kavereita. Yksinäisen osa on raskas mutta ei auta muu kuin koittaa kestää. Itsemurha on käynyt monta kertaa mielessä mutta ei musta oo edes siihen. Ehkä joskus aika parantaa haavat ja saan uutta voimaa yrittää, vaikka nyt tuntuu siltä että kaikki muuttuu aina vaan entistäkin vaikeemmaksi.
    293
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Mulla on aika samanlaisia kokemuksia. Päiväkerhossa mulla oli vielä kavereita, mutta kun menin kouluun ne ei enää tahtonut leikkiä mun kanssa koska mua kiusattiin eikä ne halunnut olla kiusatun kanssa. Opin koulussa sen että on parasta olla mahdollisimman huomaamaton, kun muuten muut nälvii entistä enemmän. Lapset osaa olla julmia toisilleen, mutta niin osaa aikuisetkin. :(

    Äänestä

    Mulla ei oo ollut kavereita edes ennen kouluikää. Että revippä siitä!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Ahmed Ahma kirjoitti:

    Olen parikymppinen poika eikä mulla oo ollut yhtään kaveria sen jälkeen kun menin kouluun. En tiedä mikä mussa on vikana kun en oo kelvannut muiden joukkoon. Tai sen kyllä ymmärrän etten enää kelpaa mihinkään, kun nää sosiaaliset taidot on mitä on. Vuosikausien kiusaaminen ja syrjintä on saanut aikaan sen etten uskalla edes moikata ketään ja koitan muutenkin vältellä muita. Musta on liian monta kertaa tehty pilkkaa kun en tyytynyt osaani hylkiönä, joten lopulta pelkkä yrittäminen kävi liian vaikeaksi. Ja nyt kun mulla on vielä nää miestissit, ei mulla oo mitään toivoa saada kavereita. Yksinäisen osa on raskas mutta ei auta muu kuin koittaa kestää. Itsemurha on käynyt monta kertaa mielessä mutta ei musta oo edes siihen. Ehkä joskus aika parantaa haavat ja saan uutta voimaa yrittää, vaikka nyt tuntuu siltä että kaikki muuttuu aina vaan entistäkin vaikeemmaksi.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu