Kuinka moni on suosiolla jättäytynyt ulos parisuhdemarkkinoilta?

vaikeaa on nykyisin

Tulipahan mieleeni tämä kysymys kun keskustelin lähimpien 30v. sinkkuystävieni kanssa. Tuntuu että samanhenkisten, aikuisten sinkkujen kohtaaminen on niin vaivalloista, että osa luovuttaa ja alkaa harrastelemaan mitä itse vapaa-aikanaan mielii, eikä enää haaskaa energiaansa neulan etsimiseen heinäsuovasta.

Itsekin vietän taas vapaata viikonloppua omissa harrasteissani, ei puhettakaan että lähtisin energiaani ja vähiä rahojani haaskaamaan jonnekin juottolaan, varsinkin kun käytän suht vähän alkoholia muutenkin. Voiko suht raittiiseen mieheen edes törmätä yökerhossa/baarissa, jossa suurin osa on ympäripäissään? Ahdistava ilmapiiri vähän alkoholia käyttävälle viettää vapaa-aikaansa, ajatuskin puistattaa. Eri asia konsertit ja teatterit, mutta niissä yleisö on keskittynyt seuraamaan esitystä ettei jutulle ole asiaa.

Onko muut aikuiset sinkut huomanneet pariutumisen haasteet ja jättäneet leikin sikseen?

Keskustelua?


Ja ei, en harrasta yhden yön juttuja enkä mitään seksisuhteita, niihin juttuihin kannustamiset voi jättää tästä ketjusta suosiolla pois.

375

9739

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 1+17

      Mun mielestä en ole ikinä jättäytynyt ulos mutta en muuten vaan löydä ketään, Vaivalloista on kyllä, tuntuu nettideittailu olevan toimivin ratkaisu ujolle mutta siellä on vain todella harva nainen.

      • ap.

        Nettideittejä kokeilin muutama vuosi sitten, huonoin tuloksin. Erikoista väkeä siellä silloin. Varatut hakivat salaseuraa ja vapaat miehet tuntuivat olevan vain pelailemassa ja hakevan pikasuhteita.

        Kävin katselemaan nettiprofiileja, ajatuksissa laatia uusi profiili, mutta törmäsin samoihin naamoihin j asamoihin kuviin(!) vaikka on kulunut vuosia omasta kirjautumisestani.

        Netti on hankala ympäristö. Vaikka livenäkin voi törmätä sekopäihin, netissä uhat kasvavat kun kirjoitellaan ja mieleltään epätasapainoinen ehtii päässään kehitellä vaikka mitä.
        Nettitreffit ovat muutenkin uuvuttava ympäristö jännitysmomentin vuoksi. Naisena varsinkinventovieraan tapaaminen nostattaa aina pulssia ja vie voimavaroja.

        Ymmärrään tietty ettei mitään saa jos ei mitään yritä, mutta jos on suht ok elämä niin on vaikea riskeerata tämän hetkistä ok tilannetta lottovoittoon verrattavan onnenpotin sattumisen vuoksi. Hyvin vakea tavata kaltaistaan näinä aikoina.

        Tuntuu että suht raittiit, OIKEASTI kunnolliset, hyväkäytökseset, itsestään huolehtivat, liikuntaa jonkin verran harrastavat, omantasoiset, omanikäiset tai /- 5 v, omaa silmää miellyttävät miehet ovat kerta kaikkiaan ottaneet hatkat parisuhdemarkkinoilta tai ovat kaikki varattuina.

        En vaadi mieheltä mitään mitä en itse voi täyttää. En tahdo myöskään suhdetta jossa on enemmän miinuksia kuin plussia, pärjäähän sitä ilmankin jos suhde ei tuo elämään kisäarvoa ja sen kautta positiivisuutta ja kaikkea muuta hyvää.


      • 10+10
        ap. kirjoitti:

        Nettideittejä kokeilin muutama vuosi sitten, huonoin tuloksin. Erikoista väkeä siellä silloin. Varatut hakivat salaseuraa ja vapaat miehet tuntuivat olevan vain pelailemassa ja hakevan pikasuhteita.

        Kävin katselemaan nettiprofiileja, ajatuksissa laatia uusi profiili, mutta törmäsin samoihin naamoihin j asamoihin kuviin(!) vaikka on kulunut vuosia omasta kirjautumisestani.

        Netti on hankala ympäristö. Vaikka livenäkin voi törmätä sekopäihin, netissä uhat kasvavat kun kirjoitellaan ja mieleltään epätasapainoinen ehtii päässään kehitellä vaikka mitä.
        Nettitreffit ovat muutenkin uuvuttava ympäristö jännitysmomentin vuoksi. Naisena varsinkinventovieraan tapaaminen nostattaa aina pulssia ja vie voimavaroja.

        Ymmärrään tietty ettei mitään saa jos ei mitään yritä, mutta jos on suht ok elämä niin on vaikea riskeerata tämän hetkistä ok tilannetta lottovoittoon verrattavan onnenpotin sattumisen vuoksi. Hyvin vakea tavata kaltaistaan näinä aikoina.

        Tuntuu että suht raittiit, OIKEASTI kunnolliset, hyväkäytökseset, itsestään huolehtivat, liikuntaa jonkin verran harrastavat, omantasoiset, omanikäiset tai /- 5 v, omaa silmää miellyttävät miehet ovat kerta kaikkiaan ottaneet hatkat parisuhdemarkkinoilta tai ovat kaikki varattuina.

        En vaadi mieheltä mitään mitä en itse voi täyttää. En tahdo myöskään suhdetta jossa on enemmän miinuksia kuin plussia, pärjäähän sitä ilmankin jos suhde ei tuo elämään kisäarvoa ja sen kautta positiivisuutta ja kaikkea muuta hyvää.

        "törmäsin samoihin naamoihin j asamoihin kuviin(!) vaikka on kulunut vuosia omasta kirjautumisestani."

        Tuollaista se on nettideiteissä, samat naisprofiilit myös vuodesta toiseen ihan mitättömän pienellä vaihtelulla..


      • ht ...
        ap. kirjoitti:

        Nettideittejä kokeilin muutama vuosi sitten, huonoin tuloksin. Erikoista väkeä siellä silloin. Varatut hakivat salaseuraa ja vapaat miehet tuntuivat olevan vain pelailemassa ja hakevan pikasuhteita.

        Kävin katselemaan nettiprofiileja, ajatuksissa laatia uusi profiili, mutta törmäsin samoihin naamoihin j asamoihin kuviin(!) vaikka on kulunut vuosia omasta kirjautumisestani.

        Netti on hankala ympäristö. Vaikka livenäkin voi törmätä sekopäihin, netissä uhat kasvavat kun kirjoitellaan ja mieleltään epätasapainoinen ehtii päässään kehitellä vaikka mitä.
        Nettitreffit ovat muutenkin uuvuttava ympäristö jännitysmomentin vuoksi. Naisena varsinkinventovieraan tapaaminen nostattaa aina pulssia ja vie voimavaroja.

        Ymmärrään tietty ettei mitään saa jos ei mitään yritä, mutta jos on suht ok elämä niin on vaikea riskeerata tämän hetkistä ok tilannetta lottovoittoon verrattavan onnenpotin sattumisen vuoksi. Hyvin vakea tavata kaltaistaan näinä aikoina.

        Tuntuu että suht raittiit, OIKEASTI kunnolliset, hyväkäytökseset, itsestään huolehtivat, liikuntaa jonkin verran harrastavat, omantasoiset, omanikäiset tai /- 5 v, omaa silmää miellyttävät miehet ovat kerta kaikkiaan ottaneet hatkat parisuhdemarkkinoilta tai ovat kaikki varattuina.

        En vaadi mieheltä mitään mitä en itse voi täyttää. En tahdo myöskään suhdetta jossa on enemmän miinuksia kuin plussia, pärjäähän sitä ilmankin jos suhde ei tuo elämään kisäarvoa ja sen kautta positiivisuutta ja kaikkea muuta hyvää.

        Niin. Näin se menee miestenkin puolelta. Olen käynyt nettideiteissä pyörähtämässä joskus vähän päälle parikymppisenä, ja silloin huomasti että sentään olisi ollut teoreettisesti valinnanvaraa naisissa.

        Nyt kun olen nettideiteissä käynyt kymmenisen vuotta myöhemmin, niin valinnanvara on selvästi kadonnut. Voi vain päätellä että ne naiset, jotka ovat yleisesti ottaen "pitkään parisuhteeseen kelvollisia", ovat todellakin jo päälle kolmekymppisenä sen parisuhteen löytäneet ja markkinoilta kadonneet.

        Eiköhän se sama päde miehiinkin. Ne miehet, jotka ovat sitä uskollista ja sitoutuvaa tyyppiä, luonteeltaan haluttavia ja samalla riittävän komean näköisiä että kelpaa - ne on jo parisuhteessa päälle kolmekymppisinä eikä enää missään nettideiteissä.

        Huhujen mukaan tilanne vain pahenee kun ikää tulee lisää, joten jos kolmekymppisenä on jo vaikeaa löytää mitään laatua, niin päälle nelikymppisenä voikin sitten luultavasti suosiolla heti luovuttaa.

        Jos siis oikeasti haluat parisuhteen, kannattaa tehdä asialle jotain NYT. Jos se tuntuu nyt jo vaikealta ja vaivalloiselta, niin vuosi vuodelta se ei helpotu vaan muuttuu entistä vaikeammaksi.

        "Tuntuu että suht raittiit, OIKEASTI kunnolliset, hyväkäytökseset, itsestään huolehtivat, liikuntaa jonkin verran harrastavat, omantasoiset, omanikäiset tai /- 5 v, omaa silmää miellyttävät miehet ovat kerta kaikkiaan ottaneet hatkat parisuhdemarkkinoilta tai ovat kaikki varattuina."

        Tässähän se vika on. Vaadit vaan liikaa. Vaadit sellaista mitä ei enää kolmekymppisten markkinoilta löydy juurikaan vapaana.

        Esim. itse väittäisin olevani melko raitis, kunnollinen aika monella mittarilla (riippuu taas mitä tuolla kunnollisella tarkoitetaan, siitähän tällä palstalla jatkuvasti riidellään mikä on "kunnollinen" mies), aina olen ollut kohtelias, olen kropaltani sopusuhtainen, kolmenkympin puolessa välissä menossa, nopeasti katsottuna täytän noita ehtojasi, mutta... Missä sitten mättää? Miksi en siis kelpaisi sinulle?

        Melko varmasti en täytä noita vaatimuksia "omantasoinen" tai silmää miellyttävä. Mitä ikinä tuo taso tarkoittaakaan. Luultavasti et tarkoita sillä vaikkapa ammatillista menestyneisyyttä (siinä saattaisin olla tasosi yläpuolella, jollet ole joku lääkäri tai muu korkean ammatin omaava) - vaan tarkoitat sitä että pitäisi olla se kohtuullisen komea ja kaikin puolin charmantti mies. Sellainen itsevarma miehekäs mies. Kauniille(?) naiselle sopiva kumppani. Sellainen "tasokas mies" mitä kehtaa viedä näytille kavereilleen.

        Juu. Sori, mutta tuossahan se vika on. Vaikka olen kohtelias ja mukava, niin en ole luonteeltani se miehekkään itsevarman pilke silmäkulmassa hurmaava. Enkä ole komeakaan, vaikken varsunaisesti rumakaan. Sellainen jokseenkin mitäänsanomaton tavis joka ei luonteellaan herätä mitään tunteita sinussa.

        "En vaadi mieheltä mitään mitä en itse voi täyttää."

        En itsekään vaadi naiselta mitään mitä en voi täyttää, mutta tiedän oma "tasoni" on silti naisten silmissä paljon alempana.
        Jos itse vaadin naiselta että nainen olisi edes melkein sopusuhtainen (pakko joustaa ja hyväksyä vähän ylipainoiset vaikken itse olekaan), ei olisi rappioalkoholisti (pakko taas joustaa ja hyväksyä naisen suurempi alkoholin käyttö), ei olisi lapsia aiemmista suhteista (kun ei itsellänikään ole), olisi luonteeltaan ihan mukava (kun itsekin tiettävästi olen)... Niin silti en tuollaisia naisia nettideitistä löydä, tai jos jonkun löydän, niin itsehän en noille naisille kelpaa. Koska naiset vaativat IHAN OIKEASTI lisäksi sitä "kemiaa", joka herää vaikkapa naaman komeudella, pituudella, miehisellä itsevarmuudella, hurmaavalla supliikilla käytöksellä, jne. (joita itselläni ei vaan ole ainakaan riittävässä määrin).

        Rehellisesti sinun siis olisi pitänyt sitä miestä etsiä jo parikymppisenä, kuten itsenikin olisi pitänyt sitä naista alkaa etsimään. Jos nyt päälle kolmekymppisenä sellaista haluat, niin joudut joustamaan vaatimuksistasi tai jättäytymään ikisinkuksi.
        Itse vielä teen viimehetken taistelut ja yritän löytää jonkun naisen jota voisin kuvitella suhteeseen. Jos en sitä seuraavan vuoden aikana löydy, niin jättäydyn melko varmasti loppuelämäkseni ikisinkuksi. Nytkin jo houkuttaisi luovuttaa.


      • ap.
        ht ... kirjoitti:

        Niin. Näin se menee miestenkin puolelta. Olen käynyt nettideiteissä pyörähtämässä joskus vähän päälle parikymppisenä, ja silloin huomasti että sentään olisi ollut teoreettisesti valinnanvaraa naisissa.

        Nyt kun olen nettideiteissä käynyt kymmenisen vuotta myöhemmin, niin valinnanvara on selvästi kadonnut. Voi vain päätellä että ne naiset, jotka ovat yleisesti ottaen "pitkään parisuhteeseen kelvollisia", ovat todellakin jo päälle kolmekymppisenä sen parisuhteen löytäneet ja markkinoilta kadonneet.

        Eiköhän se sama päde miehiinkin. Ne miehet, jotka ovat sitä uskollista ja sitoutuvaa tyyppiä, luonteeltaan haluttavia ja samalla riittävän komean näköisiä että kelpaa - ne on jo parisuhteessa päälle kolmekymppisinä eikä enää missään nettideiteissä.

        Huhujen mukaan tilanne vain pahenee kun ikää tulee lisää, joten jos kolmekymppisenä on jo vaikeaa löytää mitään laatua, niin päälle nelikymppisenä voikin sitten luultavasti suosiolla heti luovuttaa.

        Jos siis oikeasti haluat parisuhteen, kannattaa tehdä asialle jotain NYT. Jos se tuntuu nyt jo vaikealta ja vaivalloiselta, niin vuosi vuodelta se ei helpotu vaan muuttuu entistä vaikeammaksi.

        "Tuntuu että suht raittiit, OIKEASTI kunnolliset, hyväkäytökseset, itsestään huolehtivat, liikuntaa jonkin verran harrastavat, omantasoiset, omanikäiset tai /- 5 v, omaa silmää miellyttävät miehet ovat kerta kaikkiaan ottaneet hatkat parisuhdemarkkinoilta tai ovat kaikki varattuina."

        Tässähän se vika on. Vaadit vaan liikaa. Vaadit sellaista mitä ei enää kolmekymppisten markkinoilta löydy juurikaan vapaana.

        Esim. itse väittäisin olevani melko raitis, kunnollinen aika monella mittarilla (riippuu taas mitä tuolla kunnollisella tarkoitetaan, siitähän tällä palstalla jatkuvasti riidellään mikä on "kunnollinen" mies), aina olen ollut kohtelias, olen kropaltani sopusuhtainen, kolmenkympin puolessa välissä menossa, nopeasti katsottuna täytän noita ehtojasi, mutta... Missä sitten mättää? Miksi en siis kelpaisi sinulle?

        Melko varmasti en täytä noita vaatimuksia "omantasoinen" tai silmää miellyttävä. Mitä ikinä tuo taso tarkoittaakaan. Luultavasti et tarkoita sillä vaikkapa ammatillista menestyneisyyttä (siinä saattaisin olla tasosi yläpuolella, jollet ole joku lääkäri tai muu korkean ammatin omaava) - vaan tarkoitat sitä että pitäisi olla se kohtuullisen komea ja kaikin puolin charmantti mies. Sellainen itsevarma miehekäs mies. Kauniille(?) naiselle sopiva kumppani. Sellainen "tasokas mies" mitä kehtaa viedä näytille kavereilleen.

        Juu. Sori, mutta tuossahan se vika on. Vaikka olen kohtelias ja mukava, niin en ole luonteeltani se miehekkään itsevarman pilke silmäkulmassa hurmaava. Enkä ole komeakaan, vaikken varsunaisesti rumakaan. Sellainen jokseenkin mitäänsanomaton tavis joka ei luonteellaan herätä mitään tunteita sinussa.

        "En vaadi mieheltä mitään mitä en itse voi täyttää."

        En itsekään vaadi naiselta mitään mitä en voi täyttää, mutta tiedän oma "tasoni" on silti naisten silmissä paljon alempana.
        Jos itse vaadin naiselta että nainen olisi edes melkein sopusuhtainen (pakko joustaa ja hyväksyä vähän ylipainoiset vaikken itse olekaan), ei olisi rappioalkoholisti (pakko taas joustaa ja hyväksyä naisen suurempi alkoholin käyttö), ei olisi lapsia aiemmista suhteista (kun ei itsellänikään ole), olisi luonteeltaan ihan mukava (kun itsekin tiettävästi olen)... Niin silti en tuollaisia naisia nettideitistä löydä, tai jos jonkun löydän, niin itsehän en noille naisille kelpaa. Koska naiset vaativat IHAN OIKEASTI lisäksi sitä "kemiaa", joka herää vaikkapa naaman komeudella, pituudella, miehisellä itsevarmuudella, hurmaavalla supliikilla käytöksellä, jne. (joita itselläni ei vaan ole ainakaan riittävässä määrin).

        Rehellisesti sinun siis olisi pitänyt sitä miestä etsiä jo parikymppisenä, kuten itsenikin olisi pitänyt sitä naista alkaa etsimään. Jos nyt päälle kolmekymppisenä sellaista haluat, niin joudut joustamaan vaatimuksistasi tai jättäytymään ikisinkuksi.
        Itse vielä teen viimehetken taistelut ja yritän löytää jonkun naisen jota voisin kuvitella suhteeseen. Jos en sitä seuraavan vuoden aikana löydy, niin jättäydyn melko varmasti loppuelämäkseni ikisinkuksi. Nytkin jo houkuttaisi luovuttaa.

        Onhan tässä koko ikä yritetty ja treffeillä käyty jne. ja olen kyllä huomannut että vaikeampaa on koko ajan.

        Ei auta. Tässä ollaan tänään ja näillä mennään, kävi miten kävi.

        Tsemppiä sinullekin!


      • Ön nykyisyyttä
        10+10 kirjoitti:

        "törmäsin samoihin naamoihin j asamoihin kuviin(!) vaikka on kulunut vuosia omasta kirjautumisestani."

        Tuollaista se on nettideiteissä, samat naisprofiilit myös vuodesta toiseen ihan mitättömän pienellä vaihtelulla..

        Kyl nykyäikä ön eri kyn entisäikä jös niin hälyää


      • Päättäisivät jo
        Ön nykyisyyttä kirjoitti:

        Kyl nykyäikä ön eri kyn entisäikä jös niin hälyää

        Naiset odottavat aina miesten tekevän aloitteet, mutta sitten he valittavat kuitenkin hyvin nopeasti seksuaalisesta häirinnästä. Oletteko huomanneet samaa?


      • epakynnöllinenmiäs
        ap. kirjoitti:

        Onhan tässä koko ikä yritetty ja treffeillä käyty jne. ja olen kyllä huomannut että vaikeampaa on koko ajan.

        Ei auta. Tässä ollaan tänään ja näillä mennään, kävi miten kävi.

        Tsemppiä sinullekin!

        Kunnollinen mies = yli 40k vuosi tulot josta ainakin puolet täytyy käyttää lahjoihin ja naisen mukavuuksiin.


      • m33treeee
        Päättäisivät jo kirjoitti:

        Naiset odottavat aina miesten tekevän aloitteet, mutta sitten he valittavat kuitenkin hyvin nopeasti seksuaalisesta häirinnästä. Oletteko huomanneet samaa?

        Olen 33v mies ja kaivannut parisuhdetta ja perhettä ainakin kaksvitosesta lähtien. Vaikeaa on vaikka asun lähellä tamperetta jossa kuulemma suurinosa on sinkkunaisia. No joo saan kyllä lyhyitä suhteita niin s24 treffeiltä ja toisinaan baarista mutta ei kukaan tunnu tosissaan haluavan pitkää parisuhdetta vaan homma lässähtää viimeistään kolmen kuukauden kuluttua.
        Itsetuntoa tuo kelpaamattomuus kyllä syö rotan lailla ja olenkin jo nostanut käteni pystyyn koko perhe haaveilulle. Jos mä en naisten mielestä ole parisuhde/isä ainesta niin sitten en ole. Ei kai kaikkien osa ole tänne lapsia saattaa vaikka haluaisi. No elämäni rullaa muuten hyvin. On töitä, milekkäitä harrastuksia, ystäviä, taloustilanne mainio ja kohta kuittaan viimeiset erät asuntolainastanikin jne. Mikäs tässä ollessa. Onhan se kiva että naiset osoittavat toisinaan huomiota mutta kun siitä suhteesta ei koskaan vaan tule mitään tai toisinsanoen tulen aina jätetyksi niin en vaan enään jaksa haaveilla turhaa. Mulla on muitakin haaveita joita toteutan sitten yksin kun ei kaksin kelpaa.


      • mies kaks ysi
        Päättäisivät jo kirjoitti:

        Naiset odottavat aina miesten tekevän aloitteet, mutta sitten he valittavat kuitenkin hyvin nopeasti seksuaalisesta häirinnästä. Oletteko huomanneet samaa?

        Niin, ap aloitus on enemmän kuin asiaa. Oikeastikkin, olen itse miettinyt viime aikoina tätä asiaa erittäin paljon ja nimenomaan tuolta kannalta, missä voisi tavata oikeasti omantasoisia, fiksuja naisia 30v molemmin puolin.Vastaus, ei juuri missään.
        Baarit kun eivät ole ikinä vetäneet puoleensa ja toisaalta, onko pienessä hiprakassa tehty valinta aina se paras.. ei varmastikkaan.
        Tämän jälkeen työpaikkat, jotkut, kuten allekirjoittanut työskentelee oman sukupuolen valta alueella eli mies valtaisella alueella.Korkokenkien kopina joskus harvoin kääntää kaikkien miesten päät.
        Tämän jälkeen kliseiset harrastukset, lenkkipolut ja hedelmäosastot mutta kuinka moni lähtee tuollaisessa paikassa iskemään silmää, ihan koska toinen vaikuttaa sillä hetkellä edes hieman mielenkiintoiselta.Sitä kun voi myös saada appelsiinista otsaan ja vartijan poistamaan kaupasta.
        Nettideitit, erittäin perusteellisesti kokeiltu! Loppulllisena vastauksena, löytyy tietyntyyppisille ihmisille mutta ei todellakaan kaikille ja tällä tarkoitan elämän syvällistä osuutta ja jopa kykyä suunnitella tulevaisuutta.

        Joten, mistäkö sitä etsisi.. siinäpä kysymys.


      • +++++
        Päättäisivät jo kirjoitti:

        Naiset odottavat aina miesten tekevän aloitteet, mutta sitten he valittavat kuitenkin hyvin nopeasti seksuaalisesta häirinnästä. Oletteko huomanneet samaa?

        Nettoporno on helpompaa.


      • pekka8767
        ht ... kirjoitti:

        Niin. Näin se menee miestenkin puolelta. Olen käynyt nettideiteissä pyörähtämässä joskus vähän päälle parikymppisenä, ja silloin huomasti että sentään olisi ollut teoreettisesti valinnanvaraa naisissa.

        Nyt kun olen nettideiteissä käynyt kymmenisen vuotta myöhemmin, niin valinnanvara on selvästi kadonnut. Voi vain päätellä että ne naiset, jotka ovat yleisesti ottaen "pitkään parisuhteeseen kelvollisia", ovat todellakin jo päälle kolmekymppisenä sen parisuhteen löytäneet ja markkinoilta kadonneet.

        Eiköhän se sama päde miehiinkin. Ne miehet, jotka ovat sitä uskollista ja sitoutuvaa tyyppiä, luonteeltaan haluttavia ja samalla riittävän komean näköisiä että kelpaa - ne on jo parisuhteessa päälle kolmekymppisinä eikä enää missään nettideiteissä.

        Huhujen mukaan tilanne vain pahenee kun ikää tulee lisää, joten jos kolmekymppisenä on jo vaikeaa löytää mitään laatua, niin päälle nelikymppisenä voikin sitten luultavasti suosiolla heti luovuttaa.

        Jos siis oikeasti haluat parisuhteen, kannattaa tehdä asialle jotain NYT. Jos se tuntuu nyt jo vaikealta ja vaivalloiselta, niin vuosi vuodelta se ei helpotu vaan muuttuu entistä vaikeammaksi.

        "Tuntuu että suht raittiit, OIKEASTI kunnolliset, hyväkäytökseset, itsestään huolehtivat, liikuntaa jonkin verran harrastavat, omantasoiset, omanikäiset tai /- 5 v, omaa silmää miellyttävät miehet ovat kerta kaikkiaan ottaneet hatkat parisuhdemarkkinoilta tai ovat kaikki varattuina."

        Tässähän se vika on. Vaadit vaan liikaa. Vaadit sellaista mitä ei enää kolmekymppisten markkinoilta löydy juurikaan vapaana.

        Esim. itse väittäisin olevani melko raitis, kunnollinen aika monella mittarilla (riippuu taas mitä tuolla kunnollisella tarkoitetaan, siitähän tällä palstalla jatkuvasti riidellään mikä on "kunnollinen" mies), aina olen ollut kohtelias, olen kropaltani sopusuhtainen, kolmenkympin puolessa välissä menossa, nopeasti katsottuna täytän noita ehtojasi, mutta... Missä sitten mättää? Miksi en siis kelpaisi sinulle?

        Melko varmasti en täytä noita vaatimuksia "omantasoinen" tai silmää miellyttävä. Mitä ikinä tuo taso tarkoittaakaan. Luultavasti et tarkoita sillä vaikkapa ammatillista menestyneisyyttä (siinä saattaisin olla tasosi yläpuolella, jollet ole joku lääkäri tai muu korkean ammatin omaava) - vaan tarkoitat sitä että pitäisi olla se kohtuullisen komea ja kaikin puolin charmantti mies. Sellainen itsevarma miehekäs mies. Kauniille(?) naiselle sopiva kumppani. Sellainen "tasokas mies" mitä kehtaa viedä näytille kavereilleen.

        Juu. Sori, mutta tuossahan se vika on. Vaikka olen kohtelias ja mukava, niin en ole luonteeltani se miehekkään itsevarman pilke silmäkulmassa hurmaava. Enkä ole komeakaan, vaikken varsunaisesti rumakaan. Sellainen jokseenkin mitäänsanomaton tavis joka ei luonteellaan herätä mitään tunteita sinussa.

        "En vaadi mieheltä mitään mitä en itse voi täyttää."

        En itsekään vaadi naiselta mitään mitä en voi täyttää, mutta tiedän oma "tasoni" on silti naisten silmissä paljon alempana.
        Jos itse vaadin naiselta että nainen olisi edes melkein sopusuhtainen (pakko joustaa ja hyväksyä vähän ylipainoiset vaikken itse olekaan), ei olisi rappioalkoholisti (pakko taas joustaa ja hyväksyä naisen suurempi alkoholin käyttö), ei olisi lapsia aiemmista suhteista (kun ei itsellänikään ole), olisi luonteeltaan ihan mukava (kun itsekin tiettävästi olen)... Niin silti en tuollaisia naisia nettideitistä löydä, tai jos jonkun löydän, niin itsehän en noille naisille kelpaa. Koska naiset vaativat IHAN OIKEASTI lisäksi sitä "kemiaa", joka herää vaikkapa naaman komeudella, pituudella, miehisellä itsevarmuudella, hurmaavalla supliikilla käytöksellä, jne. (joita itselläni ei vaan ole ainakaan riittävässä määrin).

        Rehellisesti sinun siis olisi pitänyt sitä miestä etsiä jo parikymppisenä, kuten itsenikin olisi pitänyt sitä naista alkaa etsimään. Jos nyt päälle kolmekymppisenä sellaista haluat, niin joudut joustamaan vaatimuksistasi tai jättäytymään ikisinkuksi.
        Itse vielä teen viimehetken taistelut ja yritän löytää jonkun naisen jota voisin kuvitella suhteeseen. Jos en sitä seuraavan vuoden aikana löydy, niin jättäydyn melko varmasti loppuelämäkseni ikisinkuksi. Nytkin jo houkuttaisi luovuttaa.

        menkää asiaan ,on miesten maailma ,,turha täällä mitään saa ,,


      • heikki.k.

        näin se on onni ei tule etsien,, se tulee jos on tullakseen, eläen,,se tupsahtaa eteesi missä vain, etsimäll' et löydä muuta kuin pahan mielen, näin se on, meinaan joo,,, on se,, uso pois,


      • AVIOMIES
        ap. kirjoitti:

        Nettideittejä kokeilin muutama vuosi sitten, huonoin tuloksin. Erikoista väkeä siellä silloin. Varatut hakivat salaseuraa ja vapaat miehet tuntuivat olevan vain pelailemassa ja hakevan pikasuhteita.

        Kävin katselemaan nettiprofiileja, ajatuksissa laatia uusi profiili, mutta törmäsin samoihin naamoihin j asamoihin kuviin(!) vaikka on kulunut vuosia omasta kirjautumisestani.

        Netti on hankala ympäristö. Vaikka livenäkin voi törmätä sekopäihin, netissä uhat kasvavat kun kirjoitellaan ja mieleltään epätasapainoinen ehtii päässään kehitellä vaikka mitä.
        Nettitreffit ovat muutenkin uuvuttava ympäristö jännitysmomentin vuoksi. Naisena varsinkinventovieraan tapaaminen nostattaa aina pulssia ja vie voimavaroja.

        Ymmärrään tietty ettei mitään saa jos ei mitään yritä, mutta jos on suht ok elämä niin on vaikea riskeerata tämän hetkistä ok tilannetta lottovoittoon verrattavan onnenpotin sattumisen vuoksi. Hyvin vakea tavata kaltaistaan näinä aikoina.

        Tuntuu että suht raittiit, OIKEASTI kunnolliset, hyväkäytökseset, itsestään huolehtivat, liikuntaa jonkin verran harrastavat, omantasoiset, omanikäiset tai /- 5 v, omaa silmää miellyttävät miehet ovat kerta kaikkiaan ottaneet hatkat parisuhdemarkkinoilta tai ovat kaikki varattuina.

        En vaadi mieheltä mitään mitä en itse voi täyttää. En tahdo myöskään suhdetta jossa on enemmän miinuksia kuin plussia, pärjäähän sitä ilmankin jos suhde ei tuo elämään kisäarvoa ja sen kautta positiivisuutta ja kaikkea muuta hyvää.

        pitää ottaa ajoissa niin ei jää luu käteen!


      • Ruma ikisinkku.
        ap. kirjoitti:

        Nettideittejä kokeilin muutama vuosi sitten, huonoin tuloksin. Erikoista väkeä siellä silloin. Varatut hakivat salaseuraa ja vapaat miehet tuntuivat olevan vain pelailemassa ja hakevan pikasuhteita.

        Kävin katselemaan nettiprofiileja, ajatuksissa laatia uusi profiili, mutta törmäsin samoihin naamoihin j asamoihin kuviin(!) vaikka on kulunut vuosia omasta kirjautumisestani.

        Netti on hankala ympäristö. Vaikka livenäkin voi törmätä sekopäihin, netissä uhat kasvavat kun kirjoitellaan ja mieleltään epätasapainoinen ehtii päässään kehitellä vaikka mitä.
        Nettitreffit ovat muutenkin uuvuttava ympäristö jännitysmomentin vuoksi. Naisena varsinkinventovieraan tapaaminen nostattaa aina pulssia ja vie voimavaroja.

        Ymmärrään tietty ettei mitään saa jos ei mitään yritä, mutta jos on suht ok elämä niin on vaikea riskeerata tämän hetkistä ok tilannetta lottovoittoon verrattavan onnenpotin sattumisen vuoksi. Hyvin vakea tavata kaltaistaan näinä aikoina.

        Tuntuu että suht raittiit, OIKEASTI kunnolliset, hyväkäytökseset, itsestään huolehtivat, liikuntaa jonkin verran harrastavat, omantasoiset, omanikäiset tai /- 5 v, omaa silmää miellyttävät miehet ovat kerta kaikkiaan ottaneet hatkat parisuhdemarkkinoilta tai ovat kaikki varattuina.

        En vaadi mieheltä mitään mitä en itse voi täyttää. En tahdo myöskään suhdetta jossa on enemmän miinuksia kuin plussia, pärjäähän sitä ilmankin jos suhde ei tuo elämään kisäarvoa ja sen kautta positiivisuutta ja kaikkea muuta hyvää.

        On ihan selvää että tälläisenä rumiluksena en tule saamaan mitään suhdetta koskaan joten en etsi mitään vaan tyydyn haukkumaan naisia netissä jotka seurustelee väkivaltaisten narsisti juoppojen kanssa. Onhan tässä jo 10 vuotta etsitty enkä ole saanut mitään kontaktia naisiin sinä aikana. Katkera olen ja siksi ei kiinnosta muuta tehdä kuin haukkua naisia. Naisilla on vammainen luonne ja niille kelpaa vain väkivaltaiset miehet.


      • Verdoux
        Päättäisivät jo kirjoitti:

        Naiset odottavat aina miesten tekevän aloitteet, mutta sitten he valittavat kuitenkin hyvin nopeasti seksuaalisesta häirinnästä. Oletteko huomanneet samaa?

        Kyllä.Se riippuu yleensä kuka tekee aloitteen,jos se on joku tavishemmo,niin silloin se on häirintää mutta jos aloitteentekijä on komea tai varakkaan oloinen niin silloin se on tervetullut rohkea aloite


      • Kannunvalaja
        AVIOMIES kirjoitti:

        pitää ottaa ajoissa niin ei jää luu käteen!

        Hai ompa tuo pariutuminenkin sitkaliasta lajia toiset ottavat 3-4 kertaan revanssia eivätkä sittenkään löydä sitä oikeaa ja toiset heittävät jo alussa leikin sikseen.


      • Pappirabbi
        ap. kirjoitti:

        Nettideittejä kokeilin muutama vuosi sitten, huonoin tuloksin. Erikoista väkeä siellä silloin. Varatut hakivat salaseuraa ja vapaat miehet tuntuivat olevan vain pelailemassa ja hakevan pikasuhteita.

        Kävin katselemaan nettiprofiileja, ajatuksissa laatia uusi profiili, mutta törmäsin samoihin naamoihin j asamoihin kuviin(!) vaikka on kulunut vuosia omasta kirjautumisestani.

        Netti on hankala ympäristö. Vaikka livenäkin voi törmätä sekopäihin, netissä uhat kasvavat kun kirjoitellaan ja mieleltään epätasapainoinen ehtii päässään kehitellä vaikka mitä.
        Nettitreffit ovat muutenkin uuvuttava ympäristö jännitysmomentin vuoksi. Naisena varsinkinventovieraan tapaaminen nostattaa aina pulssia ja vie voimavaroja.

        Ymmärrään tietty ettei mitään saa jos ei mitään yritä, mutta jos on suht ok elämä niin on vaikea riskeerata tämän hetkistä ok tilannetta lottovoittoon verrattavan onnenpotin sattumisen vuoksi. Hyvin vakea tavata kaltaistaan näinä aikoina.

        Tuntuu että suht raittiit, OIKEASTI kunnolliset, hyväkäytökseset, itsestään huolehtivat, liikuntaa jonkin verran harrastavat, omantasoiset, omanikäiset tai /- 5 v, omaa silmää miellyttävät miehet ovat kerta kaikkiaan ottaneet hatkat parisuhdemarkkinoilta tai ovat kaikki varattuina.

        En vaadi mieheltä mitään mitä en itse voi täyttää. En tahdo myöskään suhdetta jossa on enemmän miinuksia kuin plussia, pärjäähän sitä ilmankin jos suhde ei tuo elämään kisäarvoa ja sen kautta positiivisuutta ja kaikkea muuta hyvää.

        Ei kannata haeskella. Ei siitä mitään tule.


      • utelia
        m33treeee kirjoitti:

        Olen 33v mies ja kaivannut parisuhdetta ja perhettä ainakin kaksvitosesta lähtien. Vaikeaa on vaikka asun lähellä tamperetta jossa kuulemma suurinosa on sinkkunaisia. No joo saan kyllä lyhyitä suhteita niin s24 treffeiltä ja toisinaan baarista mutta ei kukaan tunnu tosissaan haluavan pitkää parisuhdetta vaan homma lässähtää viimeistään kolmen kuukauden kuluttua.
        Itsetuntoa tuo kelpaamattomuus kyllä syö rotan lailla ja olenkin jo nostanut käteni pystyyn koko perhe haaveilulle. Jos mä en naisten mielestä ole parisuhde/isä ainesta niin sitten en ole. Ei kai kaikkien osa ole tänne lapsia saattaa vaikka haluaisi. No elämäni rullaa muuten hyvin. On töitä, milekkäitä harrastuksia, ystäviä, taloustilanne mainio ja kohta kuittaan viimeiset erät asuntolainastanikin jne. Mikäs tässä ollessa. Onhan se kiva että naiset osoittavat toisinaan huomiota mutta kun siitä suhteesta ei koskaan vaan tule mitään tai toisinsanoen tulen aina jätetyksi niin en vaan enään jaksa haaveilla turhaa. Mulla on muitakin haaveita joita toteutan sitten yksin kun ei kaksin kelpaa.

        Minkä ikäinen olet?


      • Jaanakolmonen
        Päättäisivät jo kirjoitti:

        Naiset odottavat aina miesten tekevän aloitteet, mutta sitten he valittavat kuitenkin hyvin nopeasti seksuaalisesta häirinnästä. Oletteko huomanneet samaa?

        Aloitteella ja seksuaalisella häirinnällä on jonkin verran eroa. Tuntuu että Suomessa miehet eivät kerta kaikkiaan ole kiinnostuneita naisista. Olen ihan kivan näköinen ja tapainen nainen, mutta valitettavan harvoin kukaan mies edes huomaa minua arjessa. Netissä saan lähinnä viestejä 15 -20 vuotta vanhemmilta miehiltä jotka valittavat kun nuoremmat naiset eivät viitsi vastata heille.

        Juottoloihin en mene ja kaikki juovuksissa olevat miehet kierrän kaukaa - joten mukavat, raittiit miehet - missä teihin oikein voi tutustua?


      • lonely forever
        ap. kirjoitti:

        Nettideittejä kokeilin muutama vuosi sitten, huonoin tuloksin. Erikoista väkeä siellä silloin. Varatut hakivat salaseuraa ja vapaat miehet tuntuivat olevan vain pelailemassa ja hakevan pikasuhteita.

        Kävin katselemaan nettiprofiileja, ajatuksissa laatia uusi profiili, mutta törmäsin samoihin naamoihin j asamoihin kuviin(!) vaikka on kulunut vuosia omasta kirjautumisestani.

        Netti on hankala ympäristö. Vaikka livenäkin voi törmätä sekopäihin, netissä uhat kasvavat kun kirjoitellaan ja mieleltään epätasapainoinen ehtii päässään kehitellä vaikka mitä.
        Nettitreffit ovat muutenkin uuvuttava ympäristö jännitysmomentin vuoksi. Naisena varsinkinventovieraan tapaaminen nostattaa aina pulssia ja vie voimavaroja.

        Ymmärrään tietty ettei mitään saa jos ei mitään yritä, mutta jos on suht ok elämä niin on vaikea riskeerata tämän hetkistä ok tilannetta lottovoittoon verrattavan onnenpotin sattumisen vuoksi. Hyvin vakea tavata kaltaistaan näinä aikoina.

        Tuntuu että suht raittiit, OIKEASTI kunnolliset, hyväkäytökseset, itsestään huolehtivat, liikuntaa jonkin verran harrastavat, omantasoiset, omanikäiset tai /- 5 v, omaa silmää miellyttävät miehet ovat kerta kaikkiaan ottaneet hatkat parisuhdemarkkinoilta tai ovat kaikki varattuina.

        En vaadi mieheltä mitään mitä en itse voi täyttää. En tahdo myöskään suhdetta jossa on enemmän miinuksia kuin plussia, pärjäähän sitä ilmankin jos suhde ei tuo elämään kisäarvoa ja sen kautta positiivisuutta ja kaikkea muuta hyvää.

        Minullakin sama tilanne. Nettideittailua kokeiltu useaan otteeseen laihoin tuloksin. Laskin jopa rimaa (deittailin siis erityylistä kuin itse olen), sekään ei auttanut. En ole missiainesta, mutta ihan kivannäköinen. Kivannäköisiin ihastunkin, niin moni muukin sitten... Myöskään en harrasta mitään yhden yön juttuja ja seksisuhteita. P.S. Yksi hyvä mies vapautui markkinoille, mutta eipä kiinnosta minunlaiseni. Päätelmäni on siis, että koko loppuelämäni menee yksin!


      • Aunus
        ht ... kirjoitti:

        Niin. Näin se menee miestenkin puolelta. Olen käynyt nettideiteissä pyörähtämässä joskus vähän päälle parikymppisenä, ja silloin huomasti että sentään olisi ollut teoreettisesti valinnanvaraa naisissa.

        Nyt kun olen nettideiteissä käynyt kymmenisen vuotta myöhemmin, niin valinnanvara on selvästi kadonnut. Voi vain päätellä että ne naiset, jotka ovat yleisesti ottaen "pitkään parisuhteeseen kelvollisia", ovat todellakin jo päälle kolmekymppisenä sen parisuhteen löytäneet ja markkinoilta kadonneet.

        Eiköhän se sama päde miehiinkin. Ne miehet, jotka ovat sitä uskollista ja sitoutuvaa tyyppiä, luonteeltaan haluttavia ja samalla riittävän komean näköisiä että kelpaa - ne on jo parisuhteessa päälle kolmekymppisinä eikä enää missään nettideiteissä.

        Huhujen mukaan tilanne vain pahenee kun ikää tulee lisää, joten jos kolmekymppisenä on jo vaikeaa löytää mitään laatua, niin päälle nelikymppisenä voikin sitten luultavasti suosiolla heti luovuttaa.

        Jos siis oikeasti haluat parisuhteen, kannattaa tehdä asialle jotain NYT. Jos se tuntuu nyt jo vaikealta ja vaivalloiselta, niin vuosi vuodelta se ei helpotu vaan muuttuu entistä vaikeammaksi.

        "Tuntuu että suht raittiit, OIKEASTI kunnolliset, hyväkäytökseset, itsestään huolehtivat, liikuntaa jonkin verran harrastavat, omantasoiset, omanikäiset tai /- 5 v, omaa silmää miellyttävät miehet ovat kerta kaikkiaan ottaneet hatkat parisuhdemarkkinoilta tai ovat kaikki varattuina."

        Tässähän se vika on. Vaadit vaan liikaa. Vaadit sellaista mitä ei enää kolmekymppisten markkinoilta löydy juurikaan vapaana.

        Esim. itse väittäisin olevani melko raitis, kunnollinen aika monella mittarilla (riippuu taas mitä tuolla kunnollisella tarkoitetaan, siitähän tällä palstalla jatkuvasti riidellään mikä on "kunnollinen" mies), aina olen ollut kohtelias, olen kropaltani sopusuhtainen, kolmenkympin puolessa välissä menossa, nopeasti katsottuna täytän noita ehtojasi, mutta... Missä sitten mättää? Miksi en siis kelpaisi sinulle?

        Melko varmasti en täytä noita vaatimuksia "omantasoinen" tai silmää miellyttävä. Mitä ikinä tuo taso tarkoittaakaan. Luultavasti et tarkoita sillä vaikkapa ammatillista menestyneisyyttä (siinä saattaisin olla tasosi yläpuolella, jollet ole joku lääkäri tai muu korkean ammatin omaava) - vaan tarkoitat sitä että pitäisi olla se kohtuullisen komea ja kaikin puolin charmantti mies. Sellainen itsevarma miehekäs mies. Kauniille(?) naiselle sopiva kumppani. Sellainen "tasokas mies" mitä kehtaa viedä näytille kavereilleen.

        Juu. Sori, mutta tuossahan se vika on. Vaikka olen kohtelias ja mukava, niin en ole luonteeltani se miehekkään itsevarman pilke silmäkulmassa hurmaava. Enkä ole komeakaan, vaikken varsunaisesti rumakaan. Sellainen jokseenkin mitäänsanomaton tavis joka ei luonteellaan herätä mitään tunteita sinussa.

        "En vaadi mieheltä mitään mitä en itse voi täyttää."

        En itsekään vaadi naiselta mitään mitä en voi täyttää, mutta tiedän oma "tasoni" on silti naisten silmissä paljon alempana.
        Jos itse vaadin naiselta että nainen olisi edes melkein sopusuhtainen (pakko joustaa ja hyväksyä vähän ylipainoiset vaikken itse olekaan), ei olisi rappioalkoholisti (pakko taas joustaa ja hyväksyä naisen suurempi alkoholin käyttö), ei olisi lapsia aiemmista suhteista (kun ei itsellänikään ole), olisi luonteeltaan ihan mukava (kun itsekin tiettävästi olen)... Niin silti en tuollaisia naisia nettideitistä löydä, tai jos jonkun löydän, niin itsehän en noille naisille kelpaa. Koska naiset vaativat IHAN OIKEASTI lisäksi sitä "kemiaa", joka herää vaikkapa naaman komeudella, pituudella, miehisellä itsevarmuudella, hurmaavalla supliikilla käytöksellä, jne. (joita itselläni ei vaan ole ainakaan riittävässä määrin).

        Rehellisesti sinun siis olisi pitänyt sitä miestä etsiä jo parikymppisenä, kuten itsenikin olisi pitänyt sitä naista alkaa etsimään. Jos nyt päälle kolmekymppisenä sellaista haluat, niin joudut joustamaan vaatimuksistasi tai jättäytymään ikisinkuksi.
        Itse vielä teen viimehetken taistelut ja yritän löytää jonkun naisen jota voisin kuvitella suhteeseen. Jos en sitä seuraavan vuoden aikana löydy, niin jättäydyn melko varmasti loppuelämäkseni ikisinkuksi. Nytkin jo houkuttaisi luovuttaa.

        Vain surkeimmat ovat jäljellä.


      • PerussettiäElämä
        m33treeee kirjoitti:

        Olen 33v mies ja kaivannut parisuhdetta ja perhettä ainakin kaksvitosesta lähtien. Vaikeaa on vaikka asun lähellä tamperetta jossa kuulemma suurinosa on sinkkunaisia. No joo saan kyllä lyhyitä suhteita niin s24 treffeiltä ja toisinaan baarista mutta ei kukaan tunnu tosissaan haluavan pitkää parisuhdetta vaan homma lässähtää viimeistään kolmen kuukauden kuluttua.
        Itsetuntoa tuo kelpaamattomuus kyllä syö rotan lailla ja olenkin jo nostanut käteni pystyyn koko perhe haaveilulle. Jos mä en naisten mielestä ole parisuhde/isä ainesta niin sitten en ole. Ei kai kaikkien osa ole tänne lapsia saattaa vaikka haluaisi. No elämäni rullaa muuten hyvin. On töitä, milekkäitä harrastuksia, ystäviä, taloustilanne mainio ja kohta kuittaan viimeiset erät asuntolainastanikin jne. Mikäs tässä ollessa. Onhan se kiva että naiset osoittavat toisinaan huomiota mutta kun siitä suhteesta ei koskaan vaan tule mitään tai toisinsanoen tulen aina jätetyksi niin en vaan enään jaksa haaveilla turhaa. Mulla on muitakin haaveita joita toteutan sitten yksin kun ei kaksin kelpaa.

        Terve, pakko sanoa asiaa jotain. Olen itse 34 mies seurustellut nykyisen vaimoni kanssa ihan 17 kesäisestä saakka. Olemme molemmat akateemisesti koulutettuja, työelämässä ja ite yrittäjänä.

        Jos itse lähtisin etsimään tällä hetkellä puolisoa, siis jos ei olisi nykyistä, lähtisin katsomaan ensiksi Baltiasta, ja jos tämä ei natsaa niin Thaimaasta.

        Puolisoni on vuoden nuorempi kuin itse olen. Ja meillä on asiat tasapainossa, ja menee hyvin, pari lastakin on siunaantunut. Olemme onnellisia.

        Mutta, kun katson aineista, mitä omassa ikäluokassa on naisia, ja hieman nuorempiakin tottakai, on yleisesti todettava, että parhaat on viety päältä. Silti voi löytöjä tehdä.

        Olen vaan niin lopen kyllästynyt Suomeen, että katsoisin mieluiten tilanteessasi nämä ulkomaankortit. Koska ennemmin tai myöhemmin Suomesta on muutettava.

        Kukaan ei jaksa tätä .erohelvettiä & synkkyyttä, ellei sitten ole valtiolla töissä tai muuten joku tuensaaja.

        Tämä ei tarkoita sitä, että heti pitää muttaa, vaan vasta sitten asiat "loksahtavat".

        Kauniita, fiksuja ja elämän vitaalisuutta haluavia naisia on myös maan rajojen ulkopuolella. Mitään perässä vedettävää kivirekeä ei kannata Suomesta hankkia, kuluu yksi elämä.


      • Kiltti mies.
        Päättäisivät jo kirjoitti:

        Naiset odottavat aina miesten tekevän aloitteet, mutta sitten he valittavat kuitenkin hyvin nopeasti seksuaalisesta häirinnästä. Oletteko huomanneet samaa?

        Niin se on. Jos tälläinen rumilus lähestyy naisia niin tulee syyte ahdistelusta.
        Eikä sitä suosiolla haluaisin olla sinkku mutta naiset on niin saa.tanan nirsoja että on pakko olla sinkku. Naisille ei kelpaa muut kuin varakkaat pitkät komeat narsisti miehet joka maksaa naisten laskut ja naiset on sitten patjana miehelle. Kaikenlaiset rikolliset ja väkivaltaiset alkoholisit on myös naisten ihannemiehiä. Ainakin ovat itse kertoneet kun seurustelevat sellaisten kanssa..


      • makuja monenlaisia
        Ruma ikisinkku. kirjoitti:

        On ihan selvää että tälläisenä rumiluksena en tule saamaan mitään suhdetta koskaan joten en etsi mitään vaan tyydyn haukkumaan naisia netissä jotka seurustelee väkivaltaisten narsisti juoppojen kanssa. Onhan tässä jo 10 vuotta etsitty enkä ole saanut mitään kontaktia naisiin sinä aikana. Katkera olen ja siksi ei kiinnosta muuta tehdä kuin haukkua naisia. Naisilla on vammainen luonne ja niille kelpaa vain väkivaltaiset miehet.

        Minkä näköisistä naisista olet kiinnostunut? Ei kukaan ole niin ruma, että ei ketään saa. Jos olet taviksen näköinen, saat tavisnaisen. Ehkä jopa kauniinkin.


      • SIvusta seuraaja
        utelia kirjoitti:

        Minkä ikäinen olet?

        No eikös tuo ikä ole ilmoitettuna heti ensimmäisellä rivillä?


      • hauskaaa--------
        SIvusta seuraaja kirjoitti:

        No eikös tuo ikä ole ilmoitettuna heti ensimmäisellä rivillä?

        HAHAHAHHAHA


      • tyttö30kutsuu
        m33treeee kirjoitti:

        Olen 33v mies ja kaivannut parisuhdetta ja perhettä ainakin kaksvitosesta lähtien. Vaikeaa on vaikka asun lähellä tamperetta jossa kuulemma suurinosa on sinkkunaisia. No joo saan kyllä lyhyitä suhteita niin s24 treffeiltä ja toisinaan baarista mutta ei kukaan tunnu tosissaan haluavan pitkää parisuhdetta vaan homma lässähtää viimeistään kolmen kuukauden kuluttua.
        Itsetuntoa tuo kelpaamattomuus kyllä syö rotan lailla ja olenkin jo nostanut käteni pystyyn koko perhe haaveilulle. Jos mä en naisten mielestä ole parisuhde/isä ainesta niin sitten en ole. Ei kai kaikkien osa ole tänne lapsia saattaa vaikka haluaisi. No elämäni rullaa muuten hyvin. On töitä, milekkäitä harrastuksia, ystäviä, taloustilanne mainio ja kohta kuittaan viimeiset erät asuntolainastanikin jne. Mikäs tässä ollessa. Onhan se kiva että naiset osoittavat toisinaan huomiota mutta kun siitä suhteesta ei koskaan vaan tule mitään tai toisinsanoen tulen aina jätetyksi niin en vaan enään jaksa haaveilla turhaa. Mulla on muitakin haaveita joita toteutan sitten yksin kun ei kaksin kelpaa.

        Lähtisköhän tuo m33treeee treffeille? tosin nythän hän päättänyt toteuttaa haaveitaan yksin.. :(


      • voi hyvänen aika
        ht ... kirjoitti:

        Niin. Näin se menee miestenkin puolelta. Olen käynyt nettideiteissä pyörähtämässä joskus vähän päälle parikymppisenä, ja silloin huomasti että sentään olisi ollut teoreettisesti valinnanvaraa naisissa.

        Nyt kun olen nettideiteissä käynyt kymmenisen vuotta myöhemmin, niin valinnanvara on selvästi kadonnut. Voi vain päätellä että ne naiset, jotka ovat yleisesti ottaen "pitkään parisuhteeseen kelvollisia", ovat todellakin jo päälle kolmekymppisenä sen parisuhteen löytäneet ja markkinoilta kadonneet.

        Eiköhän se sama päde miehiinkin. Ne miehet, jotka ovat sitä uskollista ja sitoutuvaa tyyppiä, luonteeltaan haluttavia ja samalla riittävän komean näköisiä että kelpaa - ne on jo parisuhteessa päälle kolmekymppisinä eikä enää missään nettideiteissä.

        Huhujen mukaan tilanne vain pahenee kun ikää tulee lisää, joten jos kolmekymppisenä on jo vaikeaa löytää mitään laatua, niin päälle nelikymppisenä voikin sitten luultavasti suosiolla heti luovuttaa.

        Jos siis oikeasti haluat parisuhteen, kannattaa tehdä asialle jotain NYT. Jos se tuntuu nyt jo vaikealta ja vaivalloiselta, niin vuosi vuodelta se ei helpotu vaan muuttuu entistä vaikeammaksi.

        "Tuntuu että suht raittiit, OIKEASTI kunnolliset, hyväkäytökseset, itsestään huolehtivat, liikuntaa jonkin verran harrastavat, omantasoiset, omanikäiset tai /- 5 v, omaa silmää miellyttävät miehet ovat kerta kaikkiaan ottaneet hatkat parisuhdemarkkinoilta tai ovat kaikki varattuina."

        Tässähän se vika on. Vaadit vaan liikaa. Vaadit sellaista mitä ei enää kolmekymppisten markkinoilta löydy juurikaan vapaana.

        Esim. itse väittäisin olevani melko raitis, kunnollinen aika monella mittarilla (riippuu taas mitä tuolla kunnollisella tarkoitetaan, siitähän tällä palstalla jatkuvasti riidellään mikä on "kunnollinen" mies), aina olen ollut kohtelias, olen kropaltani sopusuhtainen, kolmenkympin puolessa välissä menossa, nopeasti katsottuna täytän noita ehtojasi, mutta... Missä sitten mättää? Miksi en siis kelpaisi sinulle?

        Melko varmasti en täytä noita vaatimuksia "omantasoinen" tai silmää miellyttävä. Mitä ikinä tuo taso tarkoittaakaan. Luultavasti et tarkoita sillä vaikkapa ammatillista menestyneisyyttä (siinä saattaisin olla tasosi yläpuolella, jollet ole joku lääkäri tai muu korkean ammatin omaava) - vaan tarkoitat sitä että pitäisi olla se kohtuullisen komea ja kaikin puolin charmantti mies. Sellainen itsevarma miehekäs mies. Kauniille(?) naiselle sopiva kumppani. Sellainen "tasokas mies" mitä kehtaa viedä näytille kavereilleen.

        Juu. Sori, mutta tuossahan se vika on. Vaikka olen kohtelias ja mukava, niin en ole luonteeltani se miehekkään itsevarman pilke silmäkulmassa hurmaava. Enkä ole komeakaan, vaikken varsunaisesti rumakaan. Sellainen jokseenkin mitäänsanomaton tavis joka ei luonteellaan herätä mitään tunteita sinussa.

        "En vaadi mieheltä mitään mitä en itse voi täyttää."

        En itsekään vaadi naiselta mitään mitä en voi täyttää, mutta tiedän oma "tasoni" on silti naisten silmissä paljon alempana.
        Jos itse vaadin naiselta että nainen olisi edes melkein sopusuhtainen (pakko joustaa ja hyväksyä vähän ylipainoiset vaikken itse olekaan), ei olisi rappioalkoholisti (pakko taas joustaa ja hyväksyä naisen suurempi alkoholin käyttö), ei olisi lapsia aiemmista suhteista (kun ei itsellänikään ole), olisi luonteeltaan ihan mukava (kun itsekin tiettävästi olen)... Niin silti en tuollaisia naisia nettideitistä löydä, tai jos jonkun löydän, niin itsehän en noille naisille kelpaa. Koska naiset vaativat IHAN OIKEASTI lisäksi sitä "kemiaa", joka herää vaikkapa naaman komeudella, pituudella, miehisellä itsevarmuudella, hurmaavalla supliikilla käytöksellä, jne. (joita itselläni ei vaan ole ainakaan riittävässä määrin).

        Rehellisesti sinun siis olisi pitänyt sitä miestä etsiä jo parikymppisenä, kuten itsenikin olisi pitänyt sitä naista alkaa etsimään. Jos nyt päälle kolmekymppisenä sellaista haluat, niin joudut joustamaan vaatimuksistasi tai jättäytymään ikisinkuksi.
        Itse vielä teen viimehetken taistelut ja yritän löytää jonkun naisen jota voisin kuvitella suhteeseen. Jos en sitä seuraavan vuoden aikana löydy, niin jättäydyn melko varmasti loppuelämäkseni ikisinkuksi. Nytkin jo houkuttaisi luovuttaa.

        No tottakai sitä kemiaa pitää olla. Kuka muka haluaa elää parisuhteessa sellaisen kanssa, jonka kanssa ei halua harrastaa seksiä? Jos ei ymmärrä, miksi kemiaa vaaditaan, niin silloin ei ole itse koskaan kohdannut oikeanlaista kemiaa. Siitä niitä eroja seuraa kun sitä kemiaa ei ole edes alussa, seurustellaan vaan että olisi edes joku. Kovat vaatimukset on huono lähtökohta parisuhdetta etsiessä, mutta "kaikki kelpaa" on vielä paljon huonompi.


      • ..................
        ap. kirjoitti:

        Nettideittejä kokeilin muutama vuosi sitten, huonoin tuloksin. Erikoista väkeä siellä silloin. Varatut hakivat salaseuraa ja vapaat miehet tuntuivat olevan vain pelailemassa ja hakevan pikasuhteita.

        Kävin katselemaan nettiprofiileja, ajatuksissa laatia uusi profiili, mutta törmäsin samoihin naamoihin j asamoihin kuviin(!) vaikka on kulunut vuosia omasta kirjautumisestani.

        Netti on hankala ympäristö. Vaikka livenäkin voi törmätä sekopäihin, netissä uhat kasvavat kun kirjoitellaan ja mieleltään epätasapainoinen ehtii päässään kehitellä vaikka mitä.
        Nettitreffit ovat muutenkin uuvuttava ympäristö jännitysmomentin vuoksi. Naisena varsinkinventovieraan tapaaminen nostattaa aina pulssia ja vie voimavaroja.

        Ymmärrään tietty ettei mitään saa jos ei mitään yritä, mutta jos on suht ok elämä niin on vaikea riskeerata tämän hetkistä ok tilannetta lottovoittoon verrattavan onnenpotin sattumisen vuoksi. Hyvin vakea tavata kaltaistaan näinä aikoina.

        Tuntuu että suht raittiit, OIKEASTI kunnolliset, hyväkäytökseset, itsestään huolehtivat, liikuntaa jonkin verran harrastavat, omantasoiset, omanikäiset tai /- 5 v, omaa silmää miellyttävät miehet ovat kerta kaikkiaan ottaneet hatkat parisuhdemarkkinoilta tai ovat kaikki varattuina.

        En vaadi mieheltä mitään mitä en itse voi täyttää. En tahdo myöskään suhdetta jossa on enemmän miinuksia kuin plussia, pärjäähän sitä ilmankin jos suhde ei tuo elämään kisäarvoa ja sen kautta positiivisuutta ja kaikkea muuta hyvää.

        mutta kaiken minkä koet itsessäsi positiiviseksi vaadit myös mieheltä. lopputulema on se, että miehessä pitäisi olla paljon enemmän niitä lussia kuin sinussa, että ne kaikki sinun "plussat" täyttyisi. Varsinkin kun ihmisillä on monesti vaikeuksia tunnistaa heikkouksiaan ;) Nirppanokkaa, joka asiasta valittajaa enkä mieheksi haluavaa naista haluaisi.


      • neuvo
        ap. kirjoitti:

        Onhan tässä koko ikä yritetty ja treffeillä käyty jne. ja olen kyllä huomannut että vaikeampaa on koko ajan.

        Ei auta. Tässä ollaan tänään ja näillä mennään, kävi miten kävi.

        Tsemppiä sinullekin!

        Laajenna ikähaarukkaa! Miksi pitäisi olla /- 5v.? Tunnen paljon ihmisiä, jotka elävät suhteessa itseään 10-20 v. nuoremman tai vanhemman kanssa. En tiedä, mistä johtuu, mutta nämä suhteet vaikuttavat tuttavapiirissäni kaikkein onnellisimmilta ja tasapainoisimmilta!!! Ehkä kyseessä on sitten TOSI rakkaus, kun on vähät välitetty yhteiskunnan kirjoittamattomista normeista, että kumppanien tulisi olla samanikäisiä :)
        Ja huom! Ikäero voi olla myös niin päin, että mies on naista paljon nuorempi.

        Ja vinkkinä vielä se, että etsimällä et kumppania löydä. Unohda koko asia ja tee elämästäsi niin hyvää ja ihanaa kuin se voi ilman kumppania olla. Kun nautit elämästäsi ja olet tasapainossa itsesi kanssa, vedät magneetin lailla puoleesi sinulle sopivan kumppanin - ilman että yrität yhtään mitään. Ja saatat yllättyä, että se unelmiesi kumppani lopulta onkin erilainen kuin mitä luulit hakevasi :) Hyvää jatkoa ja avointa mieltä sinulle!!! (ja kaikille muillekin!)


      • kimmo10001
        Jaanakolmonen kirjoitti:

        Aloitteella ja seksuaalisella häirinnällä on jonkin verran eroa. Tuntuu että Suomessa miehet eivät kerta kaikkiaan ole kiinnostuneita naisista. Olen ihan kivan näköinen ja tapainen nainen, mutta valitettavan harvoin kukaan mies edes huomaa minua arjessa. Netissä saan lähinnä viestejä 15 -20 vuotta vanhemmilta miehiltä jotka valittavat kun nuoremmat naiset eivät viitsi vastata heille.

        Juottoloihin en mene ja kaikki juovuksissa olevat miehet kierrän kaukaa - joten mukavat, raittiit miehet - missä teihin oikein voi tutustua?

        Meihin liikunnallisiin, raittiisiinmiehiin voi törmätä erilaisisssa tanssiympyröissä esim.salsat. ,lavatanssit jne..


      • ap. kirjoitti:

        Nettideittejä kokeilin muutama vuosi sitten, huonoin tuloksin. Erikoista väkeä siellä silloin. Varatut hakivat salaseuraa ja vapaat miehet tuntuivat olevan vain pelailemassa ja hakevan pikasuhteita.

        Kävin katselemaan nettiprofiileja, ajatuksissa laatia uusi profiili, mutta törmäsin samoihin naamoihin j asamoihin kuviin(!) vaikka on kulunut vuosia omasta kirjautumisestani.

        Netti on hankala ympäristö. Vaikka livenäkin voi törmätä sekopäihin, netissä uhat kasvavat kun kirjoitellaan ja mieleltään epätasapainoinen ehtii päässään kehitellä vaikka mitä.
        Nettitreffit ovat muutenkin uuvuttava ympäristö jännitysmomentin vuoksi. Naisena varsinkinventovieraan tapaaminen nostattaa aina pulssia ja vie voimavaroja.

        Ymmärrään tietty ettei mitään saa jos ei mitään yritä, mutta jos on suht ok elämä niin on vaikea riskeerata tämän hetkistä ok tilannetta lottovoittoon verrattavan onnenpotin sattumisen vuoksi. Hyvin vakea tavata kaltaistaan näinä aikoina.

        Tuntuu että suht raittiit, OIKEASTI kunnolliset, hyväkäytökseset, itsestään huolehtivat, liikuntaa jonkin verran harrastavat, omantasoiset, omanikäiset tai /- 5 v, omaa silmää miellyttävät miehet ovat kerta kaikkiaan ottaneet hatkat parisuhdemarkkinoilta tai ovat kaikki varattuina.

        En vaadi mieheltä mitään mitä en itse voi täyttää. En tahdo myöskään suhdetta jossa on enemmän miinuksia kuin plussia, pärjäähän sitä ilmankin jos suhde ei tuo elämään kisäarvoa ja sen kautta positiivisuutta ja kaikkea muuta hyvää.

        Onpa harmi että sinulla on ollut huonoja kokemuksia nettideittailusta. Se on ihan totta, että samoja naamojakin voi näkyä: monet seurustelevat hetken, juttu ei jostain sysytä toimikaan ja palaavat "vanhaan tuttuun" palveluun takaisin.

        Tämä "mistä löytää normaali mies" -dilemma puhuttaa naisia paljon ja ymmärrän kyllä hyvin että sen löytäminen voi olla hankalaa jos ei suostu nettideittailua kokeilemaan juurikin vaikka jonkun vanhan kokemuksen vuoksi.

        Nettideittailu sopii mielestäni erityisen hyvin ihmiselle joka on motivoitunut viettämään parinetsintään aikaa eli on siis tosissaan asian suhteen. Jos sivustolla yksinään möllöttää ja vain odottaa viestejä, on se ihan turhaa vaan pitää itse otata aktiivisesti osaa seuranhakuun tekemällä erilaisia hakuja, vierailemalla mieluisissa profiileissa.

        Tutkimusten mukaan naisen aloittamalla lähestymisellä syntyy vakaampi parisuhde nettideitistä, samoin siis koko nettideitistä syntyy onnellisempia parisuhteita kuin vaikkapa baarista koska molemmat ovat "haku päällä".

        Lisää nettideittiasiaa, ml. viittaamiani tutkimuksia löydät blogistani: www.e-kontakti.fi/blogi

        t: Heli E-kontakti.fistä


      • videomiesk
        Jaanakolmonen kirjoitti:

        Aloitteella ja seksuaalisella häirinnällä on jonkin verran eroa. Tuntuu että Suomessa miehet eivät kerta kaikkiaan ole kiinnostuneita naisista. Olen ihan kivan näköinen ja tapainen nainen, mutta valitettavan harvoin kukaan mies edes huomaa minua arjessa. Netissä saan lähinnä viestejä 15 -20 vuotta vanhemmilta miehiltä jotka valittavat kun nuoremmat naiset eivät viitsi vastata heille.

        Juottoloihin en mene ja kaikki juovuksissa olevat miehet kierrän kaukaa - joten mukavat, raittiit miehet - missä teihin oikein voi tutustua?

        Tässä näitä alotteita. 95% miehistä kysyy miten menee, tai hauskaa päivän-/illanjatkoa, jokunen uskaltaa ahdistella sanomalla heippa kaunis, pahus tai jumala siunatkoon sinua.

        Toki siinä on jokunen oikeasti ahdistavakin tapaus.

        No joka tapauksessa tästä on tehty päätelmä, että miehet ahdistelevat jatkuvasti seksuaalisesti

        Kymmenen tunnin kävelystä on saatu kokoon parin minuutin video.


      • videomiesk
        videomiesk kirjoitti:

        Tässä näitä alotteita. 95% miehistä kysyy miten menee, tai hauskaa päivän-/illanjatkoa, jokunen uskaltaa ahdistella sanomalla heippa kaunis, pahus tai jumala siunatkoon sinua.

        Toki siinä on jokunen oikeasti ahdistavakin tapaus.

        No joka tapauksessa tästä on tehty päätelmä, että miehet ahdistelevat jatkuvasti seksuaalisesti

        Kymmenen tunnin kävelystä on saatu kokoon parin minuutin video.

        http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/201410290084143_v0.shtml


      • Oikkuli4
        Jaanakolmonen kirjoitti:

        Aloitteella ja seksuaalisella häirinnällä on jonkin verran eroa. Tuntuu että Suomessa miehet eivät kerta kaikkiaan ole kiinnostuneita naisista. Olen ihan kivan näköinen ja tapainen nainen, mutta valitettavan harvoin kukaan mies edes huomaa minua arjessa. Netissä saan lähinnä viestejä 15 -20 vuotta vanhemmilta miehiltä jotka valittavat kun nuoremmat naiset eivät viitsi vastata heille.

        Juottoloihin en mene ja kaikki juovuksissa olevat miehet kierrän kaukaa - joten mukavat, raittiit miehet - missä teihin oikein voi tutustua?

        Kävisikö tällainen 49v sinkku pohjanmaalta. en tupakoi en juopottele en myöskään ole uskovainen en peräkammarin poika . auto on käytössä ja reissaaminenkin toisinaan käy . harrastan musiikkia , toisinaan lavatansseja . en ole mitenkään totinen keski-ikäinen torvensoittaja. en välitä myöskään kierrellä baareja juuri sen örinän ja melunkin takia , kuten jaanakolmonen itsekin vastasi palstallaan .voin tosi ottaa joskus harvoin saunakaljan, mutta tosi harvoin .vaikuttaisit olevan fiksu nainen kun et välitä örvellyksistä. en myöskään ole ahdistelija tyyppiä . toki minulle saa tehdä ehdotuksia jos vain kiinostaa tutustua tällaiseen raittiinpuoleiseen miekkoseen . tämä oli tällainen ehdotus,jos kiinnostaa vaihtaa ajatuksia . Tällaisen miekkosen löytäisi Kesk-pohjanmaalta. nim naisystävä olisi hyvä olemassa.


      • 75v.
        utelia kirjoitti:

        Minkä ikäinen olet?

        75v.


      • 3+3
        Jaanakolmonen kirjoitti:

        Aloitteella ja seksuaalisella häirinnällä on jonkin verran eroa. Tuntuu että Suomessa miehet eivät kerta kaikkiaan ole kiinnostuneita naisista. Olen ihan kivan näköinen ja tapainen nainen, mutta valitettavan harvoin kukaan mies edes huomaa minua arjessa. Netissä saan lähinnä viestejä 15 -20 vuotta vanhemmilta miehiltä jotka valittavat kun nuoremmat naiset eivät viitsi vastata heille.

        Juottoloihin en mene ja kaikki juovuksissa olevat miehet kierrän kaukaa - joten mukavat, raittiit miehet - missä teihin oikein voi tutustua?

        Puhut asiaa. Uskomatonta millaiset suomalaiset pariutumismarkkinat ovat.

        En haluaisi kehua itseäni, koska tiedän mihin se näillä palstoilla johtaa. En ehkä itse ole ollut samaa mieltä kaikista kehuista, mutta voin nämä asiat anonyyminä mainita, koska sen ei pitäisi satuttaa ketään.

        Olen nainen, jota varsinkin nuorempana kanssasisaret sanoivat kauniiksi. Itse en kokenut olevan millään tavalla erityinen. Eihän ne pojat edes kiinnittäneet minuun huomiota. Päinvastoin sain ujona tyttönä teininä miesten vihanpuuskahduksia pari kertaa osakseni, johtuen varmaan siitä, että satuin olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Sain siis haukkuja ulkonäöstäni.

        Ulkomaille mennessäni moni mies kiinnostui minusta. Kyse ei ole välimeren, afrikan tai aasian ulkomaalaisista. Puhuivat naispuolisille kavereilleen kuinka kaunis olin ja uskaltautuivat ehdottamaan, että saisivatko viedä minut syömään.
        Jotkut olivat jopa sitä mieltä, että minun olisi pitänyt alkaa malliksi...
        Tuo kaikki oli minulle hyvin vierasta ja uutta. Kuinka miehet sanoivat minusta noin ja vieläpä todella komeat miehet, jotka peittoaisivat mennen tullen hottislistat. Miehen erottuivat myös fiksuudessaan ja herrasmiesmäisyydessään suomalaisista miehistä.
        Olen onnekas, että olen saanut kokea sen, sillä tiedän etten nuoruudessani ollut ihan niin vastenmielinen, miltä jotkut miehet ja miesten aloitteettomuus sai minut tuntumaan.
        Olisi pitänyt nättinä mennä hakemaan oma kulta sieltä.

        Ettei kukaan ärsyyntyisi viestistäni, voin sanoe etten ole kaunis enää. Maailma on kaatanut painolastinsa niskaani ja olen rupsahtanut. Sisälläni on kuitenkin vielä paljon kaunista elinvoimaa, jonka toivoisin voivani jakaa jonkun hienon suomalaisen miehen kanssa. Jos en sellaista löydä, täytyy katsasta tilanne ulkomailta vielä. Ehkä en näytä heidän silmissään enää miltään, kuten en suomalaisten miesten silmissä ole koskaan näyttänyt... ehkä joku näkee pienen kipinän sisälläni ja osaa puhaltaa hiillokseen ja siitä syttyy jotakin lämmintä ja kaunista... ehkä

        "Jaanakolmonen" jotakin erikoista suomalaisissa miehissä on, kun eivät huomaa kaltaisiasi naisia ja vain vanhemmat miehet huomioi. Ehkä se on se netti syynä. Nuoremmista haaveilevat miehet hakevat seuraansa netissä, koska eivät livenä kehtaa tehdä aloitteita.... en tiedä.


      • niin, koska....
        +++++ kirjoitti:

        Nettoporno on helpompaa.

        ... bruttopornosta menee verot.


      • heitähomovoltti
        videomiesk kirjoitti:

        http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/201410290084143_v0.shtml

        Ei se nykyisyys ole sama asia vaikka kuinka vänkäisi vastaan vitun tupajumppi vedä käteen nyt saatana niin kuiva juttu et nauran vaan mielikuvalle kun munahuuruissasi tökit päivitä sivua 26 kertaa saadaksesi noi tykkäykset hihheihoo rommia perseeseen saatana


      • mies kaks ysi
        Jaanakolmonen kirjoitti:

        Aloitteella ja seksuaalisella häirinnällä on jonkin verran eroa. Tuntuu että Suomessa miehet eivät kerta kaikkiaan ole kiinnostuneita naisista. Olen ihan kivan näköinen ja tapainen nainen, mutta valitettavan harvoin kukaan mies edes huomaa minua arjessa. Netissä saan lähinnä viestejä 15 -20 vuotta vanhemmilta miehiltä jotka valittavat kun nuoremmat naiset eivät viitsi vastata heille.

        Juottoloihin en mene ja kaikki juovuksissa olevat miehet kierrän kaukaa - joten mukavat, raittiit miehet - missä teihin oikein voi tutustua?

        " Tuntuu että Suomessa miehet eivät kerta kaikkiaan ole kiinnostuneita naisista. Olen ihan kivan näköinen ja tapainen nainen, mutta valitettavan harvoin kukaan mies edes huomaa minua arjessa."

        Tuota, mikäköhän sinua itseäsi estää tekemästä pitämästä silmiä auki ja tekemästä aloitetta? Syyksi ei käy mikään "kun se on aina ollut niin".Joten, rohkeasti vain itse tekemään aloitetta eikä aina odoteta miehen tekevän.


      • Ratto-Raili
        hauskaaa-------- kirjoitti:

        HAHAHAHHAHA

        Hi,hi empä minäkään noista ijistä ja parisuhteista paljoakaan tiedä. Hi,hi minua kun mielyttää vain herra raha ja tulot kaikki muu on niin yhdentekevää.


      • Sairasta touhua
        niin, koska.... kirjoitti:

        ... bruttopornosta menee verot.

        Pimeetä pornoa en kyllä suosittele kellekään


      • m33treeee kirjoitti:

        Olen 33v mies ja kaivannut parisuhdetta ja perhettä ainakin kaksvitosesta lähtien. Vaikeaa on vaikka asun lähellä tamperetta jossa kuulemma suurinosa on sinkkunaisia. No joo saan kyllä lyhyitä suhteita niin s24 treffeiltä ja toisinaan baarista mutta ei kukaan tunnu tosissaan haluavan pitkää parisuhdetta vaan homma lässähtää viimeistään kolmen kuukauden kuluttua.
        Itsetuntoa tuo kelpaamattomuus kyllä syö rotan lailla ja olenkin jo nostanut käteni pystyyn koko perhe haaveilulle. Jos mä en naisten mielestä ole parisuhde/isä ainesta niin sitten en ole. Ei kai kaikkien osa ole tänne lapsia saattaa vaikka haluaisi. No elämäni rullaa muuten hyvin. On töitä, milekkäitä harrastuksia, ystäviä, taloustilanne mainio ja kohta kuittaan viimeiset erät asuntolainastanikin jne. Mikäs tässä ollessa. Onhan se kiva että naiset osoittavat toisinaan huomiota mutta kun siitä suhteesta ei koskaan vaan tule mitään tai toisinsanoen tulen aina jätetyksi niin en vaan enään jaksa haaveilla turhaa. Mulla on muitakin haaveita joita toteutan sitten yksin kun ei kaksin kelpaa.

        Ikävä kyllä jos on sellainen kokemus.
        Silti ajttelen että luottamus ei häviä....
        Voimia ja uskoa siihen että haavet tulevat toduksi :)


      • jopekka
        Jaanakolmonen kirjoitti:

        Aloitteella ja seksuaalisella häirinnällä on jonkin verran eroa. Tuntuu että Suomessa miehet eivät kerta kaikkiaan ole kiinnostuneita naisista. Olen ihan kivan näköinen ja tapainen nainen, mutta valitettavan harvoin kukaan mies edes huomaa minua arjessa. Netissä saan lähinnä viestejä 15 -20 vuotta vanhemmilta miehiltä jotka valittavat kun nuoremmat naiset eivät viitsi vastata heille.

        Juottoloihin en mene ja kaikki juovuksissa olevat miehet kierrän kaukaa - joten mukavat, raittiit miehet - missä teihin oikein voi tutustua?

        mä olen kyllä kiinnostunut naisista mutta ikävä piirre siinä on se etteivät he minusta.
        Mutta kyllä siihen tottuu ja kun tottuu niin kohta jo oppii ja sitten voikin jo unohtaa.
        Sitten voi lopuksi syödä vaikka anti viagraa ettei pääse halut valtaamaan keskialueen kehon osia ja tehden epämiellyttäviä tuntemuksia päässä sekä alhaalla että ylhäällä


      • repsakka
        niin, koska.... kirjoitti:

        ... bruttopornosta menee verot.

        Repesin :-D


      • Etsimään...
        PerussettiäElämä kirjoitti:

        Terve, pakko sanoa asiaa jotain. Olen itse 34 mies seurustellut nykyisen vaimoni kanssa ihan 17 kesäisestä saakka. Olemme molemmat akateemisesti koulutettuja, työelämässä ja ite yrittäjänä.

        Jos itse lähtisin etsimään tällä hetkellä puolisoa, siis jos ei olisi nykyistä, lähtisin katsomaan ensiksi Baltiasta, ja jos tämä ei natsaa niin Thaimaasta.

        Puolisoni on vuoden nuorempi kuin itse olen. Ja meillä on asiat tasapainossa, ja menee hyvin, pari lastakin on siunaantunut. Olemme onnellisia.

        Mutta, kun katson aineista, mitä omassa ikäluokassa on naisia, ja hieman nuorempiakin tottakai, on yleisesti todettava, että parhaat on viety päältä. Silti voi löytöjä tehdä.

        Olen vaan niin lopen kyllästynyt Suomeen, että katsoisin mieluiten tilanteessasi nämä ulkomaankortit. Koska ennemmin tai myöhemmin Suomesta on muutettava.

        Kukaan ei jaksa tätä .erohelvettiä & synkkyyttä, ellei sitten ole valtiolla töissä tai muuten joku tuensaaja.

        Tämä ei tarkoita sitä, että heti pitää muttaa, vaan vasta sitten asiat "loksahtavat".

        Kauniita, fiksuja ja elämän vitaalisuutta haluavia naisia on myös maan rajojen ulkopuolella. Mitään perässä vedettävää kivirekeä ei kannata Suomesta hankkia, kuluu yksi elämä.

        Moikka!
        Tässä on ihan kaikille hyvä neuvo. Miestä/naista voi etsiä myös ulkomailta, etenkin jos on kielitaitoinen tai valmis opettelemaan uuden kielen. Miksi tyytyä vain omiin kotinurkkiin? Voi nimittäin tosiaan olla, että mukavimmat tyypit on napattu jo nuorina. Niin voi tietenkin olla myös ulkomailla, mutta...Suomi on aika pieni maa. Lisäksi meidän suomalaisten sosiaaliset taidot eivät ole kovin korkealla tasolla - puhun sekä miehistä että naisista. Ei siis muuta kuin etsintäalaa laajentamaan, ja vähän aikaa kannattaa katsella ympärilleen. Sitten kun tuntuu, että molemminpuolinen rakkaus voisi oikeasti syntyä, niin ei muuta kuin tuumasta toimeen.

        Moni valitsee elämänkumppanin hetken mielijohteesta tai jämähtää baarista löydetyn ihmisen viereen vuosikausiksi. Ei ihme, että suhteet katkeavat. Kyse on isosta ja tärkeästä valinnasta. Pariskunnalla tulisi olla keskinäistä sympatiaa ja ystävyyttä, yhteisiä mielenkiinnon kohteita tai yhteinen työ. Muuten suhde ei toimi, ja ihminen alkaa kaipaa elämältään oikeaa kumppanuutta ja ystävyyttä.

        Terkuin eräs nainen, joka on aika lailla yksinoloon tottunut.


      • ymmärrän kyllä
        3+3 kirjoitti:

        Puhut asiaa. Uskomatonta millaiset suomalaiset pariutumismarkkinat ovat.

        En haluaisi kehua itseäni, koska tiedän mihin se näillä palstoilla johtaa. En ehkä itse ole ollut samaa mieltä kaikista kehuista, mutta voin nämä asiat anonyyminä mainita, koska sen ei pitäisi satuttaa ketään.

        Olen nainen, jota varsinkin nuorempana kanssasisaret sanoivat kauniiksi. Itse en kokenut olevan millään tavalla erityinen. Eihän ne pojat edes kiinnittäneet minuun huomiota. Päinvastoin sain ujona tyttönä teininä miesten vihanpuuskahduksia pari kertaa osakseni, johtuen varmaan siitä, että satuin olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Sain siis haukkuja ulkonäöstäni.

        Ulkomaille mennessäni moni mies kiinnostui minusta. Kyse ei ole välimeren, afrikan tai aasian ulkomaalaisista. Puhuivat naispuolisille kavereilleen kuinka kaunis olin ja uskaltautuivat ehdottamaan, että saisivatko viedä minut syömään.
        Jotkut olivat jopa sitä mieltä, että minun olisi pitänyt alkaa malliksi...
        Tuo kaikki oli minulle hyvin vierasta ja uutta. Kuinka miehet sanoivat minusta noin ja vieläpä todella komeat miehet, jotka peittoaisivat mennen tullen hottislistat. Miehen erottuivat myös fiksuudessaan ja herrasmiesmäisyydessään suomalaisista miehistä.
        Olen onnekas, että olen saanut kokea sen, sillä tiedän etten nuoruudessani ollut ihan niin vastenmielinen, miltä jotkut miehet ja miesten aloitteettomuus sai minut tuntumaan.
        Olisi pitänyt nättinä mennä hakemaan oma kulta sieltä.

        Ettei kukaan ärsyyntyisi viestistäni, voin sanoe etten ole kaunis enää. Maailma on kaatanut painolastinsa niskaani ja olen rupsahtanut. Sisälläni on kuitenkin vielä paljon kaunista elinvoimaa, jonka toivoisin voivani jakaa jonkun hienon suomalaisen miehen kanssa. Jos en sellaista löydä, täytyy katsasta tilanne ulkomailta vielä. Ehkä en näytä heidän silmissään enää miltään, kuten en suomalaisten miesten silmissä ole koskaan näyttänyt... ehkä joku näkee pienen kipinän sisälläni ja osaa puhaltaa hiillokseen ja siitä syttyy jotakin lämmintä ja kaunista... ehkä

        "Jaanakolmonen" jotakin erikoista suomalaisissa miehissä on, kun eivät huomaa kaltaisiasi naisia ja vain vanhemmat miehet huomioi. Ehkä se on se netti syynä. Nuoremmista haaveilevat miehet hakevat seuraansa netissä, koska eivät livenä kehtaa tehdä aloitteita.... en tiedä.

        Teettekö te Jaan kolmoset ja kumppanit muuta kun kehutte itseänne?

        Tämä nyt aidosta mielenkiinnosta ilman loukaantumista.


      • hoitava sisar
        PerussettiäElämä kirjoitti:

        Terve, pakko sanoa asiaa jotain. Olen itse 34 mies seurustellut nykyisen vaimoni kanssa ihan 17 kesäisestä saakka. Olemme molemmat akateemisesti koulutettuja, työelämässä ja ite yrittäjänä.

        Jos itse lähtisin etsimään tällä hetkellä puolisoa, siis jos ei olisi nykyistä, lähtisin katsomaan ensiksi Baltiasta, ja jos tämä ei natsaa niin Thaimaasta.

        Puolisoni on vuoden nuorempi kuin itse olen. Ja meillä on asiat tasapainossa, ja menee hyvin, pari lastakin on siunaantunut. Olemme onnellisia.

        Mutta, kun katson aineista, mitä omassa ikäluokassa on naisia, ja hieman nuorempiakin tottakai, on yleisesti todettava, että parhaat on viety päältä. Silti voi löytöjä tehdä.

        Olen vaan niin lopen kyllästynyt Suomeen, että katsoisin mieluiten tilanteessasi nämä ulkomaankortit. Koska ennemmin tai myöhemmin Suomesta on muutettava.

        Kukaan ei jaksa tätä .erohelvettiä & synkkyyttä, ellei sitten ole valtiolla töissä tai muuten joku tuensaaja.

        Tämä ei tarkoita sitä, että heti pitää muttaa, vaan vasta sitten asiat "loksahtavat".

        Kauniita, fiksuja ja elämän vitaalisuutta haluavia naisia on myös maan rajojen ulkopuolella. Mitään perässä vedettävää kivirekeä ei kannata Suomesta hankkia, kuluu yksi elämä.

        Voi itse en halua muuttaa täältä enään minnekkään. Olen kerran asunu ulkomailla, silloin olin suomesta poissa 11v.
        Kyllä tää maa vain on niin ihana ja kaikesta huolimatta kuin lintukoto. Suomessa kaikki kaupungit on vielä niin pieniä ja maaseutu alkaa jo lähes toreilta. (Asun Helsigissä ja tää on pikku kaupunki).

        Mutta jokainen tekee mielensä mukaan. Ainahan sitä takasin pääsee kun kyllästyy.


      • Clarissa1
        ht ... kirjoitti:

        Niin. Näin se menee miestenkin puolelta. Olen käynyt nettideiteissä pyörähtämässä joskus vähän päälle parikymppisenä, ja silloin huomasti että sentään olisi ollut teoreettisesti valinnanvaraa naisissa.

        Nyt kun olen nettideiteissä käynyt kymmenisen vuotta myöhemmin, niin valinnanvara on selvästi kadonnut. Voi vain päätellä että ne naiset, jotka ovat yleisesti ottaen "pitkään parisuhteeseen kelvollisia", ovat todellakin jo päälle kolmekymppisenä sen parisuhteen löytäneet ja markkinoilta kadonneet.

        Eiköhän se sama päde miehiinkin. Ne miehet, jotka ovat sitä uskollista ja sitoutuvaa tyyppiä, luonteeltaan haluttavia ja samalla riittävän komean näköisiä että kelpaa - ne on jo parisuhteessa päälle kolmekymppisinä eikä enää missään nettideiteissä.

        Huhujen mukaan tilanne vain pahenee kun ikää tulee lisää, joten jos kolmekymppisenä on jo vaikeaa löytää mitään laatua, niin päälle nelikymppisenä voikin sitten luultavasti suosiolla heti luovuttaa.

        Jos siis oikeasti haluat parisuhteen, kannattaa tehdä asialle jotain NYT. Jos se tuntuu nyt jo vaikealta ja vaivalloiselta, niin vuosi vuodelta se ei helpotu vaan muuttuu entistä vaikeammaksi.

        "Tuntuu että suht raittiit, OIKEASTI kunnolliset, hyväkäytökseset, itsestään huolehtivat, liikuntaa jonkin verran harrastavat, omantasoiset, omanikäiset tai /- 5 v, omaa silmää miellyttävät miehet ovat kerta kaikkiaan ottaneet hatkat parisuhdemarkkinoilta tai ovat kaikki varattuina."

        Tässähän se vika on. Vaadit vaan liikaa. Vaadit sellaista mitä ei enää kolmekymppisten markkinoilta löydy juurikaan vapaana.

        Esim. itse väittäisin olevani melko raitis, kunnollinen aika monella mittarilla (riippuu taas mitä tuolla kunnollisella tarkoitetaan, siitähän tällä palstalla jatkuvasti riidellään mikä on "kunnollinen" mies), aina olen ollut kohtelias, olen kropaltani sopusuhtainen, kolmenkympin puolessa välissä menossa, nopeasti katsottuna täytän noita ehtojasi, mutta... Missä sitten mättää? Miksi en siis kelpaisi sinulle?

        Melko varmasti en täytä noita vaatimuksia "omantasoinen" tai silmää miellyttävä. Mitä ikinä tuo taso tarkoittaakaan. Luultavasti et tarkoita sillä vaikkapa ammatillista menestyneisyyttä (siinä saattaisin olla tasosi yläpuolella, jollet ole joku lääkäri tai muu korkean ammatin omaava) - vaan tarkoitat sitä että pitäisi olla se kohtuullisen komea ja kaikin puolin charmantti mies. Sellainen itsevarma miehekäs mies. Kauniille(?) naiselle sopiva kumppani. Sellainen "tasokas mies" mitä kehtaa viedä näytille kavereilleen.

        Juu. Sori, mutta tuossahan se vika on. Vaikka olen kohtelias ja mukava, niin en ole luonteeltani se miehekkään itsevarman pilke silmäkulmassa hurmaava. Enkä ole komeakaan, vaikken varsunaisesti rumakaan. Sellainen jokseenkin mitäänsanomaton tavis joka ei luonteellaan herätä mitään tunteita sinussa.

        "En vaadi mieheltä mitään mitä en itse voi täyttää."

        En itsekään vaadi naiselta mitään mitä en voi täyttää, mutta tiedän oma "tasoni" on silti naisten silmissä paljon alempana.
        Jos itse vaadin naiselta että nainen olisi edes melkein sopusuhtainen (pakko joustaa ja hyväksyä vähän ylipainoiset vaikken itse olekaan), ei olisi rappioalkoholisti (pakko taas joustaa ja hyväksyä naisen suurempi alkoholin käyttö), ei olisi lapsia aiemmista suhteista (kun ei itsellänikään ole), olisi luonteeltaan ihan mukava (kun itsekin tiettävästi olen)... Niin silti en tuollaisia naisia nettideitistä löydä, tai jos jonkun löydän, niin itsehän en noille naisille kelpaa. Koska naiset vaativat IHAN OIKEASTI lisäksi sitä "kemiaa", joka herää vaikkapa naaman komeudella, pituudella, miehisellä itsevarmuudella, hurmaavalla supliikilla käytöksellä, jne. (joita itselläni ei vaan ole ainakaan riittävässä määrin).

        Rehellisesti sinun siis olisi pitänyt sitä miestä etsiä jo parikymppisenä, kuten itsenikin olisi pitänyt sitä naista alkaa etsimään. Jos nyt päälle kolmekymppisenä sellaista haluat, niin joudut joustamaan vaatimuksistasi tai jättäytymään ikisinkuksi.
        Itse vielä teen viimehetken taistelut ja yritän löytää jonkun naisen jota voisin kuvitella suhteeseen. Jos en sitä seuraavan vuoden aikana löydy, niin jättäydyn melko varmasti loppuelämäkseni ikisinkuksi. Nytkin jo houkuttaisi luovuttaa.

        Tässä myös yksi, joka on täysin jättäytynyt parisuhdemarkkinoilta. Olin avioliitossa 18 vuotta ja avoliitossa 6 vuotta, avoliiton loputtua (minä sen lopetin) en ole kerta kaikkiaan jaksanut tutustua uuteen mieheen. Tuntuu niin tavattoman raskaalta ruveta tutustumaan, enkä ole kyllä tavannut ainuttakaan miestä näitten 10 vuoden aikana, joka olisi herättänyt edes jonkinmoista kiinnostusta minussa.
        Ihmeellistä kyllä olen saanut enemmän huomiota näitten 10 vuoden aikana kuin koskaan aikaisemmin, johtuneeko sitten siitä, että olen hyvin säilynyt, kaunis, hoikka, hyvin pukeutunut, hyvin toimeentuleva ja itseeni tyytyväinen kaikin puolin. Ehkä se jotenkin huokuu minusta, ja se vetää puolensa miehiä.
        Minusta sitä kemia pitää kyllä löytyä heti kättelyssä, en muuten tunne minkäännäköistä intoa tai kiinnostusta tutustua mieheen, lisäksi tietysti hänen ulkonäkönsä pitää miellyttää minua.
        Minulla on niin hyvä olla yksin, nautin suunnattomasti kun tulen kotiin kauniiseen, siivottuun talooni, kuljen ja sytyttelen tunnelmavaloja, heittäydyn sohvalle päivän postin kanssa ja nautin vaan hiljaisuudesta. Jossain vaiheessa iltaa lähden lenkille, sisustan tai luen, katson telkkua tai luen hyvää kirjaa. Olen huomannut, että viihdyn kaikista parhaiten yksin. Ruoanlaitosta pidän, joten joskus tulee kutsuttua ystäviä syömään. Pidän kaikesta kauniista, panostan kattaukseen jne.
        Minua suorastaan ahdistaa nykyään kun huomaan, että joku on kiinnostunut minusta. Hiljattain minulle tuli Facebookin kysely voisimmeko keskustella siellä, ja vaikka jossain vaiheessa tavata. En halua viettää iltaani keskustellen ventovieraan kanssa. Vapauteni on niin kallisarvoinen, että harkitsen todellakin tarkasti mihin ryhdyn. En välitä istua koneen ääressä vapaa-aikanani kovin säännöllisesti. En halua, että minua voidaan aina tavoittaa. En koskaan nykyään pidä puhelinta läheisyydessäni, yleensä se lojuu käsilaukussani iltaisin ja viikonloppuisin.


      • sitä saa mitä tilaa
        PerussettiäElämä kirjoitti:

        Terve, pakko sanoa asiaa jotain. Olen itse 34 mies seurustellut nykyisen vaimoni kanssa ihan 17 kesäisestä saakka. Olemme molemmat akateemisesti koulutettuja, työelämässä ja ite yrittäjänä.

        Jos itse lähtisin etsimään tällä hetkellä puolisoa, siis jos ei olisi nykyistä, lähtisin katsomaan ensiksi Baltiasta, ja jos tämä ei natsaa niin Thaimaasta.

        Puolisoni on vuoden nuorempi kuin itse olen. Ja meillä on asiat tasapainossa, ja menee hyvin, pari lastakin on siunaantunut. Olemme onnellisia.

        Mutta, kun katson aineista, mitä omassa ikäluokassa on naisia, ja hieman nuorempiakin tottakai, on yleisesti todettava, että parhaat on viety päältä. Silti voi löytöjä tehdä.

        Olen vaan niin lopen kyllästynyt Suomeen, että katsoisin mieluiten tilanteessasi nämä ulkomaankortit. Koska ennemmin tai myöhemmin Suomesta on muutettava.

        Kukaan ei jaksa tätä .erohelvettiä & synkkyyttä, ellei sitten ole valtiolla töissä tai muuten joku tuensaaja.

        Tämä ei tarkoita sitä, että heti pitää muttaa, vaan vasta sitten asiat "loksahtavat".

        Kauniita, fiksuja ja elämän vitaalisuutta haluavia naisia on myös maan rajojen ulkopuolella. Mitään perässä vedettävää kivirekeä ei kannata Suomesta hankkia, kuluu yksi elämä.

        " Jos itse lähtisin etsimään tällä hetkellä puolisoa, siis jos ei olisi nykyistä, lähtisin katsomaan ensiksi Baltiasta, ja jos tämä ei natsaa niin Thaimaasta."

        Aika outoa, etsit vain NAISTA, et rakkautta. Thainaiset menee naimisiin länsimaisen miehen jopa suomalaisen, saadakseeen hyvän ELÄTTÄJÄN. Virolaisten elämäntilanne lienee parantunut entisajoista, mutta ulkomaat houkuttaa siltikin, jopa Suomi.
        "Kauniita, fiksuja ja elämän vitaalisuutta haluavia naisia on myös maan rajojen ulkopuolella. Mitään perässä vedettävää kivirekeä ei kannata Suomesta hankkia, kuluu yksi elämä. "
        Onnelliseksi mieheksi olet ihmeenhyvin perillä ulkomaiden tarjonnasta, ja oliko tuo viimeinen lause vaimostasi ?


      • viljan puimuri
        Etsimään... kirjoitti:

        Moikka!
        Tässä on ihan kaikille hyvä neuvo. Miestä/naista voi etsiä myös ulkomailta, etenkin jos on kielitaitoinen tai valmis opettelemaan uuden kielen. Miksi tyytyä vain omiin kotinurkkiin? Voi nimittäin tosiaan olla, että mukavimmat tyypit on napattu jo nuorina. Niin voi tietenkin olla myös ulkomailla, mutta...Suomi on aika pieni maa. Lisäksi meidän suomalaisten sosiaaliset taidot eivät ole kovin korkealla tasolla - puhun sekä miehistä että naisista. Ei siis muuta kuin etsintäalaa laajentamaan, ja vähän aikaa kannattaa katsella ympärilleen. Sitten kun tuntuu, että molemminpuolinen rakkaus voisi oikeasti syntyä, niin ei muuta kuin tuumasta toimeen.

        Moni valitsee elämänkumppanin hetken mielijohteesta tai jämähtää baarista löydetyn ihmisen viereen vuosikausiksi. Ei ihme, että suhteet katkeavat. Kyse on isosta ja tärkeästä valinnasta. Pariskunnalla tulisi olla keskinäistä sympatiaa ja ystävyyttä, yhteisiä mielenkiinnon kohteita tai yhteinen työ. Muuten suhde ei toimi, ja ihminen alkaa kaipaa elämältään oikeaa kumppanuutta ja ystävyyttä.

        Terkuin eräs nainen, joka on aika lailla yksinoloon tottunut.

        "Moni valitsee elämänkumppanin hetken mielijohteesta tai jämähtää baarista löydetyn ihmisen viereen vuosikausiksi. Ei ihme, että suhteet katkeavat. Kyse on isosta ja tärkeästä valinnasta. "
        Niin ja yksi syy miksi suhde menee karille on se, että se aloitetaan väärästä päästä.

        Ihmiseen tulisi tustua ihmisenä ensin, eikä vaan hypätä sänkyyn , sen kanssa joka sattuu käsillä olemaan. Jos seksi on suhteen alullepanijana ei se kestä arkea.
        Ihmisiltä puuttuu luottamus ja sitoutuminen toiseen, toisen arvostaminen, on vain minä, minä reppanoita.
        Kuuntelin eilen radiosta varsin hyvää puhetta papin suusta, hän sanoi;
        Minä kysyn vihittäviltä TAHDOTKO SINÄ ottaa tämän.. Ja RAKASTAA HÄNTÄ...
        En tuntuuko sinusta siltä. Tämä tahto, tahtoo unohtuu ensimmäisen riidantultua.

        Ap:n "Onko muut aikuiset sinkut huomanneet pariutumisen haasteet ja jättäneet leikin sikseen?"
        Mutta tottahan se on ja hyvä niin, että kannattaa harkita tarkkaan, kenen kelkkaan lähtee. Mutta toisaaltaon surullista, jos ei uskalla tutustua kehenkään, harrastusten parista ja kaupan kassajonoista (kannattaa pudottaa jtk.särkymätöntä lattialle , jos sopiva komistus on lähettyvillä, josko vaikka siten juttu alkaisi....:) Etsivä löytää.


      • kämpääkään
        tyttö30kutsuu kirjoitti:

        Lähtisköhän tuo m33treeee treffeille? tosin nythän hän päättänyt toteuttaa haaveitaan yksin.. :(

        Niin, katosi kuin pieru saharaan.. Tällasia ne peräkamari pojat.. Kämppä kohta maksettu ja sitä rataa, vai liekö


      • anna hyvän kiertää
        ymmärrän kyllä kirjoitti:

        Teettekö te Jaan kolmoset ja kumppanit muuta kun kehutte itseänne?

        Tämä nyt aidosta mielenkiinnosta ilman loukaantumista.

        " Teettekö te Jaan kolmoset ja kumppanit muuta kun kehutte itseänne?"
        Mitä pahaa siinä on, jos on hyvä ITSETUNTO!
        Onko se sulta pois, katso peiliin ja yritä sinäkin löytää jotain HYVÄÄ ITSESTÄSI, ehkäpä sitten löydät muistakin. ? Näitä luterilaisia," enhänminä mitäänole,silkkaa rupusakkivaan" ,huono itsetuntoisia ihmisiä, kohtaa näillä palstoilla pilvin pimein.

        Trinny & Susannah Skandinaviassa
        26.11.2014 klo 18:00 - 19:00
        Katsokaapa esim. tätä naiskaksikon pitämää ohjelmaa, jossa kadulla vastaan kävelevät rupsahtaneet naiset puetaan ja meikataan ( ja KEHUTAAN ),huomaa miten naiset puhkeavat kukkaan, tuon session jälkeen ja oli siellä joku mieskin.

        Suomalaiset kasvatetaan väärin ! Haukummalla yleisimmin.Joskus on karmeaa kuultavaa, miten vanhemmat nimittelee lapsiaan.
        Nuoret vanhemmat, kehukaa lapsianne, ei tehden heistä itserakkaita vaan terveesti ja kannustavasti.


      • ovi raollaan
        Clarissa1 kirjoitti:

        Tässä myös yksi, joka on täysin jättäytynyt parisuhdemarkkinoilta. Olin avioliitossa 18 vuotta ja avoliitossa 6 vuotta, avoliiton loputtua (minä sen lopetin) en ole kerta kaikkiaan jaksanut tutustua uuteen mieheen. Tuntuu niin tavattoman raskaalta ruveta tutustumaan, enkä ole kyllä tavannut ainuttakaan miestä näitten 10 vuoden aikana, joka olisi herättänyt edes jonkinmoista kiinnostusta minussa.
        Ihmeellistä kyllä olen saanut enemmän huomiota näitten 10 vuoden aikana kuin koskaan aikaisemmin, johtuneeko sitten siitä, että olen hyvin säilynyt, kaunis, hoikka, hyvin pukeutunut, hyvin toimeentuleva ja itseeni tyytyväinen kaikin puolin. Ehkä se jotenkin huokuu minusta, ja se vetää puolensa miehiä.
        Minusta sitä kemia pitää kyllä löytyä heti kättelyssä, en muuten tunne minkäännäköistä intoa tai kiinnostusta tutustua mieheen, lisäksi tietysti hänen ulkonäkönsä pitää miellyttää minua.
        Minulla on niin hyvä olla yksin, nautin suunnattomasti kun tulen kotiin kauniiseen, siivottuun talooni, kuljen ja sytyttelen tunnelmavaloja, heittäydyn sohvalle päivän postin kanssa ja nautin vaan hiljaisuudesta. Jossain vaiheessa iltaa lähden lenkille, sisustan tai luen, katson telkkua tai luen hyvää kirjaa. Olen huomannut, että viihdyn kaikista parhaiten yksin. Ruoanlaitosta pidän, joten joskus tulee kutsuttua ystäviä syömään. Pidän kaikesta kauniista, panostan kattaukseen jne.
        Minua suorastaan ahdistaa nykyään kun huomaan, että joku on kiinnostunut minusta. Hiljattain minulle tuli Facebookin kysely voisimmeko keskustella siellä, ja vaikka jossain vaiheessa tavata. En halua viettää iltaani keskustellen ventovieraan kanssa. Vapauteni on niin kallisarvoinen, että harkitsen todellakin tarkasti mihin ryhdyn. En välitä istua koneen ääressä vapaa-aikanani kovin säännöllisesti. En halua, että minua voidaan aina tavoittaa. En koskaan nykyään pidä puhelinta läheisyydessäni, yleensä se lojuu käsilaukussani iltaisin ja viikonloppuisin.

        " ja itseeni tyytyväinen kaikin puolin. Ehkä se jotenkin huokuu minusta, ja se vetää puolensa miehiä.
        Minusta sitä kemia pitää kyllä löytyä heti kättelyssä, en muuten tunne minkäännäköistä intoa tai kiinnostusta tutustua mieheen, lisäksi tietysti hänen ulkonäkönsä pitää miellyttää minua.
        Minulla on niin hyvä olla yksin, nautin suunnattomasti kun tulen kotiin kauniiseen, siivottuun talooni, kuljen ja sytyttelen tunnelmavaloja, heittäydyn sohvalle päivän postin kanssa ja nautin vaan hiljaisuudesta.
        Jossain vaiheessa iltaa lähden lenkille, sisustan tai luen, katson telkkua tai luen hyvää kirjaa.
        Olen huomannut, että viihdyn kaikista parhaiten yksin. Ruoanlaitosta pidän, joten joskus tulee kutsuttua ystäviä syömään. Pidän kaikesta kauniista, panostan kattaukseen jne. "
        Tuo on kuin itse olisin kirjoittanut. En ole ovea sulkenut, jos mielenkiintoni herättäjä ilmaantuisi näköpiiriin, mutta toistaiseksi ei ole tullut.
        Miehiä vetää puoleensa hyvän itsetunnon omaavat naiset, tämän olen huomannut.
        Töissä juttu lentää parhaiten itseäni huomattavasti nuorempien kanssa.

        "Vapauteni on niin kallisarvoinen, että harkitsen todellakin tarkasti mihin ryhdyn."
        Niin pitääkin tehdä, mutta mieti elämääsi 5-10v. päähän, ajatteletko silloin samoin ?


    • Vapaaehtoisesti tai olosuhteiden pakosta, jokainen minut kohtaava päättäköön syyn/-t, mutta tiedän ja ymmärrän mistä puhut.

      Olen 30-vuotias mies ja 4 vuotta ollut käytännössä ilman mitään kontaktia naisiin, nettiä en jaksa edes nykyään enää laskea "kontaktiksi", koska netissä leikitään helpommin ihmisten tunteilla ja haetaan yhden illan seuraa.

      Itsekään en irtosuhteita enkä yhden illan juttuja halua harrastaa, joten vaihtoehdot ovat aika vähissä, kun en baareissakaan käy seuraa mouruamassa.

      Jos ei työpaikalta, kauppareissulta tai jäähallilta tule "vaimo" itse hakemaan niin en kyllä itsekään lähe ketään ulos pyytämään.

      Kaveripiiriin ei naisia kuulu ja työkaverit ovat taas out of limits.

      • ap.

        Ymmärrän elämäntilanteesi erittäin hyvin. Samanlaisia kokemuksia minullakin. Ja vuosia olen ollut yksin jos satunnaisia kahvittelutreffeijä ei lasketa.

        Nykyään vaan omalta kohdaltani voin sanoa että on helpompaa ns. luovuttaa kuin roikkua yöelämässä lottovoittoa odottelemassa. Saman ajan voin vaikka lukea hyvää kirjaa tai harrastaa vaikka joogaa. Tai vaikka nukkua :)


      • kolmetoista+3

        tee niin kuin minä, kyllästyin selamaan profiileita, vaikka olen mielestäni kunnollinen vähän alkoa käyttävä, en kylläkään urheile, olen jo vähän yli 5 kymppinen mies ei löytynyt etsin monta vuotta, no minä etsin venäläisen naisystävän , hyvin koulutettu ja kielitaitoinen, kaunis, hoikka, hyvät käytöstavat. ei olisi suomipoika löytänyt suomesta vaikka olisi kuinka etsinyt. nyt olen löytänyt mitä olen pitkään etsinyt.


      • en suosittele
        kolmetoista+3 kirjoitti:

        tee niin kuin minä, kyllästyin selamaan profiileita, vaikka olen mielestäni kunnollinen vähän alkoa käyttävä, en kylläkään urheile, olen jo vähän yli 5 kymppinen mies ei löytynyt etsin monta vuotta, no minä etsin venäläisen naisystävän , hyvin koulutettu ja kielitaitoinen, kaunis, hoikka, hyvät käytöstavat. ei olisi suomipoika löytänyt suomesta vaikka olisi kuinka etsinyt. nyt olen löytänyt mitä olen pitkään etsinyt.

        Uskoisin, että olette tunteneet vasta vähän aikaa.. kun isännältä rahat hupenevat alkaa venäläisnaisen todellinen luonto nostamaan päätään.. hänestä tulee riidanhaluinen ja aggressiivinen määräilijä, alkaa vaatimaan lisää rahaa ja kallista tavaraa.. Ei auta, vaikka tienestisi olisivat 10 miljoonaa vuodessa, hän kuluttaa sen kaiken ja vaatii aina vain lisää.. ehtymätön imentä on alkanut.


    • Jotain hyvää

      Itse luovutin jo 2006 kun pari naista suoraan sanoi kuinka ruma olen. Olivat muutenkin vittuuntuneet jostain syystä, mutta siinä oli syy lopettaa koko homma.
      Pikakelauksella 2014 ja Jenkkinaisen kanssa olen skypetellyt ja hänkin on kiinnostunu ja haluaa tavata "in person". Jossain vaiheessa pitäisi hankkia lentoliput Minneapolisiin:)

      • ap.

        Matkailu avartaa :)
        Miksikäs ei.


      • Jotain hyvää
        ap. kirjoitti:

        Matkailu avartaa :)
        Miksikäs ei.

        Totta. Varsinkin sukellusfirman leivissä olevan perhetutun luona vierailu 2008 Phuketissa oli ns. "avartava" Ei ollut mikään pedofiilikusipäiden mesta vaan ihan laguuniessa yms. sukeltavien turistien mesta. Paikalliset naiset olivat erittäin kiinnostuneita ja agressiivisia lähentelyissään.. Piti kieltäytyä kaikesta koska olin vieraana. Ja perhetuttu oli naimissa paikallisen naisen kanssa. Olisi ollut vähän huono juttu jos olisi ruvennut paneksimaan ympäriinsä. Naisille paneksiminen ympäriinsä toisaalta on ihan normaalia.


      • Paikka 2
        Jotain hyvää kirjoitti:

        Totta. Varsinkin sukellusfirman leivissä olevan perhetutun luona vierailu 2008 Phuketissa oli ns. "avartava" Ei ollut mikään pedofiilikusipäiden mesta vaan ihan laguuniessa yms. sukeltavien turistien mesta. Paikalliset naiset olivat erittäin kiinnostuneita ja agressiivisia lähentelyissään.. Piti kieltäytyä kaikesta koska olin vieraana. Ja perhetuttu oli naimissa paikallisen naisen kanssa. Olisi ollut vähän huono juttu jos olisi ruvennut paneksimaan ympäriinsä. Naisille paneksiminen ympäriinsä toisaalta on ihan normaalia.

        Ei pidä paneksia ympäriinsä! Minulle riittää se yksi, joskus kaksi paikkaa.


      • Mies 50+

        Sinulla on hyvä itsetunto.Hienoa että et lannistu.:)


      • älä anna vaikuttaa

        Helposti annoit parin ilkeän naisen pudottaa sinut ja vaikuttaa loppuelämääsi, sen ne varmasti halusivat tehdä tarkoituksella ja tuhota itsekunnioituksesi.


      • kahta en vaihda
        Paikka 2 kirjoitti:

        Ei pidä paneksia ympäriinsä! Minulle riittää se yksi, joskus kaksi paikkaa.

        Mullekin riittäisi ykkönen ja kakkonen.


    • ätmi

      Kilttinä ja kunnollisena miehenä, jolla on terveys ja kunnia edelleen tallella, en ole koskaan moisilla markkinoilla ollutkaan.

    • turhan vaikeata

      Siinä mielessä kyllä että pidän niin epätodennäköisenä että tapaisin naisen jonka kanssa olisi molemminpuoleista kiinnostusta riittävästi etten tee mitään löytääkseni sellaista. En esimerkiksi käy ikinä missään baareissa ellei sitten siitä ole merkittävää hyötyä työelämän verkostoitumisessa mikä on harvinaista. Olen myös poistanut ilmoitukseni nettideittisaitilta ajat sitten.

    • Ex PUA

      Tavallaan, tai siis puoliksi.

      Olen edelleen määrätyllä tavalla aktiivinen, ja katson mitä tapahtuu.

      Kuitenkin vaihtoehtona ei ole tyytyminen eläköityneeseen lutkaan, tai johonkin jolle on tärkeintä miehessä miehen ulkopuoliset seikat.

      "Juhlat on juhlittu,
      laulut laulettu
      maljoja kilistelty,
      päälle naurettu
      ja nyt, kun koitan löytää kurimuksesta ihmistä,
      löytyykö sitä?
      Kysyn:
      Löytyykö sitä?"

      (Tätä kirjoittaessa olen ollut aika tiiviisti yhden naisen kanssa yhteyksissä, joka puolestaan tuntuu olevan poikkeuksellisen kiinnostunut minusta. Sitten näistä muista tuttavuuksista en tiedä. Kuten en tästäkään.)

    • timantinkova

      En usko, että voin löytää kiinnostavan naisen työttömänä, joten aion tarkoituksella olla ainakin niin kauan poissa markkinoilta kuin olen työttömänäkin.

      • 9+´5

        Mulla vähän sama homma asumisen suhteen, taidan odotella vähän aikaa kunnes muutan omilleni ja sitten aloitan deittaamisen uudestaan.


      • ap.

        Onhan niitä työttömiä naisissakin. Sitä paitsi elämme sellaisessa maailmassa, ettei kenenkään työpaikka ole satavarma, aivan sama kuinka olisi kouluttautunut. Työ ei muutenkaan yleensä määrittele ihmistä, ainakaan tavisduunit(joita suurin osa työstä on).

        Eihän kukaan ammatin tai tutkinnon kanssa seurustele.


      • En huolisi ikinä

        Työtön on jäte.


      • Jokainen voi oppis
        En huolisi ikinä kirjoitti:

        Työtön on jäte.

        Sinulle toivon vähän pidempääkin kokemusta...


      • Vaan sanopa
        ap. kirjoitti:

        Onhan niitä työttömiä naisissakin. Sitä paitsi elämme sellaisessa maailmassa, ettei kenenkään työpaikka ole satavarma, aivan sama kuinka olisi kouluttautunut. Työ ei muutenkaan yleensä määrittele ihmistä, ainakaan tavisduunit(joita suurin osa työstä on).

        Eihän kukaan ammatin tai tutkinnon kanssa seurustele.

        se ymmärrettävästi nykynaiselle jonka puoluekanta on yleensä kokoomus. :( Lisää lahtareita pitäisi tähän maahan saada vaikka niitä on jo nyt tarpeeksi.


    • Toivoa ei ole

      Olen lakannut yrittämästä. En käy ravintoloissa, ja arjessa kohtaamani naiset ovat minulle työtään tekeviä kanssa ihmisiä. Lausun peruskohteliaisuudet ja olen ystävällinen, mutta en ala iskemään. Naiset eivät myöskään yritä iskeä minua, mutta keskustelevat asiallisesti mikä se syy sitten onkin.

      Noin kerran kahdessa vuodessa todellisuudessa tapahtuu kuitenkin häiriö, ja joku nainen alkaa kiusaamaan minua silmäpelillä, mutta patologisen ujona en kykene edes vastaamaan sellaiseen, vaikka haluaisinkin. Viime kesänä coolina teeskentelin etten edes huomannut, ihan viehättävän, naisen katsetta vaikka teki varsin selväksi, että seuraa minua katseellaan. Sitä edellisellä kerralla nolasin itseni täysin, kun lähdin silmäpeliin mukaan, ja jouduin väistämään katseellani heti 10s jälkeen. Häpesin sisäisesti niin paljon heikkouttani, että tämä cooli välinpitämättömyys sopii minulle paljon paremmin.

      Eipä siitä mitään tulisi, kun olen lisäksi työtön, enkä kelpaa kuin korkeintaan palkattomaan harjoitteluun. Nainen juoksisi karkuun kun ymmärtäisi erehdyksensä, joten säästän itseäni pettymykseltä, kun ymmärrän paikkani tässä yhteiskunnassa ihan suosiolla.

      • ap.

        Miksi häpeät itseäsi? Sinussa tuskin on mitään vikaa.
        Tässä ajassa on paljon vikaa.

        Tartu noihin harvoihin tilaisuuksiin rohkeasti!


    • 3+4

      Tyhmät etsii etsimällä, koska sillo ei lyödy ketään. Elä oma elämä ja nauti asioista niin kyllä se sieltä sitten löytyy soipivana hetkenä, jos ei, niin haluatko pakosta kenenkään kanssa elää?

      • Gammaromeo

        Kumppani kyllä keskimäärin löytyy todennäköisemmin etsimällä kuin olemalla etsimättä. Yksikään suhteeni ei ole tullut etsimättä.


      • Ex PUA

        Kumnma kyllä, mutta tässä on perää.

        Jotenkin ne, ainakin joskus, heilahtava matkasi varrelle, kun et etsi turhan tarkkaan.


      • 4+13
        Gammaromeo kirjoitti:

        Kumppani kyllä keskimäärin löytyy todennäköisemmin etsimällä kuin olemalla etsimättä. Yksikään suhteeni ei ole tullut etsimättä.

        Samaa mieltä, tavismiehen on pakko olla todella aktiivinen.


      • Gammaromeo
        Ex PUA kirjoitti:

        Kumnma kyllä, mutta tässä on perää.

        Jotenkin ne, ainakin joskus, heilahtava matkasi varrelle, kun et etsi turhan tarkkaan.

        Se että jos joku löytyy ns. etsimättä voi johtua monista syistä. Ihminen ei ehkä itse tietoisesti miellä etsivänsä kumppania. Ihminen voi olla niin hyvännäköinen tai kiinnostava muuten, että hänen seuraansa ollaan ihan tarpeeksi tyrkyllä ilman etsimistäkin. Kun ei miellä etsivänsä, niin saattaa olla rennompi suhtautumisessaan ilmaantuvaan tarjokkaaseen, niin että se auttaa asian edistymistä. Kyseessä voi olla myös silkka sattuma.

        Sama mies kyllä ihan tilastollisesti todennäköisemmin päätyy suhteeseen, jos tekee aloiteen 50 naiselle kuin ettei tee kenellekään naiselle aloitetta.


      • Gammaromeo kirjoitti:

        Se että jos joku löytyy ns. etsimättä voi johtua monista syistä. Ihminen ei ehkä itse tietoisesti miellä etsivänsä kumppania. Ihminen voi olla niin hyvännäköinen tai kiinnostava muuten, että hänen seuraansa ollaan ihan tarpeeksi tyrkyllä ilman etsimistäkin. Kun ei miellä etsivänsä, niin saattaa olla rennompi suhtautumisessaan ilmaantuvaan tarjokkaaseen, niin että se auttaa asian edistymistä. Kyseessä voi olla myös silkka sattuma.

        Sama mies kyllä ihan tilastollisesti todennäköisemmin päätyy suhteeseen, jos tekee aloiteen 50 naiselle kuin ettei tee kenellekään naiselle aloitetta.

        50 aloitetta ja 49 pakit on kyllä ainakin itselle (tässä iässä) jo liikaa, sitäpaitsi niitä on kerätty jo nuoresta lähtien ilman aktiivista etsintää.


      • 3+4
        Gammaromeo kirjoitti:

        Kumppani kyllä keskimäärin löytyy todennäköisemmin etsimällä kuin olemalla etsimättä. Yksikään suhteeni ei ole tullut etsimättä.

        Voi pitää silmät auki, tarkoitin ettei tarvi mennä joka paikkaan aina siinä melessä että pitäisi sieltä joku löytyä.


      • Kuka mitäkin

        En menisi sanomaan sellaisia ihmisiä tyhmiksi, enemmänkin epätoivoisiksi. Toisilla on halu ja tarve olla suhteessa, vaikka sellaisen henkilön kanssa johon ei ole sitä oikeaa kiinnostusta, toiset taas eivät suostu suhteeseen ilman aitoa kipinää.


      • Ex PUA
        Gammaromeo kirjoitti:

        Se että jos joku löytyy ns. etsimättä voi johtua monista syistä. Ihminen ei ehkä itse tietoisesti miellä etsivänsä kumppania. Ihminen voi olla niin hyvännäköinen tai kiinnostava muuten, että hänen seuraansa ollaan ihan tarpeeksi tyrkyllä ilman etsimistäkin. Kun ei miellä etsivänsä, niin saattaa olla rennompi suhtautumisessaan ilmaantuvaan tarjokkaaseen, niin että se auttaa asian edistymistä. Kyseessä voi olla myös silkka sattuma.

        Sama mies kyllä ihan tilastollisesti todennäköisemmin päätyy suhteeseen, jos tekee aloiteen 50 naiselle kuin ettei tee kenellekään naiselle aloitetta.

        Ymmärrän.

        On tietty ihan totta, että noin harvemmin pääsee käymään jos mies on sellainen, että naiset suorastaan tätä karttavat.

        Samoin tuossa järkeilyssäsi on järkeä.

        Mistä kuitenkin puhuin myös, oli siitä, että jos vaikka on saanut 50 pakit, niin tässä tapauksessa se nainen saattaa tulla vain vastaan vaikkapa kaupan kassalla, kun olet hakemassa niveaa ja nenäliinoja lohdutukseksesi.

        Se on vähäsen sama tilanne kuin se, että jos vaikka sinulla jo on nainen, niin muut ovat kiinnostuneempia vaikka eivät edes näkisi sinua tämän kanssa. Kumma homma.


      • ap.
        Kuka mitäkin kirjoitti:

        En menisi sanomaan sellaisia ihmisiä tyhmiksi, enemmänkin epätoivoisiksi. Toisilla on halu ja tarve olla suhteessa, vaikka sellaisen henkilön kanssa johon ei ole sitä oikeaa kiinnostusta, toiset taas eivät suostu suhteeseen ilman aitoa kipinää.

        Tässä se varmaan tulikin se syy miksi osa jää ikisinkuiksi. Kun se että kumppanina on "vain joku joka sattui olemaan saatavilla" ei riitä. Sarjasuhteilijoita seuratessa riittää ihmeteltävää :) se kumppani kun on oltava, aivan sama minkälainen, mutta se on pakko löytyä ja nopeasti.

        Itse tahdon samanhenkisen miehen samoilla elämänarvoilla ja -tavoilla. Jos sellaisia ei ole niin en päinvastaista tapausta halua. Tuskin täysin erilainen mieskään olisi kanssani onnellinen. En itsekään tahdo että minuun tyydytään paremman puutteessa "kun se joku nyt on vaan oltava"-mentaliteetilla.


      • Gammaromeo
        ap. kirjoitti:

        Tässä se varmaan tulikin se syy miksi osa jää ikisinkuiksi. Kun se että kumppanina on "vain joku joka sattui olemaan saatavilla" ei riitä. Sarjasuhteilijoita seuratessa riittää ihmeteltävää :) se kumppani kun on oltava, aivan sama minkälainen, mutta se on pakko löytyä ja nopeasti.

        Itse tahdon samanhenkisen miehen samoilla elämänarvoilla ja -tavoilla. Jos sellaisia ei ole niin en päinvastaista tapausta halua. Tuskin täysin erilainen mieskään olisi kanssani onnellinen. En itsekään tahdo että minuun tyydytään paremman puutteessa "kun se joku nyt on vaan oltava"-mentaliteetilla.

        Ns. sarjasuhteilijoissakin varmaankin on jos jonkinlaisia tapauksia. Se että aktiivisesti etsii kertoo aktiivisesta elämänasenteesta tai epätoivoisuudesta, mutta ilmenee samalla tapaa. Jos haluaa uuden seurustelusuhteen heti entisen jälkeen, niin ei ole ainakaan sitten mikään varsinainen villi sinkku ja hyvällä tuurilla ja asenteella se mitä mieluisin saattaa löytyä heti rinnalle seurustelun päättymisen jälkeen.

        Realistina ajattelen niin, että pitää riittää että elämänarvoni ovat yhteen sovitettavissa naisen kanssa eli niiden ei tarvitse suinkaan olla ihan lähellä toisiaan. Mulle itse asiassa vaikka voisi kelvatakin, että minun tyydytään "paremman puutteessa". Toki naisen rakkauden haluan kokea.


      • ap.
        Gammaromeo kirjoitti:

        Ns. sarjasuhteilijoissakin varmaankin on jos jonkinlaisia tapauksia. Se että aktiivisesti etsii kertoo aktiivisesta elämänasenteesta tai epätoivoisuudesta, mutta ilmenee samalla tapaa. Jos haluaa uuden seurustelusuhteen heti entisen jälkeen, niin ei ole ainakaan sitten mikään varsinainen villi sinkku ja hyvällä tuurilla ja asenteella se mitä mieluisin saattaa löytyä heti rinnalle seurustelun päättymisen jälkeen.

        Realistina ajattelen niin, että pitää riittää että elämänarvoni ovat yhteen sovitettavissa naisen kanssa eli niiden ei tarvitse suinkaan olla ihan lähellä toisiaan. Mulle itse asiassa vaikka voisi kelvatakin, että minun tyydytään "paremman puutteessa". Toki naisen rakkauden haluan kokea.

        "Realistina ajattelen niin, että pitää riittää että elämänarvoni ovat yhteen sovitettavissa naisen kanssa eli niiden ei tarvitse suinkaan olla ihan lähellä toisiaan"

        No totta tämäkin. Toista kunnioittaen ja huomioiden suhteessa.

        Tietysti jos ajatellaan tuota tyytymistä paremman puutteessa vielä astetta pidemmälle, niin jos ja kun jokainen mies omasta tasostaan huolimatta tahtoo sen mallin/missin/kaunottaren/parikymppisen niin kai jokainen sitten joutuu tyytymään omanlaiseen tavikseen, ja joku raukka sitten tyytyy meikäläiseen :) Ihan ok. Enhän minäkään Chris Hemsworthia saa ;)


      • Gammaromeo
        Ex PUA kirjoitti:

        Ymmärrän.

        On tietty ihan totta, että noin harvemmin pääsee käymään jos mies on sellainen, että naiset suorastaan tätä karttavat.

        Samoin tuossa järkeilyssäsi on järkeä.

        Mistä kuitenkin puhuin myös, oli siitä, että jos vaikka on saanut 50 pakit, niin tässä tapauksessa se nainen saattaa tulla vain vastaan vaikkapa kaupan kassalla, kun olet hakemassa niveaa ja nenäliinoja lohdutukseksesi.

        Se on vähäsen sama tilanne kuin se, että jos vaikka sinulla jo on nainen, niin muut ovat kiinnostuneempia vaikka eivät edes näkisi sinua tämän kanssa. Kumma homma.

        "Se on vähäsen sama tilanne kuin se, että jos vaikka sinulla jo on nainen, niin muut ovat kiinnostuneempia vaikka eivät edes näkisi sinua tämän kanssa. Kumma homma. "

        Jos sellainen tavis-mies, jonka on aikanaan ollut vaikea löytää ylipäätään mitään seksi- tai parisuhdetta on päässyt parisuhteeseen, niin uskon että mahdollisen sattuman lisäksi joku ns. toinen nainen saattaa kiinnostua hänestä siksi, koska hän on silloin rennompi naisten suhteen sosiaalisessa kanssakäymisessä. Kun ei väkipakolla yritä jota kuta iskea, niin kuin on ehkä ainakin joskus sinkkuna yrittänyt. Näin myös tavis-miehellekin voi tulla houkutus ja mahdollisuus uskottomuuteen puolivahingossa ilman varsinaista aktiivista etsintää.


      • Kysymys kari
        ap. kirjoitti:

        "Realistina ajattelen niin, että pitää riittää että elämänarvoni ovat yhteen sovitettavissa naisen kanssa eli niiden ei tarvitse suinkaan olla ihan lähellä toisiaan"

        No totta tämäkin. Toista kunnioittaen ja huomioiden suhteessa.

        Tietysti jos ajatellaan tuota tyytymistä paremman puutteessa vielä astetta pidemmälle, niin jos ja kun jokainen mies omasta tasostaan huolimatta tahtoo sen mallin/missin/kaunottaren/parikymppisen niin kai jokainen sitten joutuu tyytymään omanlaiseen tavikseen, ja joku raukka sitten tyytyy meikäläiseen :) Ihan ok. Enhän minäkään Chris Hemsworthia saa ;)

        Mutta tahtoisit Chris Hemsworthin jos voisit saada?


      • ap.
        Kysymys kari kirjoitti:

        Mutta tahtoisit Chris Hemsworthin jos voisit saada?

        Miksi tahtoisin jotakuta jota en koskaan voisi saada? Kysymyksessä ei ole tavistallaajan kannalta mitään järkeä. Yhtä lailla voisin kysyä että jos saisit victorias secret-alusvaatemallin vaimoksesi, menisitkö hänen kanssaan naimisiin. :D

        Pysytään nyt näissä sfääreissä jooko.


      • Kysymys kari
        ap. kirjoitti:

        Miksi tahtoisin jotakuta jota en koskaan voisi saada? Kysymyksessä ei ole tavistallaajan kannalta mitään järkeä. Yhtä lailla voisin kysyä että jos saisit victorias secret-alusvaatemallin vaimoksesi, menisitkö hänen kanssaan naimisiin. :D

        Pysytään nyt näissä sfääreissä jooko.

        Jaat siis ihmiset tavistallaajiin ja superihmisiin?

        kysymyksessä on lopulta hyvin paljon järkeä jos mietit asiaa ja vastaus kertoo prioriteeteistasi. jos saisin vaikkapa victorias secter mallin vaimokseni sinun sijaan niin siinä tilanteessa tulisi miettiä että mitkä ne prioriteetit ovat.

        Mitäs sitten jos tapaat chris hemworthin näköisen ja oloisen kitaraasoittavan hipin jossain työpaikallasi ja kaikki naiset ovat häneen lääpällään? mitä sitten tapahtuu?


      • ap.
        Kysymys kari kirjoitti:

        Jaat siis ihmiset tavistallaajiin ja superihmisiin?

        kysymyksessä on lopulta hyvin paljon järkeä jos mietit asiaa ja vastaus kertoo prioriteeteistasi. jos saisin vaikkapa victorias secter mallin vaimokseni sinun sijaan niin siinä tilanteessa tulisi miettiä että mitkä ne prioriteetit ovat.

        Mitäs sitten jos tapaat chris hemworthin näköisen ja oloisen kitaraasoittavan hipin jossain työpaikallasi ja kaikki naiset ovat häneen lääpällään? mitä sitten tapahtuu?

        Haluan kaltaiseni miehen, taviksen jolla on tavallinen arki jne. Olen aiemmin jo kuvaillut miehen jollaisen tahtoisin, chris hemsworth ei sovi elämääni(enkä minä hänen) todennäköisesti myös chris hemsworthin näköinen kitaraa soittava hippi ei sovi elämääni enkä minä hänen.

        Mitä muiden naisten lääpällään oleminen tähän mitenkään liittyy?


      • Gammaromeo
        ap. kirjoitti:

        "Realistina ajattelen niin, että pitää riittää että elämänarvoni ovat yhteen sovitettavissa naisen kanssa eli niiden ei tarvitse suinkaan olla ihan lähellä toisiaan"

        No totta tämäkin. Toista kunnioittaen ja huomioiden suhteessa.

        Tietysti jos ajatellaan tuota tyytymistä paremman puutteessa vielä astetta pidemmälle, niin jos ja kun jokainen mies omasta tasostaan huolimatta tahtoo sen mallin/missin/kaunottaren/parikymppisen niin kai jokainen sitten joutuu tyytymään omanlaiseen tavikseen, ja joku raukka sitten tyytyy meikäläiseen :) Ihan ok. Enhän minäkään Chris Hemsworthia saa ;)

        "No totta tämäkin. Toista kunnioittaen ja huomioiden suhteessa."

        Joo, jos toinen on sitä mieltä että haluaa maks. 1 lapsen ja toinen haluaa 3 lasta. Ja jos toinen ei halua naimisiin ja toinen haluaa isot kirkkohäät, mutta kumminkin tykätään paljon toisista, niin ei muuta kuin esim. alppimajalle viikonlopuksi neuvottelemaan asiasta. Olen kompromissivalmis, mutta jossain tietysti menee raja mihin asti voi joustaa omissa toiveissaan minullakin.

        "Tietysti jos ajatellaan tuota tyytymistä paremman puutteessa vielä astetta pidemmälle, niin jos ja kun jokainen mies omasta tasostaan huolimatta tahtoo sen mallin/missin/kaunottaren/parikymppisen niin kai jokainen sitten joutuu tyytymään omanlaiseen tavikseen"

        Melkein kaikki miehet haluaa haaveissaan kaunottaren. Mutta toisaalta myös uskon että huomattavasti parinkympin vanhemmalla puolella olevat miehet pitävät parisuhdetta ajatellen parikymppisiä naisia liian lapsellisina ja eri sukupolvea edustavina noin keskimäärin. Huomattavasti pienemmällä osalla kaksikymppisistä naisista on esim. opinnot takana ja omistusasunto kuin kolmekymppisillä naisilla. Keskimääräisellä tasolla ulkonäkö toki rapistuu iän myötä kummallakin sukupuolella, mutta yksilötasolla naisista kaikki ei ole edes parikymppisinä olleet ns. hyvännäköisiä kaunottaria, kun taas jotkut ovat vielä kypsemmälläkin iällä edelleen hyvin viehättäviä.

        Huomattava nirsous on osasyy sinkkuuteeni, mutta kun en ole ylipainoinen, eikä minulla ole lapsia ja enkä polta, niin mielestäni voin kohtuudella "vaatia", että nainenkin on samanlainen. Sen verran voin joustaa, että pienen ylipainon hyväksyä, jos nainen on muuten ok.

        Hyvä aloitusaihe! Toivosta en ole luopunut, mutta ravintoloissa en jaksa enää rampata niin usein kuin nuorempana.


      • nein nein
        Gammaromeo kirjoitti:

        Kumppani kyllä keskimäärin löytyy todennäköisemmin etsimällä kuin olemalla etsimättä. Yksikään suhteeni ei ole tullut etsimättä.

        "Kumppani kyllä keskimäärin löytyy todennäköisemmin etsimällä kuin olemalla etsimättä. Yksikään suhteeni ei ole tullut etsimättä"

        EI!! Kun on työtön niin kotona yksin tumputtamalla se tulee joku päivä vastaan!!


      • toivossa elän
        Kuka mitäkin kirjoitti:

        En menisi sanomaan sellaisia ihmisiä tyhmiksi, enemmänkin epätoivoisiksi. Toisilla on halu ja tarve olla suhteessa, vaikka sellaisen henkilön kanssa johon ei ole sitä oikeaa kiinnostusta, toiset taas eivät suostu suhteeseen ilman aitoa kipinää.

        Jep...kaipaa aitoa kipinää...en vaan pystyisi olemaan ilman kipinää..Eikö silloin ole jo riippuvainen jostain jos on vain halu tai tarve olla toisen ka...Nykyään ihmiset olevat niin etäisiä tapailemaan toisiaan, kun illat pitkät netissä pyöritään...MONI ON UNOHTANUT TÄSSÄ KOVASSA MAAILMASSA SEN AINOAN KANTAVAN VOIMAN RAKKAUDEN!!! SIKSI EMME LÖYDÄ SITÄ RAKASTA, KUN EI OLE AIKAA ANTAA SILLE RAKKAALLE..Minä meinaan vielä löytää rakkauden, vaikka olen jo keski ikäinen nainen...Silti en ole menettänyt toivoa enkä menetä...jossain olet?


      • marghreta
        3+4 kirjoitti:

        Voi pitää silmät auki, tarkoitin ettei tarvi mennä joka paikkaan aina siinä melessä että pitäisi sieltä joku löytyä.

        Voit käydä suoraan asiaan edestä tai takaa.


      • keskimäärin ei
        Gammaromeo kirjoitti:

        Kumppani kyllä keskimäärin löytyy todennäköisemmin etsimällä kuin olemalla etsimättä. Yksikään suhteeni ei ole tullut etsimättä.

        Minulla on ollut 12 vakavasti otettavaa suhdetta (ehkä enemmänkin, ei vaan kaikkia voi muistaa..), joista kolme on tullut etsimällä, muut sattumalta. Olisi kyllä livenä tupsahtanut eteen lisää kumppaneita, mutta nettideittailuakin tuli joskus mielenkiinnosta kokeiltua..


      • mek
        ap. kirjoitti:

        Tässä se varmaan tulikin se syy miksi osa jää ikisinkuiksi. Kun se että kumppanina on "vain joku joka sattui olemaan saatavilla" ei riitä. Sarjasuhteilijoita seuratessa riittää ihmeteltävää :) se kumppani kun on oltava, aivan sama minkälainen, mutta se on pakko löytyä ja nopeasti.

        Itse tahdon samanhenkisen miehen samoilla elämänarvoilla ja -tavoilla. Jos sellaisia ei ole niin en päinvastaista tapausta halua. Tuskin täysin erilainen mieskään olisi kanssani onnellinen. En itsekään tahdo että minuun tyydytään paremman puutteessa "kun se joku nyt on vaan oltava"-mentaliteetilla.

        Miksi noin vaikeaa tee parisuhteen takia ja itse miehenä nuorempana oli aina asenne kun naisen tapasi että katellaan mitä tulee ja jso ei muuta niin vakiseksiä tiedossa. Muutaman pidempi suhde nuorenpana ja kun -80 lopulla sen aikanen suhde meni karille niin miehenä päätin että ennen en ala seurustelemaan vakavasti kun satadan naisen kanssa on sekstailtu mutta ei mennyt kuin puolisuotta niin löyty hyvä näinen ja itsekkin melkein 30 v ja nainen taisi olla paria vuotta vanhempi mutta lapseton ja siinä seukkailtiin ja alle vuoden sisällä muutettiin kimmaan ja nyt jo yli 25v oltu ja yksi lapsikin ja sekin voiton puolella. Älkää heti kertoko mistään perheen perustamisesta eikä mistään vakavasta voi se puolisokin joskus alkoakin ottaa mutta ei liian usein. On minullakin ollut tyttöystävä joka rupesi liikää määräilemaan ja sehän ei onnistunut ollenkaan. Aikansa kutakin. Jos ei parisuhdetta niin terve henkilö tarvitsee vakihelkilön seksin hoitoon vastakkaisesta sukupuolesta ja niitä minullakin oli ja pari rouvaakin mutta ei niistä mitään puolisoa harkita vaan hauskanpitoon.


    • öhlnlglkhgvbk

      No parisuhdemarkkinoilta poisjättäytyminen on mahdotonta kaltaiselleni naiselle. En ole seuraa hakenut 14 vuoteen mutta aina sitä on arjesta mukaan tarttunut. Putkimiestä ja pomoa ja sen sellasta.

      • 6+9

        Ei ole mahdotonta. Voit sanoa kaikille noille miehille ettei kiinnosta.


      • Aunus

        Oletko perverssi?


      • öhlnlglkhgvbk
        6+9 kirjoitti:

        Ei ole mahdotonta. Voit sanoa kaikille noille miehille ettei kiinnosta.

        En voi kaikille. Halusin ylennyksen töissä.


    • En ole mitenkään erityisesti jättäytynyt pois markkinoilta, olen vain pausella vähän aikaa :D
      Eli en tee itse aloitteita nyt enkä muutenkaan hae seuraa. Toki kuljen tapahtumissa ja paikoissa paljon, etten nyt ihan näkymättömäksi ajatellut muuttua.

      • FearTips

        Anna pimppiäsi DarkRearille ja adoptoikaa Timpan poika, siinä teille perhe.

        Vai haluatko DR:stä vain kivan kaveripojan ja etsit miehen ihan maailmanmarkkinoilta?? Et anna pimppiäsi kuitenkaan kenellekään palstan miehille, mutta annat pimppiäsi sitten tarpeeksi hyvännäköiselle ja rikkaalle. Tyypillistä naist..ehm, Pimppilooran hypergamya.


    • ylijaamakappale

      Olen periaatteessa pois markkinoilta, koska en edes yritä etsiä ketään. En käy kapakoissa enkä tansseissa. Netissä olen aika ajoin pitänyt ilmoitusta, mutta ei niistä mitään synny. En pääse edes treffeille.

      Ikää on nyt 36 ja koska minulla ei ikinä ole ollut minkäänlaista suhdetta, olen oikeastaan antanut periksi. Yksikään nainen ei ole koskaan osoittanut minua kohtaan mitään mielenkiintoa. Toisaalta elämäni pyörii niin pienissä ympyröissä, että harvoin tapaan uusia ihmisiä. En ole koskaan yrittänyt iskeä naista, koska en todellakaan osaa sitä. Toisaalta olen tavannut elämäni aikana vain kaksi naista, joista oikeasti olin kiinnostunut.

      Ottaa päähän, koska oikeasti haluaisin naisen ja lapsia, mutta elämä polkee paikallaan ja yksin mennään vuodesta toiseen.

      Kunpa joku kertoisi minulle, kuinka se nainen isketään ja miten se suhde alkaa?

      • 20+25

        Hear Hear. Melkein kuin oma juttu. 33v ja lopettanut leikkimisen deittimaailmassa.
        Ei selvästi kiinnosta ketään naista.
        En jaksa enää edes nauraa kun joku nainen pubissa ihmettelee sinkkuuttani.
        Itse asiassa eräs nainen väitti minun olevan naistenmies, koska olin jutellut useiden naisten kanssa paikallisessa baarissa missä viihdyin. Se kommentti naurattaa vielä tänäänkin:)


      • Nih...
        20+25 kirjoitti:

        Hear Hear. Melkein kuin oma juttu. 33v ja lopettanut leikkimisen deittimaailmassa.
        Ei selvästi kiinnosta ketään naista.
        En jaksa enää edes nauraa kun joku nainen pubissa ihmettelee sinkkuuttani.
        Itse asiassa eräs nainen väitti minun olevan naistenmies, koska olin jutellut useiden naisten kanssa paikallisessa baarissa missä viihdyin. Se kommentti naurattaa vielä tänäänkin:)

        Koiran voi viedä veden äärelle, muttei pakoittaa juomaan.


      • 20+25
        Nih... kirjoitti:

        Koiran voi viedä veden äärelle, muttei pakoittaa juomaan.

        Ja jos sen veden omistaa muu? sheeh


      • Ex PUA

        "Ottaa päähän, koska oikeasti haluaisin naisen ja lapsia, mutta elämä polkee paikallaan ja yksin mennään vuodesta toiseen. "

        Harvinaisen tuskaisa ja ärsyttävä tunne.

        Etenkin kun tuosta hätääntyminen alkaa näkyä miehessä (miksi ei naisessakin) epätoivona, ja se tunnetusti on vähäsen huono apu.

        "Kunpa joku kertoisi minulle, kuinka se nainen isketään ja miten se suhde alkaa?"

        PUA-oppeihin tutustuneena, ja niihin en vain pettyneenä vaan niitä myös haitallisena pitävänä, voisin antaa sen ohjeen että keksi keinot tulla naisista tai siitä naisesta josta olet kiinnostunut, kiinnostavaksi.

        Nainen on se joka valitsee ja antaa.

        Suhde puolestaan on kahden kauppa, ja varsinainen parisuhde on aina minulla alkanut niin, että nainen on ollut jo niin täpinöissään että on ruvennut jo kyselemään voiko sitä kutsua jo parisuhteeksi.

        Päinvastoin tuo toimii harvoin.

        Eli tahtoo sanoa, että kannattaa malttaa, mutta mennä eteenpäin.

        (Kiiruhda hitaasti).


      • ap.

        Minä en ikävä kyllä vastata noihin kysymyksiisi, tahtoisin ihan samalla tavalla vastauksia vastaaviin kysymyksiin.

        Toivotaan että ihmeitä tapahtuu. Ei tässä muukaan kai auta.
        Ja jos ei tapahdu niin eletään elämä niin hyvin kuin mahdollista, tehdään elämästä mieleistä ja rikasta vaikka harrastuksilla ja mielenkiinnonkohteilla.

        Ei se parisuhde mikään paratiisi ole vaan työtä vaatii siinä missä muukin osa-alue elämässä. Eikä parisuhde automaattisesti tee elämästä helpompaa ja pyyhkäise kaikkia huolia mukanaan. Jos tämä nyt yhtään lohduttaa.


    • Eiköhän nainen saa suhteen, kun kysyy riittävän monta kertaa "Haluatko vittua?".

    • Josko palais alatyylin jutuista sen verran vielä asialinjalle tähän ketjuun, että...

      Itse ainakin olen hieman "huolissani" siitä, että suuressa työyhteisössä (200 työntekijää) kukaan ei ainakaan ääneen ihmettele tyhjää vasenta nimetöntä, jos osaa naamasta yhtään katsoa ikää.

      Mä melkein kaipaisin sitä, että edes joku työyhteisössä (mieluiten nainen) edes utelis, että mikäs on tilanne naisten suhteen, mutta ei...

      Haluavat, että yksityisasioihin ei puututa, mutta ei liian hienotunteinen tarviaisi olla.

      Tosin näen tämän myös yhtenä erittäinkin pätevänä syynä olla markkinoiden "ulkopuolella". -ketään ei kiinnosta-

      • multitool

        Ei nyt millään pahalla, mutta oikein tosiaanko aikuinen mies miettii työpaikallaan tuollaista asiaa? Haetko tosiaankin mielessäsi tuollaista huomiota. Siis työpaikalla, työkavereilta. Kirjoitit "melkein" mutta kuitenkin näytät toivovan, että joku kysyisi.


    • Ikisinkku M

      Juu olen.

    • Kyyninen realisti

      Jaa-jaa.

      Omien ja kavereiden kokemusten mukaan 30 vuotiaiden tosiaan on vaikea tutustua keskenään paitsi kavereiden avustuksella tai sellaisista sopivista työ- ja harrastuspiireistä.

      Vapailla markkinoilla tavatut naiset harrastelevat joko irtosuhteita joiden kanssa mitään vakavampaa on turha harkita, omaavat jo lapsia TAI naisten odotukset miehille ovat sellaisia että niitä kukaan tuskin täyttää paitsi juuri ne varatut.

      Odotuksilla miehiin se vaikuttaa tosiaan olevan että se alkaa tuolla "raitsi, hyväkäytöksinen, itsestään huoltapitävä, rehellinen ja omaa silmää miellyttävä". Ei aikaakaan kun tulee ilmi että nainen etsii omasta sosiaaliluokasta tai ylemmästä miestä joka on keskimääräistä miesteä komeampi, "sporttinen" ja omaa laajat sosiaaliset ympyrät sekä vielä on seikkailuhenkinen jne. "cosmopoliitti".

      On hyvin vaikea sietää ajatusta että ns. muka terveistä odotusarvoista naiset kuitenkin todellisuudessa etsivät jotain prinssiä jonka tulee tehdä vaikutus todellakin heti niillä ekoilla silmäyksillä ennen kuin on mahkuja mihinkään muuhun.

      Kutsun tätä "inhimillisen tutustumisen ja mahdollisuuden kieltämiseksi".

      Jos olet NAINEN ja et löydä seuraa niin kannattaa miettiä:
      -Ovatko odotusarvosi ja lopulta se miten toimit yhteneväisiä
      -Oletko tarpeeksi esillä ja etsitkö oikeasta paikoista?
      -Oletko itse aktiivinen vai oletatko että mies tekee aloitteen ja tajuaa tehdä sen?

      • Näin on marjat

        Voi olla etteivät monet naiset oikeasti halukaan pariutua, vaan nauttia vapaudesta. Jokin sosiaalinen konservatiivinen paine ahdistaa heitä kuitenkin sen verran, että näennäisesti etsivät kumppania.


      • Näin on marjat kirjoitti:

        Voi olla etteivät monet naiset oikeasti halukaan pariutua, vaan nauttia vapaudesta. Jokin sosiaalinen konservatiivinen paine ahdistaa heitä kuitenkin sen verran, että näennäisesti etsivät kumppania.

        Toistan itseäni edelleen. "Villistä sinkkuseksistä ilman sitoumuksia" nauttivat naiset ovat totaalinen turn off, ovat sitten 16-vuotiaita tai 40-vuotiaita 3-4 lapsen eronneita yh:ita.

        Toisaalta samoin turn off ovat "avointa suhdetta" vaativat naiset, jotka naiseudellaan pettävät helpommin luvan kanssa.

        Samoin polyamoria ei ole mun juttu (jollei se kohdistu vain itseni taholta yksiavioisiin naisiin). -minä saan, muut ei-

        Tämä koskee kaikkia elämäntilanteita, on nainen vastasyntynyt ilman mitään kokemusta tai 50-vuotias "kaiken kokenut", koskaan en ottaisi naista, jolla on ollut tämä "elämänvaihe".


      • ap.

        Hyvä kirjoitus.

        En koe etsiväni komeaa miestä vaan ihan tavallista, ulkonäöllisesti itseäni miellyttävää miestä. En ole mikään missi enkä kaunotar, vaan ihan tavallinen lapseton nainen.

        En omaa suurta sosiaalista piiriä, enkä vaadi sitä mieheltäkään. Muutama hyvä kaveri ja hyvät perhesuhteet riittää aivan hyvin. En jaksa mitään yltiösosiaalisuutta muutenkaan enkä pidä kissanristiäisissä ravaamisesta.

        Seikkailuhenkinen? No en ole itsekään joten koti-illat riittää vallan hyvin :) Jos teatteriin ja konsertteihin saan miehen kaveriksi niin olen mielissäni. Yksin on tylsempää kulkea, vaikka tällä hetkellä tulee pakostakin yksin kuljeksittua tapahtumissa. Matkusteluun olisi kiva saada miehestä kaveri myös. En harrasta mitään extreme-matkailua, 1-2 viikonloppureissua Euroopan kaupunkeihin järjestelmäkameran kera vuodessa riittää vallan mainiosti.

        "Omien ja kavereiden kokemusten mukaan 30 vuotiaiden tosiaan on vaikea tutustua keskenään paitsi kavereiden avustuksella tai sellaisista sopivista työ- ja harrastuspiireistä."

        Erittäin totta. Sitten kun ei ole kavereiden avustusta ja naisvaltainen työpaikka sekä yksilöharrasteet niin pulassa ollaan.


      • Kyyninen realisti
        ap. kirjoitti:

        Hyvä kirjoitus.

        En koe etsiväni komeaa miestä vaan ihan tavallista, ulkonäöllisesti itseäni miellyttävää miestä. En ole mikään missi enkä kaunotar, vaan ihan tavallinen lapseton nainen.

        En omaa suurta sosiaalista piiriä, enkä vaadi sitä mieheltäkään. Muutama hyvä kaveri ja hyvät perhesuhteet riittää aivan hyvin. En jaksa mitään yltiösosiaalisuutta muutenkaan enkä pidä kissanristiäisissä ravaamisesta.

        Seikkailuhenkinen? No en ole itsekään joten koti-illat riittää vallan hyvin :) Jos teatteriin ja konsertteihin saan miehen kaveriksi niin olen mielissäni. Yksin on tylsempää kulkea, vaikka tällä hetkellä tulee pakostakin yksin kuljeksittua tapahtumissa. Matkusteluun olisi kiva saada miehestä kaveri myös. En harrasta mitään extreme-matkailua, 1-2 viikonloppureissua Euroopan kaupunkeihin järjestelmäkameran kera vuodessa riittää vallan mainiosti.

        "Omien ja kavereiden kokemusten mukaan 30 vuotiaiden tosiaan on vaikea tutustua keskenään paitsi kavereiden avustuksella tai sellaisista sopivista työ- ja harrastuspiireistä."

        Erittäin totta. Sitten kun ei ole kavereiden avustusta ja naisvaltainen työpaikka sekä yksilöharrasteet niin pulassa ollaan.

        Kerroin viestissäni noin keskimäärin naisista kokemukseni ja tietämykseni mukaan. Se nyt ei tietenkään sisällä jokaista naista yksilönä. On vain väärin sanoa että "kaikki ovat yksilöllisiä" jne. jolla sivuutetaan ne faktat joita tuossa totean ja jotka keskimäärin 30 naisissa pitävät paikkansa. Sinuahan minä en tunne joten en osaa sanoa mitä sinä etsit.

        Lisäksi monella miehellä kuten minullakin on vaikea tottua ajatukseen että kun elämä ei ole mennyt ihan niin kuin ehkä piti että perhettä pitäisi olla perustamassa 2 vuoden kuluttua nopeasti naisen kanssa ihan vain että saisi täytettyä sen konventionaalisen vajeen siinä naisen elämässä jotka hän haluaa täyttää koska hänellä on vauvakuume tai kun kaikki muutkin hänen kaverinsa tekevät niin. Osittain se on toki biologista faktaa, mutta se kontrasti vapaaseen poikamieselämään (enkä tarkoita mitään viikonloppupanosekoiluja vaan yksinkertaisesti yksin sinkkuna/perhe-elämä vastakohtia)

        "Matkusteluun olisi kiva saada miehestä kaveri myös. En harrasta mitään extreme-matkailua, 1-2 viikonloppureissua Euroopan kaupunkeihin järjestelmäkameran kera vuodessa riittää vallan mainiosti."

        Olen ollut noin kolmille treffeillä joissa tuo on ollut treffeillä. Olen kertonut että elämässäni ei ole ollut varaa matkustella edes sitä 1-2 kertaa vuodessa ja olen käyttänyt rahat muuhun. Ehkä tulevaisuudessa moinen kiinnostuisi jos vain sopiva kohde löytyisi. Tuloksena on ollut pakit jotka ovat johtuneet juuri yksinkertaisesti rahan ja sosiaalisen pääoman puutoksesta.

        Se ongelma naisilla tulee siinä että -30 naiset kokevat elämänsä olevansa täydellistä "paitsi" tarvitaan se mies tai perhe täyttämään se viimeinen puuttuva palanen siihen palapeliin. Sen palan tulee olla sopiva tai sitten siitä leikataan ylimääräiset palat pois.
        Monen miehen tilanne taas voi olla se että elämä on vähän kuin "vaiheessa". Tullaan kyllä toimeen jne. mutta mitään erikoista on turha odottaa.
        Tuota "erikoista" on juuri se mitä naiset (jälleen keskimäärin) odottavat.

        Minäkin olen varmasti ok, mutta valitettavasti monelle liiankin rento ja välitön ihminen jolla ei ole riittävästi ulkoisesti ulospäin näytettäviä "aikuisen ihmisen" merkkejä kuten varallisuutta ja vakautta (ei kerro luonteen vakaudesta) jota naiset tuossa iässä etsivät. Olen luonteeltani vakaa ja tietyt tuntemani ihmiset tietävät voivansa luottaa minuun missä tahansa asiassa loppuun asti, mutta elämäni ei ole aikuismaisen menestynyt ja vakaa.

        Tosin se on sanottava että puhun tässä nyt omista kokemuksistani vaikka ne koskettavat monen muunkin kaverin elämää. Omalla kohdallani treffeille kyllä ei ole sattunut sellaisia naisia jotka luonteensa puolesta herättäisivät tuntemuksia yhteisestä tulevaisuudesta tai edes yhdessä vietettävistä läheisistä hetkistä. En ole nähnyt edes sisäisesti valovoimaisia persoonia vaan hyvinkin yllättävän sulkeutuneita luonteita jotka kuitenkin uskottelevat itselleen olevansa avomielisiä jne. Olen ehkä turhan krittinen tietenkin.

        Monen naisen elämä tuntuu valmiiksi suunnitellulta tuossa iässä ja suoraan sanottuna ainakin minun elämäni kokemusteni mukaan se on aika pelottavaa. Aivan kuin nainen olisi juna menossa asemalta toiselle raiteita pitkin ja mies on veturi joka lisätään tuon junan eteen vetämään sitä vaunua eteenpäin ja nopeammin mutta edelleen samoja raiteita pitkin.

        Toisaalta on miehiä joilla voi löytyä statusta, mutta huomaavat että naiset eivät "syty" heistä. En minäkään ole mielettömän sexy naisten iskijä tai joku miehekäs nallekarhu, nähtävästi omaan kuitenkin jotakin kun en ihan huomaamattomaksi ole jäänyt jahka naiset vähän tutustuvat minuun. Esimerkiksi baareissa en oikeastaan näe tai tapaa ketään mielenkiintoista kunnes tajuan etten ole jutellut oikeastaan kenenkään kanssa heistä.

        Mitä yritän sanoa sinulle niin etsi niitä syitä mikset löydä ehkä miestä syvempää jahka tuo "kohtaamisongelma" on ohitettu eli tutustut miehiin jossakin. Se voi tarjota ratkaisuja asiaan.

        "Erittäin totta. Sitten kun ei ole kavereiden avustusta ja naisvaltainen työpaikka sekä yksilöharrasteet niin pulassa ollaan. "

        Kriittisestä tekstistäni huolimatta ongelmat monen kohdalla ovat vain siinä että eivät liiku riittävän laajoissa joukoissa ihmisiä joissa voisi kohdata sopivia kumppaniehdokkaita. Tiedän itse tuosta kaiken koska olen näissä asioissa syrjäänvetäytyvää tyyppiä ja jonkun "etsiminen" tuntuu äärimmäisen typerältä joka tietysti on resepti otsikkosi toteutumiseen.


      • ap.
        Kyyninen realisti kirjoitti:

        Kerroin viestissäni noin keskimäärin naisista kokemukseni ja tietämykseni mukaan. Se nyt ei tietenkään sisällä jokaista naista yksilönä. On vain väärin sanoa että "kaikki ovat yksilöllisiä" jne. jolla sivuutetaan ne faktat joita tuossa totean ja jotka keskimäärin 30 naisissa pitävät paikkansa. Sinuahan minä en tunne joten en osaa sanoa mitä sinä etsit.

        Lisäksi monella miehellä kuten minullakin on vaikea tottua ajatukseen että kun elämä ei ole mennyt ihan niin kuin ehkä piti että perhettä pitäisi olla perustamassa 2 vuoden kuluttua nopeasti naisen kanssa ihan vain että saisi täytettyä sen konventionaalisen vajeen siinä naisen elämässä jotka hän haluaa täyttää koska hänellä on vauvakuume tai kun kaikki muutkin hänen kaverinsa tekevät niin. Osittain se on toki biologista faktaa, mutta se kontrasti vapaaseen poikamieselämään (enkä tarkoita mitään viikonloppupanosekoiluja vaan yksinkertaisesti yksin sinkkuna/perhe-elämä vastakohtia)

        "Matkusteluun olisi kiva saada miehestä kaveri myös. En harrasta mitään extreme-matkailua, 1-2 viikonloppureissua Euroopan kaupunkeihin järjestelmäkameran kera vuodessa riittää vallan mainiosti."

        Olen ollut noin kolmille treffeillä joissa tuo on ollut treffeillä. Olen kertonut että elämässäni ei ole ollut varaa matkustella edes sitä 1-2 kertaa vuodessa ja olen käyttänyt rahat muuhun. Ehkä tulevaisuudessa moinen kiinnostuisi jos vain sopiva kohde löytyisi. Tuloksena on ollut pakit jotka ovat johtuneet juuri yksinkertaisesti rahan ja sosiaalisen pääoman puutoksesta.

        Se ongelma naisilla tulee siinä että -30 naiset kokevat elämänsä olevansa täydellistä "paitsi" tarvitaan se mies tai perhe täyttämään se viimeinen puuttuva palanen siihen palapeliin. Sen palan tulee olla sopiva tai sitten siitä leikataan ylimääräiset palat pois.
        Monen miehen tilanne taas voi olla se että elämä on vähän kuin "vaiheessa". Tullaan kyllä toimeen jne. mutta mitään erikoista on turha odottaa.
        Tuota "erikoista" on juuri se mitä naiset (jälleen keskimäärin) odottavat.

        Minäkin olen varmasti ok, mutta valitettavasti monelle liiankin rento ja välitön ihminen jolla ei ole riittävästi ulkoisesti ulospäin näytettäviä "aikuisen ihmisen" merkkejä kuten varallisuutta ja vakautta (ei kerro luonteen vakaudesta) jota naiset tuossa iässä etsivät. Olen luonteeltani vakaa ja tietyt tuntemani ihmiset tietävät voivansa luottaa minuun missä tahansa asiassa loppuun asti, mutta elämäni ei ole aikuismaisen menestynyt ja vakaa.

        Tosin se on sanottava että puhun tässä nyt omista kokemuksistani vaikka ne koskettavat monen muunkin kaverin elämää. Omalla kohdallani treffeille kyllä ei ole sattunut sellaisia naisia jotka luonteensa puolesta herättäisivät tuntemuksia yhteisestä tulevaisuudesta tai edes yhdessä vietettävistä läheisistä hetkistä. En ole nähnyt edes sisäisesti valovoimaisia persoonia vaan hyvinkin yllättävän sulkeutuneita luonteita jotka kuitenkin uskottelevat itselleen olevansa avomielisiä jne. Olen ehkä turhan krittinen tietenkin.

        Monen naisen elämä tuntuu valmiiksi suunnitellulta tuossa iässä ja suoraan sanottuna ainakin minun elämäni kokemusteni mukaan se on aika pelottavaa. Aivan kuin nainen olisi juna menossa asemalta toiselle raiteita pitkin ja mies on veturi joka lisätään tuon junan eteen vetämään sitä vaunua eteenpäin ja nopeammin mutta edelleen samoja raiteita pitkin.

        Toisaalta on miehiä joilla voi löytyä statusta, mutta huomaavat että naiset eivät "syty" heistä. En minäkään ole mielettömän sexy naisten iskijä tai joku miehekäs nallekarhu, nähtävästi omaan kuitenkin jotakin kun en ihan huomaamattomaksi ole jäänyt jahka naiset vähän tutustuvat minuun. Esimerkiksi baareissa en oikeastaan näe tai tapaa ketään mielenkiintoista kunnes tajuan etten ole jutellut oikeastaan kenenkään kanssa heistä.

        Mitä yritän sanoa sinulle niin etsi niitä syitä mikset löydä ehkä miestä syvempää jahka tuo "kohtaamisongelma" on ohitettu eli tutustut miehiin jossakin. Se voi tarjota ratkaisuja asiaan.

        "Erittäin totta. Sitten kun ei ole kavereiden avustusta ja naisvaltainen työpaikka sekä yksilöharrasteet niin pulassa ollaan. "

        Kriittisestä tekstistäni huolimatta ongelmat monen kohdalla ovat vain siinä että eivät liiku riittävän laajoissa joukoissa ihmisiä joissa voisi kohdata sopivia kumppaniehdokkaita. Tiedän itse tuosta kaiken koska olen näissä asioissa syrjäänvetäytyvää tyyppiä ja jonkun "etsiminen" tuntuu äärimmäisen typerältä joka tietysti on resepti otsikkosi toteutumiseen.

        Tuosta lasten hankkimisesta sen verran että lapsia ei hankita niitä saadaan. Itse voisin olla täysin kahdenkeskisessä parisuhteessa loppuelämäni, en etsi lastensiittäjää ja toivoisin että mieskin etsisi rakkautta elämäänsä eikä naista lapsiensa synnyttäjäksi.

        Eikä sille mitään voi jos ei ole varaa matkustella. Parhaat asiat on kuitenkin ilmaisia esim. yhteiset juttutuokiot sylikkäin.

        Kiitos hyvästä kirjoituksesta.


      • Kyyninen realisti
        ap. kirjoitti:

        Tuosta lasten hankkimisesta sen verran että lapsia ei hankita niitä saadaan. Itse voisin olla täysin kahdenkeskisessä parisuhteessa loppuelämäni, en etsi lastensiittäjää ja toivoisin että mieskin etsisi rakkautta elämäänsä eikä naista lapsiensa synnyttäjäksi.

        Eikä sille mitään voi jos ei ole varaa matkustella. Parhaat asiat on kuitenkin ilmaisia esim. yhteiset juttutuokiot sylikkäin.

        Kiitos hyvästä kirjoituksesta.

        Ehkä sait kirjoituksestani jotakin vihjeitä siitä miten me miehet suhtaudumme asioihin ja mitä me pohdimme.

        En jaksa itse pohtia koko asiaa ja tuo vetäytyminen parisuhdemarkkinoilta on jo toteutunut. Tiettyjen kokemusten jälkeen pelkästään jo treffeille meno tuntuu todella vaikealta. Ihmisen tulisi olla sopiva ja oikea, mutta en innostu kovinkaan monista naisista ja jos kiinnostun niin osaan "mokata" jotain (teen jotain väärin, puff! nainen häipyy). Loputtomasti moista pihvin pieksämistä ei jaksa, se alunperin laukkaava hevonen on jo piesty kuoliaaksi jo ajat sitten.

        En siis odottele mitään joka kohdallani koska olen mies jolta odotetaan aktiivisuutta käytännössä tarkoittaa että olen loppuelämän yksin ellen halua sitten "tyytyä johonkin" joskus "kypsässä" iässä myöhemmin.

        Näin yksin on siis parempi. Toivotan sinulle kuitenkin onnea ja ehdotan että ennen kaikkea panostat tuohon sosiaalisten ympyröiden suurentamiseen.


      • ap.
        Kyyninen realisti kirjoitti:

        Ehkä sait kirjoituksestani jotakin vihjeitä siitä miten me miehet suhtaudumme asioihin ja mitä me pohdimme.

        En jaksa itse pohtia koko asiaa ja tuo vetäytyminen parisuhdemarkkinoilta on jo toteutunut. Tiettyjen kokemusten jälkeen pelkästään jo treffeille meno tuntuu todella vaikealta. Ihmisen tulisi olla sopiva ja oikea, mutta en innostu kovinkaan monista naisista ja jos kiinnostun niin osaan "mokata" jotain (teen jotain väärin, puff! nainen häipyy). Loputtomasti moista pihvin pieksämistä ei jaksa, se alunperin laukkaava hevonen on jo piesty kuoliaaksi jo ajat sitten.

        En siis odottele mitään joka kohdallani koska olen mies jolta odotetaan aktiivisuutta käytännössä tarkoittaa että olen loppuelämän yksin ellen halua sitten "tyytyä johonkin" joskus "kypsässä" iässä myöhemmin.

        Näin yksin on siis parempi. Toivotan sinulle kuitenkin onnea ja ehdotan että ennen kaikkea panostat tuohon sosiaalisten ympyröiden suurentamiseen.

        Kiitos. Ei tämä helppoa ole tähänkään asti ollut eikä tule olemaan. Katsoo nyt jättäytyykö sitä itsekin ihan kokonaan takavasemmalle näistä touhuista.

        Toivon sinulle kaikkea hyvää.


      • Kyyninen realisti
        ap. kirjoitti:

        Kiitos. Ei tämä helppoa ole tähänkään asti ollut eikä tule olemaan. Katsoo nyt jättäytyykö sitä itsekin ihan kokonaan takavasemmalle näistä touhuista.

        Toivon sinulle kaikkea hyvää.

        Ehkä saat nokan käännettyä vielä ylöspäin jos vain jaksat. Kokeile vaikka harrastuksia joissa voi tavata miehiä tai uskaltaudu tekemään jotakin tavallisuudestasi poikkeavaa. Muista arvosi tietysti äläkä suostu mihin hyvänsä.
        Mun tämä negatiivinen spiraali on muuttunut sellaiseksi syöksykierteeksi ettei konetta enää oikaista. Psyyke ei enää yksinkertaisesti minun kohdallani kestä ja ei viitsi enää satuttaa itseään odottamalla ja toivomalla typeriä mitä tulee ihastumiseen, välittämiseen, kiintymykseen ja rakkauteen. En pysty enää päästämään toista ihmistä, naista lähelleni.
        Tietysti se voi olla myös vapauttava tunne kun antaa vain mennä ollen samalla vapaa yksin.

        Sinuna vielä kuitenkin yrittäisin.


      • 8+20
        ap. kirjoitti:

        Hyvä kirjoitus.

        En koe etsiväni komeaa miestä vaan ihan tavallista, ulkonäöllisesti itseäni miellyttävää miestä. En ole mikään missi enkä kaunotar, vaan ihan tavallinen lapseton nainen.

        En omaa suurta sosiaalista piiriä, enkä vaadi sitä mieheltäkään. Muutama hyvä kaveri ja hyvät perhesuhteet riittää aivan hyvin. En jaksa mitään yltiösosiaalisuutta muutenkaan enkä pidä kissanristiäisissä ravaamisesta.

        Seikkailuhenkinen? No en ole itsekään joten koti-illat riittää vallan hyvin :) Jos teatteriin ja konsertteihin saan miehen kaveriksi niin olen mielissäni. Yksin on tylsempää kulkea, vaikka tällä hetkellä tulee pakostakin yksin kuljeksittua tapahtumissa. Matkusteluun olisi kiva saada miehestä kaveri myös. En harrasta mitään extreme-matkailua, 1-2 viikonloppureissua Euroopan kaupunkeihin järjestelmäkameran kera vuodessa riittää vallan mainiosti.

        "Omien ja kavereiden kokemusten mukaan 30 vuotiaiden tosiaan on vaikea tutustua keskenään paitsi kavereiden avustuksella tai sellaisista sopivista työ- ja harrastuspiireistä."

        Erittäin totta. Sitten kun ei ole kavereiden avustusta ja naisvaltainen työpaikka sekä yksilöharrasteet niin pulassa ollaan.

        No minkä ikäinen olet ja mistäpäin Suomea?


      • Kyyninen realisti
        8+20 kirjoitti:

        No minkä ikäinen olet ja mistäpäin Suomea?

        Oliko tämä nyt niinkuin minulle?
        Olen kuten ap:kin eli 30 ja pääkaupunkiseudulta.

        Ei täältä palstalta ainakaan kannata seuraa etsiä, hyvin väärän kuvan antaa ihmisistä.


      • ok.
        Kyyninen realisti kirjoitti:

        Ehkä saat nokan käännettyä vielä ylöspäin jos vain jaksat. Kokeile vaikka harrastuksia joissa voi tavata miehiä tai uskaltaudu tekemään jotakin tavallisuudestasi poikkeavaa. Muista arvosi tietysti äläkä suostu mihin hyvänsä.
        Mun tämä negatiivinen spiraali on muuttunut sellaiseksi syöksykierteeksi ettei konetta enää oikaista. Psyyke ei enää yksinkertaisesti minun kohdallani kestä ja ei viitsi enää satuttaa itseään odottamalla ja toivomalla typeriä mitä tulee ihastumiseen, välittämiseen, kiintymykseen ja rakkauteen. En pysty enää päästämään toista ihmistä, naista lähelleni.
        Tietysti se voi olla myös vapauttava tunne kun antaa vain mennä ollen samalla vapaa yksin.

        Sinuna vielä kuitenkin yrittäisin.

        Kai se on vielä yritettävä. Tekisi niin mieli jakaa tämä elämä ja arki toisen ihmisen kanssa. Jakaa kuulumisia ja antoisia juttutuokioita ja olla vaan läsnä. Fyysisestä huomiosta nyt puhumattakaan. Syliä on ikävä.


    • 11+7

      Aloittaja olisi voinut laittaa sähköpostiosoitteensa ketjuun niin saisi yhteydenottoja sinkkumiehiltä.

      • tyhjyyttä

        Kukaan itseään kunnioittava nainen ei etsi täältä seuraa.


      • tyhjyyttä kirjoitti:

        Kukaan itseään kunnioittava nainen ei etsi täältä seuraa.

        :-D

        Tackar och pockar!


      • ht ...
        tyhjyyttä kirjoitti:

        Kukaan itseään kunnioittava nainen ei etsi täältä seuraa.

        Johtuu siitä että teillä naisilla on vaan ennakkoluuloja. ;)

        Toisaalta, rehellisesti... Eiköhän ne ennakkoluulot osu oikeaan. Jos ei palstan miehet muillekaan naisille oo kelvannu, niin onhan siihen aina jotkut syynsä. Ei varmasti kelpaisi sen enempää palstan naisillekaan.


      • 2+5
        ht ... kirjoitti:

        Johtuu siitä että teillä naisilla on vaan ennakkoluuloja. ;)

        Toisaalta, rehellisesti... Eiköhän ne ennakkoluulot osu oikeaan. Jos ei palstan miehet muillekaan naisille oo kelvannu, niin onhan siihen aina jotkut syynsä. Ei varmasti kelpaisi sen enempää palstan naisillekaan.

        Palstalaisilla on sellaiset ennakkoluulot naisista että parempi pysyä kaukana ätmeistä. Kiitos, tarpeeksi tuli luettua teidän ajatusmaailmasta ja kunnioituksesta naisia kohtaan. Mielelläni kuolen yksin, kuin edes kepilläkään kosken ätmiin.


      • ht ...
        2+5 kirjoitti:

        Palstalaisilla on sellaiset ennakkoluulot naisista että parempi pysyä kaukana ätmeistä. Kiitos, tarpeeksi tuli luettua teidän ajatusmaailmasta ja kunnioituksesta naisia kohtaan. Mielelläni kuolen yksin, kuin edes kepilläkään kosken ätmiin.

        Kyllä tässä nyt edelleen niitä ennakkoluuloja vilautellaan siltä suunnalta. Ethän sinäkään minua oikeasti tunne, aivan kuten minäkään en sinua tunne. Silti sinä olet se joka on tehnyt ennakkoluuloisen päätelmän että minä palstan miehenä olen parisuhdekelvoton. Minä en ole sellaista päätelmää sinusta tehnyt. Mutta tämä on ihan ok asetelma. Se nimittäin voi olla melko hyvin totta.


    • i am done

      Itse olen luovuttanut kokonaan jo pari vuotta sitten. Ja jos olisin nuorempana pitänyt naiskontaktien määrä jonakin mittarina baarissakäynnin kannattavuuteen, niin olisin lopettanut käynnin jo 15 vuotta sitten täysin turhana. Siellä ravaaminen on jotenki aina kuulunut asiaan melkeimpä kaikissa piireissä. Mutta toisaalta jälkeenpäin ajatellen, en ole ilmeisesti kuulunut mihinkään piireihin kun ei ole kukaan kysellyt perään kun lopetin siellä kulkemisen kokonaan.
      Ja niistä muista tapailumahdollisuuksista, en näe sellaisia missään. Toisilla on niihin pelisilmää, mutta minä en tainnut olla kotona kun sitä geeniä jaettiin.
      Jossain vaiheessa se vaan pitää sanoa että antaa olla, miksi näitä edes mietin....

    • DennyH.

      Olen 33 v mies ja vastaus on kyllä, olen passivoitunut. Johonkin 25 v ikään asti jaksoin tosissani yrittää löytää naista, mutta ylivoimaiseksi tavoitteeksi osoittautui. Työ- tai opiskelupaikoissa naiset eivät koskaan osoittaneet mitään kiinnostusta. Baareissa kun yritti naisiin tutustua, oli vastaanotto useimmiten tyly ja kylmä, siis torjutuksi tulin lähes poikkeuksetta. Eikä baareissa hirveästi pyörinyt itseäni kiinnostavia naisia muutenkaan.

      sitten kun n. kolmekymppiä tuli mittariin, alkoivat naiset kiinnostua minusta, tiedä sitten syytä siihen. Ehkä olen jotenkin miehistynyt tai käytökseni on aikuismaisempaa, vaikea sanoa. Nuo jatkuvat torjutuksi tulemiset ja tylyt vastaanotot nuorena ja yleinen katkeroituminen ovat vahinko vain johtaneet siihen, etten itse enää jaksa kiinnostua. Annan naisille takaisin sitä tylytystä mitä aikoinaan sain osakseni. Aloite naisen taholta tarkoittaa minulle samaa kuin tilaisuus olla vittumainen ja purkaa taas hieman katkeruutta. En usko edes osaavani enää sellaista kommunikontityyliä, joka voisi johtaa parisuhteeseen.

      Onneksi yksinkin pärjää.

      • i am done

        aikalailla tuttua tekstiä tämäkin...


      • Oletko Denny ajatustenlukijan uraa harkinnu? Puit meinaan sanoiksi sen, mitä minäKIN tunnen.


      • mies..

        "sitten kun n. kolmekymppiä tuli mittariin, alkoivat naiset kiinnostua minusta, tiedä sitten syytä siihen."

        Minkä ikäiset ja näköiset naiset?


      • ap.

        Satutat lopulta vain itseäsi kun laitat tuon tylytyksen jakoon. Ajattelepa että saatat tuossa satuttaa niitä naisia, jotka eivät tylytä ketään.
        Katkeruus syö ihmisen sisältä. Yksinäisyys katkeruuden kera nakertaa yhtä suuren kolon sieluun kuin pettymykset. Miksi siis ei yritettäisi vielä kerran tai pari?


      • i am done
        ap. kirjoitti:

        Satutat lopulta vain itseäsi kun laitat tuon tylytyksen jakoon. Ajattelepa että saatat tuossa satuttaa niitä naisia, jotka eivät tylytä ketään.
        Katkeruus syö ihmisen sisältä. Yksinäisyys katkeruuden kera nakertaa yhtä suuren kolon sieluun kuin pettymykset. Miksi siis ei yritettäisi vielä kerran tai pari?

        Miksi...? No siksi kun ne vielä kerta tai pari on tehty jo lukemattomia kertoja, se tuntuu vähän niin kuin peliriippuvaisella vielä se yksi panos, no jospa vielä yksi ja vielä yksi kyllä se nyt sieltä tulee... Joskus se pitää tajuta lopettaa.

        Mulle ei ole tullut aloitteita toiselta puolelta, joten ei ole sitä pelkoa että laittaisin jakoon.
        Näillä mennään kun muuta ei ole.


      • trubisam

        Tuo kuulostaa sellaiselta jonka olen kuullut ennenkin. Yksi malli minkä olen kuullut enkä suoralta kädeltä pidä sitä kaikkein epäuskottavimpana on se että koska etenkin nuorilla kainiilla naisilla on vientiä ja valinnan varaa, joten heillä on varaa ollakin ylpeitä - ei tarvitse tyytyä.

        Se on täysin ymmärrettävää että ihmisellä jolla on kysyntää oli kyse lähes mistä asiasta tahansa, voi katsoa mieleistään ja sysätä vähemmän kiinnostavammat vaihtoehdot syrjään. Oli kyseessä pareisuhde tai vaikka työpaikka. Miksi yleensä tuhlata aikaa siinä vaiheessa johonkin, joka ei kauheasti kiinnosta jos kivempiäkin on saatavilla.

        Mutta kun ikä ja todellisuus alkaa painaa, yleensä siinä 30 hujakoilla, huomataan että oman viennin määrä jo selvästi vähenee kun miehet alkavat vilkuilla niitä nuorempia kanssasiskoja aivan kuten naista itseäänkin 10-vuotta takaperin.

        Siinä vaiheessa on jokunen suhde takana niiden jännittävien jätkien kanssa jotka itseasiassa ovat juuri sen takia jännittäviä, koska myös niillä komeilla jännittävillä ja varakkaillakin tyypeillä on sitä valinnanvaraa. Monet ns. suositut rentut ovat epäluotettavia koska heillä on varaa vaihtaa.

        Ja tottakai se heijastuu myös asenteeseen kun onnistumisten kautta myös luottaa itseensä enemmän. Ja se tarkoittaa että myös ne miehet joilla on kysyntää selailevat vaihtoehtoja.

        Mutta ne nuorena hyljeksityt hiljaisemmat, vähemmän villit ja tasaisemmat tyypit ovat taas tuossa vaiheessa alkaneet kerätä arvoa sekä varallisuutta kun on puurtanut sitä tylsää 8-16 arkea eivätkä he ole käyttäneet elämäänsä juhlimiseen ja samanlaisen sosiaalisen pääoman kartoittamiseen. Kun jossain asiassa onnistuu suht helposti tulee myös jatkuvasti rohkeammaksi. Päinvastaisessa tilanteessa taas normaali-ihminen alkaa varoa. jatkuvat pakit tarkoittaa että uskoo myös itseensä entistä vähemmän ja se on noidankehjä, koska yleensä se näkyy myös ulospäin. Jos et edes itse usko itseesi tai mahdollisuuksiisi, miksi joku toinen uskoisi.

        Mutta niitä komeita varmaotteisia poikamiesplayboita on vain rajallinen määrä ja heillä riittää ottajia myös nuoremmista naisista, joten vanhenevaa naista alkaa kiinnostaa se vakaampi tapaus, kun oma nuoruus on tullut kokeiltua niitä vähemmän luotettavia. Siinä vaiheessa myös se biologinen kello voi alkaa pitää mökäänsä voimakkaammin, joten jotain tartteis tehdä. Silloin ne ennen niin tylsät nörtitkin alkavat tuntua vaihtoehdoilta, vaikkeivat he ehkä aivan samanlaista värinää aiheuttaisikaan. Ovat kuitenkin vakaita ja hyviä vaihtoehtoja perheen elättäjiksi.


    • Tavaramarkkinat™

      En koe olleeni ikinä parisuhdemarkkinoilla. Kun olen ollut parisuhteetta ei ole ollut "haku" ikinä päällä. Hakeminen, etsiminen, valkkaaminen jne. ei vaan sovi minulle. Tulisin hermoraunioksi viikossa. Olen silti valmis aloittamaan parisuhteen, jos joku kiinnostava sattuisi vastaan tulemaan. Niin se on aina mennyt.

    • 66666xxxxx

      Sillä tavalla jättäytynyt että olen pariutumisen suhteen liian laiska, ei vaan nappaa yhtään lähteä etsimään tai treffailemaan naisia. Kyllähän jostain nettitreffeiltä joskus saa kutsuja tapaamaan tms., ei vaan yhtään motivoi joten en oikeastaan tiedä miksi niitä edes tätä vähää käytän.

      • Itsenäinen 23v

        Tavallaan masentaa sillä taidan olla tämän joukon nuorin? Olen 23v ja käytännössä jättäytynyt ulos markkinoilta. Käyn n kerran parissa kuussa baarissa juomassa alkoholia, keikalla saatan käydä muutenkin, mutta en jää sinne selvinpäin notkumaan vaan kun keikka on ohi niin suuntaan kotiin. Ei minua baarissa lähestykään muut kuin seksin perässä olevat miehet, jotka ovat todella humalassa. En harrasta yhden yön suhteita, joten ei kiitos. Viimeisin poikaystävä minulla oli 2v sitten, ja yhtä kauan on edellisestä seksi kerrastani hänen kanssaan.

        Minulla on välillä tosi paha mieli asiasta, sillä olen hyvännäköinen ja urheilullinen, käyn salilla 3-5x viikossa sekä harrastan muutenkin liikuntaa. Ehkä asia johtuu ulkonäöstäni? Tai siis tyylistäni? Olen rock/goth/punk-henkinen ihminen ja minulla on tatuointeja sekä lävistyksiä niin varmasti tämä karkoittaa osan miehistä pois(?). Tarkoitan siis, että muut kuin selkeästi samaa alakulttuuria edustavat henkilöt eivät uskalla lähestyä, eivät kyllä ne saman henkisetkään :(

        En juo usein vaan pyrin huolehtimaan itsestäni, johon kuuluu alkoholin välttäminen suurimman osan ajasta. Tupakoin satunnaisesti.

        Tämän kaiken seurauksena olen mennyt jotenkin lukkoon, en osaa flirttailla vaikka haluaisin, koska pelkään tekeväni itsestäni narrin. En osaa jutella vieraille miehille, kavereiden poikaystävät ja veljet yms ovat helppoja ihmisiä keskustella, koska juttelen heille kuin kavereille itselleen. Joskus jos joku mies tulee juttelemaan baarissa (todella harvoin ellei se ole jotain "mheille vai theille-lätinää), ja kysyy vaikka iltaa niin yleensä sanon vaan jotain ympäripyöreää ja pyrin luistamaan tilanteesta.

        En halua mennä kenenkään kanssa sänkyyn ellemme ole parisuhteessa, joten muutama henkilö kanssa kenen kävin sinkkuuden alkuaikoina treffeillä kaikki tyssäsi siihen kun pelkäsin kutsua heitä kotiini tai mennä heidän luokseen useamman tapaamiskerran jälkeen. Olin melko varma että mies yrittäisi jotakin ja joutuisin sitten ikävään tilanteeseen jos mies ei ekasta kerrasta uskoisi että olen tosissani, että haluan odottaa ja sitten pyytää heitä poistumaan/lähteä heidän luotaan. Helpompi oli siis katkaista nämä suhteet ennen kuin ne alkoivatkaan. Muutenkin minua ärsyttää miten seksi on nostettu jalustalle ja se on se päämäärä mitä kohti ihmiset menevät. Pitää löytää joko a) vain seksiä randomisti tai b) kumppani kenen kanssa sitä harrastaa. Tuntuu, että omat kaverinikin vähän vieroksuvat kun kyselevät aina välillä että onko käynyt flaksi ja sanon että ei ole ja että en halua mitään panoja. "Mutta sähän olet sinkku, kyllä minä silloin sinkkuna tein sitä ja tätä!"

        Vähän lipsui aiheesta, mutta siis, nykyään kun menen baariin joko juopumaan tai keikalle, en koskaan mene sinne etsimään seuraa vaan viettämään aikaa ystävieni kanssa. Muissa yhteyksissä en keksi missä voisi edes ketään tavata, kävin ennen edellistä poikaystävääni pari kertaa netissä tapaamani miehen kanssa treffeillä ja he molemmat olivat hyvin outoja sekä toinen ei vastannut yhtään kuvaamaansa tai kuvaansa. En halua enää kokeilla kyseistä tapaa tavata miehiä.

        Harrastukseni ovat naispainotteisia tai yksin harrastettavia (korkeintaan jos menee kaverin kanssa salille) niin ei niissäkään tapaa ketään.

        Tavallaan olen hyväksynyt yksinoloni enkä kuvittele, että olisin koskaan enää kenenkään kanssa tai menisin naimisiin. Nämä asiat surettaa välillä, mutta minkä sille voi.

        Minulla oli ennen edellistä poikaystävääni miespuolinen kaveri, kenen kanssa nukuimme yhdessä, oikeasti vain nukuimme eikä kumpikaan koskaan yrittänytkään muuta. Tämä henkilö joskus myöhemmin sanoi mulle, että miehet pelkää vahvoja naisia ja mun pitäisi olla jotenki "avuttomamman" oloinen niin miehet kiinnostuisi enemmän. En vain halua esittää muuta kuin olen tai yrittää muuttua avuttomammaksi sen takia. En kaipaa ketään elättämään itseäni, korjaamaan huonekalujani, kantamaan kauppakassejani (tosin joskus sitä saattaa toivoa et olisipa joku auttamassa) tai tekemään mitään muutakaan, seksiinkään en ketään tarvitse, koska pystyn elämään ilman.

        Huoh. Olen siis hyväksynyt että minä olen aina minä, enkä koskaan me ja en etsi itselleni kumppania. Se tulee jos tulee ja jos ei niin ei.


      • 7777iiii6666uuuu5555
        Itsenäinen 23v kirjoitti:

        Tavallaan masentaa sillä taidan olla tämän joukon nuorin? Olen 23v ja käytännössä jättäytynyt ulos markkinoilta. Käyn n kerran parissa kuussa baarissa juomassa alkoholia, keikalla saatan käydä muutenkin, mutta en jää sinne selvinpäin notkumaan vaan kun keikka on ohi niin suuntaan kotiin. Ei minua baarissa lähestykään muut kuin seksin perässä olevat miehet, jotka ovat todella humalassa. En harrasta yhden yön suhteita, joten ei kiitos. Viimeisin poikaystävä minulla oli 2v sitten, ja yhtä kauan on edellisestä seksi kerrastani hänen kanssaan.

        Minulla on välillä tosi paha mieli asiasta, sillä olen hyvännäköinen ja urheilullinen, käyn salilla 3-5x viikossa sekä harrastan muutenkin liikuntaa. Ehkä asia johtuu ulkonäöstäni? Tai siis tyylistäni? Olen rock/goth/punk-henkinen ihminen ja minulla on tatuointeja sekä lävistyksiä niin varmasti tämä karkoittaa osan miehistä pois(?). Tarkoitan siis, että muut kuin selkeästi samaa alakulttuuria edustavat henkilöt eivät uskalla lähestyä, eivät kyllä ne saman henkisetkään :(

        En juo usein vaan pyrin huolehtimaan itsestäni, johon kuuluu alkoholin välttäminen suurimman osan ajasta. Tupakoin satunnaisesti.

        Tämän kaiken seurauksena olen mennyt jotenkin lukkoon, en osaa flirttailla vaikka haluaisin, koska pelkään tekeväni itsestäni narrin. En osaa jutella vieraille miehille, kavereiden poikaystävät ja veljet yms ovat helppoja ihmisiä keskustella, koska juttelen heille kuin kavereille itselleen. Joskus jos joku mies tulee juttelemaan baarissa (todella harvoin ellei se ole jotain "mheille vai theille-lätinää), ja kysyy vaikka iltaa niin yleensä sanon vaan jotain ympäripyöreää ja pyrin luistamaan tilanteesta.

        En halua mennä kenenkään kanssa sänkyyn ellemme ole parisuhteessa, joten muutama henkilö kanssa kenen kävin sinkkuuden alkuaikoina treffeillä kaikki tyssäsi siihen kun pelkäsin kutsua heitä kotiini tai mennä heidän luokseen useamman tapaamiskerran jälkeen. Olin melko varma että mies yrittäisi jotakin ja joutuisin sitten ikävään tilanteeseen jos mies ei ekasta kerrasta uskoisi että olen tosissani, että haluan odottaa ja sitten pyytää heitä poistumaan/lähteä heidän luotaan. Helpompi oli siis katkaista nämä suhteet ennen kuin ne alkoivatkaan. Muutenkin minua ärsyttää miten seksi on nostettu jalustalle ja se on se päämäärä mitä kohti ihmiset menevät. Pitää löytää joko a) vain seksiä randomisti tai b) kumppani kenen kanssa sitä harrastaa. Tuntuu, että omat kaverinikin vähän vieroksuvat kun kyselevät aina välillä että onko käynyt flaksi ja sanon että ei ole ja että en halua mitään panoja. "Mutta sähän olet sinkku, kyllä minä silloin sinkkuna tein sitä ja tätä!"

        Vähän lipsui aiheesta, mutta siis, nykyään kun menen baariin joko juopumaan tai keikalle, en koskaan mene sinne etsimään seuraa vaan viettämään aikaa ystävieni kanssa. Muissa yhteyksissä en keksi missä voisi edes ketään tavata, kävin ennen edellistä poikaystävääni pari kertaa netissä tapaamani miehen kanssa treffeillä ja he molemmat olivat hyvin outoja sekä toinen ei vastannut yhtään kuvaamaansa tai kuvaansa. En halua enää kokeilla kyseistä tapaa tavata miehiä.

        Harrastukseni ovat naispainotteisia tai yksin harrastettavia (korkeintaan jos menee kaverin kanssa salille) niin ei niissäkään tapaa ketään.

        Tavallaan olen hyväksynyt yksinoloni enkä kuvittele, että olisin koskaan enää kenenkään kanssa tai menisin naimisiin. Nämä asiat surettaa välillä, mutta minkä sille voi.

        Minulla oli ennen edellistä poikaystävääni miespuolinen kaveri, kenen kanssa nukuimme yhdessä, oikeasti vain nukuimme eikä kumpikaan koskaan yrittänytkään muuta. Tämä henkilö joskus myöhemmin sanoi mulle, että miehet pelkää vahvoja naisia ja mun pitäisi olla jotenki "avuttomamman" oloinen niin miehet kiinnostuisi enemmän. En vain halua esittää muuta kuin olen tai yrittää muuttua avuttomammaksi sen takia. En kaipaa ketään elättämään itseäni, korjaamaan huonekalujani, kantamaan kauppakassejani (tosin joskus sitä saattaa toivoa et olisipa joku auttamassa) tai tekemään mitään muutakaan, seksiinkään en ketään tarvitse, koska pystyn elämään ilman.

        Huoh. Olen siis hyväksynyt että minä olen aina minä, enkä koskaan me ja en etsi itselleni kumppania. Se tulee jos tulee ja jos ei niin ei.

        No teikä on kyllä melko nuori, että tuskinpa vielä vanhan piian tai kissatädin leimaa on perseessä.

        Kyllähän jokin rock/punk lookki voi olla "taviksille" esteenä, ei sen takia että he katsoisivat sinua vinoon vaan koska luulevat käyvän päinvastoin. Tuosta tyylistä vielä sen verran vaikkei tähän kuulu, että jos miehenä kyseisistä naisista tykkää ja alkaa ikää olemaan lähelle neljää kymppiä niin aika huonosti on naisissa valikoimaa.

        Tuo seksin harjoittaminen vasta suhteessa on ehkä ajatuksena ihailtavaa mutta, jollei ole etäsuhteessa, voi olla este. Monet sen ajattelevat niin etteivät vaan kelpaa.
        Itsekään en, edes jo näin aikuisena miehenä, satunnaispanoja harrasta. Mutta exän kanssa kävi niin että parin kuukauden aktiivisen nettijutustelun jälkeen jo ensimmäisellä tapaamisella se tuntui luontevalta.


      • vbcxvncxnc
        Itsenäinen 23v kirjoitti:

        Tavallaan masentaa sillä taidan olla tämän joukon nuorin? Olen 23v ja käytännössä jättäytynyt ulos markkinoilta. Käyn n kerran parissa kuussa baarissa juomassa alkoholia, keikalla saatan käydä muutenkin, mutta en jää sinne selvinpäin notkumaan vaan kun keikka on ohi niin suuntaan kotiin. Ei minua baarissa lähestykään muut kuin seksin perässä olevat miehet, jotka ovat todella humalassa. En harrasta yhden yön suhteita, joten ei kiitos. Viimeisin poikaystävä minulla oli 2v sitten, ja yhtä kauan on edellisestä seksi kerrastani hänen kanssaan.

        Minulla on välillä tosi paha mieli asiasta, sillä olen hyvännäköinen ja urheilullinen, käyn salilla 3-5x viikossa sekä harrastan muutenkin liikuntaa. Ehkä asia johtuu ulkonäöstäni? Tai siis tyylistäni? Olen rock/goth/punk-henkinen ihminen ja minulla on tatuointeja sekä lävistyksiä niin varmasti tämä karkoittaa osan miehistä pois(?). Tarkoitan siis, että muut kuin selkeästi samaa alakulttuuria edustavat henkilöt eivät uskalla lähestyä, eivät kyllä ne saman henkisetkään :(

        En juo usein vaan pyrin huolehtimaan itsestäni, johon kuuluu alkoholin välttäminen suurimman osan ajasta. Tupakoin satunnaisesti.

        Tämän kaiken seurauksena olen mennyt jotenkin lukkoon, en osaa flirttailla vaikka haluaisin, koska pelkään tekeväni itsestäni narrin. En osaa jutella vieraille miehille, kavereiden poikaystävät ja veljet yms ovat helppoja ihmisiä keskustella, koska juttelen heille kuin kavereille itselleen. Joskus jos joku mies tulee juttelemaan baarissa (todella harvoin ellei se ole jotain "mheille vai theille-lätinää), ja kysyy vaikka iltaa niin yleensä sanon vaan jotain ympäripyöreää ja pyrin luistamaan tilanteesta.

        En halua mennä kenenkään kanssa sänkyyn ellemme ole parisuhteessa, joten muutama henkilö kanssa kenen kävin sinkkuuden alkuaikoina treffeillä kaikki tyssäsi siihen kun pelkäsin kutsua heitä kotiini tai mennä heidän luokseen useamman tapaamiskerran jälkeen. Olin melko varma että mies yrittäisi jotakin ja joutuisin sitten ikävään tilanteeseen jos mies ei ekasta kerrasta uskoisi että olen tosissani, että haluan odottaa ja sitten pyytää heitä poistumaan/lähteä heidän luotaan. Helpompi oli siis katkaista nämä suhteet ennen kuin ne alkoivatkaan. Muutenkin minua ärsyttää miten seksi on nostettu jalustalle ja se on se päämäärä mitä kohti ihmiset menevät. Pitää löytää joko a) vain seksiä randomisti tai b) kumppani kenen kanssa sitä harrastaa. Tuntuu, että omat kaverinikin vähän vieroksuvat kun kyselevät aina välillä että onko käynyt flaksi ja sanon että ei ole ja että en halua mitään panoja. "Mutta sähän olet sinkku, kyllä minä silloin sinkkuna tein sitä ja tätä!"

        Vähän lipsui aiheesta, mutta siis, nykyään kun menen baariin joko juopumaan tai keikalle, en koskaan mene sinne etsimään seuraa vaan viettämään aikaa ystävieni kanssa. Muissa yhteyksissä en keksi missä voisi edes ketään tavata, kävin ennen edellistä poikaystävääni pari kertaa netissä tapaamani miehen kanssa treffeillä ja he molemmat olivat hyvin outoja sekä toinen ei vastannut yhtään kuvaamaansa tai kuvaansa. En halua enää kokeilla kyseistä tapaa tavata miehiä.

        Harrastukseni ovat naispainotteisia tai yksin harrastettavia (korkeintaan jos menee kaverin kanssa salille) niin ei niissäkään tapaa ketään.

        Tavallaan olen hyväksynyt yksinoloni enkä kuvittele, että olisin koskaan enää kenenkään kanssa tai menisin naimisiin. Nämä asiat surettaa välillä, mutta minkä sille voi.

        Minulla oli ennen edellistä poikaystävääni miespuolinen kaveri, kenen kanssa nukuimme yhdessä, oikeasti vain nukuimme eikä kumpikaan koskaan yrittänytkään muuta. Tämä henkilö joskus myöhemmin sanoi mulle, että miehet pelkää vahvoja naisia ja mun pitäisi olla jotenki "avuttomamman" oloinen niin miehet kiinnostuisi enemmän. En vain halua esittää muuta kuin olen tai yrittää muuttua avuttomammaksi sen takia. En kaipaa ketään elättämään itseäni, korjaamaan huonekalujani, kantamaan kauppakassejani (tosin joskus sitä saattaa toivoa et olisipa joku auttamassa) tai tekemään mitään muutakaan, seksiinkään en ketään tarvitse, koska pystyn elämään ilman.

        Huoh. Olen siis hyväksynyt että minä olen aina minä, enkä koskaan me ja en etsi itselleni kumppania. Se tulee jos tulee ja jos ei niin ei.

        Ei tosiaan tarvi olla avuttomampi. Urheilullinen oman arvonsa tunteva goottitypy? Ei vittu, unelmien täyttymys suorastaan.
        Ne jotka ei tykkää, mitä niille edes markkinoimaan..


      • ap.
        Itsenäinen 23v kirjoitti:

        Tavallaan masentaa sillä taidan olla tämän joukon nuorin? Olen 23v ja käytännössä jättäytynyt ulos markkinoilta. Käyn n kerran parissa kuussa baarissa juomassa alkoholia, keikalla saatan käydä muutenkin, mutta en jää sinne selvinpäin notkumaan vaan kun keikka on ohi niin suuntaan kotiin. Ei minua baarissa lähestykään muut kuin seksin perässä olevat miehet, jotka ovat todella humalassa. En harrasta yhden yön suhteita, joten ei kiitos. Viimeisin poikaystävä minulla oli 2v sitten, ja yhtä kauan on edellisestä seksi kerrastani hänen kanssaan.

        Minulla on välillä tosi paha mieli asiasta, sillä olen hyvännäköinen ja urheilullinen, käyn salilla 3-5x viikossa sekä harrastan muutenkin liikuntaa. Ehkä asia johtuu ulkonäöstäni? Tai siis tyylistäni? Olen rock/goth/punk-henkinen ihminen ja minulla on tatuointeja sekä lävistyksiä niin varmasti tämä karkoittaa osan miehistä pois(?). Tarkoitan siis, että muut kuin selkeästi samaa alakulttuuria edustavat henkilöt eivät uskalla lähestyä, eivät kyllä ne saman henkisetkään :(

        En juo usein vaan pyrin huolehtimaan itsestäni, johon kuuluu alkoholin välttäminen suurimman osan ajasta. Tupakoin satunnaisesti.

        Tämän kaiken seurauksena olen mennyt jotenkin lukkoon, en osaa flirttailla vaikka haluaisin, koska pelkään tekeväni itsestäni narrin. En osaa jutella vieraille miehille, kavereiden poikaystävät ja veljet yms ovat helppoja ihmisiä keskustella, koska juttelen heille kuin kavereille itselleen. Joskus jos joku mies tulee juttelemaan baarissa (todella harvoin ellei se ole jotain "mheille vai theille-lätinää), ja kysyy vaikka iltaa niin yleensä sanon vaan jotain ympäripyöreää ja pyrin luistamaan tilanteesta.

        En halua mennä kenenkään kanssa sänkyyn ellemme ole parisuhteessa, joten muutama henkilö kanssa kenen kävin sinkkuuden alkuaikoina treffeillä kaikki tyssäsi siihen kun pelkäsin kutsua heitä kotiini tai mennä heidän luokseen useamman tapaamiskerran jälkeen. Olin melko varma että mies yrittäisi jotakin ja joutuisin sitten ikävään tilanteeseen jos mies ei ekasta kerrasta uskoisi että olen tosissani, että haluan odottaa ja sitten pyytää heitä poistumaan/lähteä heidän luotaan. Helpompi oli siis katkaista nämä suhteet ennen kuin ne alkoivatkaan. Muutenkin minua ärsyttää miten seksi on nostettu jalustalle ja se on se päämäärä mitä kohti ihmiset menevät. Pitää löytää joko a) vain seksiä randomisti tai b) kumppani kenen kanssa sitä harrastaa. Tuntuu, että omat kaverinikin vähän vieroksuvat kun kyselevät aina välillä että onko käynyt flaksi ja sanon että ei ole ja että en halua mitään panoja. "Mutta sähän olet sinkku, kyllä minä silloin sinkkuna tein sitä ja tätä!"

        Vähän lipsui aiheesta, mutta siis, nykyään kun menen baariin joko juopumaan tai keikalle, en koskaan mene sinne etsimään seuraa vaan viettämään aikaa ystävieni kanssa. Muissa yhteyksissä en keksi missä voisi edes ketään tavata, kävin ennen edellistä poikaystävääni pari kertaa netissä tapaamani miehen kanssa treffeillä ja he molemmat olivat hyvin outoja sekä toinen ei vastannut yhtään kuvaamaansa tai kuvaansa. En halua enää kokeilla kyseistä tapaa tavata miehiä.

        Harrastukseni ovat naispainotteisia tai yksin harrastettavia (korkeintaan jos menee kaverin kanssa salille) niin ei niissäkään tapaa ketään.

        Tavallaan olen hyväksynyt yksinoloni enkä kuvittele, että olisin koskaan enää kenenkään kanssa tai menisin naimisiin. Nämä asiat surettaa välillä, mutta minkä sille voi.

        Minulla oli ennen edellistä poikaystävääni miespuolinen kaveri, kenen kanssa nukuimme yhdessä, oikeasti vain nukuimme eikä kumpikaan koskaan yrittänytkään muuta. Tämä henkilö joskus myöhemmin sanoi mulle, että miehet pelkää vahvoja naisia ja mun pitäisi olla jotenki "avuttomamman" oloinen niin miehet kiinnostuisi enemmän. En vain halua esittää muuta kuin olen tai yrittää muuttua avuttomammaksi sen takia. En kaipaa ketään elättämään itseäni, korjaamaan huonekalujani, kantamaan kauppakassejani (tosin joskus sitä saattaa toivoa et olisipa joku auttamassa) tai tekemään mitään muutakaan, seksiinkään en ketään tarvitse, koska pystyn elämään ilman.

        Huoh. Olen siis hyväksynyt että minä olen aina minä, enkä koskaan me ja en etsi itselleni kumppania. Se tulee jos tulee ja jos ei niin ei.

        Hyviä ajatuksia ja pohdintaa.

        Noilta humalaisilta seksinvonkaajilta tuskin on välttynyt yksikään nainen. Parisuhteita harvoin vongataan samalla volyymilla ;)

        Minäkään en harrasta seksiä kuin parisuhteessa ja minuakin harmittaa kun kaikesta on tullut niin kovin seksikeskeistä. Koen olevani seksuaalinen nainen mutta elämässä ja parisuhteessa on muutakin ja tärkeämpiäkin asioita kuin seksi.

        Tuo avuttomuuspohdintasi oli kyllä mielenkiintoista. Minäkään en ole avuton vaan omillani pärjäävä ja semivahva tapaus :) Toki silti tarvisin miestä elämääni ihan vaikka sulostuttamaan ja halimaan jos ei muuta :)


    • Tähän on jotenkin aika vaikea tietää mitä vastata. Olen luovuttanut nyt ja se tuntuu jopa vapauttavalta, kun en murehdi ja märehdi asiaa enää. Sitten toisaalta taas voisi sanoa, että luovutin jo kauan sitten, vuosikymmeniä sitten vaikka en tuolloin tiennyt itse, että olin luovuttanut, oikeastaan paremmin sanottuna minut oli "muovattu", luotu, luovuttamaan, se tehtiin tajuamattani ja usean ihmisen tekemänä.

      Raskas lapsuus ja nuoruus aiheuttivat niin vahvat estot, traumat, huonon itsetunnon jopa ajoittaisen itseinhon ja pelkoja, etten ole kyennyt seurustelemaan vaikka totuuden nimessä siihen olisi (ehkä) ollut mahdollisuus, useitakin. En aina edes tajunnut, että kyse oli kiinnostumisesta kunnes joku kommentoi siitä luokassa. En pohjimmiltaan uskonut, että minusta, rumasta pullerosta, kukaan oli oikeasti kiinnostunut. Myöhemmin sitten pelkäsin tunteitani ja seurustelua ja torpedoin itse kaikki vaikka olin ihastunutkin.

      Vasta ihan viime aikoina olen ruvennut ajattelemaan, että on täysin mahdollista, että minun on helpompaa ajatella, se on psyykelle helpompaa ja helpottavaa, että olen vain kuvitellut, että minusta olisi joku ollut kiinnostunut.

      En enää tämän ikäisenä ole todellisuudessa seurustelu"materiaalia", se kun ei ole mielestäni pelkästään omasta tahdostani kiinni. Jos en uskonut siihen nuorena niin voisinko uskoa siihen nytkään vaikka ainakin oletettavasti minun pitäisi olla järkevämpi nyt kuin parikymmentä vuotta sitten. Toisaalta haluaisin seurustella mutta pystynkö siihen? Olen ikäisiini naisiin verrattuna kummajainen, friikki. Pitäisikö minun valehdella taustani, vaikka arvostan rehellisyyttä, mutta samalla pelkään, että kertomalla totuuden tulen loukatuksi ja loukkaan toista.

      On siis helpompaa luovuttaa lopullisesti ja tietoisesti omasta tahdostani. Pieni ääni päässäni kuitenkin aina välillä saa minut uskomaan, että jos sittenkin mutta järjen ääni lopulta voittaa, kun ajattelen kaikkia niitä esteitä jotka minun pitäisi voittaa. Mahdoton tehtävä siis.

      • ätmi

        Ihme höpinää kaltaiseltasi nirsoilijalta.


      • 13+2

        Ota joku palstan atmeista niin ei tarvitse valehdella taustojasi.


      • iiivana kulma
        13+2 kirjoitti:

        Ota joku palstan atmeista niin ei tarvitse valehdella taustojasi.

        Juuri nin. Mutta kun ei Nirsolle Neiti femnerdille kelpaa. Hänellekin - vaikka ei myönnäkään - pitäisi olla se korskea ja komea statuksekas alfauros. Ja kun ei ole sellaista nuorena saanut, vanhapiikailee neitsykäisemme sitten ennemmin loppuikänsä kuin ottaisi miehen, jolla ei ole mennyt elämässä kaikki aivan putkeen. Huolimatta siitä ettei hällä itselläkään ilmeisesti. Hypergamia elää ja voi hyvin.


      • ätmi kirjoitti:

        Ihme höpinää kaltaiseltasi nirsoilijalta.

        Nirso? Mikä ihme siinä on, kun ei tämä tunnu menevän kaaliin?
        Sori vaan, kun en ole siis samanlainen kuin sinä ja muutama muu arvostelijani, jotka eivät ole nirsoja niin kuin minä ja joille sitten kai kelpaa vaikka se vi▪tu sian selässä.

        En halunnut/enkä edelleenkään halua menettää neitsyyttäni yhden yön panossa täysin tuntemattoman humalaisen miehen kanssa enkä muutenkaan missään yhden yön panossa vaan ainoastaan suhteessa.

        Eikö tuo nyt olekaan palstan mukaan kunnollisen naisen tapa toimia? Miksi minun pitäisi tehdä yhtäkkiä toisin? Erityisesti miksi minun muka pitäisi tehdä vastoin omaa tahtoani ja moraaliani? Ei ainakaan siksi, että muutaman palstan ätmiarvostelijan mielestä minulle pitäisi kelvata edes se kännissä örveltävä, viinalle haiseva juoppo? Sellaisenko "arvoinen" minä vain olen teidän mielestä? Kiitos vaan ja ei! Vaikka minulla on huono itsetunto niin omanarvontuntoa minulla on niin paljon, että tuohon en alennu koskaan.


      • iiivana kulma kirjoitti:

        Juuri nin. Mutta kun ei Nirsolle Neiti femnerdille kelpaa. Hänellekin - vaikka ei myönnäkään - pitäisi olla se korskea ja komea statuksekas alfauros. Ja kun ei ole sellaista nuorena saanut, vanhapiikailee neitsykäisemme sitten ennemmin loppuikänsä kuin ottaisi miehen, jolla ei ole mennyt elämässä kaikki aivan putkeen. Huolimatta siitä ettei hällä itselläkään ilmeisesti. Hypergamia elää ja voi hyvin.

        Voi halvattu soikoon! En myönnä sellaista mikä ei pidä paikkaansa.

        "pitäisi olla se korskea ja komea statuksekas alfauros"

        Ei hyvä ihme nähköön! Tuo on niin tyhmä palstahöpinä ettei mitään rajaa!
        Ei pidä olla. En minä ole vastaavanlainen joten en "vaadi" sellaista mitä en itsekään ole.

        "Ja kun ei ole sellaista nuorena saanut"

        Itse asiassa olisin saanut mutta en noiden yllämäinittujen syiden takia uskonut enkä kyennyt ja torpedoin itse kaiken.

        "vanhapiikailee neitsykäisemme sitten ennemmin loppuikänsä kuin ottaisi miehen, jolla ei ole mennyt elämässä kaikki aivan putkeen. Huolimatta siitä ettei hällä itselläkään ilmeisesti"

        Voi luoja nähköön! Ihan vaan tiedoksi, kun et ole nähtävästi palstalla kauan ollut. Olen täällä tehnyt aloitteita "AT"-miehille - olin tuolloin täysidiootti. No, yhden pilasin tavallaan itse, kahden kanssa ei ollut yhteistä ym. josta ei enempää, yksi oli feikki eli ei todellakaan ATM, yksi oli nähtävästi siltikin trolli vaikka väitti ettei ole enkä vieläkään enkä koskaan tule ymmärtämään miksi höpisi yhtä ja teki toista.

        Minulla on rekattu nikki eli kyllä minuun voi ottaa yhteyttä mutta minä en täällä ole se "nirsoilija". Minä en kelpaa mutta en minä ole koskaan vaatinut mitään "prinssiä". Minä tiedän kyllä miksi en kelpaa - edes "ATM:lle" - enkä edes ihmettele sitä yhtään: ruma, lihava, estoinen, töihin kykenemätön, köyhä ja mielisairas kurppa; miehen pitää itse olla täyshullu ja sairaan epätoivoinen. Minuun verrattuna miehelle se vi▪tu sian selässäkin on parempi vaihtoehto.


      • iuytfd90iujhbg
        femnerd kirjoitti:

        Voi halvattu soikoon! En myönnä sellaista mikä ei pidä paikkaansa.

        "pitäisi olla se korskea ja komea statuksekas alfauros"

        Ei hyvä ihme nähköön! Tuo on niin tyhmä palstahöpinä ettei mitään rajaa!
        Ei pidä olla. En minä ole vastaavanlainen joten en "vaadi" sellaista mitä en itsekään ole.

        "Ja kun ei ole sellaista nuorena saanut"

        Itse asiassa olisin saanut mutta en noiden yllämäinittujen syiden takia uskonut enkä kyennyt ja torpedoin itse kaiken.

        "vanhapiikailee neitsykäisemme sitten ennemmin loppuikänsä kuin ottaisi miehen, jolla ei ole mennyt elämässä kaikki aivan putkeen. Huolimatta siitä ettei hällä itselläkään ilmeisesti"

        Voi luoja nähköön! Ihan vaan tiedoksi, kun et ole nähtävästi palstalla kauan ollut. Olen täällä tehnyt aloitteita "AT"-miehille - olin tuolloin täysidiootti. No, yhden pilasin tavallaan itse, kahden kanssa ei ollut yhteistä ym. josta ei enempää, yksi oli feikki eli ei todellakaan ATM, yksi oli nähtävästi siltikin trolli vaikka väitti ettei ole enkä vieläkään enkä koskaan tule ymmärtämään miksi höpisi yhtä ja teki toista.

        Minulla on rekattu nikki eli kyllä minuun voi ottaa yhteyttä mutta minä en täällä ole se "nirsoilija". Minä en kelpaa mutta en minä ole koskaan vaatinut mitään "prinssiä". Minä tiedän kyllä miksi en kelpaa - edes "ATM:lle" - enkä edes ihmettele sitä yhtään: ruma, lihava, estoinen, töihin kykenemätön, köyhä ja mielisairas kurppa; miehen pitää itse olla täyshullu ja sairaan epätoivoinen. Minuun verrattuna miehelle se vi▪tu sian selässäkin on parempi vaihtoehto.

        Hmm. Mielenkiintoista. Koska palstapersoonasi on - jos saa sanoa kiva. Oletko sitten kahden kesken, atm:ien kesken, jotain aivan muuta? Narsku? Heillle tyypilistä on juuri esittää mukavaa, mutta jääneet in real life kusiaivoisuutensa vuoksi syystäkin yksin. Se, että sanot olevasi ruma ja lihava, ei vielä kerro muuta kuin itsekritiikin ja -ironian tajusta, mikä on naisille harvinaisempaa kuin yksisarvinen luonnossa. Toisaalta, rumalla naisella ei tee mitään, koska jokainen nainen voi olla perusnätti jos vain haluaa olla. Eli jotain hämminkiä...


      • iuytfd90iujhbg kirjoitti:

        Hmm. Mielenkiintoista. Koska palstapersoonasi on - jos saa sanoa kiva. Oletko sitten kahden kesken, atm:ien kesken, jotain aivan muuta? Narsku? Heillle tyypilistä on juuri esittää mukavaa, mutta jääneet in real life kusiaivoisuutensa vuoksi syystäkin yksin. Se, että sanot olevasi ruma ja lihava, ei vielä kerro muuta kuin itsekritiikin ja -ironian tajusta, mikä on naisille harvinaisempaa kuin yksisarvinen luonnossa. Toisaalta, rumalla naisella ei tee mitään, koska jokainen nainen voi olla perusnätti jos vain haluaa olla. Eli jotain hämminkiä...

        Olen tavannut livenä vain 2. Pakit olen saanut suoraan palstalla kahdelta. Toinen ei siis ollut edes ATM, esitti vain sellaista palstalla, eli oli trolli.

        En omasta mielestäni ole livenä jotain ihan muuta kuin täällä mutta ei palstapersoonani ole 100 % sama mutta hyvin lähelle sitä. Narsisti en kyllä varmasti ole ja nuo kaksi tapaamaani palstalaista olivat ihan tavallisia, mukavia ihmisiä.

        "rumalla naisella ei tee mitään"

        Ruma nainen voi olla kaveri ja myös antaa neuvoja naisasioissa.


      • ätmi kirjoitti:

        Ihme höpinää kaltaiseltasi nirsoilijalta.

        Rekatussa nikissä on se hyvä puoli, että ihme höpinät voi aina poistaa.


      • femnerd kirjoitti:

        Voi halvattu soikoon! En myönnä sellaista mikä ei pidä paikkaansa.

        "pitäisi olla se korskea ja komea statuksekas alfauros"

        Ei hyvä ihme nähköön! Tuo on niin tyhmä palstahöpinä ettei mitään rajaa!
        Ei pidä olla. En minä ole vastaavanlainen joten en "vaadi" sellaista mitä en itsekään ole.

        "Ja kun ei ole sellaista nuorena saanut"

        Itse asiassa olisin saanut mutta en noiden yllämäinittujen syiden takia uskonut enkä kyennyt ja torpedoin itse kaiken.

        "vanhapiikailee neitsykäisemme sitten ennemmin loppuikänsä kuin ottaisi miehen, jolla ei ole mennyt elämässä kaikki aivan putkeen. Huolimatta siitä ettei hällä itselläkään ilmeisesti"

        Voi luoja nähköön! Ihan vaan tiedoksi, kun et ole nähtävästi palstalla kauan ollut. Olen täällä tehnyt aloitteita "AT"-miehille - olin tuolloin täysidiootti. No, yhden pilasin tavallaan itse, kahden kanssa ei ollut yhteistä ym. josta ei enempää, yksi oli feikki eli ei todellakaan ATM, yksi oli nähtävästi siltikin trolli vaikka väitti ettei ole enkä vieläkään enkä koskaan tule ymmärtämään miksi höpisi yhtä ja teki toista.

        Minulla on rekattu nikki eli kyllä minuun voi ottaa yhteyttä mutta minä en täällä ole se "nirsoilija". Minä en kelpaa mutta en minä ole koskaan vaatinut mitään "prinssiä". Minä tiedän kyllä miksi en kelpaa - edes "ATM:lle" - enkä edes ihmettele sitä yhtään: ruma, lihava, estoinen, töihin kykenemätön, köyhä ja mielisairas kurppa; miehen pitää itse olla täyshullu ja sairaan epätoivoinen. Minuun verrattuna miehelle se vi▪tu sian selässäkin on parempi vaihtoehto.

        "Minuun verrattuna miehelle se vi▪tu sian selässäkin on parempi vaihtoehto."
        En uskoisi asian olevan ihan noin... taustalta kun kirjoituksia lukee niin voi sanoa ettei pidä oikeen paikkaansa. Mut joo tää on vaan mun mielipide, sanon tän vaan täysin näkemättä kuka oikeasti siellä nimimerkin takana on.


      • 1+4
        femnerd kirjoitti:

        Olen tavannut livenä vain 2. Pakit olen saanut suoraan palstalla kahdelta. Toinen ei siis ollut edes ATM, esitti vain sellaista palstalla, eli oli trolli.

        En omasta mielestäni ole livenä jotain ihan muuta kuin täällä mutta ei palstapersoonani ole 100 % sama mutta hyvin lähelle sitä. Narsisti en kyllä varmasti ole ja nuo kaksi tapaamaani palstalaista olivat ihan tavallisia, mukavia ihmisiä.

        "rumalla naisella ei tee mitään"

        Ruma nainen voi olla kaveri ja myös antaa neuvoja naisasioissa.

        Ymmärrän sinua, itse olen melko samanlainen. Epäilen itseäni ja sitä, että joku voisi olla minusta oikeasti kiinnostunut naisena, ihmisenä eikä vain pilluna. Joten kaikki miehet jotka aloitteet tekevät saavat useinmiten suksia kauas heti ekan avauksensa jälkeen. Joskus kun miehestä tykkään, annan sille enemmänkin aikaa, mutta lopputulos kuitenkin se sama, ajatus että mies hakee vain pillua joten saa painua helvettiin.

        On minulla pitkä suhde takana, ja nyt jo 30v vaikea uskoa ja luottaa ihmisiin muutenkin, kun tietää miten tämä maailma toimii ja miten ilkeät, moraalittomat ihmiset ovat. Se yhden hyvän ja kunnollisen löytäminen tästä pa*ska kasasta on melko mahdotonta. Ja olenkin jotenkin luopunut ajatuksesta, että sellainen enää löytyisi, johtuen juuri minun omasta epävarmuudesta ja epäluottamuksesta miehiä kohtaan.

        Ja kun kertoo, että olen sinkku kaikki reagoi juuri noin, että vi*tun ämmä, olet vain nirso, haluat sen rikkaan alfauroksen ja blablabala. Mulla on sen verran korkeaa moraali ja tiukat periaatteet ja asenteet että vastaavanlaista miestä on vaikea löytää, ja vähempään en todellakaan suostu. Miksi pitäisi tyytyä mieheen jolla ei ole samoja arvoja ja tavoitteita elämässä. Joka ei ymmärrä minua ja mitä minun sisälläni tapahtuu ja mistä johtuu. Miksi pitäisi tyytyä olla vain se käyttötavara toiselle.

        Ärsyttää vaan juuri tuo ääliöiden hokema, jos kaunis nainen on yksin niin hän on nirso ja tavoittelee tähtiä taivaalta. Nättinä naisena ympärilläni pyörii vain noita pintaa ihailevat idiootit ja hyvät miehet jää mielellään loitolle kun ajattelevat että mullahan sitä menoa tarpeeksi ilman heitäkin ja varmsti olen varattu. Eli se on loputon oravanpyörä, minä torjun miehet, koska en luota ja koska ympärilläni on vain idiootit, ja jos sattuukin joku hyvä mies, niin kyllä se siinä myös saa kuullä ei ansaittua pa*skaa niskaan. Miten sitä luottamusta miehiin saisin, en tiedä.


      • olet todella nirso
        1+4 kirjoitti:

        Ymmärrän sinua, itse olen melko samanlainen. Epäilen itseäni ja sitä, että joku voisi olla minusta oikeasti kiinnostunut naisena, ihmisenä eikä vain pilluna. Joten kaikki miehet jotka aloitteet tekevät saavat useinmiten suksia kauas heti ekan avauksensa jälkeen. Joskus kun miehestä tykkään, annan sille enemmänkin aikaa, mutta lopputulos kuitenkin se sama, ajatus että mies hakee vain pillua joten saa painua helvettiin.

        On minulla pitkä suhde takana, ja nyt jo 30v vaikea uskoa ja luottaa ihmisiin muutenkin, kun tietää miten tämä maailma toimii ja miten ilkeät, moraalittomat ihmiset ovat. Se yhden hyvän ja kunnollisen löytäminen tästä pa*ska kasasta on melko mahdotonta. Ja olenkin jotenkin luopunut ajatuksesta, että sellainen enää löytyisi, johtuen juuri minun omasta epävarmuudesta ja epäluottamuksesta miehiä kohtaan.

        Ja kun kertoo, että olen sinkku kaikki reagoi juuri noin, että vi*tun ämmä, olet vain nirso, haluat sen rikkaan alfauroksen ja blablabala. Mulla on sen verran korkeaa moraali ja tiukat periaatteet ja asenteet että vastaavanlaista miestä on vaikea löytää, ja vähempään en todellakaan suostu. Miksi pitäisi tyytyä mieheen jolla ei ole samoja arvoja ja tavoitteita elämässä. Joka ei ymmärrä minua ja mitä minun sisälläni tapahtuu ja mistä johtuu. Miksi pitäisi tyytyä olla vain se käyttötavara toiselle.

        Ärsyttää vaan juuri tuo ääliöiden hokema, jos kaunis nainen on yksin niin hän on nirso ja tavoittelee tähtiä taivaalta. Nättinä naisena ympärilläni pyörii vain noita pintaa ihailevat idiootit ja hyvät miehet jää mielellään loitolle kun ajattelevat että mullahan sitä menoa tarpeeksi ilman heitäkin ja varmsti olen varattu. Eli se on loputon oravanpyörä, minä torjun miehet, koska en luota ja koska ympärilläni on vain idiootit, ja jos sattuukin joku hyvä mies, niin kyllä se siinä myös saa kuullä ei ansaittua pa*skaa niskaan. Miten sitä luottamusta miehiin saisin, en tiedä.

        muuta ei voi sanoa.


      • ap.
        1+4 kirjoitti:

        Ymmärrän sinua, itse olen melko samanlainen. Epäilen itseäni ja sitä, että joku voisi olla minusta oikeasti kiinnostunut naisena, ihmisenä eikä vain pilluna. Joten kaikki miehet jotka aloitteet tekevät saavat useinmiten suksia kauas heti ekan avauksensa jälkeen. Joskus kun miehestä tykkään, annan sille enemmänkin aikaa, mutta lopputulos kuitenkin se sama, ajatus että mies hakee vain pillua joten saa painua helvettiin.

        On minulla pitkä suhde takana, ja nyt jo 30v vaikea uskoa ja luottaa ihmisiin muutenkin, kun tietää miten tämä maailma toimii ja miten ilkeät, moraalittomat ihmiset ovat. Se yhden hyvän ja kunnollisen löytäminen tästä pa*ska kasasta on melko mahdotonta. Ja olenkin jotenkin luopunut ajatuksesta, että sellainen enää löytyisi, johtuen juuri minun omasta epävarmuudesta ja epäluottamuksesta miehiä kohtaan.

        Ja kun kertoo, että olen sinkku kaikki reagoi juuri noin, että vi*tun ämmä, olet vain nirso, haluat sen rikkaan alfauroksen ja blablabala. Mulla on sen verran korkeaa moraali ja tiukat periaatteet ja asenteet että vastaavanlaista miestä on vaikea löytää, ja vähempään en todellakaan suostu. Miksi pitäisi tyytyä mieheen jolla ei ole samoja arvoja ja tavoitteita elämässä. Joka ei ymmärrä minua ja mitä minun sisälläni tapahtuu ja mistä johtuu. Miksi pitäisi tyytyä olla vain se käyttötavara toiselle.

        Ärsyttää vaan juuri tuo ääliöiden hokema, jos kaunis nainen on yksin niin hän on nirso ja tavoittelee tähtiä taivaalta. Nättinä naisena ympärilläni pyörii vain noita pintaa ihailevat idiootit ja hyvät miehet jää mielellään loitolle kun ajattelevat että mullahan sitä menoa tarpeeksi ilman heitäkin ja varmsti olen varattu. Eli se on loputon oravanpyörä, minä torjun miehet, koska en luota ja koska ympärilläni on vain idiootit, ja jos sattuukin joku hyvä mies, niin kyllä se siinä myös saa kuullä ei ansaittua pa*skaa niskaan. Miten sitä luottamusta miehiin saisin, en tiedä.

        Kirjoituksessasi on paljon ajateltavaa.
        Ikävä kyllä epäluulolta ja pienimuotoiselta kyynistymiseltä ei kai kukaan voi tässä elämässä voi välttyä. Kokemukset karaisee ja kolhii. Mutta koskaan ei saisi menettää uskoaan ihmisiin. Positiivisuus tuo positiivisuutta, negatiivisuus ja kyynisyys lopulta syö ihmistä itseään sisältä.

        "korkeaa moraali ja tiukat periaatteet ja asenteet että vastaavanlaista miestä on vaikea löytää, ja vähempään en todellakaan suostu. Miksi pitäisi tyytyä mieheen jolla ei ole samoja arvoja ja tavoitteita elämässä. Joka ei ymmärrä minua ja mitä minun sisälläni tapahtuu ja mistä johtuu. Miksi pitäisi tyytyä olla vain se käyttötavara toiselle"

        Ei tietenkään pidä tyytyä. Jokainen tahtoo kaltaistansa seuraa. Kumpa jokainen vain sen omanlaisensa löytäisi.


      • ap.

        Ajatuksia herättävä kirjoitus.
        Vaikutat todella fiksulta naiselta. On kyllä sääli ja ihmetys että sinäkin olet ollut koko ikäsi yksin :(

        En kyllä usko että jonkun iän ylitettyään ihminen ei enää olisi "parisuhdemateriaalia". Vanhainkodissakin vielä muodostuu uusia pareja. Se on se ihmisen ikävä toisen luo (kliseistä, tiedän..).


      • 12+17
        femnerd kirjoitti:

        Olen tavannut livenä vain 2. Pakit olen saanut suoraan palstalla kahdelta. Toinen ei siis ollut edes ATM, esitti vain sellaista palstalla, eli oli trolli.

        En omasta mielestäni ole livenä jotain ihan muuta kuin täällä mutta ei palstapersoonani ole 100 % sama mutta hyvin lähelle sitä. Narsisti en kyllä varmasti ole ja nuo kaksi tapaamaani palstalaista olivat ihan tavallisia, mukavia ihmisiä.

        "rumalla naisella ei tee mitään"

        Ruma nainen voi olla kaveri ja myös antaa neuvoja naisasioissa.

        Se atmia esittänyt vitosen mies vai mikä se oli muistuttaa yhtä palstan hahmoa, jolle kirjoitit jotain sen tyylistä kuin:"Löytäisinpä kaltaisesi miehen." Tuokin tyyppi tai hahmo voi olla feikki. Tuli vain mieleen, että oletko liian naiivi ja hyväuskoinen?


      • 12+17 kirjoitti:

        Se atmia esittänyt vitosen mies vai mikä se oli muistuttaa yhtä palstan hahmoa, jolle kirjoitit jotain sen tyylistä kuin:"Löytäisinpä kaltaisesi miehen." Tuokin tyyppi tai hahmo voi olla feikki. Tuli vain mieleen, että oletko liian naiivi ja hyväuskoinen?

        Käytti nikkiä Viisi pistettä.

        Tarkoitat tällä toisella Gentle Mania.

        Oikein päätelty, olen liian naiivi ja hyväuskoinen. En haluaisi kuitenkaan ruveta uskomaan ihmisistä ns. pahinta ja epäilemään tarkoitusperiä ja ihmisten aitoutta. Tuo tietysti helposti johtaa siihen, että tulen huijatuksi.


      • ap. kirjoitti:

        Ajatuksia herättävä kirjoitus.
        Vaikutat todella fiksulta naiselta. On kyllä sääli ja ihmetys että sinäkin olet ollut koko ikäsi yksin :(

        En kyllä usko että jonkun iän ylitettyään ihminen ei enää olisi "parisuhdemateriaalia". Vanhainkodissakin vielä muodostuu uusia pareja. Se on se ihmisen ikävä toisen luo (kliseistä, tiedän..).

        Kiitos, kauniisti sanottu :-) :-)


      • *********
        1+4 kirjoitti:

        Ymmärrän sinua, itse olen melko samanlainen. Epäilen itseäni ja sitä, että joku voisi olla minusta oikeasti kiinnostunut naisena, ihmisenä eikä vain pilluna. Joten kaikki miehet jotka aloitteet tekevät saavat useinmiten suksia kauas heti ekan avauksensa jälkeen. Joskus kun miehestä tykkään, annan sille enemmänkin aikaa, mutta lopputulos kuitenkin se sama, ajatus että mies hakee vain pillua joten saa painua helvettiin.

        On minulla pitkä suhde takana, ja nyt jo 30v vaikea uskoa ja luottaa ihmisiin muutenkin, kun tietää miten tämä maailma toimii ja miten ilkeät, moraalittomat ihmiset ovat. Se yhden hyvän ja kunnollisen löytäminen tästä pa*ska kasasta on melko mahdotonta. Ja olenkin jotenkin luopunut ajatuksesta, että sellainen enää löytyisi, johtuen juuri minun omasta epävarmuudesta ja epäluottamuksesta miehiä kohtaan.

        Ja kun kertoo, että olen sinkku kaikki reagoi juuri noin, että vi*tun ämmä, olet vain nirso, haluat sen rikkaan alfauroksen ja blablabala. Mulla on sen verran korkeaa moraali ja tiukat periaatteet ja asenteet että vastaavanlaista miestä on vaikea löytää, ja vähempään en todellakaan suostu. Miksi pitäisi tyytyä mieheen jolla ei ole samoja arvoja ja tavoitteita elämässä. Joka ei ymmärrä minua ja mitä minun sisälläni tapahtuu ja mistä johtuu. Miksi pitäisi tyytyä olla vain se käyttötavara toiselle.

        Ärsyttää vaan juuri tuo ääliöiden hokema, jos kaunis nainen on yksin niin hän on nirso ja tavoittelee tähtiä taivaalta. Nättinä naisena ympärilläni pyörii vain noita pintaa ihailevat idiootit ja hyvät miehet jää mielellään loitolle kun ajattelevat että mullahan sitä menoa tarpeeksi ilman heitäkin ja varmsti olen varattu. Eli se on loputon oravanpyörä, minä torjun miehet, koska en luota ja koska ympärilläni on vain idiootit, ja jos sattuukin joku hyvä mies, niin kyllä se siinä myös saa kuullä ei ansaittua pa*skaa niskaan. Miten sitä luottamusta miehiin saisin, en tiedä.

        Pakko nyt kommentoida tätä..... Itse siis en ole sinkkuihminen, enkä ole ollut sitä 18 v. täytettyäni, koska ilmeisesti en vaadi paljoa. No, enivei, tuo sinun kirjoituksesi voisi tulla lapsuudenystäväni suusta melkeinpä suoraan. Hän on siis korkeasti koulutettu, nätin näköinen ja urheilullinen nainen. Kaikki puitteet kunnossa, ihmisessä ei mitään vikaa ja näin. Kuitenkin hän on ollut viimeiset 9 v. sinkku, ja kyseessä on siis 27-v. nainen. Ja mistä tämä mahtaa johtua? Noh, tämä ystäväni pitkään kuvaili tilannetaan juuri niin kuin sinä tuossa kirjoitit, ei halua tyytyä vähempään, pitää olla samat arvot etc. Tätä siis jaksoi jauhaa 8 v., kunnes tuli läpimurto viime viikolla ja hän myönsi, että syy hänen sinkkuuteen on yksikertaisesti se, että hän on hirveän nirso (tuo hänen listansa siis sisältää paljon muitakin vaateita kuin vain nuo edellä mainitut asiat, joista minusta naurettavimmat ovat miehen koulutustaso ja jopa pituus). Näin. Eli oikeasti olet nirso. Kyllä täällä normaaleja miehiä löytyy naisille, mutta kun mikään ei kelpaa! Ja itse olen siis kohta 3-kymmenissä oleva nainen, 10 v. ollut parisuhteessa mieheni kanssa ja olen tämänkin suhteenkin aikana tavannut paljon potentiaalisia kumppaniehdokkaita, jotka ovat olleet todella kiinnostuneita minusta ennen kuin heille on selvinnyt parisuhdestatukseni. Kaikki ovat olleet normaaleja miehiä, ei mitään hörhöjä, juoppoja tai muuten vaan ding dongeja. Oma mieheni on myös aivan normaali suomalainen mies, mutta tietty kaikille hän ei kelpaisi, koska ei ole mikään dress man -mies, vaan perus ok näköinen, hieman mahakas, keskituloinen terveysalan ihminen. Minulle hän on aarre. Kukaan ei ikinä ennen minun astumista kuvioihin ollut hänestä millään tavalla kiinnostunut ilmeisesti ulkonäön takia, mutta itse näen pintaa syvemmälle. Monet ovat jopa ihmetelleet, miten voimme olla pari, koska olen kuulemma ulkoisesti hänen yläpuolellaan, mutta sehän kertoo kaiken olennaisen nykypäivän ihmisten arvoista. Missään nimessä ei tarvitse "tyytyä vähempään", mutta olisi varmasti hyvä tsekata se oma lista läpi. Tekeekö se kumppanin löytämisestä jopa mahdottoman? Ja itse en ole koskaan etsinyt kumppania varsinaisesti sillä silmällä, olen vaan ollut tavoitettavissa, eli käynyt ihmisten ilmoilla ja elänyt omaa elämääni, sekä pitänyt silmät auki mahdollisuuksille.


    • Ex PUA

      Jotenkin sääli tai jotain runollista ironiaa, että aloittajan(kin) kaltainen hieno ja ihailtava nainen on sinkkuna.

      Sinä vaikutat oikeasti hyvältä naiselta, etenkin parisuhdemielessä.

      No, tämä antaa toisalta toivoa.

      Ja kyllähän se niin on, että hieman skeptinen muutenkin olen että niitä parhaimpia naisia baareista edes voisi löyttää, muuta kuin jonkun onnekkaan sattuman kautta.

      • ap.

        Kiitos kauniista sanoistasi :)

        Itsekin olen ihmetellyt kuinka tässä näin kävi. Koen että minulla olisi paljon rakkautta annettavanani.

        Uskon, että meitä on paljon joille nyt vaan käy näin. Ajat ovat muuttuneet ja kaikki on eri tavalla haasteellista kuin ennen.


    • olet nirso ja

      et halua hakeutua miesten seuraan, siinä pulmasi. Sinun pitää tehdä aloitteita jos haluat miehen.

      Olen mies, ja raahauduin yöllä juottolasta kotiin. En tehnyt sinällään aloitteita naisille, vaan kiskoin viinaa koko illan. Silti, seurassani (pyörähti illan aikan yhteensä 7 naista. Kivasti flirttailivat ja keskustelivat. Tai no, hyvää juttua oli 5:n naisen kanssa Ok, vain yksi naisista oli sinkku, olisin ollut hänestä hyvinkin kiinnostunut, jos olisin itse ollut sinkkua. Yhdelle naiselle ehdotin hyvän keskustelun aikana parikertaa kyllä hotelliin menoa, mutta hän lähti lopulta kotiin miehensä luo. Ei silti pistänyt pahakseen ehdotustani..

      PS
      alkoholi on tärkein keski-ikäisiä miehiä ja naisia yhdistävä tekijä.

      • ap.

        En halua raahautua yöllä juottolasta kotiin enkä halua kiskoa viinaa koko iltaa. En halua miestä joka kiskoo viinaa koko illan ja raahautuu yöllä kotiin.

        Jos alkoholi on tärkeintä, jään suosiolla yksin. Olen liian hyvää seuraa viinankiskojille. Jos se tekee minusta nirson, olkoon sitten niin.

        Oli kyllä lohduton ja liian totuudenmukainen kuvaus suomalaisesta yöelämästä ja parinmuodostuksesta :(


      • ap. kirjoitti:

        En halua raahautua yöllä juottolasta kotiin enkä halua kiskoa viinaa koko iltaa. En halua miestä joka kiskoo viinaa koko illan ja raahautuu yöllä kotiin.

        Jos alkoholi on tärkeintä, jään suosiolla yksin. Olen liian hyvää seuraa viinankiskojille. Jos se tekee minusta nirson, olkoon sitten niin.

        Oli kyllä lohduton ja liian totuudenmukainen kuvaus suomalaisesta yöelämästä ja parinmuodostuksesta :(

        Alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen ja paikat, joissa yleensä nautitaan alkoholia, ovat vain välttämätön paha, jota vaaditaan että kontakti vastakkaiseen sukupuoleen olisi mahdollista (edes teoreettisesti). Siis ainanakin minulla näin.


    • SekaSikiö

      En ole huomannut pariutumisen haasteita, vaan tiedostanut oman epävarmuuteni ja epäilevän luonteeni parisuhde-asioissa, joten sen takia olen aina liikkunut hiljaisemmilla vesillä.

      Enkä edes haluaisi kuluttaa kaikkea energiaani miettimällä mistä/miten/kenet/millaiset/milloin löydän jonkun parisuhteeseen kanssasi.
      Välillä se vaivaa enemmän ja joskus vähemmän, mutta keskityn enemmän muihin elämän osa-alueisiin esim työhön ja harrastuksiin, jotta sitä osaisi nauttia elämästään vaikka ei parisuhdetta olisikaan.

      • kiltti atm

        Eihän tässä nyt suosiolla luovuteta mutta en kyllä odtakkaan enää että saisin tyttöystävän. 30 vuotiaana on jo myöhäistä kun ei ole saanut edes nais ystäviä koskaan


      • SekaSikiö
        kiltti atm kirjoitti:

        Eihän tässä nyt suosiolla luovuteta mutta en kyllä odtakkaan enää että saisin tyttöystävän. 30 vuotiaana on jo myöhäistä kun ei ole saanut edes nais ystäviä koskaan

        En itsekään ns luovuta ja ajattele että ikuisesti tulen olemaan ilman parisuhteen iloja. Mutta en aio 24/7 pohtiakaan parisuhdeasioita, tehdä sellaisen saamisesta elämäntehtävääni ja vaipua epätoivoon, jos tässä sinkkuna ollaan jatkossakin.
        Elämästäni onneksi löytyy muita positiivisia asioita (ainakin vielä) ja se riittää minulle (ainakin vielä). Tuntuu elämässä jotain elämisen arvoista olevan, vaikka parisuhdetta ei olisikaan.


      • ap.

        Ei tietenkään kannata koko aikaa ajatella pariutumisasioita.

        Hyvä että olet löytänyt elämääsi mieleistä sisältöä työn ja harrastusten parista. Elämästä todellakin kannattaa nauttia sinkkunakin tekemällä siitä niin tyydyttävää ja mielenkiintoista kuin mahdollista.


      • ap.
        kiltti atm kirjoitti:

        Eihän tässä nyt suosiolla luovuteta mutta en kyllä odtakkaan enää että saisin tyttöystävän. 30 vuotiaana on jo myöhäistä kun ei ole saanut edes nais ystäviä koskaan

        Ei kai suhteiden muodostamiselle mitään yläikärajaa ole?

        Ikä on loppujen lopuksi vain numeroita(vaikkakin omanikäisillä yleensä samat jutut=arvomaailma, elämänkokemukset/näkemykset yms joten onnistuminen sitä kautta varmempaa), muut asiat ratkaiskoot!


      • ätmi
        SekaSikiö kirjoitti:

        En itsekään ns luovuta ja ajattele että ikuisesti tulen olemaan ilman parisuhteen iloja. Mutta en aio 24/7 pohtiakaan parisuhdeasioita, tehdä sellaisen saamisesta elämäntehtävääni ja vaipua epätoivoon, jos tässä sinkkuna ollaan jatkossakin.
        Elämästäni onneksi löytyy muita positiivisia asioita (ainakin vielä) ja se riittää minulle (ainakin vielä). Tuntuu elämässä jotain elämisen arvoista olevan, vaikka parisuhdetta ei olisikaan.

        Mutta aiotko tehdä yhtään mitään sen parisuhteen saamiseksi?


    • Kingston Knightley

      Ei kukaan voi olla hakematta seuraa. Niinkuin kukaan ei voi olla tapaamatta uusia ihmisiä, sen kun menee vaikka kävelemään kaupungille.

      Naisille parisuhdemarkkina-arvo on ulkonäkö eli kasvot ja vartalo. Ei ole väliä onko suljetussa hoidossa tai sitten Play boy malli. Varallisuudella ei ole väliä, koska nainen saa pariutuessaan miehen rahat.

      Miehille asia on eri. Status ja ulkonäkö ovat kaksi tärkeintä asiaa. Siis: yritä opiskella itsellesi ammatti ja satsata varallisuuteen. Kun saat hyvän aseman elämässä ja menestyt elämässä, niin naiset seuraavat. Kaikkein tärkein asia miehessä on varallisuus, siis se kuinka suuren rahapotin joku onnekas nainen saa kahmittua.

      Toki aina voi yrittää tutustua. Mutta suurin osa miehistä on betauroksia naisten silmissä niin miehen pitää nousta jotenkin paremmaksi kuin on, jotta saisi naista. Huomaatte sen olemalla omia itsejänne: Ette tule huomioiduiksi tai kelpaa. Siksi miehen tulee joko teeskennellä jotain yli- ihmistä tai tulla siksi.

      Omalta osaltani naiset vaan vaativat minulta aivan liikaa. Siksi yritän nostaa statustani niin naiset seuraavat, jos ovat seuratakseen.

      Ei kannata luulla liikoja tai nuolaista ennen kuin tipahtaa.

      • Kyyninen realisti

        Tossa on kyllä pointtinsa.

        Minua ei statuksen tavoittelu kiinnosta pätkääkään itsen eikä varsinkaan toisen ihmisen vaikkapa naisen takia vaan kunhan elämä on mielekästä niin se riittää vallan mainiosti.

        Naiset jotka laittavat painoarvon tuollaisille statuksille voi minun puolestani painua sinne minne kuuluvatkin eli Siperiaan. Olipa se sitten "tiedostamattomasti ja biologisesti ohjelmoitu heihin" tai ei. Jos ihmisellä ei ole kykyä nähdä miten pinnallista se on tietoisesti niin ei ole minun naiseni. "Minun" tarkoittaa että hän on valinnut minut vapaaehtoisesti eikä jotain omistajuus- ja huoltosuhdetta.

        On vain tullut ehkä hieman liian selväksi miten nämä parisuhteiden lainalaisuudet pelaavat ja toisaalta kyynistynyt näihin 30 naisten "juostut on juostu" juttuihin jossa ihmiset ovat valmiita tyytymään sitten vähempään kuin alunperin odottivat, mutta heitä tulisi rakastaa ja ihailla ehdoitta.

        Kuulostaa hemmetin huonolta vaihtokaupalta verrattuna tähän itsenäiseen elämään jonka voi määritellä itse.


      • ytttyuuytuu

        Köyhä taiteilijaretku saa enemmän naista kuin bisnesmies, etenkin kuuluisuus voittaa tilin saldon sata nolla.


      • Kyyninen realisti
        ytttyuuytuu kirjoitti:

        Köyhä taiteilijaretku saa enemmän naista kuin bisnesmies, etenkin kuuluisuus voittaa tilin saldon sata nolla.

        Enemmän naista kyllä, mutta nuo tuntemani tyypit tuossa 30 jälkeen alkavat olla aika hermoraunioita ja nuo parisuhteet eivät ole pysyviä.

        Nainen etsiessään vakaampaa ja pidempää parisuhdetta ennen kaikkea tahtoo miehen jonka taloudellinen asema on vakaa ja hänen statuksensa korkea.


      • ap.
        Kyyninen realisti kirjoitti:

        Tossa on kyllä pointtinsa.

        Minua ei statuksen tavoittelu kiinnosta pätkääkään itsen eikä varsinkaan toisen ihmisen vaikkapa naisen takia vaan kunhan elämä on mielekästä niin se riittää vallan mainiosti.

        Naiset jotka laittavat painoarvon tuollaisille statuksille voi minun puolestani painua sinne minne kuuluvatkin eli Siperiaan. Olipa se sitten "tiedostamattomasti ja biologisesti ohjelmoitu heihin" tai ei. Jos ihmisellä ei ole kykyä nähdä miten pinnallista se on tietoisesti niin ei ole minun naiseni. "Minun" tarkoittaa että hän on valinnut minut vapaaehtoisesti eikä jotain omistajuus- ja huoltosuhdetta.

        On vain tullut ehkä hieman liian selväksi miten nämä parisuhteiden lainalaisuudet pelaavat ja toisaalta kyynistynyt näihin 30 naisten "juostut on juostu" juttuihin jossa ihmiset ovat valmiita tyytymään sitten vähempään kuin alunperin odottivat, mutta heitä tulisi rakastaa ja ihailla ehdoitta.

        Kuulostaa hemmetin huonolta vaihtokaupalta verrattuna tähän itsenäiseen elämään jonka voi määritellä itse.

        Elämän tuleekin olla mielekästä. Ei sitä maallista mammonaa mukaansa saa. Kenelle niitä titteleitä sitten esitellään? Minuakaan ei moinen touhu kiinnosta pätkän vertaa! Kunhan pärjätään se riittää. Henkinen pääoma on tärkeintä.


      • päiväuneksija

        Nähdäkseni naiset jotka arvostavat sitoutumista usein välttävät korkean statuksen omaavia miehiä ainakin silloin, jos eivät koe olevansa heidän tasollaan. Miehekäs ulkomuoto usein (ei suinkaan aina) korreloi korkean statuksen kanssa ja toimii usein singaalina miehen suosiosta (lue= taipumuksesta pettää ja hylätä puoliso). Samoin kaunis ulkomuoto naisessa antaa singaalin, että tällä on mahdollisuuksia pettää omaa puolisoaan. Siksi vähemmän suositut eli keskinkertaiset ihmiset yleensä eivät toimi niin typerästi kuin sinä väität. Tavallisen näköiset ja taustoiltaan keskinkertaiset naiset eivät ainakaan pitkään parisuhteeseen hae mitään ökyrikkaita alfauroksia, koska se olisi varsin irrationaalista heiltä. Myöskään kaikki miehet eivät voi olla häikäisevän komeita ja poikkeuksellisen rikkaita, vaikka kuinka niin haaveilisivat päiväunissaan. Heidänkin pitää tehdä kompromisseja. Ihmiset usein rakastuvat kaltaisiinsa eli niihin, joiden piirteissä, arvoissa ja temperamentissa on jotain tuttua/viehättävää. Pelkkä seksuaalinen viehätysvoima ja lompakon paksuus ei riitä siihen, että kykenee pitkäkestoiseen parisuhteeseen. Se voi jopa lisätä todennäköisyyttä, että jää lopulta sinkuksi, koska valinnanvaraa on liikaa ja suhteet perustuvat väärille asioille. Paljon riippuu siitä, mitä asioita painottaa etsiessään parisuhdetta ja minkä suhteen voi tehdä kompromisseja.


    • Joskus suurina itseluottamuspulan hetkinä ajattelen, että olen ja olen ollut pitkään ulkona markkinoilta, ja jopa niin, että olen "jättäytynyt" pois, ihan kuin olisin kiukkupäissäni paiskannut oven takanani kiinni.

      En nyt sitten kuitenkaan tiedä. Tajuan olevani mahdottomasti alakynnessä. Kun oma nirsouteni kohtaa naisten nirsouden, ei jälki ole kaunista. Itse asiassa muuta jälkeä ei jää lainkaan kuin alakuloinen ajatus siitä, etten tänäänkään kohdannut ketään. Kaikesta huolimatta, ja varsinkin kaikista näistä vuosista huolimatta, haluaisin edelleen ajatella että joo, on mahdollista löytää kumppani. Olen kesän ja syksyn aikana ainakin laihduttanut 10 kiloa asiaa edistääkseni. Työ tietysti jatkuu, mutta odotan että jossain vaiheessa saan itsevarmuuttani (tai ainakin jyrkin häpeä, jonka varjolla pidän naiset oma-aloitteisestikin ehkä loitolla, lievenisi) ja ihan OK vaatteitakin ylleni. Katsotaan sitten uudestaan tilannetta.

      • ap.

        Onnea painonpudotuksesta!

        Minuakin harmittaa etten ole näitä päiviä pystynyt jakamaan sen tärkeän ihmisen kanssa. Tuntuu että niin paljon "valuu hukkaan" kun ei ole kenelle sitä iloa jakaisi ja kenen kanssa elämää kokisi.


    • ap.

      Kiitos kaikille keskusteluun tähän mennessä osallistuneille!
      Kirjoituksenne herättivät ajatuksia.
      Toivottavasti meille kaikille on olemassa joku tärkeä ja toivottavasti elämä tuo meille kaikille vielä paljon hyvää ja positiivista tullessaan.

      Nyt vielä iltalenkille ja sitten tutimaan, huomenna työpäivä. Mukavaa iltaa kaikille! :)

      • 6+5

        Itse olen jo setä, enkä hae seuraa, mutta vihjeen voin sinulle antaa. Alat käymään lavatansseissa. Siellä on selvin päin olevia miehiä pilvin pimein.


      • ap.
        6+5 kirjoitti:

        Itse olen jo setä, enkä hae seuraa, mutta vihjeen voin sinulle antaa. Alat käymään lavatansseissa. Siellä on selvin päin olevia miehiä pilvin pimein.

        En osaa tanssia :) osaan vain nytkytellä ja huojua musiikin tahdossa :D
        muuten ihan hyvä idea.


    • Onneksi en täysin luopunut toivosta tai jättäytynyt ulkopuolelle, toisaalta tuskin olisin koskaan myöskään törmännyt tähän "ihastukseeni" sen paremmin baareissa kuin nettideitissä roikkumalla. Joskus jostain on jäänyt päähän lause "needy is not attractive" ja siihen ainakin itse uskon.

      Sitähän ei tiedä, koituuko tästä pitemmän päälle iloa vai sydänsurua, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että kannatti hieman "puskea" kohtaloa eteenpäin, vaikka sitten vain huumorin varjolla.

      (Jos joku ei tiedä, mistä on kyse, niin pari kuukautta sitten "motkotin" FB:ssä erään jakamani artikkelin varjolla siitä, etteivät he järjestä treffejä sinkkuystävilleen, jonka seurauksena yksi ystävättäreni tarttui toimeen ja järjesti minulle treffit kahden miespuolisen ystävänsä kanssa. Heistä toisen kanssa kemiat kohtasivat siihen malliin, että nyt on jonkin aikaa tapailtu ja vietetty viikonloppuja yhdessä.)

    • "yksityisoppilas"

      kaupungeissa sinkku tai nainut on ongelma, mitä enemmän naineita sitä vähemmän sinkkuja ja se näkyy, emme voi salata sitä - tunnustan niiden kahdeksan toivottomuutani naisen suhteen, olisin aivan muualla Tuomiopäivänä ja Jumalan kohtaamisen Illassa ja Sinkkujen naima innon saavuttua tiettyyn condexiin, minua jo hävettää nykyään ajatellakkin naiminen, tytöt on nuoria ja voisin olla heidän iso isän isä ......... kysyy sinkuilta erityistä oppineisuutta jotta ...........

    • Kyllä? ON KYLLÄ?

    • Centurion Card

      Itse tilaan liikematkoilla Escort naisen joko tämän London Escorts | Bond & Mayfair London Escort Agency kautta tai erään toisen. Yksityisyrittäjänä en ole halukas etsimään elämänkumppania, joka suurella todennäköisyydellä on ns. Gold digger tai se hänestä yleensä paljastuu viimeistään kuullessaan alani ja nähdessään julkiset verotietoni. Luxuslutka, joka on kotoisin Brasiliasta tai Australiasta on vähemmän riskialtis huvitus. Lisäksi maksan nämä tarpeeni aina käteisellä syystä, etten jätä näin itsestäni sähköistä jälkeä jonka jokin kolmas taho kykenisi selvittämään.

      Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni en halua jälkikasvua, koska en ole lapsirakas. Miksi hankkia yksi nainen elämään, kun voi nähdä jokaisella matkalla eri kasvot ja mitä sitten vaikka nainen on maksettu. Tulee se suhdekin kalliiksi tavalla tai toisella.

    • trgfgdfgfd

      Baarihan on loistava paikka löytää ihmisiä, joilla ei ole alkoholiongelmaa. Alkoholistit ovat joko kännissä tai täysin selvinpäin ilman mitään syytä. Tai sitten ovat jättäneet kokonaan tulematta yökerhoon. Alkoholiin oikein suhtautuva ottaa kerta toisensa jälkeen hillitysti ja jättää joskus ottamatta kokonaan. Jos naisen tapaamisesta huolimatta lähtee aina mieluummin baariin kuin jää naisen kanssa kahdestaan kotiin niin toki tämä jostain kertoo. Ei välttämättä alkoholiongelmasta, mutta ainakin halusta käydä baarissa ahkerasti myös tulevaisuudessa. Moni käy paljon baareissa, mutta lähinnä vain etsimässä naista.

      Kumppania kannattaa etsiä jos sellaisen haluaa. Jos on tyytyväinen yksin niin tällöin kannattaa miettiä tuoko se kumppani oikeasti parisuhteeseen jotain mitä haluaa. Vapauttaan siinä automaattisesti menettää. Toisaalta mitä vanhemmaksi tulee niin sitä vaikeammaksi kumppanin löytäminen käy. Jäljellä on muiden hyljeksimät ja syystä tai toisesta eronneet ja parisuhteeseen kykenemättömät. Hyviäkin varmasti joukossa on, mutta sattuuko omalle kohdalle.

    • Parinsa löytänyt

      Kiitos ap:lle mielenkiintoisesta keskustelu(navaukse)sta ja kaikkea hyvää elämääsi. Ethän vaivu epätoivoon.
      Parempi yksin kuin huonon tai epäsopivan kumppanin kanssa, mutta toivottavasti mieluinen vielä löytyy. =)

      • ap.

        Kaikkea hyvää sinun elämääsi myös! :)

        "Parempi yksin kuin huonon tai epäsopivan kumppanin kanssa, mutta toivottavasti mieluinen vielä löytyy. =) "
        Todellakin edelleen täysin samoilla linjoilla tästä :)


    • Onni vailla Hilmaa

      Ei kannata. Kaikki sinkkuakat ainakin yli kolmekymppiset on niin täynnä sitä ihtiään ettei ole vaivan arvoista. Mikään ei kelpaa ellei ole bodaavarunoileva filosofikaikkihyväksyvä pinnallinen miljonääri.

      Ulkomaalainen nainen paras nainen lienee. Ikävä kyllä.

    • GalvanLouis

      Itsekin sinkkumies, pitkään yksin ollut, lyhyitä suhteita ollut. Netistä yritän löytää edelleen. En kyllä koe olevani perinteinen parisuhde-ihminenkään. Mulle riittäisi hyvä suhde, jossa tapailtas, kun molemmille sopii. Sellaiseen ei vaan ole helppo löytää naista. Ehkä naiset haluavat enemmän ja nopeammin, kuten perinteisen parisuhteen, jopa uusperheen.

      Mitä seksisuhteisiin tulee, mitä pahaa niissä on? Kunhan molemmat tiedostavat tilanteen ja ovat asian kanssa sinut. Tosin mielestäni seksisuhdekin toimii paremmin, kun voidaan tehdä ja harrastaa muutakin yhdessä.

      No, jatketaan etsimistä.

    • Nykymenossa on se...

      ... ongelma että on olemassa suoja-ikäraja. Tytöt on varhaiskypsiä, ja ihan kelpo vaimomateriaalia jo hyvin nuorena. He kelpaisivat monelle vanhemmalle miehelle hyvin vaimoksi. Mutta se on kiellettyä.

      Feministithän tällaisen asian ovat ajaneet, ja nyt saavat sitä mitä tilasivat. Jos aloittaja olisi naitettu jo nuorena, ei hänellä mitään naurettavia miehen saantiongelmia edes olisi. Onneksi vielä jossakin päin maailmaa asia toimii, kuten luonto on tarkoittanut. Ja nyt voin arvata, että kaikki palstan naiset alkavat huutaa ja panetella yhteen ääneen "pedoviili, pedoviili", koska tällainen ajattelutapa rapauttaa heille otollisen monopolin, mitä seksiin tulee. Huoh, kumpa naiset edes joskus ymmärtäisivät oman parhaansa...

      Onneksi Suomeen sentään tulee koko ajan lisää maahanmuuttajia, joille nuoren tytön naiminen (siis avioliitossa) on maailman luonnollisin asia!

    • mamioumami

      Mun nuoruudessa ei edes ollut nettiä. ja sama tuska päälle kolmekymppisenä kun oli parit pitemmät parisuhteet jääneet unholaan. no, kolmas kerta nappasi. tuttavan ehdotuksesta menin hänen järjestämilleen sokkotreffeille, ja se oli sitten elämäni mies. En olis suostunut sokkotreffeihin, mut ystävätär painosti puoli vuotta. ja menin sit vain siitä syystä, et voin sulkea pois mielestäni tään tyypin, mut se kolahti. vaikka ollaan jo erottu niin ollaan aika hyvissä väleissä, sillä meillä on yhteinen lapsi. siispä älkää nyt hyvät ihmiset menettäkö ainakaan toivoanne jos ootte 30 v sinkkuja, ootte elämänne parhaassa iässä. ainaki mulle kävi niin että tultuani äidiksi 33v nautin valtavasti kaikesta. sen jälkeen ei ole ollut epäselvyyttä asioista. en ole tällä hetkellä parisuhteessa, mutta nautin elämästä tällaisenaan. nautin siitä että ympärilläni on paljon elämää, lapsi ystävineen täyttää talon. hei, nauttikaa jokaisesta päivästä ja ottakaa tilaisuuksista vaarin. mulla on mennyt muutama hyvä tilaisuus ohi, sillä jossain vaiheessa äitiys oli niin voimakkaana minussa, että tietoisesti väistin kaikki ihanien miesten lähestymisyritykset.

    • MIES58

      MOI OOTSIEVÄ JA NÄTTI NAINEN LAITAVIESTIÄ YHTEYSTIETOSIOOTAN

    • --m79

      Minä en kai ikinä missään parisuhdemarkkinoilla ole ollutkaan. Ikää 35v ja aina elänyt sinkkuna ilman mitään seurustelusuhteen tapaistakaan. Nettitreffejä joskus kokeillut ja sieltä on pari kivaa naispuoleista kaveria jäänyt mukaan, mutta jotenki ei vaan sitä kuuluisaa "kemiaa" ole ja naiset eivät noin seksuaalisessa mielessä kiinnostu vaikka selvästi muuten seura kelpaa.

      Nykyisin välillä ollut joku ilmoitus netissä vähän puolittain vitsinä ja olen ihan täysin keskittynyt muihin juttuihin ja todennut eläväni loppuelämäni yksin, eikä se edes haittaa. Seksi on oikeastaan ainoa asia mitä kaipaa.

    • No mutta

      Voisimme lohtuseksin äärellä keskustella, tuosta sinun perin kiusallisesta pulmastasi.

    • -Tadaa-

      Jätä se sika !

    • ÄläRajoitaMahd

      Ethän kulje laput silmillä ja ethän ole urautunut harrastustesi syövereihin?

    • On se...

      kyllä nykyään niin vaikeaa ja haastavaa, tuo kumppanin etsintä että olen luovuttanut jo jonkin aikaa sitten.

      ja nykyään ulkonäkökeskeisessä maailmassa kun eletään niin "tavikset" jäädään ilman mitään... rakkautta.

      onhan se että kauniit saa, ja rumat jää ilman.

    • Ei kiinnosta enää päätyä epäitsenäisten, mun mies taas sitä ja tätä- vaimojen kastiin. Sinkkuna tekee itse päätöksensä.

    • Rick Lover

      Parisuhde kuulostaa minulle jotain yhteistyösopimusta tai kahden hengen firmaa, jossa suoritetaan kaikkia sovinnaisia asioita, joita tekevät muutkin. Olen nuorempana niihin sortunut, vielä kun tasainen luonteeni, ulkonäköni ja olemukseni ovat sellaiset, että minua voi huoletta näyttää sukulaisille ja kavereille. Tunnustan, että olen antanut itseni pudota niihin, koska olen halunnut katsoa, toimiiko joku juttu ja että onko kyseinen tapaus mua varten, koska hän haluaa minut.

      Johtopäätökseni on, että surullisen monet ihmiset ryhtyvät "parisuhteisiin" jääden loppuiäkseen toisilleen vieraiksi, vaikka ulkonaisesti ovat toisilleen "sopivia" ja "panostavat parisuhteeseen". Yleensä jengi näyttää tyytyvän ihmiseen, jonka "kanssa on hyvä olla", vaikka oikeammin ihmisen pitäisi juuttua sellaisen kanssa, JOTA ILMAN EI VOI OLLA. Pettäminen johtuu siitä, että on tyydytty ensin mainittuun.

      Parisuhteen suorittaminen lähinnä ällöttää.

      Minä vielä keski-ikäisenäkin haluan kohdata RAKKAUDEN. On minulla sellainen ollutkin pari kertaa. En enää hae korvikkeita. Parempi olla itsekseen kuin suorittaa jotain suhdetta.

      • ap.

        Johtopäätökseni on, että surullisen monet ihmiset ryhtyvät "parisuhteisiin" jääden loppuiäkseen toisilleen vieraiksi, vaikka ulkonaisesti ovat toisilleen "sopivia" ja "panostavat parisuhteeseen". Yleensä jengi näyttää tyytyvän ihmiseen, jonka "kanssa on hyvä olla", vaikka oikeammin ihmisen pitäisi juuttua sellaisen kanssa, JOTA ILMAN EI VOI OLLA.

        Samanlaisia suhteita havainnoinut liian monella parilla.


    • mies 34

      kyllahan jokainen kumppanin tarvitsee. mutta eri juttu etta mista loytaa sen sopivan kumppanin.

      Suomalaiset naiset usein liian vaikeita. siksi parempi katsella meren toiselta puolelta naisia.

      • Asiaaaa....

        Ulkomailta naisia hakevat sanovat välillä noin. Kertoo hyvin paljon ihmisestä. Se mitä projisoit suomalaisiin naisiin kuvaa todennäköisesti sinua. Valtaosalla suomalaisista on kuin onkin suomalainen kumppani.
        Katso peiliin ja hauku sitten vasta muita.


      • Casa Nueeva
        Asiaaaa.... kirjoitti:

        Ulkomailta naisia hakevat sanovat välillä noin. Kertoo hyvin paljon ihmisestä. Se mitä projisoit suomalaisiin naisiin kuvaa todennäköisesti sinua. Valtaosalla suomalaisista on kuin onkin suomalainen kumppani.
        Katso peiliin ja hauku sitten vasta muita.

        Nyt tuli kyllä keittiöpsykologiaa. Mulla on ollut sekä koti-, että ulkomaisia naisia. Valitettavasti jälkimmäiset ovat himpun verran aidompia. Suomalainen kallistuu enemmän muodollisuuteen.

        Suomen muijien ei juuri tarvitse lähteä ulkomaille, koska ulkomaisia äijiä, etenkin muslimeja täällä on runsaasti tarjolla. Ja jos ei muita saa, on valittava sellainen. Näitä on nähty. Sorry! :)


    • Jep, luovutin ja keskityn nyt muihin asioihin. Jos sattuu joku tulemaan vastaan, joku joka kiinnostuisi minusta, niin en ala tappelemaan vastaan vaan katson mitä tapahtuu, mutta odotukset ovat aika alhaalla. Realistiset, mutta alhaalla. Mielummin keskityn nyt opintoihin, ammatin luomiseen, harrastuksiin, kavereihin, perheeseen ja toivottavasti lähivuosina myös matkusteluun.

    • Huonot mahikset

      Suomi on paha paikka aikuiselle sinkulle.

      Baarit ovat huono juttu enkä tajua miksi niitä edes suositellaan sinkuille. Ensinnäkin, hyvin harvat menevät baariin yksin. Yleensä baareihin mennää kavereiden kanssa, eikä silloin vieras ihminen ole usein kovin tervetullut mukaan. Ja usein yksinään baarissa oleskelevaan ihmiseen liitetään negatiivisa mielikuvia vaikkei hän niitä ansaitsisikaan. Yksinäistä miestä pidetään "säälittävinä" ja naista taas jonain puolihuorana joka odottaa "lihatiskillä"...

      Ja sitten baareihin liittyen on toki se ryyppäyskulttuuri. Vaikuttaa siltä että monille suomalaismiehille on mahdotonta tehdä aloitteita selvänä. Suomen baareissa aloitteita tekevät lähinnä ulkomaalaiset miehet. Ja jos joku tekeekin baarissa aloitteen ja lähestyy, niin on oletuksena usein se että haussa on vain yhden illan juttu.

      Ulkomailla, kuten esim. Englannissa on paljon parempi baarikulttuuri. Siellä naapurusto ja kaupunginosien ihmiset tapaavat usein toisiaan pubeissa, tosin ilman sitä rajua kännäämistä. Siellä baarit olivat "olohuoneita" joissa ihmiset tapasivat toisiaan. Vieraillekin saattoi jutella ilman että pidettiin outona.

      Harrastusten suositteleminen sinkuille ei sekään ole kovin fiksua. Ensinnäkin, monet eivät ole kiinnostuneet säännöllisestä "harrastamisesta" lainkaan. Harva kuuluu johonkin urheiluseuraan. Monet käyvät nykyään salilla, mutta koska aikaa on rajatusti, niin haluaa ihminen yleensä keskittyä silloin harrastuksen kohteeseen, eikä jutteluun täysin vieraan ihmisen kanssa. Ja monet harrastavat yksinään, ilman että siihen liittyy mitään sosiaalista ympäristöä. Ja on vähän outoa ajatella että aloittaisi jonkin uuden harratustoiminnan (maksullisen jos kyseessä on esim. urheiluseura) vain sen takia että ehkä tapaisi siellä jonkun kiinnostavan ihmisen. Tämän vuoksi sinkuille harrastuksia suosittelevilla ihmisillä ei taida olla paskan vertaa käsitystä sinkkuna elämisestä.

      Aikuisella sinkulla ehkä ainoa yhtään luonteva paikka tavata on työ. Samalla työpaikalla olevan kanssa on jotain yhteistä ja tapaaminenkin on varmaa joka arkipäivä. Mutta sitten on se että jos kiinnostuu esimerkiksi alaisestaan, niin on aika pian potkut lähellä.

      Vähän vaikuttaa siltä että jos on vielä yli 30-vuotiaana sinkku, niin silloin pysyykin sinkkuna. Hyvät mahdollisuudet saada omanhenkistä ja ikäistä seuraa jäävät koulu- ja opiskeluaikoihin. Huono juttu aloittajan kaltaisille ihmisille, mutta niin se vaan on.

      • Hyvät mahkut

        Ja mistähän sinä tuon teorian vedät että hyvin harva menee yksin baariin ja yksinäistä katsotaan pitkään ja vähätellen baarissa???
        Oletko alkuunkaan edes käynyt yöelämässä ja heität mutu tuntumaa vai?
        Ensinnäkin hyvin moni menee baariin yksin useinmiten minä mukaanlukien. Juurikin syystä että jos satun löytämään mukavaa nais seuraa ei silloin ole muita häiritsemässä ja voin mennä ja tulla oman mieleni mukaan.
        Toisekseen baarissa on helppo mennä jutustelemaan muiden kanssa ja en ole koskaan kokenut sellaista että en olisi saanut lyöttäytyä ihmisten seuraan ulkopuolisena. Menenhän kuitenkin asiallisesti keskustelemaan iloisella mielellä eikä missään jeesus kännissä.
        Kolmannekseen baarissa on yksinäisten miesten lisäksi yksinäisiä naisia joiden kanssa on myös helppo mennä juttelemaan itseasiassa parempi kuin isoon porukkaan ja näinollen olen myös monta mukavaa naista yöelämästä löytänyt rinnalleni. Ikääkin on päälle 30 eikä seuran löytäminen baarista todellakaan ole mikään ongelma.


      • Huonot mahikset
        Hyvät mahkut kirjoitti:

        Ja mistähän sinä tuon teorian vedät että hyvin harva menee yksin baariin ja yksinäistä katsotaan pitkään ja vähätellen baarissa???
        Oletko alkuunkaan edes käynyt yöelämässä ja heität mutu tuntumaa vai?
        Ensinnäkin hyvin moni menee baariin yksin useinmiten minä mukaanlukien. Juurikin syystä että jos satun löytämään mukavaa nais seuraa ei silloin ole muita häiritsemässä ja voin mennä ja tulla oman mieleni mukaan.
        Toisekseen baarissa on helppo mennä jutustelemaan muiden kanssa ja en ole koskaan kokenut sellaista että en olisi saanut lyöttäytyä ihmisten seuraan ulkopuolisena. Menenhän kuitenkin asiallisesti keskustelemaan iloisella mielellä eikä missään jeesus kännissä.
        Kolmannekseen baarissa on yksinäisten miesten lisäksi yksinäisiä naisia joiden kanssa on myös helppo mennä juttelemaan itseasiassa parempi kuin isoon porukkaan ja näinollen olen myös monta mukavaa naista yöelämästä löytänyt rinnalleni. Ikääkin on päälle 30 eikä seuran löytäminen baarista todellakaan ole mikään ongelma.

        Pääkaupunkiseudun yöelämässä on tullut kyllä jo useampana vuotena pyörittyä, yksin ja seurassa. Toki minulla on vain oma kokemukseni (kuten sinullakin on vain oma kokemuksesi), mutta ihan oikeasta maailmasta ja ihmisistä se kokemus on peräisin.

        Baareista voi saada yhden illan juttuja, mutta harvoin mitään sen enempää. Keskustelun aloittaja ilmaisi viestissään ettei ole sellaisista kiinnostunut. Joten en niistä alkanut selittää.

        Yksinäisiä naisia ei ainakaan Helsingin baareissa näe. Ja harvemmin näkee yksinäisiä miehiäkään. Mutta olen kyllä useilta naispuolisilta ystävättäriltä kuullut että pitävät yksinään baarissa oleskelevia miehiä epäilyttävinä. Tai monesti yksinäiset miehet pilaavat kaikki mahdollisuutensa liialla alkoholilla ja kömpelöillä iskurepliikeillä. Se taitaa vaikuttaa naisten yleiseen asenteeseen miehiä kohtaan baareissa.


      • --m79
        Huonot mahikset kirjoitti:

        Pääkaupunkiseudun yöelämässä on tullut kyllä jo useampana vuotena pyörittyä, yksin ja seurassa. Toki minulla on vain oma kokemukseni (kuten sinullakin on vain oma kokemuksesi), mutta ihan oikeasta maailmasta ja ihmisistä se kokemus on peräisin.

        Baareista voi saada yhden illan juttuja, mutta harvoin mitään sen enempää. Keskustelun aloittaja ilmaisi viestissään ettei ole sellaisista kiinnostunut. Joten en niistä alkanut selittää.

        Yksinäisiä naisia ei ainakaan Helsingin baareissa näe. Ja harvemmin näkee yksinäisiä miehiäkään. Mutta olen kyllä useilta naispuolisilta ystävättäriltä kuullut että pitävät yksinään baarissa oleskelevia miehiä epäilyttävinä. Tai monesti yksinäiset miehet pilaavat kaikki mahdollisuutensa liialla alkoholilla ja kömpelöillä iskurepliikeillä. Se taitaa vaikuttaa naisten yleiseen asenteeseen miehiä kohtaan baareissa.

        Tätä olen joskus itsekin miettinyt, että onko tuo yksin baariin meneminen jotenkin "normaalimpaa" ja hyväksyttävämpää jossain muualla. Täällä pääkaupunkiseudulla siihen tunnutaan suhtautuvan lähtökohtaisesti vähän sillä tavalla, että "eiks sulla oo kavereita?" tai hämmästellen "miks sä oot yksin täällä?" (olettaen että tää kaveri on jotenki friikki).


      • Kristofer Taxfri
        --m79 kirjoitti:

        Tätä olen joskus itsekin miettinyt, että onko tuo yksin baariin meneminen jotenkin "normaalimpaa" ja hyväksyttävämpää jossain muualla. Täällä pääkaupunkiseudulla siihen tunnutaan suhtautuvan lähtökohtaisesti vähän sillä tavalla, että "eiks sulla oo kavereita?" tai hämmästellen "miks sä oot yksin täällä?" (olettaen että tää kaveri on jotenki friikki).

        Nimenomaan! Jos haluaakin mennä rauhassa yksin baariin, hänet voidaan käsittää friikiksi. Sitäkin nähty, että se friikki on kiva kohde kahden naisen porukalle tulla pätemään tai pummaamaan. Yksin oleva äijä on nähdään suojattomampana kahdelle muijalle.

        Ja sitä en käsitä, että yksi istuvaa miestä pidetään myrtsinä ja totisena alta aikayksikön. Siis yksin olevan pitäisi naureskella itsekseen ja aiheetta (pois lukien pään sisäiset), mitä ennen pidettiin hullujen tapana.

        Muuten, laivalla miehen yksin oloa ei juurikaan pidetä friikkimäisyytenä. Niissä naiset tuntuvat olevan enemmän vapautuneita, eikä jokaista miehen piirrettä tai olosuhdetta, esim. että mies on tullut yksin kapakkaan, pidetä automaattisesti negatiivisena.


      • ap.

        Hyviä ajatuksia! Näinhän se kaikki todellakin tuppaa olemaan.


    • "täti39"

      hienoa,että on monia näkökulmia.ainoo oikee pitkään parisuhteeseen lienee ralli rakasta,kärsi ja unhoita.näin meillä lähti kvarttaalikäyrä nousuun ilman, että olisi tarvinnut "viinalla avustaa".tuntuu,että nykyään luovutetaan liian helposti

    • tympääntynyt

      niin katsottu taloustyöKALUN osa elämässä varsinkaan niin heppoisin kriteerein kun nykypäivän sopimuksissa nykypäivän parisuhdemarkkinat pitävät sisällään en suostu alkamaan oikuttelevan, passiivis agressiivisen, tunne alihteluun taipuvaisen, lapsia haluavan, rahanhimoisen sohvaperunan kanssa. mikälli kokee arvomaailman sekä harrastukset omaa elämääni vastaaviksi voisin ehkä harkita. muuten kuten frankestainin hirviö sanoi" i`m done whit woman" on sitä muitakin keinoja tyhjentää kassit. ja en tarkoita homostelua.

    • 20v elinkautista ohi

      Turha jauhaa pashaa. tällä videolla koko totuus!

      http://www.liveleak.com/view?i=db6_1370665965&comments=1

      Kuka enää tänä pika-aikana mitään pysyvää suhdetta kaipaa. Otetaan vaan rusinat pullista ja käytetään toisiamme hyväksi.

      Jotkut tosin arvostaa sitoutumista ja kumppanuutta. Jotkut vaan sekoo päästä ja haluaa viettää villiä elämää.

    • Yksi tapaus

      Olen yli 50v mies ja infalidi.Luovutin kumppanin etsimisen jo teininä kun vammauduin,menetin toisen käden kuusankosken sairaalan lääkärien hoitovirheen takia.Muutoinkin kunnollista naista olisi vaikea löytää.Naiset tahtoo usein ravointoloihin joihin en itse tahdo,enkä mihinkään anniskelupaikkoihin sillä en juo.Nyt olen kohta 57 v täyttävä,ja täysin sopeutunut yksinäisyyteen.Voisi olla vaikeaa sopeutua parisuhteeseen oltuani niin pitkään yksin.Yhdenillan jututkaan kun ei kiinnosta pätkääkään.Ymmärrän kyllä yksinäiseksi itseään tuntevia,sillä he tahtovat olla kuin muut.Parempi on olla yksinään ja välttää monet murheet ja harmit.Yksinelelyyn tottuu,usko tai älä,ja voin tuon sanoa pitemmällä kokemuksella.ps en ole ruma,ja on ollut kyllä kiinnostuneita ,mutta elämäntapani on vakiintunut enkä voi sitä enään muuttaa,liian myöhäistä jo vaikka ikäisiäni yksinäisiä naisia onkin paljon,monet heistä leskiä..

    • -uskollinen-

      Toissatalvena kaaduin laskettelureissulla ja oikea käsi murtui ranteesta. Käsi oli kipsissä pitkät ajat. Silloin tuli mieleeni että nainen olisi hyvä kumppani.
      Vasuri tuntui niin vieraalta.

      • Waaa. . . . .

        Oikea on hiiri käsi


    • Aina on löytynyt

      Kyllä on taas yllättävän vaikeaa yksinkertainen asia. Jos harrastat kapakoita, löytyy kumppani todennäköisesti kapakoista, jos harrastat teatteri kumppani löytyy todennäköisesti teatterista, jos harrastat urheilua, kumppani löytyy todennäköisesti urheilusta. Ja ellei löydy, niin joka tapauksessa harrastat niitä asioita, joista pidät. Väkisin ei kannata mennä sen paremmin kapakkaan kuin teatteriin saatikka ryhtyä urheilemaan vain löytääkseen sieltä kumppanin.

    • PiIIuhaukka

      Ei kannata mennä kapakkaan jos haluaa muutakin kuin yhden yön suhteita. Toki niistäkin voi löytää mitä vain, mutta mieluummin haen seuraa vaikka maitokaupasta.

      En tosin ole turhan kriittinen suhteen kestävyyden kanssa. Harva sitä naimisiin menee ensimmäisen seurustelukumppaninsa kanssa.
      Sydänsurut on vain kestettävä. Jos suhde päättyy seuraavana aamuna, niin ei pitäisi olla ylivoimaista.

      Jos kuitenkin hakeudut suhteeseen, niin panosta siihen täysillä vaikka et uskoisi sen kestävän. Se kun voi muuttua kun kumppani huomaa, että et sinä paskempi olekaan.

      Nykyään haetaan aivan liian paljon pelkkää seksiä, eikä panosteta kumppaniin palaneen puupennin vertaa. Se on suuri virhe ja loukkaavaa.

      Yhden yön suhteetkin kannattaa ottaa vakavasti ja on paljon parempi kuin että on edes joitain suhteita kuin että haaskaa elämänsä yksin.

      Et voi koskaan tietää, että kuka on se oikea ellet edes yritä.

      • ap.

        Yrittää toki pitää mutta olen täysin eri mieltä tuosta "Yhden yön suhteetkin kannattaa ottaa vakavasti ja on paljon parempi kuin että on edes joitain suhteita kuin että haaskaa elämänsä yksin. "
        Herkälle ja tunteelliselle ihmiselle, jolle fyysinen, seksuaalinen läheisyys on enemmän kuin ruokailu- tai wc-toimitus yhden yön jutut eivät ole niin yksinkertaista.

        Miespuolinen ystäväni vertasi seksiä wcssä käymiseen, hänelle yhden yön jutut on ihan ok, täysin luonnollinen juttu ja tarve. Että tällaista.

        Itse haaskaisin elämäni satavarmasti suhteilemalla päättömästi kuin nykyisellä yksin olemisella.


    • RageTrolli. . . .

      Turha taas yleistää. Kyllä ihmiset seurustelevat. Jos susta tuntuu että jäit 'kelkasta' niin se on sun tunne. Elät harhamaailmassa jossa kaltaisesi seura ruokkii tätä käsitystä ettei enää ole mahdollisuuksia. Todellakin on. Jos olet vässykkä, etkä jaksa nähdä vaivaa, ole ilman. :)

      • --m79

        Eikös tässä nimenomaan ollut kyse siitä, että näkeekö sitä panostusta vaivan arvoiseksi? Jotku tietenki haluavat sen parisuhteen ja ovat valmiita tekemään töitä sen eteen, toiset eivät ehkä oikein välitä parisuhteista eivätkä myöskään ole valmiita näkemään vaivaa siihen ja toisilla taas parisuhteita on naaman edessä tarjolla valittavaksi, joten niiden eteen ei tarvitse vaivaa edes nähdä.


    • 53v

      Suomessa on iso ongelma se, ettei täällä enää ole yökerhoja, jossa
      kävisi aikuisia ihmisiä "haku päällä". Sellaisia oli pilvin pimein vielä 80-luvulla, ja monet niistä täyttyivät viikonloppuisin jo heti klo 22 jälkeen.

      Nyt koko ravintolaelinkeino on kuristettu henkihieveriin, eikä missään ole enää ihmisiä. Kierre ruokkii itseään: kun missään ei enää ole "menoa", moni sinkkukin jää mieluummin kotiin, kun lähtee autioon kaupunkiin kiertelemään puolityhjiä kapakoita.

      • Aapo2

        Osittain näin, mutta sinäkin taisit olla vasta parikymppinen 80-luvulla.

        Kyllä väkeä riittäisi edelleenkin, mutta yökerhoihin väki menee vasta puoliltaöin ja lähtee aamuneljältä. Kuka työssäkäyvä sellaista jaksaa, varsinkin arki-iltoina? Joskus esihistoriallisena aikana ravinteliin mentiin kahdeksan-yhdeksän maissa ja kotiin lähdettiin puoli yhdeltä. Jos juomisen jätti vähemmälle, niin töihin meneminen seuraavana aamuna ei ollut ylivoimaista.

        Tällä systeemillä väkeä löytyi eri paikoista jopa maanantai-iltaisin. Tänään ihmiset ovat liikkeellä vain lauantaiyönä, jos silloinkaan.

        Toinen syy on ravintolahintojen yletön nousu. Alkoholi nautittuna anniskelupaikoissa, varsinkin yökerhoissa, on nykyään tolkuttoman kallista yleiseen palkkatasoon verrattuna. Ei se ilmaista 80-luvullakaan ollut, mutta silloiseen palkkatasoon ja varsinkin Alkon hintoihin verrattuna huomattavasti edullisempaa.


      • ap.
        Aapo2 kirjoitti:

        Osittain näin, mutta sinäkin taisit olla vasta parikymppinen 80-luvulla.

        Kyllä väkeä riittäisi edelleenkin, mutta yökerhoihin väki menee vasta puoliltaöin ja lähtee aamuneljältä. Kuka työssäkäyvä sellaista jaksaa, varsinkin arki-iltoina? Joskus esihistoriallisena aikana ravinteliin mentiin kahdeksan-yhdeksän maissa ja kotiin lähdettiin puoli yhdeltä. Jos juomisen jätti vähemmälle, niin töihin meneminen seuraavana aamuna ei ollut ylivoimaista.

        Tällä systeemillä väkeä löytyi eri paikoista jopa maanantai-iltaisin. Tänään ihmiset ovat liikkeellä vain lauantaiyönä, jos silloinkaan.

        Toinen syy on ravintolahintojen yletön nousu. Alkoholi nautittuna anniskelupaikoissa, varsinkin yökerhoissa, on nykyään tolkuttoman kallista yleiseen palkkatasoon verrattuna. Ei se ilmaista 80-luvullakaan ollut, mutta silloiseen palkkatasoon ja varsinkin Alkon hintoihin verrattuna huomattavasti edullisempaa.

        Samaa mieltä tuosta järjettömästä puolen yön jälkeen riekkumisesta. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
        Sapettaa kun konsertitkin alkavat vasta 23 hujakoilla. Minulle passaisi vallan mainiosti nuo vanhat ajat. Puoli yhdeltä taksijonossa on ihan ok :)
        Ennen siis oli kaikki paremmin ;)


    • Asiaa monet kertoo,kyl se on vahemmal iällä vaikeaa löytää seuraa,naiset ei osaa edes keskustella.Baareis en käy.

    • Avoin , , , keskuste

      Avoin , , , keskustelu , , , Kaikille - Rikastuttamisiin :)

      Koe , , , M i e h i s y y s , , , , Isä Karisma < :)

      M Y Ö S - S I N K U T :) , , , NAINEN -LUOTATTAMUS -MIES - ARVOSTUS :)

      Ajatuksen lahja Palvele / Ymmärrä , , , itseä , , , sekä lähimmäistä :)

      Jaettu , , , rakkaus , , , (Hyvää hyvällä , , , Todellisuuteen )

      Tahdossa , , , Luottamus sekä Hyväksyminen , , , :)

      KOE ARVOKKAAKSI TUNTEMISEN KOKEMUS

      YKSILÖ :)

      "Kaunista ja Totta " Kilvoitellen

      1. Elämäntarkoitus

      2.Intohimo

      3.Nautinto ( Maut/ Makuisuus )

      4. Terve sielullisuus (aistit , , , :)

      5. Terve mieli kasvattaa terveen kehon sekä voimakkaan tahdon:)

      6 .Sydämellä näkevä , , ,

      7. Ihmisen keho heijasta selvästi mitä sen , , ,

      - Mitä tapahtuu hänen sillään

      8.Elimistö on , , , , sielunpuntari , , ,

      9. Kun ihminen kieltää terveytensä hän kuvittelee, , , (Hurmiokunnat , , , ?

      - Olevansa voimakkkaampi kuin , , , jumala :)

      10.Terve Itsetunto on elämänmittainen kumppani huolla

      - Rakauden energialla , , ,

      Varoitus :Rakkaudettoman keho on jäykkä:)

      Mahdollisuudet valmiiksi:)

      Kiitos juuri sinä olet tärkein - Lenkki

      A i t o , , , a r v o s t u s :)

      Yhtesösi kuva sekä Esimerkki

      Ylikansallinen suvaitsevaisuus !

      Aito-Moraale :)

    • Aivan. On tutun kuuloista juttua. Mutta, jos uskaltaa yrittää silloin, kun on se "sauma", voi yllättyä iloisesti. Ehkä. Mutta mitään siinäkään ei voi hävitä. Suurin virhe on aina se, ettei uskalla tehdä mitään, vaikka haluaisi. Minä olen pyrkinyt tällaista käyttäytymistapaa itsessäni muuttamaan, ja uskon että se johtaa vielä hyvään tulokseen!

    • 12121212

      Jos teilä on kieli taitoa.Ulkomailta nainen.Sieltä on tulioita vaikka kuinka paljon.Jätkää suomen neidot omaan rauhaan.Ehkä ne sitten joskus heräävät!!

      • Hah !

        No kuule sun kannattaa hoidella ensin oma kielitaitosi kuntoon ennen kuin ohjaat muita.


      • 12121212
        Hah ! kirjoitti:

        No kuule sun kannattaa hoidella ensin oma kielitaitosi kuntoon ennen kuin ohjaat muita.

        Kun on huono suomi,Englenska kun käy vain paremmin.Och svenska


    • Erilaisin ehdoin

      Ei kannata jättäytyä. Mutta kannattaa luoda ihan uudenlaisia parisuhdemalleja. Vanhanaikaiset, entisen mallin mukaiset sellaiset ovat menneen talven lumia, niillä ei ole mitään tekemistä tämän päivän maailman ja tarpeiden kanssa.

      • mikkihiiri

        Pari pitkää suhdetta takana ... toisesta suhteesta lapsia jotka teki 'poikanen' joka ei koskaan aikuistunut. Jäin lasten kanssa yksin selviytymään miten kuten ..Tavattiin kaupungilla aikanamme - kirjaimellisesti osuttiin vastakkain ... silloin ei vielä ollut nettiä eikä treffipalstoja kuin lehtien sivuilla ;)

        Seuraavan pitkän suhteen löysin suomi24 sivuilta :)
        Tässä suhteessa olikin sitten miestä tarpeeksi :)
        Itse kuitenkin tottuneena vetämään aina kelkkaa yksin mäkeä ylös ja eteenpäin varmasti jyräsin jalkoihini monessa asiassa enkä 'antanut' olla vihdoinkin se mies mitä aiemmin vierelle kaipailin. Toki muitakin ongelmia oli ja huonoina kumpikin tahoillamme riitelemään erosimme , asiat jäivät selvittämättä ja liian pienelle panostukselle .. erottiin muutamatkin kerrat ja kuitenkin taas palattiin yhteen ..

        Sitten jäin kokonaan yksin. Ajattelin vielä kerran ...

        Laitoin profiilin netin hienoon maailmaan ja sain kuin sainkin viestejä , kirjoittelinkin ja heti tivailtiin kuvia ja mittatietoja joka asiasta - ihminenhän mitataan treffimaailmassa senteillä ja kiloilla ja palkan euroilla ja omaisuudella ja koulutustasolla ... Ne minulle tärkeät kriteerit luonteen hyvyydestä ja ihmisen sisimmästä , ajatuksien sisällöstä .. miten itse kukakin tätä elämää katselee ja asioista ajattelee ... ne olivatkin yllättäen liki sivuseikka ...

        Huomasin saman asian että sivustolla oli yllättävän paljon samoja nimiä kuin reilu 6 vuotta aikaisemmin !!!

        Lähetän kuvani kerron rehellisesti kuka olen - piiii langoilla tyhjää ...
        Yllätten ei viestejä ..
        Sitten saapuu joka kenen kanssa juttu sujuu ja luulet jo enemmänkin kunnes tulee se pudotus ja huomaat olevasi tekemisissä jonkun todella oudon kanssa ..

        Tällä välin exä käy omalla tahollaan suomi24:sen listaa läpi tahollaan ja ihastuu ja pettyy ihastuu ja pettyy ja ihastuu ja petetään ...

        Itse en enää halua 'listoille' profiilia laittaa. Ehkä itsesuojeluvaisto kaikkein hulluimpia yhteydenottoja varten. Samalla ajattelee koko ajan että eikö tosissaan kelpaa kellekkään ... aikamoinen itsetunto saa olla että kestää nettitreffailun kolahdukset ..

        Ex ottaa yhteyttä ja käydään läpi ajatuksia ja huomataan että ei se ruoho aina ... kuitenkaan ...
        Turhaa tuhlata energiaa etsiäkseen uusia pettymyksiä kun voi yrittää selviytyä vanhoista asioistakin ja palata pari askelta taaksepäin. Kasvaa itsekkin ja antaa toisenkin kasvaa .. Tulee huomattua että mikä elämässä on tärkeätä ..

        Ei minusta ole enää treffipalstalle ... siellä ihmiset kehuvat kuinka harrastavat liki joka päivä jotakin kuinka työ on antoisaa ja haastavaa ja sitten mietin että mahtuuko sellaiseen elämään kuitenkaan ketään ..

        Alkuperäiselle toivon mukavia hetkiä itsensä parissa :) Oli opettavaa olla hetki yksin ja tutustua itseensä ilman toisen läsnäoloa - ehkä , toivottavasti , minullakin olisi nyt enemmän annettavaa toiselle kun omat ajatukset ovat selkiytymään päin.

        Totuushan on että ei se väkisin etsimällä ja kamalalla kiireellä löydy .. ehkä jonakin päivänä juuri kun et ollenkaan arvaa niin elämääsi lipuu se loppuelämäsi laiva , astu silloin kyytiin ja nauti matkastasi :)


      • Mitä se meinaa ?
        mikkihiiri kirjoitti:

        Pari pitkää suhdetta takana ... toisesta suhteesta lapsia jotka teki 'poikanen' joka ei koskaan aikuistunut. Jäin lasten kanssa yksin selviytymään miten kuten ..Tavattiin kaupungilla aikanamme - kirjaimellisesti osuttiin vastakkain ... silloin ei vielä ollut nettiä eikä treffipalstoja kuin lehtien sivuilla ;)

        Seuraavan pitkän suhteen löysin suomi24 sivuilta :)
        Tässä suhteessa olikin sitten miestä tarpeeksi :)
        Itse kuitenkin tottuneena vetämään aina kelkkaa yksin mäkeä ylös ja eteenpäin varmasti jyräsin jalkoihini monessa asiassa enkä 'antanut' olla vihdoinkin se mies mitä aiemmin vierelle kaipailin. Toki muitakin ongelmia oli ja huonoina kumpikin tahoillamme riitelemään erosimme , asiat jäivät selvittämättä ja liian pienelle panostukselle .. erottiin muutamatkin kerrat ja kuitenkin taas palattiin yhteen ..

        Sitten jäin kokonaan yksin. Ajattelin vielä kerran ...

        Laitoin profiilin netin hienoon maailmaan ja sain kuin sainkin viestejä , kirjoittelinkin ja heti tivailtiin kuvia ja mittatietoja joka asiasta - ihminenhän mitataan treffimaailmassa senteillä ja kiloilla ja palkan euroilla ja omaisuudella ja koulutustasolla ... Ne minulle tärkeät kriteerit luonteen hyvyydestä ja ihmisen sisimmästä , ajatuksien sisällöstä .. miten itse kukakin tätä elämää katselee ja asioista ajattelee ... ne olivatkin yllättäen liki sivuseikka ...

        Huomasin saman asian että sivustolla oli yllättävän paljon samoja nimiä kuin reilu 6 vuotta aikaisemmin !!!

        Lähetän kuvani kerron rehellisesti kuka olen - piiii langoilla tyhjää ...
        Yllätten ei viestejä ..
        Sitten saapuu joka kenen kanssa juttu sujuu ja luulet jo enemmänkin kunnes tulee se pudotus ja huomaat olevasi tekemisissä jonkun todella oudon kanssa ..

        Tällä välin exä käy omalla tahollaan suomi24:sen listaa läpi tahollaan ja ihastuu ja pettyy ihastuu ja pettyy ja ihastuu ja petetään ...

        Itse en enää halua 'listoille' profiilia laittaa. Ehkä itsesuojeluvaisto kaikkein hulluimpia yhteydenottoja varten. Samalla ajattelee koko ajan että eikö tosissaan kelpaa kellekkään ... aikamoinen itsetunto saa olla että kestää nettitreffailun kolahdukset ..

        Ex ottaa yhteyttä ja käydään läpi ajatuksia ja huomataan että ei se ruoho aina ... kuitenkaan ...
        Turhaa tuhlata energiaa etsiäkseen uusia pettymyksiä kun voi yrittää selviytyä vanhoista asioistakin ja palata pari askelta taaksepäin. Kasvaa itsekkin ja antaa toisenkin kasvaa .. Tulee huomattua että mikä elämässä on tärkeätä ..

        Ei minusta ole enää treffipalstalle ... siellä ihmiset kehuvat kuinka harrastavat liki joka päivä jotakin kuinka työ on antoisaa ja haastavaa ja sitten mietin että mahtuuko sellaiseen elämään kuitenkaan ketään ..

        Alkuperäiselle toivon mukavia hetkiä itsensä parissa :) Oli opettavaa olla hetki yksin ja tutustua itseensä ilman toisen läsnäoloa - ehkä , toivottavasti , minullakin olisi nyt enemmän annettavaa toiselle kun omat ajatukset ovat selkiytymään päin.

        Totuushan on että ei se väkisin etsimällä ja kamalalla kiireellä löydy .. ehkä jonakin päivänä juuri kun et ollenkaan arvaa niin elämääsi lipuu se loppuelämäsi laiva , astu silloin kyytiin ja nauti matkastasi :)

        Totuuden oloinen tarina, mutta-mutta; toi nimimerkki ...


      • Eiku tähän se oli
        mikkihiiri kirjoitti:

        Pari pitkää suhdetta takana ... toisesta suhteesta lapsia jotka teki 'poikanen' joka ei koskaan aikuistunut. Jäin lasten kanssa yksin selviytymään miten kuten ..Tavattiin kaupungilla aikanamme - kirjaimellisesti osuttiin vastakkain ... silloin ei vielä ollut nettiä eikä treffipalstoja kuin lehtien sivuilla ;)

        Seuraavan pitkän suhteen löysin suomi24 sivuilta :)
        Tässä suhteessa olikin sitten miestä tarpeeksi :)
        Itse kuitenkin tottuneena vetämään aina kelkkaa yksin mäkeä ylös ja eteenpäin varmasti jyräsin jalkoihini monessa asiassa enkä 'antanut' olla vihdoinkin se mies mitä aiemmin vierelle kaipailin. Toki muitakin ongelmia oli ja huonoina kumpikin tahoillamme riitelemään erosimme , asiat jäivät selvittämättä ja liian pienelle panostukselle .. erottiin muutamatkin kerrat ja kuitenkin taas palattiin yhteen ..

        Sitten jäin kokonaan yksin. Ajattelin vielä kerran ...

        Laitoin profiilin netin hienoon maailmaan ja sain kuin sainkin viestejä , kirjoittelinkin ja heti tivailtiin kuvia ja mittatietoja joka asiasta - ihminenhän mitataan treffimaailmassa senteillä ja kiloilla ja palkan euroilla ja omaisuudella ja koulutustasolla ... Ne minulle tärkeät kriteerit luonteen hyvyydestä ja ihmisen sisimmästä , ajatuksien sisällöstä .. miten itse kukakin tätä elämää katselee ja asioista ajattelee ... ne olivatkin yllättäen liki sivuseikka ...

        Huomasin saman asian että sivustolla oli yllättävän paljon samoja nimiä kuin reilu 6 vuotta aikaisemmin !!!

        Lähetän kuvani kerron rehellisesti kuka olen - piiii langoilla tyhjää ...
        Yllätten ei viestejä ..
        Sitten saapuu joka kenen kanssa juttu sujuu ja luulet jo enemmänkin kunnes tulee se pudotus ja huomaat olevasi tekemisissä jonkun todella oudon kanssa ..

        Tällä välin exä käy omalla tahollaan suomi24:sen listaa läpi tahollaan ja ihastuu ja pettyy ihastuu ja pettyy ja ihastuu ja petetään ...

        Itse en enää halua 'listoille' profiilia laittaa. Ehkä itsesuojeluvaisto kaikkein hulluimpia yhteydenottoja varten. Samalla ajattelee koko ajan että eikö tosissaan kelpaa kellekkään ... aikamoinen itsetunto saa olla että kestää nettitreffailun kolahdukset ..

        Ex ottaa yhteyttä ja käydään läpi ajatuksia ja huomataan että ei se ruoho aina ... kuitenkaan ...
        Turhaa tuhlata energiaa etsiäkseen uusia pettymyksiä kun voi yrittää selviytyä vanhoista asioistakin ja palata pari askelta taaksepäin. Kasvaa itsekkin ja antaa toisenkin kasvaa .. Tulee huomattua että mikä elämässä on tärkeätä ..

        Ei minusta ole enää treffipalstalle ... siellä ihmiset kehuvat kuinka harrastavat liki joka päivä jotakin kuinka työ on antoisaa ja haastavaa ja sitten mietin että mahtuuko sellaiseen elämään kuitenkaan ketään ..

        Alkuperäiselle toivon mukavia hetkiä itsensä parissa :) Oli opettavaa olla hetki yksin ja tutustua itseensä ilman toisen läsnäoloa - ehkä , toivottavasti , minullakin olisi nyt enemmän annettavaa toiselle kun omat ajatukset ovat selkiytymään päin.

        Totuushan on että ei se väkisin etsimällä ja kamalalla kiireellä löydy .. ehkä jonakin päivänä juuri kun et ollenkaan arvaa niin elämääsi lipuu se loppuelämäsi laiva , astu silloin kyytiin ja nauti matkastasi :)

        Todella epäselvä juttu. Oletko mies vai nainen?


    • oma kokemus

      Kyllä ihmisen elämä on mielekkäämpää kun on luottamuksellinen rakastettava parisuhde,
      vanhemuuten rakkaus vain syvenee ja toinen tulee ainavaan tärkeämäksi kumpaniksi,
      yksin ihmisen elämä on henkisesti paljon köyhempää,

      • T i l a a !

        Riippuu kuule ihan parisuhteesta ja sen rakastettavuusasteesta. Yksinäisyys ei tee ihmisestä henkisesti köyhempää, sen tekee liian ahtaat rajat, toisiaan liian lähellä olevat karsinan reunat, joihin kaksi ei mahdu pyörimään eikä liikkumaan.


      • Täh ?

        Todella epäselvä juttu. Oletko mies vai nainen?


    • Sa....

      Kyllä on haasteet huomattu, ja syytkin itselläni sinkkuna pysymiseen ovat avauksen kaltaiset. Nautin yksinolosta ja vapaudesta. Olen ollut suhteessa, ja vaikka itse sanonkin, olen hyvää parisuhdemateriaalia; teen kotitöitä, kaapista ei löydy luurankoja, raha- ja työasiat on kunnossa, osaan huomioida myös toisen ihmisen, osaan tehdä kompromisseja, viihdyn kotona, ja osaan pusutellakin ;)

      Baareissa olen käynyt enää hyvin, hyvin harvoin, vaikken täysraitis olekaan, aika vähän alkoholi maistuu. Eipä ole saunaolutkaan tullut tavaksi, vaikka joskus maistuukin.
      Ja juu, minua ei siis ainakaan baarista löydä, ei tule lähdettyä edes työpaikan kekkereihin enää. Minut löytää... kröhöm... kotoa ;) ... ja koiran kanssa lenkiltä, 2.5h yhteensä joka päivä. Kaupasta, elokuvista, pihahommista, sählystä, siinäpä ne. Eli ts. ei taida löytää :/ Nettitreffejä koitin aikani, ja totesin että joutuu tekemään pikkusen liian paljon töitä, että edes vastauksen saa... tästä viimemainitusta voittekin ehkä päätellä sukupuoleni ;)

      Sinkkuna mennään ja nautitaan elämästä. Joku sanoi että hukkaan menen, kauniisti sanottu, but I beg to differ...

      • ap.

        Minutkin löytää kotoa :D
        Taitaa olla sinkkuuden syy liian usein monella ;)

        Minullekin on sanottu että hukkaan menen, mutten itse halua ajatella niin. Olenhan sentään olemassa itselleni ja läheisilleni ja heidän elämäänsä ilahduttamassa :)


    • Järkyttävän upea

      Kuullostaa niin tutulta. Eronjälkeistä elämää on kulunut kohta puoli vuosikymmentä, ikää parin kk:n kuluttua 40. Pitkään on ollut mielessä ottaa se ilmoitus pois, sitten joskus tulee naisen yhteydenotto - muuten se ei toimikaan. En enää edes oikein jaksa kirjoitella naisillekaan, joille tulee kymmeniä yhteydenottoja.

      En haluaisi lakata haluamasta, en halua luovuttaa mutta ei tässä tyhjän hakkaamisessa ole mitään järkeä. Osaltaan kehitys on mennyt jo eteenpäin, hyvin usein katson iltaisin lastenhoidon jälkeen vain TV:tä - aivan tyytyväisenä.

      Totta kai voi syyttää naisiakin, yleisesti. Nettideittailu ohjaa varmasti kollektiivisesti käyttäytymistä ja ehkä nyt naisilla historian helpoin hetki löytää seksiseuraa, jota ei kannata väheksyä koska sitä muutakin seuraa tulee helpommin. Ei tässä täydellisiä olla, ei taida olla sitä 20 senttiä taskussa (mutta 40k€ tilillä), mutta olen pitkä (en tajua tätä naisista koskaan..mikä siinä on?), ylemmässä johtoasemassa mutta valitettavasti alle 80k€ vuosituloilla, omaan korkeakoulututkinnon (siis ei mikään tradenomi), liikun ja jos ei ole loukkaantumisia päällä, olen jopa oikeasti lihaksikas (..siristetään niitä silmiä nyt..olen olen!). Mutta naisia ei ole koskaan ollut ns. runsaasti. Tai edes paljoa. Yksi on riittävästi, mutta suurimman osan aikuiselämää ei ole ollut sitten riittävästikään.

      Nuoret, siis alle 3-kymppiset: älkää te vielä luovuttako. Meitä hiukan vanhempia on jättämässä tätä areenaa muutenkin.

      Naiset, kun miehet löytävät keinon olla haluamatta seksiä, niin silloin ymmärrätte ehkä paremmin, mitä on olla miehenä hakemassa naisia. Vielä sitä OFF-nappia ei ole löytynyt, biologia tekee tehtäväänsä.. typerä biologia.

      Pahoittelen sisällön löysyyttä. Ajatukset eivät oikein suostu keskittymään aiheeseen.

    • jeeas
    • Itse olen mies, muutamaa vuotta vaille 40. Raitis, savuton ja ainakin omasta mielestäni mukava ja kiltti. Kiltti muttei mikään lapanen.. Lapseton eikä koskaan ole kihlattu. Eikä raittiuteen ole syynä alkoholiongelma eikä uskonto. Omaan suuren, hellän ja herkän sydämen, suuret tunteet. Pidän lapsista ja olen halunnut jo 15 vuoden ajan vaimon, lapsia ja rakkautta huokuvan kodin. Baareissa en ole koskaan käynyt etsimässä naista, sillä oman taustan huomioiden en halua tavata mitään baarikärpästä. Oikeassa elämässä ei ole ollut sellaista tilaisuutta jossa olisin tavannut naisen niin että siitä olisi tullut jotain. Täällä virtuaalielämässä taas tuntuu olevan todella helppo asettaa tarkkoja kriteereitä toivomastaan puolisosta. En halua esittää ketään muuta kuin olen, haluan olla rehellinen joka asiassa mutta minulla ei ole tätä paljon puhuttua "markkina-arvoa". En omaa huonoa itsetuntoa, vaan yritän olla realistinen..

      Olen lopettanut etsimällä etsimisen, siitä ei tullut kuin paha mieli ja paniikki. Olisi aivan mahtavaa viettää aikaa toisen ihmisen kanssa mutta mukavan naisen löytyminen on todella vaikeaa joten en viitsi enää etsiäkkään. Kulutan aikaani oman elämän elämiseen ja toivon että jostain nurkan takaa se Elämän Nainen tulisi vastaan.

      • ap.

        Toivottavasti löydät etsimäsi.


    • Ninde77__

      En haaskaa enää energiaani... ikää mulla kohta 38 ja yksi lapsi menneestä suhteesta. Ei kiinnosta enää kusipäät ja kieroon kasvaneet petturimiehet, koska niitähän ne kaikki on. Ehkä jossain voi jokunen hyvä mies ollakkin, mut en jaksa etsiä. Elämä meni nyt vaan näin, että arvet jäi niin syviksi, ettei vuosien yksiolokaan niitä ole parantunut. Siksi ei miehiä enää mulle!

      • Lähdetkö kähville?

        Kyllä vöi pyytteessä elää jös hälyää.


    • Haile15888

      Olen itse 27v. sinkkumies. En ole huolestunut omasta tilanteestani. Käyn baarissa kerran-pari kuukaudessa, joskus viel harvemmin. En tiedä, mistä se johtuu sit tällä hetkellä, mutta mulla ei ole ollut mittään ongelmia saada naisseuraa sieltä. Kaippa kun itsevarmuus ja itseluottamus on kunnossa, ja seuraa naisten tekemisiä, kehonkieltä ja katsetta -iskee oikealla hetkellä niin siitä se sit lähtee :)

      Mulle kumminkin tuottaa enemmän ongelmia se valinnanvara. Olen käynyt useilla (n.20) nettideiteillä myös, vain kahden kanssa sitä kautta sain parin-kolmen kuukauden säädön aikaiseksi. Olen hyvin vaativa, pisin suhde on vain 1,5v. Tiedän ja tunnen itseni, milloin en halua enempää kuin yhden illan jutun tai milloin haluan suhteen jonkun kanssa. Olen perfektionisti, ja se vaivanee minua liiaksi. Etsin ja etsin kunnes löydän itselleni sopivan ja ulkonäkö kieltämättä on tärkeä asia mulle ihan jo ensivaikutelman vuoksi. En ole pinnallinen, vaan jos pidän huolta urheilullisesti, vaadin sitä myös naiselta.

    • niilin

      Avioeron jälkeen olin ensimmäistä kertaa elämässäni keskittynyt muihin asioihin kuin miehen metsästykseen. Niin eikös sitten ensimmäisenä iltana kun uskaltauduin baariin niin tuli jo toinen pyytämään avioon. Tapailimme hetken aikaa, mutta homma kaatui siihen, että annoin vääriä signaaleja kun en tiennyt mitä halusin. Nyt kuitenkin kaduttaa ja tiedän kuinka harvinaista suomessa on törmätä baarissa nimenomaan suomalaiseen mieheen joka kaipaa vakavaa suhdetta. Olen vasta 26 joten koen ettei minun tarvitse vielä luovuttaa. Minun mielestäni jonkun pitäisi kehittää joku paikka missä sinkut jotka etsivät jotain vähän vakavampaa, voisivat tavata rennosti jonkun tekemisen parissa ja tutustua ilman alkoholia. Onko ainoa paikka liittyä eurosinkkuihin?

    • "parisuhteessa"

      Itse kyllästyin etsimiseen jo 30:nä ja olenkin elellyt ns. puolisuhteessa,en siis (veskushown sukupuolisuhteessa) pelkästään mutta kuitenkin epätyydyttävässä suhteessa kun olen myös laiska ja tämäkin menettelee kuin ilman naista lainkaan.

      Tiedän että kaltaisani suhteita on monia vaikka eivät kehtaa myöntää kuin näin anonyymisti.

      Juttuni alkoi jo 25 vuotiaana ja niin sitä vaan elämä rullasi 20 vuotta etiäpäin ja ilman mitään sitoomuksia tai suurempaa intohimoa,mitä nyt silloin ihan alussa oli kylläkin.

      Molemmat kyllä ollaan masentuneita osittain olotilaamme,on tämä elämä hullua.

      Säälittävää juu tiedetään,se joka tuomitsee saa itse elellä teatteriaan ja leikkiä onnellista,siihen ei usko kukaan.

      Mikä sitten on ihmiselle hyvä jos sitä parasta ei vaan ole olemassakaan?

    • naisilla helpointa

      Haastavaa kumppanin etsiminen on vain miehille. Naisille se on helpompaa, kuin mikään muu asia maan päällä.

    • Himönyssijä

      Kyllä pyytteessä vöi elää jös hälyää.

    • praktiikkaa on

      Oltuaan parisuhteessa muutaman kerran, tultuaan jätetyksi ja jätettyään vastavuoroisesti ihminen nuolee haavojaan tai etsii korvaavia kokemuksia. Jossain vaiheessa lakkaa etsimästä mitään ja alkaa elää omaa elämäänsä, eikä muodosta identiteettiään kenenkään toisen varaan. Kun ahdistukset on menneet ja hakuvalo lakkaa palamasta moni huomaa, että elämä on aika mukavaa ja helppoa, kun ei tarvitse säätää jatkuvasti joitakin asioita. Omasta mielestäni olen alkanut ajatella, että oma rauhallinen elämä, jossa voin elää kuten itse haluan onkin huomattavasti parempi vaihtoehto, vaikka siinä ei ole läheisyyttä, seksiä eikä mahdollisuutta jakaa asioita päivittäin, mutta ei ole ahdistavia keskusteluja, epäilyjä, luopumista ja uhrautumistakaan. Suhteiden hakemisen ja loppumisen vaiheissa parisuhde kasvaa jättiunelmaksi, jollainen se ei kuitenkaan ole - pitemmän päälle koskaan. Kaikkea ei tarvitse eikä voi saada tässä elämässä. Onni on hyvin usein omassa taskussa. Pitää vain kaivaa se sieltä esiin. Hyvää jatkoa kaikille etsijöille, löytäneille ja niille, jotka eivät etsi, mutta löytävät silti.

      • ap.

        Hyvä ja paikkansa pitävä kirjoitus!
        Hyvää jatkoa sinullekin :)


    • Suusastaja

      Kaikkee pitää koittaa ainakin kerran ;)

      • suusastaja

        En ymmärrä miksi ravintolaan tai baariin ei voisi mennä alkuillaksi käymään ja lähteä kun ihmiset alkaa humaltumaan. Jos mihinkään ei suostu menemään niin kyllä sitten yksin saa olla?? Ravintolat ja baarit ovat tapaamispaikkoja. Kaupassa käydään ostoksilla, salilla reenataan ja vain kattellaan perseitä ;)


      • outoo on
        suusastaja kirjoitti:

        En ymmärrä miksi ravintolaan tai baariin ei voisi mennä alkuillaksi käymään ja lähteä kun ihmiset alkaa humaltumaan. Jos mihinkään ei suostu menemään niin kyllä sitten yksin saa olla?? Ravintolat ja baarit ovat tapaamispaikkoja. Kaupassa käydään ostoksilla, salilla reenataan ja vain kattellaan perseitä ;)

        Ihmettelen kans, että mitä pahaa baareissa ja tansseissa on. Itse kohtasin mieheni naistentansseissa. Tosin tästä on nyt jo aikaa yli 25 vuotta. Onko maailma siis jotenkin muuttunut tällä välin? Veikkaan, että suurin osa ravintoloissa kävijöistä on kuitenkin ihan kunnollisia alkoholin kohtuukäyttäjiä. Eiköhän ne kovimmat juopot lymyä kotona viron viinojen parissa.


    • ap.:lle sellaiset terveiset ettei elämää kannata tuhlata tyhmiin miehiin eikä varsinkaan muuttaa itseään siihen suuntaan mitä itse ei halua elää. Vuosia sitten kun ensitreffeillä naiselle paljastui etten käytä alkoholia ollenkaan, alkoi hän opettamaan minua juomaan. Tämä olisi hyvä vaihtoehto ja tämä olisi hyvän makuinen ja tätä kannattaisi kokeilla jos vaikka pitäisit.. Hei haloo?? Eikö se ole sama asia jos vegetaristin veisit grillijuhliin missä olisi pelkkää lihaa eri muodoissa eikä kasviksista tietoakaan? Siellä sitten kertoisit kuinka hyvää mikäkin liha on..

      Emmekö me voi arvostaa toista ihmistä juuri sellaisena kuin hän on? Olemme kaikki erilaisia, se on meidän heikkous ettei ole tehtynä yhtä ja oikeaa kirjaa siitä miten tulet toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa mutta se on taas meidän rikkaus että olemme kaikki erilaisia. Omaamme erilaiset arvot, tavat ja toiveet.

      Itse haluaisin kerran tai kaksi vuodessa käydä euroopassa viikonloppumatkalla, kaupunkikohteissa, tutustumassa museoihin, paikalliseen elämään ja ympäristöön. Siinä olisi riittävästi matkustelua ulkomailla, kotimaassa taas voisi ottaa eväskorin mukaan ja kävellä lähimpään metsään tai meren/järvenrantaan katsomaan auringonlaskua tai muuten vain oleilemaan kunhan seura on oikea. Tosin harvalle naiselle tälläinen riittää, yleensä pitää matkustaa pidemmälle ja vielä pidemmäksi aikaan. ap.:n kaltaisen naisen kuin jostain löytäisi..

      • suusastaja

        Kävin ravintoloissa säännöllisesti ja ei lähtenyt naista mukaan. Kävin jutteleen monelle ja ne huomas heti, että etsin yhden illan seuraa. Sitten mulle tuli jutteleen yksi pyöreä tyttönen ja en ollut ronkeli vaan lähdin mukaan ja kivaa oli. Asiasta juteltiin hänen kanssaan ja hän sanoi, että hänelle voi tulla jutteleen, muttei lähde mukaan vaan ottaa sitten jonkun mukaansa kun tuntuu siltä. Miehen kuulemma kun saa koska vain mukaansa vähän paneen ;)


      • ap.

        No ei todellakaan aleta muuttamaan itseämme toiselle mieluiseksi vaan ollaan omina itsenämme! Tsiisus kuinka tyhmä nainen joka yritti saada sinua juomaan..en voi kuin ihmetellä.
        Tosin omat kaveritkin ovat joskus tuputtaneet juomaan mutta ovat ymmärtäneet yskän kun olen lähtenyt nostelemaan. Eipä minua kiinnosta heidän kanssaan enää minnekään lähteäkään. Onneksi on muutama ihan oikea ystävä joiden kanssa voi käydä tapahtumissa.
        Jotkut ei vain kestä sitä että toisilla on itsehillintää ja muutakin elämässä kuin pään sekoittaminen.

        Jo totta, toisia tulisi arvostaa sellaisina kuin he ovat. Erilaisuus on rikkaus.


    • oijk

      Itse olen 35- vuotias sinkku ja voin allekirjoittaa sen, että sellaisen suhteen, jossa on molemminpuolinen kiinnostus on vaikeaa löytää. Itse en ole menettänyt kuitenkaan toivoa, vaikka välillä tuleekin epätoivoinen olo.Käyn itse kapakoissa ja voin sanoa, että seksisuhteita saa, mutta kunnollisen parisuhteen mahdolisuus on pieni ainakin kapakoissa. Minulle on myös käynyt niin , että jos en ole suostunut seksiin miehen kanssa ekana iltana , niin minut on jätetty:(

      • oksettavaa!

        Kuka tuollaista kapakoissa ramppaavaa horoa haluaa? Hyi h*******! Yksikään itseään kunnioittava nainen ei jaa itseään missään kapakoissa tai yökerhoissa, koska se antaa todella halvan kuvan naisesta.


      • .N23.
        oksettavaa! kirjoitti:

        Kuka tuollaista kapakoissa ramppaavaa horoa haluaa? Hyi h*******! Yksikään itseään kunnioittava nainen ei jaa itseään missään kapakoissa tai yökerhoissa, koska se antaa todella halvan kuvan naisesta.

        Jaa että vain miehillä on oikeus haluta seksiä? Tyypillistä miesten logiikkaa.


      • oijk
        oksettavaa! kirjoitti:

        Kuka tuollaista kapakoissa ramppaavaa horoa haluaa? Hyi h*******! Yksikään itseään kunnioittava nainen ei jaa itseään missään kapakoissa tai yökerhoissa, koska se antaa todella halvan kuvan naisesta.

        Todella törkeä kommentti sinulta. En todellakaan ole horo ja seksiä en anna kenellekään helposti. Osin syy yksinäisyyteeni on se , että en ole tyytynyt viinaa litkiviin miehiin, jotka eivät tiedä rakkaudesta mitään. Itse en käytä alkoholia ollenkaan.


      • ap.

        Ihan hyvä vaan että nuo seksin perässä olleet miehet paljastivat karvansa tarpeeksi aikaisessa vaiheessa.Mitäpä sinä tuollaisilla miehillä muutenkaan tekisit jos suhdetta kaipaat. Seksi tulee sitten aikanaan kun on tutustuttu kunnolla. Hyvää kannattaa odottaa.


    • olet metsässä

      "Tuntuu että samanhenkisten, aikuisten sinkkujen kohtaaminen on niin vaivalloista, että osa luovuttaa ja alkaa harrastelemaan mitä itse vapaa-aikanaan mielii, eikä enää haaskaa energiaansa neulan etsimiseen heinäsuovasta."

      Ala harrastelemaan mitä mielii, niin voi löytyä kumppani. Olet kova luu jos lähdet etsimään ja löydät.

      • ap.

        Vaikea kuitenkin "alkaa harrastelemaan" kun on jo omia harrasteita työn ja muiden velvotteiden lisäksi ja aika on rajallinen. Nukkuakin pitäisi..
        nojoo.. ideana ihan hyvä mutta käytännössä vaikea harrastella mitä sattuu ilman oikeaa mielenkiintoa motiivina miehen löytäminen :) helpompaa olisi sitten kai mennä sinne karmeimpaan juottolaan puolen yön jälkeen katselemaan kun kanat hinkkaa toisiaan vasten puolipukeissa
        ja kukot kuolaa rivissä :P
        Ja mitä tekisin minä..toivoisin että olisin nukkumassa :D


    • ikuisesti yksin?

      Puhut asiaa, saman ongelman olen itsekin huomannut enkä edes ole vielä 30 . Mieluummin vietän vapaa aikani harrastusten ja ystävien parissa kun lähden juottoloihin miestä etsimään, miksi etsiä paikasta jossa ei itsekään viihdy! Nykyään on vaan tosiaan Se ongelma että mistä niitä miehiä sitten löytää jossei baareissa jaksa/kiinnosta juosta. Välillä,tämä nettitouhukin tuntuu niin teennäiseltä. Tuo sinun tekstisi on ku omaa lukisi, seksisuhteita olisi kyllä tarjolla mutta en harrasta. Omalla tavallani olen luovuttanut ja elän omaa elämääni ilman ylimääräisiä etsintöjä vaikka olisihan Se kiva välillä jonkun kainaloon käpertyä...

      • ap.

        Vaikeaa on tuo tavallisten, selväpäisten miesten kohtaaminen :/


    • tympääntynyt

      itse tullut että omakehu, ylimielisyys, valtapeliasetelmat ja muu arjen riittämättömyys empatiaan nykypäivänä pakostakin ajaa esittämään kysymyksen itseltään. haluanko tosiaan parisuhdetta, kakaroita, asuntovelkaa, kahta liisattua kotteroa pihaan. sitten 25 vuoden päästä kun pirpanat maailmalla ja väljehtynyt parisuhde rupeaa ratkeamaan liitoksiltaan kuten se rintamamieskämppä joka ostettiin kun halvalla sai, pettämisten" ja naiset kuulolla, kyllä te kanssa...", sen hetkisten talousriitojen, exe. niin on ihme että suomessa edes on toimivia pitkäikäisiä parisuhteita. nooh. kohta on suomessa 1,8 miljoonaa maahanmuuttajaa jotkä sikiämisellään ja populallaan hoitaa tämänkin epäkohdan.

      • ei kummankan kaa

        tai voi katsoa liv:iltä ohjelmaa kumman kaa ja vetää omat päätökset.


    • HIUJFDKA

      EI OLE!

    • yh40

      Juu, onhan se semmoista tuo parisuhdeleikki. Kun on usemman vuoden ollut itsekseen ilman mitään suhteita, niin tajuaa, ettei parisuhteen tavoittelu ole ollenkaan niin itsestäänselvyys, kun usein ajatellaan. Ensinnäkin olet vierautunut koko kulttuurista, toiseksi ei sua kukaan huoli ja kolmanneksi et kelpuuta itse ketään. Siinä on jo yhtälöä kerrakseen ja samalla on jo unohtunut, miksi ylipäätään pitäisi ketään katsella. Tokihan sut leimataan epäonnistujaksi ja erilaiseksi, mutta näitä jälkimmäisiähän me olemme kaikki. Ja kun elämässä on muutakin sisältöä, niin asia ei juuri ahdista. On oma vapaus ja kun siitä aikansa nauttii, niin ei enää kaipaakaan muuta. Paitsi joskus, kun kuningasajatus katoaa ja iskee heikko hetki. Silloin ei kannata katsella telkkarista pariutumisdraamoja vaan kannattaa hakeutua peiton alle ja laittaa nukkumaan. Aamulla taas ei tule pieneen mieleenkään moiset hullutukset.

      • ap.

        Totta, olemme parisuhdekulttuurista vieraantuneita, mikä ei varmastikaan ole pelkästään huono asia(ainakaan kun ajattelee pikasuhdekulttuuria).
        EIkä ketään ole pakko katsella ,ainakaan ketään epäsopivaa.

        Onko siinäkään ylipäänsä mitään suhdeonnistumista, jos ottaa sen jonkun epäsopivan joka nyt vaan sattuu olemaan tarjolla, vain ja ainoastaan sen vuoksi että kuuluu johonkin seurustelevien "normaalien" joukkoon.

        Minua harmittaa se, etten kohta osaa edes keskustella miehille. Aiemmin olin todella hyvä keskustelija, aiheesta kuin aiheesta. Edelleen luen ja omaan mielipiteitä ja otan selvää asioista, ilmiöistä, seuraan historiaa, tiedettä jne. mutta se turkasen keskustelutaito on hiukka hakusessa.
        Small-talk..mitä hemmettiä sekin on? Puuta heinää ja ilmoja pitelee, mitä sillä kukaan tekee..miksi kaiken pitääkin olla aina niin helppoa, kevyttä ja mitäänsanomatonta?


    • Masentunut mies 25v

      "Haastavaa kumppanin etsiminen on vain miehille. Naisille se on helpompaa, kuin mikään muu asia maan päällä."

      Juuri tuota olen itsekkin täällä toitottanut vaikka kuinka paljon. Ei ole pienintä toivoakaan löytää sitä kumppania kun kärsii pahoista sosiaalisista peloista sekä ahdistuksesta ja on ulkonäöltään täysin keskinkertainen. Ylipainoakin on päässyt kertymään pari kiloa. Ei kukaan nainen halua kaltaistani miestä.

      • Masentunut mies 25v

        Kai tässä on muutaman vuoden sisään tapettava itsensä.


      • ap.
        Masentunut mies 25v kirjoitti:

        Kai tässä on muutaman vuoden sisään tapettava itsensä.

        :( kauheita kommentoit.
        Kai elämässä nyt muutakin on kuin vastakkainen sukupuoli!
        Ajatteles että sentään synnyit suht tasa-arvoiseen maahan ja vielä tänä päivänä ainakin voi sanoa että hyvinvointivaltioon. Ei sentään tarvitse nälänhädässä kärvistellä ja kaatopaikalla roskia tonkia. Ajattele hiukan omaa kuplaasi pidemmälle. Sulla on asiat aika hyvin loppujen lopuksi.

        Hakeudu mielenterveystoimistoon ammattilaisen juttusille! Ystäväni pääsi paniikki ahdistushäiriöstä terapian avulla eroon. Toinen ystäväni selvisi pahimmasta masennuskaudestaan terapian avulla. Se on mahdollista! Tsemppiä!


    • ei erakko

      Ei kannata hakemalla hakea, se tulee jos on tullakseen, ta sitten ei.
      Parempi yksin kun huonon kaverin kanssa, imetyttää sanonta, että ihminen ei ole luotu yksin olemaa?
      Kyllä minä tykkään olla välillä ja suurimman osan olla yksi, ei jaksa kuunnella puhetta puhumisen vuoksi, kuten usea harrastaa ja kehuvat kavereiden määrällä, joka tuutista kun tulee turhaa lätinää jolla ei ole mitään merkitystä , korkentaan ajan hukkaa.
      Hyvä kirja on parempi kun tyhjän lätinä, sitä voi säädellä jos ei miellytä." Ystäviä" menee ja tulee, niitä on onneksi 7 miljardia josta valita.

    • Puunbhh

      Minä.

    • kaksi puolta

      Naiset eivät löydä seuraa, koska vaatimustaso on liian korkealla ja ovat tottuneet olemaan yksinkin, joten eivät halua mitään sellaista seuraa, josta eivät tutut olisi pahasti kateellisia. Samaan aikaan ollaan tuttujen miehille kateellisia, vaikka eivät useinkaan eroa paljon niistä muistakaan.

      Miehet eivät löydä seuraa, koska eivät täytä vaatimustasoa. Ne miehet jotka täyttävät, niin ovat todennäköisesti jo löytäneet seuraa.

      • ap.

        Tuttujen mielipiteet eivät ole ikinä minua kiinnostaneet eivätkä kiinnosta jatkossakaan. Itselleni minä sen miehen valitsen, en tutuilleni tai ystävilleni.
        En ole kateellinen tuttujeni/ystävieni miehistä.Eivät usko edes että olisivat minulle sopivia muutenkaan.
        Jos vaatimustasoni on korkealla väkivallattomuuden ,uskollisuuden, lojaaliuden, toisen kunnioittamisen, kohtuu alkonkäytön ja savuttomuuden toivomisen suhteen ja hyvän hygienian ja itsestään huolehtimisen vaatimusten vuoksi niin ok. Sitten olen.


      • 11+18
        ap. kirjoitti:

        Tuttujen mielipiteet eivät ole ikinä minua kiinnostaneet eivätkä kiinnosta jatkossakaan. Itselleni minä sen miehen valitsen, en tutuilleni tai ystävilleni.
        En ole kateellinen tuttujeni/ystävieni miehistä.Eivät usko edes että olisivat minulle sopivia muutenkaan.
        Jos vaatimustasoni on korkealla väkivallattomuuden ,uskollisuuden, lojaaliuden, toisen kunnioittamisen, kohtuu alkonkäytön ja savuttomuuden toivomisen suhteen ja hyvän hygienian ja itsestään huolehtimisen vaatimusten vuoksi niin ok. Sitten olen.

        Sori, ohi meni kun en käytä alkoa.


    • mokäpakko

      Miksi on sitouduttava. Kaikki aikanaan jos ollenkaan. Ihmiselle tärkeintä on sosiaaliset suhteet kuin sukupuolisuhteet.

    • Revi siitä

      Jos naista ei ole alta kolmekymppisenä hankittu niin sen jälkeenkin sen on mahdollista mutta silloin se on projekti.

      Ensinnäkin 3-kymppiset suomalaisnaiset voi melkein unohtaa. Niille parisuhde on jotain täysin itsekästä jossa miehellä on vain seremoniamestarin rooli. Sitä paitsi ne eroaa melkein varmasti kun mukulat on tehty. Ulkomallla on satoja tuhansia naisia joita saa tosta vaan mutta rahaa täytyy olla ja mieluummin talo hankittuna koska ulkomaalaista naista täytyy elättää useampi vuosi. Tosin sitten on itsellä nainen jolla yleensä on hyvää vaimo-osaamista (puuttuu monelta suomalaiselta).

      Jos tämmöinen kuvio ei sovi niin sitten voi tosiaan heittää rukkaset järveen ja jättäytyä suosiolla poikamieheksi loppuiäksi.

      • Minä käytän sitä

        Miksi tällä kovasti yksisilmäisellä kommentilla on mun nimimerkki?


    • teurastaja&co

      tarvitsen kumppanin; rikoskumppanin...

    • se45w45

      Pitkä thread, ja trolleilla maustettuna. en siis lukenut ihan kaikkea, ja ajattelin kuitenkin jättää omat ajatukseni asiasta.

      Tuossa kun olin vähän kolmenkympin päälle, jouduin toteamaan että se on avioero nyt myös itselleni, ja jouduin sitten aikanaan tuomituksi mieheksi. Lähdin sitten kartoittamaan ympäristöä uudelleen jonkin ajan päästä, koska tunsin jotain kaipuuta siihen yhteiseloon naisen kanssa ja yksinoläminen alkoi olla kovin yksinäistä.

      Vähän aikaa siinä katseltuani löysin tänne S24lle, ja aluksi vain silmäiltyäni tilannetta, päätin lopulta jättää oman profiilinkin tänne.

      Tein sen kuintenkin niin, että katsoin läpi myös kilpailun, eli muut miesten profiilit. Ja voi että mitä kuraa te naiset joudutte kestämään. Siis jos naisista löytyy rämemajavia ja sotanorsuja, niin miehissä on aivan yhtä karmeita tapauksia.

      Noh... Itse olen melko tavis. Harrastan säännöllisesti liikuntaa, mutta en ole mikään hauista pullisteleva sali-ikoni. Sen verran jaksan juosta että kympin lenkki menee hengästymättä, ja leukoja jaksan vetää sen parikymmentä. Sellaisessa tavallisessa miehen kunnossa. Syön suht normaalisti, harrastan normaalisti, olen sosiaalisesti ihan normaali, korkeakoulutettu, jne. ei mitään erikoista nykypäivään.

      Paitsi kun vertasin itseäni miestarjontaan täällä, niin tajusin että olen varmasti parempi valinta kuin 99% heistä. Ja tuo ei ole itsekehua, vaan fakta. Se mitä itse pidin tavallisena, olikin erikoista täällä.

      Kun laitoin profiilini pystyyn, niin yllätyin kuinka paljon sain viestejä ja treffejä aikaan. Luin täältä kuinka osa ihmisista rutisee ettei kukaan vastaa, eikä naiset suostu treffeille, ja itsellä ei ollut mitään ongelmaa asian kanssa.

      Aloittaja puhuu tuolla siitä ettei kolmekymppiselle ole kauheasti tarjontaa, ja muutenkin se on vaivalloista löytää kumppania kun potentiaalinen ehdokas ilmestyy maisemiin. No, parisuhde vaatii työtä. Se ei ehkä tunnu työltä, mutta jos vain lepäät ja makaat aloillasi tyytyväisenä, niin se toinen osapuoli saattaa etsiä mielenkiintoisempaa seuraa.

      Tarjontaa - No tuolla on niitä helmiä. Jopa kolmekymppisistä. Mutta heillä kuten minullakin oli, on tarjontaa yli äyräiden, koska täällä suurin osa miehistä (ja naisista) on sellaista kuraa, ettei tajuakkaan. ja tuolla kuralla on aivan väärät oletukset omasta viehätysvoimastaan, eivätkä he "tyydy" siihen mitä saisivat, ja tavoittelevat aina vähän sitä parempaa kuin saavat.

      Paras vinkki mitä voin aloittajalle antaa on, että tee itsestäsi jotenkin "parempi", "houkuttelevampi" tjsp.

      Kun sinussa on lupausta jostain paremmasta, niin mielenkiinto herää myös niillä, jotka eivät sinua kelpuuttaneet entisellään.

      Jos taas olet tyytyväinen tilanteesi näin, hyvä niin.

      • huomannut

        Joo kannattaa alkaa narsistiksi ja haukkua kaikkia muita niin alkaa seuraa löytymään.
        Kukas se koiran hännän nostaa jos ei koira itse.


      • Huono huomio
        huomannut kirjoitti:

        Joo kannattaa alkaa narsistiksi ja haukkua kaikkia muita niin alkaa seuraa löytymään.
        Kukas se koiran hännän nostaa jos ei koira itse.

        Se ei tee ihmisestä narsissia, että tietää ja tuntee omat vahvuutensa ja osaa jopa kertoa ne. Kannattaa tutustua narsismiin kunnolla ennen kuin arvioi muita sellaisiksi, jotta ei kuulosta itse niin kovin typerältä.


      • ap.

        Ok :)

        En oikein tiedä haluanko lähteä tuohon markkinointimeininkiin mukaan. En välttämättä halua niitä minulle ei-sopivia jos alan tuunaamaan profiiliani kovin kauaksi omasta persoonastani :)

        Joo, kauheita ukkoja pilvin pimein liikkeellä netissä *puistatus*. Tavikset/normimiehet aliedustettuina ja niillä todellakin kauhea vienti.


    • ei_kiinnosta

      Seurustelu on ajan ja rahan tuhlausta. Ihan turhaa. En ole mitään lapsia tekemässä muutenkaan tähän ylikansoitettuun, saastuneeseen ja sairaaseen maailmaan.

      • 7+19

        Iloitse sinä hedelmätön nainen.


    • 50vee

      Kyllähän se vaikeutuu iän myötä, tässä viisikymppisenä ei tosiaan eneää edes viitsi vaivautua. En käytä alkoholia joten missä niitä ikäisiäni raittiita miehiä edes liikkuu. Toisaalta jo parisuhteen aloittaminen, omasta ajasta ja tottumuksista luopuminen tuntuisi todella työläältä ja jopa vastenmieliseltäkin osaksi. Ja jos mennään niin pitkälle, että pitäisi asua yhdessä toisen kanssa, niin enpä tiedä :)

      • ap.

        Tuo runsas alkon käyttö on kyllä todella huono juttu suomalaisissa :( Ymmärrän minäkin pari lasia silloin tällöin, mutten ympärikännissä olemista enkä joka ilta tissuttelua.


    • parketti

      joo,seukkujuttuja netin kautta yksi avoliitto ero siitäkin seurustelut useampia ei onnistu sekään,olen yli 30v aika reippaasti,esim.markettiin menet osaat käytäytyä suurempi prosentti löytää se oikea,eikä tartte kuvia esitellä.

    • Tämä pitää

      Lapset tehty, eronnut vaimosta, en todellakaan etsi mitään asuinkumppania. Vakipanot riittää varsin hyvin. Etenkin kun niitä voi olla useita. Oma tupa, oma lupa.

    • cs.

      n tiedä siitä, mutta mukava sitä on etsiä mokata ja munata , joutua naurun alaiseksi, ,se on vaivan arvoista , etsiminen.

    • ttt''''

      Etsi sellaisista paikoista, joissa liikkuu samanhenkistä väkeä kuin sinä itse olet. Ilmeisesti juottolat eivät ole sinulle. Minä löysin aikoinaan kristilliseltä kirjepalstalta puolison. Aluksi epäilin, että siellä liikkuu vain hihhuleita, mutta eipäs ollutkaan ainakaan tämä.
      Ikää ei ehkä kannata pitää minään kriteerinä parinvalinnassa, vaikka itselle sattuikin lähes päivälleen samanikäinen.

    • 36 v.

      100 % raitis ja erittäin suuria vaikeuksia löytää raittiita kavereita saatikka kumppania. Kovasti harkinnut kumppanin etsimistä hengellisistä piireistä vaikka en kirkkoon kuulukaan, tuntuu vain itsekkäältä motiivilta.

      • tihi

        Ei kannata etsiä. Kannattaa lähteä raittiisiin harrastuksiin esim lavatanssit. Tavata paljon kauniita naisia ja komea ryhtisiä miehiä. Kokea tunne)elämyksiä ja nauttia niistä ja liikunnan riemusta. - JA jos hyvin käy kohdallesi voi osua todellinen kultakimpale.


      • Ahdistunu nuori mies
        tihi kirjoitti:

        Ei kannata etsiä. Kannattaa lähteä raittiisiin harrastuksiin esim lavatanssit. Tavata paljon kauniita naisia ja komea ryhtisiä miehiä. Kokea tunne)elämyksiä ja nauttia niistä ja liikunnan riemusta. - JA jos hyvin käy kohdallesi voi osua todellinen kultakimpale.

        Usein huomaan oikein toivovani että syttyis niin paha sota missä koko ihmiskunta kuolis. Eipähänä tarvisi enää kenenkään kärvistellä tässä pahassa ja surkeassa maailmassa.


      • Vilppuri
        Ahdistunu nuori mies kirjoitti:

        Usein huomaan oikein toivovani että syttyis niin paha sota missä koko ihmiskunta kuolis. Eipähänä tarvisi enää kenenkään kärvistellä tässä pahassa ja surkeassa maailmassa.

        Älä veikkonen ahdistu.Kyllähän me kaikki välillä masennutaan,mutta yleensä masennus menee ohi ajanmyötä.Sota kyllä on tulossa,ja suuri sota,siihen ottaakin osaa koko maailma jos ei muutoin niin kärsijöinä,mutta eletään me päivä kerrallaan.


    • Jokainen tavallaan

      Ihmisiä voi tavata ilman alkoholia tai ravintolaa aivan mainiosti - eikä edes seksin tarvitse olla ensimmäisenä mielessä.

      Harrastukset ovat hyväksi, varsinkin jos ne ovat sosiaalisuutta lisääviä - kontakteja voi saada mitä tahansa. Ei ole edes vaikeata - pitää vain avata suunsa korvansa oikeassa paikassa - eli keskustella.

    • Liisa ihmemaassa

      Nykyään halutaan eliminoida huonot pois ja etsitään omien mieltymysten mukainen kumppani, joka vastaa taloudellisesti ja ulkonäöllisesti sitä unelmapuolisoa. Tässä mennään vikaan..Eihän puolison, kumppanin etsiminen ole mitään tavaratalon hyllyltä valitsemista. Kyse on tunteiden kohtaamisesta. Pinnallisten asioiden pitäminen kaikista tärkeimpänä, tullaan umpikujaan ja ihmetellään, missä on se ns. ihastus, tykkääminen, rakastuminen, joka vie ns. jalat alta...Kaikki eivät edes ikinä löydä ketään sopivaa. Joku taas ihastuu tuon tuostakin, eikä siinä ole kyse edes rahasta. Niin kauan kun ihmiset ajattelevat pinnallisesti, he myös löytävät vain pinnallisia suhteita; niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan..ei sieltä treffisivuilta mitään oikeata löydä. Kun se oikea tulee vastaan, se huomaa....eikä siinä mietitä ulkonäköä tai omaisuutta.

      • ap.

        Pisti ajattelemaan tämä. Näinhän se taitaa ollakin.

        Toivon sydämeni pohjasta, että tunteikkaat hyvät tyypit eivät riko itseään pinnallisiin "pahiksiin" vaan löytävät sopivat kumppanit ennen kyynistymistä ja kylmenemistä. Elämä kun ei tunnu olevan aina reilua.


      • ap. kirjoitti:

        Pisti ajattelemaan tämä. Näinhän se taitaa ollakin.

        Toivon sydämeni pohjasta, että tunteikkaat hyvät tyypit eivät riko itseään pinnallisiin "pahiksiin" vaan löytävät sopivat kumppanit ennen kyynistymistä ja kylmenemistä. Elämä kun ei tunnu olevan aina reilua.

        Tunteellisena miehenä elämä on todella vaikeaa. Jos tapaat naisen jonka kanssa synkkaa hyvin, niin et silti uskalla "avata" tunteitasi heti ja täysillä.. ..en ainakaan minä. Olen joskus tehnyt niin että olen luottanut naiseen liian nopeasti ja liian paljon, ja nenille siinä on tullut. Kun on ihan oikeasti rakastunut, niin minulla siitä toipumiseen kestää vähintään vuoden enkä mitenkään pysty kuvittelemaan että sillä aikaa alkaisin mihinkään uuteen suhteeseen. Näistä viisastuneena kun yrität varjella omaa sydäntäsi ja pyrit piilottamaan tunteesi, niin nainen on jo lähtenyt karkuun.. :o(


    • kel on onni

      Vaatimustasot ovat liian korkealla. Joku voi olla työtön mutta se voi olla väliaikaista. Nainen voi olla hieman ylipainoinen mutta aina voi laihduttaa... Tärkeintä on se että juttu luistaa ja on hauskaa yhdessä. Kun toisesta tykkää tarpeeksi, ei pienet viatkaan haittaa.

    • Todentaja

      Kovasti joutuu kompromisseja tekemään ja luopumaan kireistä vaatimuksitaan, jos mielii löytää minkäänlaista kumppania.
      Sen verran kusipäåistä ja itsekeskeistä sakkia on nykyisin tarjolla pilvin pimein.
      Normaali ystävällinen käytös ja terve nöyryys on kadonnut ihmisistä ... eteenkin naisista.

      • lottamari<3

        Niin,.narsistinen yhteiskuntamalli, joka on lähtöisin Amerikasta, jossa aluperin hienot jalot periaatteet koti, isänmaa ja uskonto ovat romutettu kaupallisuuteen ja yksilökeskeiseen itsekeskeisyyteen. Maailmaan ovat tulleet kovemmat ja itsekkäämmät arvot, jota ohjaa rahamaailma.


      • ei yllätä
        lottamari<3 kirjoitti:

        Niin,.narsistinen yhteiskuntamalli, joka on lähtöisin Amerikasta, jossa aluperin hienot jalot periaatteet koti, isänmaa ja uskonto ovat romutettu kaupallisuuteen ja yksilökeskeiseen itsekeskeisyyteen. Maailmaan ovat tulleet kovemmat ja itsekkäämmät arvot, jota ohjaa rahamaailma.

        Amerikka onkin radikaalifeminismin ja erilaisen marxismin muotojen sekoittama maa joten ei mikään ihme että siellä on asiat pielessä.


    • pinnallinen maailma

      Minäkin mietin jaksaako sitä enää edes etsiä ketään. Liikkeellä on niin monenmoista hiihtäjää ja monet miehet eivät todellakaan ole tosimielellä etsimässä mitään vakavampaa vaan hetken huvia vain. Ja jos joku on, miten sellaisen tunnistaa? Miehet eivät muutenkaan enää tule samalla tavalla "iskemään" kuin ennen. Maailma on muuttunut sellaiseksi että se passivoi molempia sukupuolia, ei viitsitä enää edes yrittää.

      Kun ikä alkaa jo nelosella niin samanikäisissä miehissä on paljon niitä jotka ovat eronneet ja jättäneet perheensä ja viettävät pinnallista hulivilielämää. Ei heillä ole mitään tarvetta enää pariutua (muuta kuin hetkellisesti). Jännä juttu tuo että varsinkin miehille voi todellakin riittää irtosuhteet ja sitä parempi mitä enemmän on naisia ringissä. Itse kaipaisin jotain syvällisempää. Sitä paitsi itse en ainakaan saa paljoakaan irti yhden yön jutuista. Ei se toinen osapuoli viitsi edes miettiä sinun nautintoasi kunhan saa pussit tyhjäksi. Miehille tuo on helpompaa juuri siksi että pystyy laukeamaan helpommin kuin nainen.

      Mietin vain eikö miehet sitten kaipaa sitä omaa kultaa viereensä jonka kanssa voisi puuhata muutakin kuin vain touhuta lakanoiden välissä ja sitten morot?

      En viitsi baareissa kulkea enää, eikä kukaan kotoakaan tule hakemaan joten ollaan ja ihmetellään sitten näin. Kai se sitten kohdalle osuu jos on osuakseen. Ja jos ei, olen hyväksynyt senkin vaihtoehdon että elelen näinkin eteenpäin. Siihenkin tottuu mutta läheisyyttä kaipaan silti kuten kuka tahansa.

      • .....

        >>>Miehet eivät muutenkaan enää tule samalla tavalla "iskemään" kuin ennen.>Maailma on muuttunut sellaiseksi että se passivoi molempia sukupuolia, ei viitsitä enää edes yrittää. >ollaan ja ihmetellään sitten näin.


      • 9+4

        Ei se laukeaminen kaikille miehillekkään ole helppoa kuten ei ole minulle. En ole koskaan lauennut kun olen seksiä harrastanut vaikka olen mies. Silloin taas ei ole mitään ongelmaa laukeamisen kanssa kun harrastaa omaa kivaa.


      • samma här
        9+4 kirjoitti:

        Ei se laukeaminen kaikille miehillekkään ole helppoa kuten ei ole minulle. En ole koskaan lauennut kun olen seksiä harrastanut vaikka olen mies. Silloin taas ei ole mitään ongelmaa laukeamisen kanssa kun harrastaa omaa kivaa.

        Sama ongelma, menikö sulla montakin kertaa laukeamatta? Mulla 5 eri kertaa saman naisen kanssa, kondomin kera..


      • ap.

        Onhan se surullista jos mitään muuta ei ole tarjolla kuin satunnainen seksi. Olen samaa mieltä, että yksin ennemmin kuin pikasuhteissa.

        Toivon edelleen että on olemassa miehiä, joita kiinnostaa se pidempikin juttu jossa ihan oikeasti jaetaan jotain syvempää.


    • Niin on:/

      Oon samanlainen ja samassa tilanteessa oleva mies.
      Alkoilu ei juuri muutenkaan kiinnosta ja juottoloissa ympärikänniläisten seassa hortoilu vielä vähemmän.
      Siispä vietän mieluummin aikaa yksin omien harrastusteni parissa kuin juoksen tyhjän perässä.
      Tiedä sitten, mistä ja miten sitä löytäisi jonkun mukavan ja miellyttävän neitokaisen elämäänsä..Kaupan makkarahyllyltä..?
      Nettideittailusta myöskin sen verran epämukavia kokemuksia, että koen senkin hukkaan heitettynä vaivannäkönä.
      En nyt tietysti itse ole mikään vuosisadan saalis tai vuosisadan vonkale edes, mutta joskus tuntuu vain, että olenko mä todella NIIN yökkö tai jotain, kun ei vain tunnu löytyvän sitä parempaa puoliskoa tuohon rinnalle jakamaan elämän mäkiä.
      Oon kuitenkin suht raitis, vakityössä käyvä velaton mies, jolla luonnekin aikaslailla kohdillaan. No, tällainen vähän tuppisuu, kuten Suomi-pojan "kuuluukin" olla, mutta muuten jees tyyppi.

      • ap.

        En syö makkaraa/lihaa ;) sori, pakko oli heittää tähän väliin tää :)
        Vihannes/hedelmä/kalaosastolla saatetaan törmätä ;)


    • pena1988

      Olen todennut liian haastavaksi ja turhaan aikaa vieväksi touhuksi. Ihan mukavaa elellä yksin, voi harrastaa ja tehdä mitä haluaa milloin haluaa ilman eriäviä mielipiteitä. Naiset teeskentelee aina hankalasti tavoteltavaa, saavat mun puolesta teeskennellä minkä haluavat. Mä keskityn omaan elämääni.

      • ap.

        En ole ikinä teeskennellyt hankalasti tavoiteltavaa, mutta ilmeisesti miehet odottavat sitä. En tietenkään ole mikään helppo esim.seksuaalisesti, mutta koen olevani helposti lähestyttävä ja juttelen asiallisesti kuunnellen ja toisen huomioon ottaen, vaikken flirttailekaan enkä käyttäydy muutenkaan yliseksuaalisesti tai erityisen viehkeästi.
        Ihmisten pariutumisrituaalit yökerhoissa ovat muutenkin mielestäni aivan naurettavia.


    • sorrettu

      Kenen virsiä veisailet hänen almujansa anelet.

      • OIERUKAVERI HOI?

        PIERUKAVERI PITÄÄ OLLA: PEITON ALLA PIERRÄÄN YHDESSÄ?


    • Jos sittenkin

      Täällä ilmoittautuu yksi ikisinkku, joka teki päätöksen jättäytyä pois parisuhdemarkkinoilta jo pienenä tenavana. Ja päätös on pitänyt. Kun katsoo nykymenoa en kadu päätöstäni hetkeäkään.
      No, jos vastaan astelisi joku femnerdin kaltainen, vahvoja periaatteita ilmentävä ikineito, niin voisi olla uuden harkinnan paikka.

      • ap.

        Femnerd on kyllä upea persoona :)
        jos olisi mies niin korjaisin pois ;) :D


      • "No, jos vastaan astelisi joku femnerdin kaltainen, vahvoja periaatteita ilmentävä ikineito, niin voisi olla uuden harkinnan paikka."

        Sehän se onkin, että minä tulen vastaan ulkonäköni en luonteeni kanssa.

        Tuo oli todella mukavasti sanottu, kiitos! :-)


      • ap. kirjoitti:

        Femnerd on kyllä upea persoona :)
        jos olisi mies niin korjaisin pois ;) :D

        :-D

        Voi ap. sun kanssa! :-D

        Oli kyllä piristävää lukea ihan sattumalta tätä ketjua uudestaan. Näistä ylösvedetyistä ketjuista tulee usein niin pitkiä, ettei niitä oikein enää jaksa lukea. Tosi hienoa, että olet seurannut omaa ketjuasi ja kommentoinut.

        Hyvää jatkoa sinulle elämääsi! :-)


      • Olet kaunis
        femnerd kirjoitti:

        "No, jos vastaan astelisi joku femnerdin kaltainen, vahvoja periaatteita ilmentävä ikineito, niin voisi olla uuden harkinnan paikka."

        Sehän se onkin, että minä tulen vastaan ulkonäköni en luonteeni kanssa.

        Tuo oli todella mukavasti sanottu, kiitos! :-)

        femnerd:
        "Sehän se onkin, että minä tulen vastaan ulkonäköni en luonteeni kanssa."

        Suotta vähättelet itseäsi. Olet jo sen ikäinen, että luonteesi heijastuu myös ulkoiseen olemukseesi. Tietysti suurin osa ihmisistä ei osaa tulkita oheisviestintää ja voikin jossain tapauksissa möläyttää ulkoinäöstäsi vaikka mitä, mutta ne jotka tuon taidon osaavat näkevät kyllä millainen olet. Valokuva voi kertoa paljon suurimmasta osasta nuoria ihmisiä, mutta sinun tapauksessasi näin kertomasi perusteella tuskin on.


      • Olet kaunis kirjoitti:

        femnerd:
        "Sehän se onkin, että minä tulen vastaan ulkonäköni en luonteeni kanssa."

        Suotta vähättelet itseäsi. Olet jo sen ikäinen, että luonteesi heijastuu myös ulkoiseen olemukseesi. Tietysti suurin osa ihmisistä ei osaa tulkita oheisviestintää ja voikin jossain tapauksissa möläyttää ulkoinäöstäsi vaikka mitä, mutta ne jotka tuon taidon osaavat näkevät kyllä millainen olet. Valokuva voi kertoa paljon suurimmasta osasta nuoria ihmisiä, mutta sinun tapauksessasi näin kertomasi perusteella tuskin on.

        Ensireaktioni tähän oli hämmennys.

        Hyvin kauniisti sanottu minusta. Kiitos :-)

        Vaikka en tietenkään usko yhteenkään saamaani kehuun ja se taas tuntuu itsestäni pahalta kehujaa kohtaan.


    • Juuri näin se menee.
      Ajattelen itse samoin. Kännisten kanssa ei huvita ja yhden illan jutuista en saa mitään.
      Liikunta kiinnostaa. Kukaan ei tule liikunnan parissa tai kauppareissulla ehdottamaan kahville menoa tms.
      Iloinen, liikunallinen ja seksuaalinen nainen, mutta parisuhteessa vain. Ukkomiehiä tai muuten vain varattuja on pilvin pimein ja tyrkyllä niin paljon että ihan oksettaa. MIhin vanhanaikainen pitkä, onnellinen, uskollinen ja intohimoinen parisuhde on kadonnut? ei sitä naimisiin tarvitse mennä eikä heti hynttyitä yhteen lyödä. Itse asiassa harkitsen ja vastustan sitä viimeiseen asti.
      Mihin tämä maailma on mennyt?

      • ap.

        On kyllä kurjaa tuo ukkomiesten lähestyminen :( ei luo luottamusta vastakkaiseen sukupuoleen :(
        Maailma on nykyään aika pinnallinen ja hedonistinen. Ihminen ei kestä arkea vaan pakenee sitä täydellisiin haaveisiin.

        Ilokseni huomaan että palstataukoni aikana aloitukseni on kerännyt uusia kommentteja, alan niitä nyt "purkamaan" :)

        Kiitos kaikille keskustelijoille!!!


    • yhdyn

      Aika samanlaisia ajatuksia on minullakin kuin aloittajalla. Ei ole kumppanin löytäminen helppoa kolmikymppisenä. En kyllä ole enää edes varma, haluanko pitkää parisuhdetta. Läheisyyttä kuitenkin kaipaan. Seksiseuraa onneksi löytyy baareista ja netistä suhteellisen helposti. Taitavat ihmiset nimenomaan sitä seksiseuraa nykyään hakeakin. Aika suosittuja nuo sivustot näyttävät olevan. http://www.seksiseuraa.eu/ Esimerkiksi tuolta voi käydä katsomassa, jos kiinnostaa.

      • ap.

        Hyvä juttu sinulle ja kaikille niille jotka eivät hae oikeaa parisuhdetta ja sitoutumista yhteen ihmiseen.
        Huono juttu minulle ja kaltaisilleni joille pelkkä seksisuhde ei riitä.

        Taisin syntyä väärään aikaan.

        Mitä kokemattomammat ihmiset muutenkaan tekisivät millään seksitreffeillä? Kun ei ole seksitaitoja tai seksitaidoissa on vuosien aukko ja toisen läheisyyskin jännittää, niin on siinä kiimaisella vastapuolella kova pettymys vastassa.
        Kokeneemmille konkareille varmaan ihan toimiva paikka.
        Inhorealistista.


    • poikamiesss

      En vaihda poikamiehen oloa parisuhteeseen,ikää mittarissa 46v ja seksiä saa.

    • Minä olen Suomessa

      Ulkomailta saa naista, Suomi ei enää kiinnostakaan.

      misssään maassa ei ole niin vaikea tutustua ihmisiin kuin tässä vitun seinillekatselijoiden paratiisissa.

      Naisiakaan ei koskaan voi kuvitellakaan iskevänsä esim. päiväsaikaan ja muualta kuin kapakasta. Heti pidetään outona ellei suosutu menemään kapakkaan ja odottavansa muijien putoamsiat lattialle että voi raahata ne taksiin.

      Sairas maa...tosin Irlannissa kuulemma on samoin...

    • gfgsgs

      Onneksi tein itse lapset nuorena niin voi sen puolesta elää loppuelämänsä huoletta, muuten tässä olisi jo epätoivoinen olo kun keski-ikä lähestyy :)

      Itse olen avioeron jälkeen yrittänyt muutamia suhteita mutta ne kaatuvat milloin mihinkin asiaan, johtuen minusta tai toisesta ja monesta muusta miljoonasta pienestä asiasta.

      Jättäydyin pariksi vuodeksi pois ns. markkinoilta ja tulin tänä kesänä takaisin ja nyt ongelma on se että kun olen itsenäistynyt ja kalenterissa on kaikenlaista ohjelmaa niin mies alkaa vaatimaan ja kitisemään kun ei ole aikaa hänelle vaikka olen tehnyt jo heti alussa selväksi millainen elämäntilanne on ja otetaan rauhassa ja annetaan suhteen kehittyä itsestään, mutta ei, kauhea kiire miehillä edetä ja mulla ei ole tarkoitus jättää omaa elämääni kahden viikon tutustumisen jälkeen :)

      Eli mitä enemmän tulee ikää, sen itsekkäämmäksi tietyllä tavalla tulee, omat asiat ja kiinnostuksen kohteet ovat tärkeitä. Nuorena sitä jätti kaverit ja kaikki kun ihana mies tuli elämään, nyt se ei enää mene näin.

      Nyt siis seurustelen miehen kanssa jolla samanlainen elämäntilanne kuin itselläni mutta meidän läheisyydentarve ja tarve ylipäätään nähdä toista on erilainen, mun ei tarvitse nähdä joka päivä tai soitella 30 krt päivässä, joten tämäkin taitaa kaatua ellei uskoa ja tahtoa löydy, vielä sitä löytyy mutta kuinka kauan jaksan itse kokea syyllisyyttä omista menoistani.

      Tai sitten kasvatan suosiolla lapset aikuisiksi ja katson vieläkö kelpaan kenellekään ja olenko valmis juostamaan enemmän :)

      • C boots

        Juurikin näin!!


    • Mies1985_

      Naisten ei tarvitse luovuttaa, koska naiset eivät ole ikinä edes aloittaneet varsinaisesti. Vain mies voi tietoisesti luovuttaa, koska mies ei ikinä saa mitään muuten kuin sinnikkäästi yrittämällä. Nainen saa aina edes jotain tyhjää parempaa tekemättä mitään.

      • Onko osa miehistäkään. Tuon kaavan mukaan jos menee, ni kaikkien ikisinkkujen olis ollut parempi ikinä haluumatta ketään rakasta. Toisin sanoen olis parempi, että osalle ei enää heräis teininä ollenkaan kiinnostusta vastakkaisen edustajiin


    • Pro Mätä-Jari

      En toki itse tiedä juuri mitään, mutta näillä kulmin on sanonta jonka mukaan yli kolmekymppisissä naisissa on kalman haju. Sanonta menee käsittääkseni osapuilleen näin: "Yli kolmekymppisissä naisissa on kalman haju."

    • 0.5

      Kyllä kait se oikea tanssipari vielä joskus vastaan tulee saas nähä sitten jaksaako sitä niin pitkään sitten yrittää että löytyy.... ?

    • Tumppu69

      Itse vetäydyin suosiolla syrjään kymmenisen vuotta sitten (siinä kolmen kympin korvilla). Ei hirveämmin napannut juottoloissa ravaaminen. Netin kautta deittailin paria naista mutta kun poltin sormeni kertaalleen kunnolla niin totesin että menköön sitten omalla painollaan ja päätin vain keskittyä itseeni ja omiin juttuihin ja lopetttaa itseni kiusaamisen. Toki jos vastaan tulla tupsahtaa joku passeli tapaus niin en nyt vastaankaan laita mutta kun harrastuksetkin on sellaisia että monesti harrastaessa viikon aikana ei näy yhtään toista ihmistä niin... ;-)

      • Tumppu75

        Ihan kuin omasta kynästä oli tämä, vaikka harrastukset ei ihan noin hiljaiset. Nyt vain mietin minkä kokoiseen kämppään vaihdan tästä... Itselleni riittäisi pienempi, mutta jos joku tosiaan tulla tupsahtaa, niin sitten tarvis isomman... ja en halua muuttaa, vaan löytää sellaisen kodin missä viivyn ja pitkään. Varaa olis ehkä isompaankin, ehkä sijoituksena vois harkita....


    • _mies34

      Tavallaan olen kuin huomaamattani luovuttanut. Nuorempana oli tietysti jonkinlaista yrittämistäkin mutta pettymäänhän siinä lopulta joutui. Jotenkin en vain enää osaa vakavissani kuvitella itseäni parisuhteeseen. Ei nyt enää ole niin suurta tarvettakaan löytää ketään. Poikuuden ajattelin kuitenkin hoitaa pois jossain vaiheessa.

      • EpäTykätty

        Taisin luovuttaa jo siinä 10v sitten parinkympin tienoilla kun halusin niin kovin parisuhdetta ja tuntea olevani tykätty, mutta ei kukaan tykännyt eikä kellekään kelvannut niin siinä vajosi heikkoitsetuntoinen nuori melko alas. Nykyään olisin kai naisille kelpaava, mitä lie ikä sitten tuonut tullessaan, mutta selvähän se on että jos yli 30veeksi on välttynyt naiskokemuksilta ja niistä on muutenkin lähinnä negatiivisia kokemuksia, niin päänsisäinen maailmani on vähintäänkin jälkeenjäänyt tuolla osastolla. Päähäni on lisäksi poltettu tuo nuoruuden "en kelpaa kellekään"-asenne senverran hyvin ettei ole mitään merkitystä vaikka nainen tulisi suoraan sanomaan olevansa kiinnostunut minusta, kun en uskoisi sitä kuitenkaan.


    • C boots

      Otsikko on hyvä, ONKO VAIVAN ARVOINEN. Siis ajattelen, että suhteesta pitäisi tulla elämään jotakin merkittävää lisäarvoa, että tästä kaikesta vapaudesta ja riippumattomuudesta haluaisi tinkiä. Olen ollut pitkissäkin suhteissa, mutta näin jälkeenpäin ajatellen pidin aina ns. takaporttia auki. Jossain kohtaa aloin miettiä, että mikä mättää, miksi ahdistaa, miksi tunnen olevani vankilassa ja päätin ottaa aikalisän. Aikalisää on nyt vietetty kymmenisen vuotta, ympärille on rakentunut omannäköinen, vapauden ja riippumattomuuden teemalla kulkeva itselle sopiva elämän. Ja kun en ole halunnut lapsia, tämä on istunut hyvin, liiankin. Jos parisuhteen tynkään onkin välillä tullut kokeiltua, niin nopeasti kyllä poistun takavasemmalle, kun EI OLE VAIVAN ARVOISTA. Toki seksiasia hoituu turvallisemmin ja mutkattomammin, mutta en nyt senkään vuoksi ala tilittämään tekemisiäni tai muuttamaan rutiinejani kenellekkään. Kotoa on muutettu pois, enää en halua kysellä luopia menemisiin tai tulemisiin. Tottakai sellaisiakin hetkiä on, että parisuhdetta kaipaisi, mutta elämä on valintoja. Et voi saada kaikkea. Jotkut haluaisivat saada eli menevät naimisiin, käyvät vieraissa eroavat ja lapsia on yhden sun toisen kanssa. Okei, ei ole mun juttu.

      • b-mies

        Netiporno korvaa kivasti naisen seksin suhteen.


      • asvsdg
        b-mies kirjoitti:

        Netiporno korvaa kivasti naisen seksin suhteen.

        kieltämättä, kun on runkannut lastit pihalle niin ei vois naiset vähempää kiinnostaa. Kirottua olla mies ja kivestensä orja.


    • Drunksoul

      En ole koskaan edes osallistunut kyseiseen peliin. 30v M.

    • Mies 32 v

      Minä olen jättäytynyt sillä tavalla pois sinkkumarkkinoilta, että en jaksa enää käydä baareissa ryyppäämässä enkä treffeillä. Haluaisin kyllä tyttöystävän. Elämäni suurin haave on löytää kumppani, jonka kanssa voisi perustaa perheen, mutta en vain jaksa sitä viinaa, baareja ja örinää 2 päivän toipumista viikonlopusta, koska mitään takeita siitä naisen löytymisestä ei ole. Harrastin tätä monta vuotta tuloksetta.

      Onneksi on lapsi tehty jo 10-vuotta sitten, niin ei enää biologinen kellokaan tikitä. Vietän vapaa-aikani harrastuksissani ja opiskelen oman alani jatko-opiskeluja. Jos olen vielä yksin 40-vuotiaana, niin hankin vaimon jostain ulkomailta. Tsekeissä ja Ukrainassa näyttäisi olevan toinen toistaan upeampia ehdokkaita, kun nettiä vähän selaa.

    • Maksaa jos jaksaa

      Hankkikaa vaan naisenne Ukrainasta ja thaimaasta - mutta varautukaa sitten elättämään ja ylläpitämään heidät yksin!! Täällä ei ole ihan helposti töitä suomen kieltä osaamattomille ja kouluttamattomille, vaikka kauniillekin naisille. Uskoisin, että viimeistään vuoden kuluttua te miehet haluatte toisen maksajan, kun olette yksin perheen elämän kustantaneet. Seksin ostaminen on ihan eri asia kuin vaimon kustantaminen 24/7

    • kaikkea sitä

      On ihmisillä murheet. Itse en mukita ja aivan oikein ei löydy baareista
      mutta enpä kyllä usko että sinkkuna käyn oopperoissakaan..Se missä käyn on Citymarket niin siellä kun hihasta ottaa tai kirjastossa niin avot.

      Koulussa mahkut pienemmät..Jos nyt pitäisi jostain nainen kalastaa niin kadulta sellaisen ottaisin tai mistä väliinsä ,en ymmärrä mikä noissa miehissä niin paljon jännittää kun se iskemisen idea on ihan sama miehissäkin.

    • -va-

      Suomi24 -ylläpito oli tiivistänyt tekstisi hienosti otsikoksi: Onko parisuhde vaivan arvoinen?

      Useimmiten ei ole.

    • hihihihi4

      Olen vierestä seurannut kavereideni pariutumishaaveita ja voin sanoa että olen onnellinen että löysin mieheni jo alle parikymppisenä. Kolmekymppisiä miehiä on melko vähän vapaana, järkevät ja kivat on varattu ja jäljellä on pelkkiä seikkailijoita, luusereita tai jollakin tapaa vajaita tai mielenvikaisia. Lisäksi kolmekymppisenä ihmisellä alkaa olemaan jo rutiineja ja piintyneitä tapoja joiden kanssa voi olla vaikea elää ja joista voi olla vaikea luopua, koskien siis sekä naisia että miehiä.

      Jos olisin kolmekymppinen sinkku, hankkisin lapsen yksin ja odottelisin sitten kakkoskierrosta. Nelikymppisinä niitä kivoja käytettyjä miehiä alkaa taas ropisemaan markkinoille.

      • hohohohoho

        Hihihihi haista vittu tapa ittes huora


    • http://www.listamedi
    • vbnvgbjnbj

      Oon 30 mies eikä mua enää kiinnosta parisuhde. Oon saanu kenkää kaikilta muijilta toistaseks ja se pelleily loppu tänä keväänä

    • uudenmaan lissu

      Kyllä hyvä (jopa suuemmoinen) parisuhde on vaivan arvoinen. Mutta ei sitä elämänkumppania sieltä juottolasta kannata hakea. Se tulee vastaan muualla jos on tullakseen. Älä suotta ettimään ala. Huomaat että elämänkumppani löytyy kyllä ettimättäkin.

      Jos kyselet tuttavailtasi missä ovat tavanneet elämänkumppanin niin ne pitkäaikaset ja kestävässä suhteessa olevat ei ole löytäneet kumppania juottolasta.

      Oman mieheni tapasin liikennevaloissa. Hänen työ matkansa kohtas minun työmatkani yhden risteyksen ajan. Seisoimme monesti yhtä aikaa liikennevaloissa. Hän vain tien toisella puolella. Kerran sitten olin palaamassa töistä ja oli kauhea vesisade. Hän pysähtyi odottamaan minua toiselle puolen risteystä ja pyysi syömään. Siitä lähtien käytiin usein syömässä, elokuvissa ja teatterissa.
      Vuosi siitä hän kosi minua ja nyt on oltu naimisissa 16v.

    • mies 86

      Minä olen.

    • kolmevitonen

      Onpa hyvä kysymys. Kyllä kun katselee mitä parisuhteessa elävät ihmiset kokevat ja kertovat ja itse sitä elämää seuranneena, sitä kyllä ei voi välttyä ajattelemasta, että onko todella vaivan arvoista?

      Minulla on jotenkin se käsitys, että kahden ihmisen yhteen liittyminen on aina kompromissi käytännössä, joka edellyttää tunnetta, tunnetta siitä, että rakastaa toista ihmistä. Ja vielä lisäyksenä, että tuo tunne pitää olla molemminpuolinen. Yli joka toinen parisuhde päättyy tänä päivänä eroon. Miksi? Onko niin, että kykenemme rakastamaan vähemmän ja olemme tunneköyhempiä? Vai olemmeko yksinkertaisesti liian helppoja periksi antajia? Jos kaveri sängyssä alkaa kuorsata juuri päättyneen talonrakennusprojektin jälkeen;eroko on ainut vaihtoehto? Hyvin usein on..herää kysymys, onko oikeata tunnetta koskaan ollutkaan?

      Minä olen ns. kunnollinen ihminen(=mies), on hyvä työ, on asiat kunnossa, fyysisesti olen Suomen huippuja kestävyysurheilijoita, en käy baarissa(=enkä todellakaan halua mennäkään sinne), olen kohtelias, huomaavainen, järkevä, huumorintajuinen, laitan itse ruokani, neulon verhoni ja omassa kodissani siivotaan joka viikko. Mitä sitten? Jos naisilta kysytään, kaikki muka haluaisivat tällaisen miehen..todellisuudessa ketään ei oikeasti kiinnosta...olen oikeasti liian "lapatossu", en yhtään arvoituksellinen, en jännä, en renttu ja kaiken lisäksi olen pelottava, koska minulla on oma järki ja tahto.

      Kaikkia kokeneita parisuhteitani on yhdistänyt se, että kannan kaiken toiselle valmiiksi ja loppujen lopuksi itse en saa yhtään mitään; jos kysyn toiselta, että mitä mieltä olet minusta, se on joku niin suuri kysymys, että siihen ei voi koskaan saada vastausta..koska otan tunteet niin toisten, kuin omani aika vakavasti, minulle on ainakin ollut todella rankkaa yrittää lukea sitä, mitä toinen ajattelee; melkein voisin sanoa, että ei minun juttuni. Mielestäni sanaton viestintä ei sovi parisuhteeseen. Hyvin kuivaa touhua.

      Jotenkin se, että rakastut johonkin ihmiseen aiheuttaa tässä muutenkin aika pinnallisessa maailmassa sen, että sinua heti käytetään hyväksi. Sitten hyvin herkästi joudutaan siihen "potut pottuina"-tilanteeseen, "jos sinä teet, niin sitten minäkin." Ja jos toisella on huono päivä, toinenkin alkaa ryttyillä, sen sijaan, että tukisi toista ja saisi sen sitten itse joskus takaisin.

      Joku on joskus minulle sanonut, että oikeata rakkautta ei olekaan, kuin äidin ja lapsen välillä. Pikkuhiljaa olen jotenkin uskonut tähän. En halua olla kyyninen, koska tiedän, että hyviäkin ihmisiä on, mutta missä ne ovat? Minä haluaisin uskoa siihen vuosisadan rakkaustarinaan, joka syttyy tulisesti ja kestää koko läpi elämän, jossa toisen ihmisen kunnioitus, arvostus, empatia ja omista oikeuksista tinkiminen toisen vuoksi ovat niitä kivijalkoja ja jossa hammastahnatuubin puristaminen ei todellakaan olen parisuhteen luonteeseen vaikuttavia elementtejä eikä parisuhteeseen ole tultu hakemaan isän korviketta eikä mitään hemmetin pelastajaa..

    • täytyytutustuuhyvin

      Olen jäänyt sivuun noista parinmuodostus hommiloista. nykypäivänä on niin paljon noita rajatilapersoonallisuuksia sekä luonnehäiriöisiä. Jos joku asia ei mene mielenmukaan niin siitä syttyy sota..inhoan yli kaiken riitelemistä ja riidanhakuisuutta ihmisissä.monet valehtelee niin paljon et itsekin uskoovat olevansa jumalasta seuraavia.

    • mitämäteen

      Apua, tämän ketjun lukeminen ei ainakaan helpottanut oloa. Itse olen pitkässä suhteessa, mutta harkitsen eroa. Nyt tuntuu, että ehkä olisi turvallisempaa pysytellä suhteessa, jos vaihtoehtona on olla yksin koko loppuelämä. Jotenkin vain haluaisin uskoa, että jossain tuolla on joku, jonka kanssa homma sujuisi vähän paremmin. Mutta ehkä sitten ei. Varsinaisesti tässä tilanteessa ei ole mitään selvää vikaa, mutta jotenkin tämä ei vain tunnu oikealta.

      • kolmeviitonen

        Luulenpa, että tiedät, onko kyseessä oikea juttu vai ei. Se, että sitä miettii, riittää. Valitettavasti liekistä on silloin jotain hiipunut.

        En usko, että jäät yksin, se oikeakin sieltä tulee aikanaan. Toisaalta en vähättele kyllä eroa elämänmuutoksena. Se on vähän sellaista uuden opettelua, mutta voi olla todella palkitsevaa , kun huomaa jonkun taakan pudonneen.


      • mitämäteen
        kolmeviitonen kirjoitti:

        Luulenpa, että tiedät, onko kyseessä oikea juttu vai ei. Se, että sitä miettii, riittää. Valitettavasti liekistä on silloin jotain hiipunut.

        En usko, että jäät yksin, se oikeakin sieltä tulee aikanaan. Toisaalta en vähättele kyllä eroa elämänmuutoksena. Se on vähän sellaista uuden opettelua, mutta voi olla todella palkitsevaa , kun huomaa jonkun taakan pudonneen.

        No niinhän se varmasti on. Järki sanoo, että kannattaa jäädä, mutta kun ei vain tunnu siltä. Ja nyt "pitäisi" alkaa miettiä naimisiinmenoa (olemme kihloissa) ja lapsia, mutta en tiedä haluanko tämän miehen kanssa. Jotenkin kamalaa, että ajattelen näin.


      • kolmeviitonen
        mitämäteen kirjoitti:

        No niinhän se varmasti on. Järki sanoo, että kannattaa jäädä, mutta kun ei vain tunnu siltä. Ja nyt "pitäisi" alkaa miettiä naimisiinmenoa (olemme kihloissa) ja lapsia, mutta en tiedä haluanko tämän miehen kanssa. Jotenkin kamalaa, että ajattelen näin.

        Itse ajattelin joskus samoin. Järki sanoo joo ja tunteet ei. Järjellä yhdessä oleminen yhtä kuin tutun ja turvallisen elämän ylläpitämistä ilman rakkautta. Kiintymys ja rakkaus ovat mielestäni kaksi eri asiaa.Rakkauden ihminen tuntee, järjellä ihminen ajattelee. Raadollista sanoa, mutta jos ei tunnu, niin sitten ei vain tunnu. Silti sanon, että erokin kannattaa pohtia tarkoin, sen ei koskaan tule olla asioiden ensimmäinen selvitystapa.


    • Clarissa1

      Tässä myös yksi, joka on täysin jättäytynyt parisuhdemarkkinoilta. Olin avioliitossa 18 vuotta ja avoliitossa 6 vuotta, avoliiton loputtua (minä sen lopetin) en ole kerta kaikkiaan jaksanut tutustua uuteen mieheen. Tuntuu niin tavattoman raskaalta ruveta tutustumaan, enkä ole kyllä tavannut ainuttakaan miestä näitten 10 vuoden aikana, joka olisi herättänyt edes jonkinmoista kiinnostusta minussa.
      Ihmeellistä kyllä olen saanut enemmän huomiota näitten 10 vuoden aikana kuin koskaan aikaisemmin, johtuneeko sitten siitä, että olen hyvin säilynyt, kaunis, hoikka, hyvin pukeutunut, hyvin toimeentuleva ja itseeni tyytyväinen kaikin puolin. Ehkä se jotenkin huokuu minusta, ja se vetää puolensa miehiä.
      Minusta sitä kemia pitää kyllä löytyä heti kättelyssä, en muuten tunne minkäännäköistä intoa tai kiinnostusta tutustua mieheen, lisäksi tietysti hänen ulkonäkönsä pitää miellyttää minua.
      Minulla on niin hyvä olla yksin, nautin suunnattomasti kun tulen kotiin kauniiseen, siivottuun talooni, kuljen ja sytyttelen tunnelmavaloja, heittäydyn sohvalle päivän postin kanssa ja nautin vaan hiljaisuudesta. Jossain vaiheessa iltaa lähden lenkille, sisustan tai luen, katson telkkua tai luen hyvää kirjaa. Olen huomannut, että viihdyn kaikista parhaiten yksin. Ruoanlaitosta pidän, joten joskus tulee kutsuttua ystäviä syömään. Pidän kaikesta kauniista, panostan kattaukseen jne.
      Minua suorastaan ahdistaa nykyään kun huomaan, että joku on kiinnostunut minusta. Hiljattain minulle tuli Facebookin kysely voisimmeko keskustella siellä, ja vaikka jossain vaiheessa tavata. En halua viettää iltaani keskustellen ventovieraan kanssa. Vapauteni on niin kallisarvoinen, että harkitsen todellakin tarkasti mihin ryhdyn. En välitä istua koneen ääressä vapaa-aikanani kovin säännöllisesti. En halua, että minua voidaan aina tavoittaa. En koskaan nykyään pidä puhelinta läheisyydessäni, yleensä se lojuu käsilaukussani iltaisin ja viikonloppuisin.

    • Tuota oonkin tällä sivulla monta kertaa kirjottanut, ettei oo vaivan arvosta yrittää väkinäisesti vapautta vähentävää suhdetta. Keskittyy vaan omaan hyvinvointiin ja vapaudesta nauttimiseen.

      • Anonyymi

        Jaa


    • Justiin tänään viimeksi oli juttua irl parin ihmisen kanssa, että ihan helposti sinkuksi jäätyään ei enää ryhtyisi mihinkään suhteeseen. Mihinkään suhteeseen.

      Pitäis aika veret seisauttava ihminen tulla vastaan ja pyöräyttää sormensa ympärille, että viittis vaivautua. Kaikenlaisia hankalia ihmisiä nähneenä ei hirveesti motivoisi lyödä jalkaa karhunrautoihin.

    • Anonyymi

      Tämä on ajankohtainen aihe, vaikka pitkä ketju näkyy olevan 7 vuoden takaa… Eiköhän olisi jo uuden aika?

    • Anonyymi

      Aika moni tuntuu olevan vetäytynyt "markkinoilta" ihan vapaaehtoisesti. Sanoisin, että on nyt jopa yleisempää kuin ketjun alotuksen aikaan.

      Varsinkin pidemmän parisuhteen jälkeen tuntuu olevan melkein vakio, että varsinkaan naisia ei uusi parisuhde kiinnosta. Korkeintaan jotain erillissuhdevirityksiä voi olla, mutta yhteiseloa ei tunnut juuri kukaan kaipaavan.

    Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tollokin tajuaa että Timo Vornanen

      oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest
      Maailman menoa
      509
      3675
    2. Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta

      Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul
      Maailman menoa
      465
      3435
    3. Timo Vornanen kilahti

      Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise
      Kotka
      143
      3020
    4. Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen

      EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti
      Maailman menoa
      164
      2322
    5. Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä

      https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d
      Lapua
      8
      2190
    6. 221
      1614
    7. Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!

      Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm
      Tv-sarjat
      23
      1407
    8. No kerros nyt nainen

      Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.
      Ikävä
      99
      1300
    9. Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä

      Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa
      Haapavesi
      91
      1274
    10. Nainen, mietit miten minä jaksan

      En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite
      Ikävä
      89
      1100
    Aihe