suhtautuvatko työnantajat negatiivsesti viiltelyarpiin?

Leikitään, että olisin työantaja, niin tajuaisin kyllä, että ne ovat vain merkki siitä kuinka ihminen on oireillut, se on ollut hänen tapansa oirehtia ahdistuksessa/ masennuksessa.

Se mikä vain tulisi mieleen olisi se, että tarvitseeko ihminen vieläkin jonkinlaista apua ongelmiinsa, koska toki sitä työantaja toivoo, että työntekijä on sellainen, jonka pää kestää tehdä töitä.

Keskustella siis tahtoisin ystävällisesti siitä mikä on nykytilanne, jos asia paljastuisi, olisi esillä.. Eihän kaikissa töissä edes muille näy, että on viiltelyjälkiä, se riippuu ihan ammattivaatetuksesta.

Väärä palsta: tää on masennuspalsta, eikä työlllisyysasioihin liittyvä palsta, eli mitä ketä taas herjataan? Ettekö voisi lopettaa internetkiusaamiskäytöstä anonyymit nettikirjoittelijat? Itse en kylllä koskaan ole ymmärtänyt ihmisiä, jotka haluavat vahingoittaa itseään ( tai saatika jos muita) fyysisesti, joten jos olisin työnantaja, en palkkaisi sellaista, joka on yrittänyt viillellä itseään. Luulis viittaavan johonkin skitsofreniaan, jos kukaan vapaaehtoisesti viiltelee itseään joku, mutta se on ilmeisesti yleisempi ilmiö nuorten keskuudessa, kuin voi kuvitellakaan. Outoa, jos jokhu haluaisi vahingoittaa itseään fyysisesti, sairasta. Itse olen käynyt läpi aikoinaan lähes psykoottistasoisen masennuksen, mutta ei mulla siinäkään tilanteessa käynyt mielessäkään päättää päiviäni tai vahingoittaa itseäni tai ketään. Se oli vain yhtä sumua se masennusaika, jouhtuen lähinnä siitä, että minut tervepäinen koulukiusattu laitettiin psykiatrin pakeille saamaan sellaisia lääkkeitä, joita ei tänä päivänä kirjoitettaisi kenellekään ja heti alkoi ajatus rullata, kun tajusin, että niitä mömmöjä tai psykitrien palveluita en tarvitse. Sinänsä mielenkintoisia kyllä kuvat minusta vaikka joululta 1995, missä painoin koulukiusaamisesta alkunsa saaneen anorekasian vuoksi 38 kiloa, ja että vajaat vuotta myöhemmin en meinannut mahtua vaatteisiini ja painoin yli 60 kiloa, kun olin kilitisti suostunut syömään nuorisopsykiatrin mulle määräämiä mömmöjä, joita en edes tarvinnut ja joista muistan protestoineeni psykologille, että nää haittaa mun keskittymistä kirjoituksiin, samaten kuin haitttaisi koko psykologin pakeilla pakkokkokäynnit. No silti kirjoitin ajallaan, ja ai v*tttu kun ne sais edesvastuuseen ne lääkärit, jotka pöpiläänkin yritti aikoinaan mua tervettä nuorta laittaa, tosin siinä onnistumatta.

Ihan sairas aloitus,mutta ei ole mun kynästä ja ylläpidon vastuulla poistattaa tuollaiset jutut.