eläisitte täydellistä elämää, joskus menisit hänen jälkeensä tietokoneelle, josta huomaisit ikävä-palstalla vierailun, huomaisit että olisi kirjoittanut aloituksen jossa tunnustaa rakastavansa toista/naista miestä, mitä ajatuksia tämä herättäisi sinussa?
Otetaan huomioon vaikka palsta on anonyymi, sinä tietäisit viestin kirjoittajan ja sen että sinun rakastamasi rakastaa toista, vaikkei sitä ääneen sanokaan.
Otetaan huomioon vaikka palsta on anonyymi, sinä tietäisit viestin kirjoittajan ja sen että sinun rakastamasi rakastaa toista, vaikkei sitä ääneen sanokaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
pahastuisin ja itkisin, keskusteltaisiin vakavasti siitä mitä puoliso haluaa
Niin mitä sitten?
Otan asian puheeksi ja lähden kävelemään, suhteesta.
Koskaan katsomatta taakseni.
Suotta siitä kiukuttelemaan tai kiertelemään.
Tosin en jaksaisi sitä jauhamista asiasta ja toisen ihmisen lässytystä kuin ei ole tarkoittanut mitään.
Palstalla vietetty aika ja siihen toiseen kaivattuun henkilöön suunnatut tunteet ovat lopulta pois siitä sen hetkisestä suhteesta ja siitä kumppanista johon tulisi keskittyä.
Osassa tapauksissa näistä syntyy muna vai kana tilanne jossa ei ole enää selvää että tuliko ongelmat suhteessa ensin vai tunteet jotakin toista henkilöä kohtaan koska molemmat ruokkii toisiaan ja esimerkiksi toista ihmistä kaipaava nainen ei tajua että mitä hänen itsensä tulisi tehdä sitä nykyistä suhdetta parantaakseen vaan syyttää nykyistä miestä kun tämä ei paranna suhdetta samalla kun se toinen mies näyttää siinä mielessä paremmalta vaihtoehdolta.
En olettaisi ja luulisi mitään anonyymille palstalle kirjoitettujen viestien perusteella. Jos niin kävisi, olisi aika mennä lääkäriin.
Sen sijaan, jos oikeasti epäilisin kumppanini rakkautta, kysyisin asiasta häneltä suoraan.
Niin ei käy. Ollaan oltu jutussa jo neljättä vuotta mukana. Ja se juttu on rakkaus, ei me jaksettaisi enää uudestaan alkaa pettää. Yksi kerta riittää.
kerta? Ei todennäköisemmin, koska täällä olet, ties monettako kertaa vannomassa että niin ei käy enää.
Pett'minen on hekisesti tosi raskasta. Ei sitä jaksa toiseen kertaan tehdä.
Onkos sulla omakohtaista kokemusta tästä kun tuntuu olevan sydämen asia? Tätä on varmasti turha kysyä kun on sanomattakin selvää ettei se kenestäkään varmasti hyvältä tuntuisi!
ei ole, nautin hyvistä keskusteluista ja ponnettomista vasta argumenteista :)
Ehkä en puhuisi mitään ,hiljaisuudessa keräisin omaísuuteni kasaan ja häipyisin. Jättäisin ikävä palstan sivun siltäkohdin auki.
Haluaisin tutustua siihen toiseen, koska rakkaani on niin ihana ettei huonoihin ihastu. Olis varmaan mielenkiintonen tyyppi se toinen :)
Jos hän rakastaisi toista, sanoisin että ole onnellinen ja tee niinkuin haluat. Jos mä kertoisin että rakastan toista hän menisi pois raiteiltaan, kuka sellaista kestää. Rakastan häntä tuttua omalla tavallani sitä toista en tiedä mutta niin vaan on pysynyt mielessä, eikä lähde kulumallakaan pois.
hän koppaisi minut tässä kunnossa jossa olen,
häpeäisin itseäni.
Lähtisin pois. En murtuisi hänen edessään, vaan muualla. En suostuisi mihinkään kontaktiin missään muodossa. Se olisi ohi. Tuntisin itseni tyhmäksi, petetyksi ja hyväksikäytetyksi. En näyttäisi sitä enkä kipua. En päästäisi lähelleni enää koskaan.
Taidat tietää, mistä puhun.
http://m.youtube.com/watch?v=FLNFw9EYXOw
Voi ei kai rakkautta ole ikinä liikaa, saa sitä jakaa "kybällä" palstoilla varsinkin ihan hyvä tapa, mieluummin niin kuin lihallisesti.
Exän koneella oli hakusanoina hot teen butt ja teen sex ja oral teen
Tuli aika petetty olo ja rupesi ällöttämään koko ihminen.
Ja, jos rohkenisi tunnustaa myös kasvotusten tunteensa toiseen ihmiseen, kannustaisin häntä menemään sen toisen luokse. Näin varsinkin, jos epäilee/tietää tunteiden olevan molemminpuoleisia. Oikeastaan kannustaisin häntä ottamaan siitä selvää ettei jää lopuksi ikää mieleen kaihertamaan.
Tottakai se minuun sattuisi, mutta en haluaisi olla ihmisen kanssa, joka rakastaa toista. Aito rakkaus on niin arvokas asia, ja harvinaista ainakin minulle, että en haluaisi olla sen esteenä. Ottaisin asian rauhallisesti, mutta uskon että niin ei useimmissa tapauksissa olisi. Vaatii tietynlaista itsetuntemusta ja elämän kokemustakin, että ymmärtää mikä elämässä on tärkeintä.. ja minulle tärkeä ei välttämättä ole sama kuin jollekin toiselle.
Olen elänyt tuon ja ratkaisuni oli hankkiutua raskaaksi jotta puolisoni ei jättäisi minua. Onnistuin.
epäilen suuresti, mun käy todella sääliksi sitä sun miestä, koska tavallaan se lapsi sitoo sen suhun loppuelämäksi, onneksi kaikki naiset ei ole samanlaisia kuin sinä :)!
meidän täydellisessä elämässä molemmilla olis omat koneet, eikä olisi mitään tarvetta käydä tutkimassa toisen koneelta toisen sivuhistoriaa.