Multa jäi amis tokan vuoden alussa kesken ja siitä on nyt 19 vuotta aikaa. Olen käynyt välillä muutamassa lyhyessä pilipalikoulutuksessa, mutta töitä en oo saanut koskaan. Tuskin koskaan saankaan. Ja naisen saaminen näyttää vielä sitäkin mahdottomammalta. Kukaan ei vaan huoli miestä joka on syrjäytynyt. Olen fiksu ja sivistynyt mies, mutta sairastuin nuorena masennukseen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon enkä hakenut apua ajoissa. Nyt on jo liian myöhäistä kouluttautua, koska ei näin vanha saa töitä tällä historialla vaikka väittelisi tohtoriksi.
Voi kunpa voisin palata ajassa taaksepäin ja hakea psykiatrin apua jo yläasteella jolloin oireiluni alkoi. Silloin se jäi tekemättä, kun häpesin liikaa miestissejäni. Mua kiusattiin niiden takia niin rankasti, että kuvittelin niiden estävän normaalin elämän kokonaan. Olen vasta aikuisena päässyt käsittelemään traumojani terapiassa ja tajunnut, että myös miestissien kanssa pystyy elämään täysipainoista elämää. Kunhan ei ehdi syrjäytymään pitkäksi aikaa. Mun kohdalla on jo liian myöhäistä, mutta toivoisin että edes yksi nuorempi tissimies tajuaisi kääntää elämänsä suunnan silloin kun se on vielä mahdollista.
Voi kunpa voisin palata ajassa taaksepäin ja hakea psykiatrin apua jo yläasteella jolloin oireiluni alkoi. Silloin se jäi tekemättä, kun häpesin liikaa miestissejäni. Mua kiusattiin niiden takia niin rankasti, että kuvittelin niiden estävän normaalin elämän kokonaan. Olen vasta aikuisena päässyt käsittelemään traumojani terapiassa ja tajunnut, että myös miestissien kanssa pystyy elämään täysipainoista elämää. Kunhan ei ehdi syrjäytymään pitkäksi aikaa. Mun kohdalla on jo liian myöhäistä, mutta toivoisin että edes yksi nuorempi tissimies tajuaisi kääntää elämänsä suunnan silloin kun se on vielä mahdollista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1409297461188